The West Memphis Three. Arkansas 1993
The West Memphis Three-nimellä tunnetaan Yhdysvalloissa monenlaisia tunteita herättänyt
ja paljon julkisuutta saanut tapaus, kolmen pikkupojan katoamiset ja murhat josta tuomittiin kolme teiniä. Tämä kiistelty ja karmea tapaus on varmasti tuttu monelle aiheesta kiinnostuneelle.
On näitä jotka uskovat heidän syyllisyyteen, mutta myös niitä jotka pitävät heitä syyttöminä
Jälkimmäisten joukkoon on liittynyt nyt näyttelijä Johnny Depp joka on vedonnut tuomittujen syyttömyyden puolesta, aikaisemmin on heille ilmaissut tukensa useita julkkiksia mm Pearl Jamin laulaja Eddie Vedder, Dixie Chicks county-bändin laulaja Natalie Maines, näyttelijät Winona Ryder, Jack Black, punk-rockin ikoni Henry Rollins jne
On aika löytää oikeat syylliset, sanoo Depp
48 Hours Mystery rikos-ohjelma englanniksi, joka esitettiin USAssa viime viikolla, sis omaisten ja, kuolemaan tuomitun Damien Echolsin haastattelut, kuvia rikospaikasta, samoin Johnny Deppin haastattelun jne
http://www.cbsnews.com/video/watch/?id= ... dy;housing
Rikos
Toukokuun 5. päivä 1993 alkoi kuin mikä tahansa päivä West Memphisin kaupungissa Yhdysvaltojen Arkansasissa. Kahdeksanvuotiaat Steve Branch, Christopher Byers ja Michael Moore lähtivät kouluun, kävivät tuntinsa läpi ja lähtivät kotiin noin kello kolmen aikaa iltapäivällä.
Poikien perheiden mukaan viimeinen havainto heistä oli katoamispäivän iltapäivältä noin klo 17.30-18, pojat olivat tulleet koulusta kotiin, mutta lähteneet pian ulos leikkimään.
Chrisin isäpuoli, John Mark Byers teki katoamisilmoituksen pojasta noin klo 20.00
Samana iltana poikia etsittiin noin klo kahteen yöllä sekä poliisin että paikallisten toimesta,
etsinnät jatkuivat heti aamusta.
Chris Byers, 8; Michael Moore, 8; Steve Branch, 8
Seuraavana iltapäivänä poikien alastomat ja pahoin runnellut ruumiit löydettiin Robin Hood Hillsin alueen läpi virtaavan puron rantamilta. Paikalliselle poliisille kyseessä oli ensimmäinen tämän raakuus- ja kokoluokan rikos.
Kun oikeuslääkäri saapui rikospaikalle noin klo 16, oli ruumiit jo toimitettu sieltä pois poliisin toimesta.
Poliisin havainnot rikospaikalta, että pojat olisivat raiskattu, eivät pitäneet ruumiinavausraportin mukaan aivan paikkansa, mutta tätä ei suljettu poiskaan.
Christopher Byersiin kädet oli sidottu kengännauhoilla, Byersin murha oli viimeistelty vielä kastraatiolla. Byersilla oli myös useita, aikaisempia pahoinpitelyvammoja. Hänen isäpuoli esim selitti että hän oli samana päivänä hieman kurittanut poikaa, sillä tämä ei ollut tullut kotiin määrättyyn aikaan.
Rikospaikalla oli vähän verta, surma-välinettä ei löytynyt.
Poikien vaatteet ja pyörät oli heitetty puroon, joten aika vähän todisteita jäi poliisille tutkittvaksi.
Rikospaikka oli siivottu hyvin, noin puoli vuotta surmien jälkeen poliisi löysi metsästä kaksi keppiä, sanoen että nämä löytyivät surmapaikalta.
kuvia rikospaikasta
Rikosprofiloija Brent Turveyn mukaan on mahdollista että pojat surmattiin aivan muualla kun ruumiiden löytöpaikalla,
silloin oli jo etsinnät käynnistetty ja paljon paikallisia metsässä liikkeellä, joten tekijöillä olisi todennäköisesti ollut niukasti aikaa surmatöihin, saati sitten rikospaikan siivomiseen.
Nämä etsijät olisivat todennäköisesti kuulleet myös poikien huutoa.
Ennennäkemätön ja raaka rikos järkytti hartaan uskonnollisen 28 000 asukkaan pikkukaupungin asukkaita ja niinpä alkoi syyllisten jahtaaminen.
Kenelläkään ei ollut mitään käsitystä siitä, kuka moiseen julmuuteen olisi voinut kyetä – paitsi paikallisella nuorisovalvojalla. Hän oli jo vuosia ”joutunut” kuulustelemaan tummatukkaista, tummiin pukeutuvaa ja synkänoloista Damien Echolsia, mikäli jotain rikollista ilmeni.
Damien tiettävästi kärsi masennuksesta, hän tutki erilaisia uskontoja, muutti nimensä erään katolisen papin mukaan Damieniksi, kuitenkin huhuttiin että nimen hän oli muuttanut Omen-kauhuelokuvan innoittamana. Vuosina 1991-1993 hän yritti itsemurhaa useita kertoja.
17 vuotiaana hänet pidätettiin ensimmäisen kerran kun hän oli karannut tyttöystävänsä kanssa ja
murtautunut tyhjään taloon. Pidätyksen aikana hänelle tehtiin testi, jolloin hänellä todettiin olevan bipolaarinen mielialahäiriö ja hänelle määrättiin Tofranil - nimistä masennuslääkkettä jota hän käytti säännöllisesti. Pian vapautumisen jälkeen perhe muutti Portlandiin jolloin hän alkoi käyttämään runsaasti alkoholia, ja oli mielisairaalassa hoidossa pari viikkoa sekä Portlandissa että Arkansassissa, jonne hän muutti pian takaisin, sen jälkeen kun hän oli uhannut tappaa itsensä puukolla ja oli myös uhkaillut vanhempiaan. Surmien aikana Damien asui ajoittain vanhempiensa, jotka myös muuttivat takaisiin West Memphis'iin, ajoittain raskaana olevan tyttöystävänsä Domini Teerin kanssa.
Hänen osuutta useisiin rikoksiin tutkittiin, jotka olivat poliisin mielestä paikallisten 'satanistien' tekemiä. Näin ollen Echolsista tulikin pääepäilty poikien surmajutussa, häntä kuulusteltiin
tapauksen johdosta ensimmäistä kertaa pari päivää surmien jälkeen , jolloin poliisi otti myös kuvia hänen tatuoinnestaan
Poliisin uskomuksen mukaan teon oli tehnyt mitä ilmeisimmin hänen johtamansa satanistikultti.
Ongelmana oli se että todisteita Echolsia vastaan ei ollut, jolloin poliisi kuulusteli useaan otteisiin hänen ystäviään.
Useita ihmisiä kuulusteltiin, mutta kukaan ei muistanut että olisivat nähneet näitä teinejä yhdessä.
Lopulta löytyiyksi silminnäkijä Jerry Driver, joka oli tuo kriminaalihuollon viran omainen, joka oli kuullustellut Damienia aikaisemminkin ja joka todisti että oli nähnyt kun kolme nuorta kävelivät yhdessä, jolloin kaikilla oli tummanvärinen pitkä vaatetus.
6. toukokuuta poliisiasemalle saapui nuori poika Aaron Hutcheson äitinsä kanssa.
Poika kuitenkin kertoi erilaisia versioita poliisille, ensin että hän on nähnyt että espanjankieliset miehet murhasivat pojat, sitten että Chrisin isäpuoli olisi tekijä.
Huolimatta näistä epäjohdonmukaisuuksista, poliisit laittoivat pojan tunnistamaan tekijän kuvista, joukossa myös Damien ja hänen ystävä Baldwin. Poika ei varsinaisesti tunnistanut ketään, syyttäjä myöhemmin päätti olla käyttämättä hänen lausuntoja. lisäksi selvisi että poika oli aivan muualla kuin surmapaikan läheisyydessä surmien aikana ja että hän oli Damienin ystävän Jessen tuttu, joka oli usein vahtinut poikaa.
Koska surmien selvittämiseen johtavasta vihjeestä oli luvattu 30 000 taalan vihjepalkinto, niin ilmeisesti tämän houkuttelemana Aaronin äiti Vicki Hutcheson suostui siihen että hänen taloon laitetaan kuunteilulaitteita, siltä varalta että Daimien puhuu jotain surmista. Hän ei tuntenut Damienia henkilökohtaisesti, mutta toivoi että Jesse pyytäisi hänet käymään. Vaikka Jesse väitti tuolloin että hän ei tuntenut Damienia, hän pystyi järjestämään tapaamisen Vickyn kanssa, keskustelu nauhoitettiin, mutta mitään hyödyllistä tietoa tutkinnan kannalta ei saatu.
Poliisi nimittäin väitti että nauhoitus oli niin huonolaatuinen ettei siitä saatu mitään selvä, Vicky oli taas eri mieltä kuunneltuaan nauhoja ja sanoi että kaikki kuului aivan selvästi.
Vicky valehteli oikeudessa kun kertoi että hän oli osallistunut Damienin ja Jessen kanssa ns Kuujuhliin, joka on noituuteen liityvä täysikuun aikana vietettävä seremonia
Oikeudenkäynnin jälkeen hän myönsi että oli keksinyt koko tarinan.
Erinäiset syyllistämisyritykset tuottivat hedelmää vasta kun 17-vuotias kehitysvammainen Jessie Misskelley ilmoittautui silminnäkijäksi. 12 tuntia kestäneen, vain osittain tallennetun kuulustelun aikana hän onnistui syyllistämään paitsi Echolsin, myös itsensä sekä ikätoverinsa Jason Baldwinin. Hän kertoi että Baldwin ja Echols pahoinpitelivät poikia, ja raiskasivat heidät, hän itse oli katsonut lähinnä vierestä.
Ongelmana oli myös se että Jessea kuulusteltiin alaikäisenä, ilman hänen vanhempiensa kirjallista suostumusta, siitä että tämä on valmis luopumaan ns Mirandan oikeuksista (jolloin rikoksesta epäillylle tulee poikkeuksetta lukea tämän oikeudet, niin sanotut Miranda-oikeudet, joissa kerrotaan oikeus neuvotella asianajajan kanssa ja oikeudesta olla todistamatta itseään vastaan, ennen kuin esitutkinnassa on aloitettu epäillyn kuulustelut.), silti hänen lausunto kelputettiin todisteeksi, vaikka hänen perustuslaillisia oikeuksia oli rikottu. Jesse siis oli siinä uskossa että häntä kuullustellaan todistajana eikä epäiltynä.
Jesse myös kertoi että hän on satanistisen kultin jäsen, he mm osallistuivat metsässä rituaaleihin ja orgioihin jolloin surmattiin ja syötiin koiria.
Hän myös kuvasi yksityiskohtaisesti mitä hänen kavereilla oli päällään surmatekojen aikana, tummanväriset vaatteet ja bootsit, Jasonilla Metallican-paita jonka kuvassa oli pääkallo.
Aluksi hän sanoi että surmat tapahtuivat aamupäivällä, jolloin pojat olivat vielä todistettavissa koulussa, mutta sitten muuttanut lausumaansa ehkä kuulustelijan johdattelemana.
Jessen puolustuksen todistaja tohtori Richard Ofshe, Pulitzer-palkittu johdateltujen todistuslausuntojen tutkija kuvasi oikeudenkäynnissä Misskelleyn puheita ”klassiseksi esimerkiksi” poliisin pakottamasta tunnustuksesta.
Pikkukaupungin julma huhumylly piti huolen asioiden kulusta, vaikka minkäänlaisia konkreettisia todisteita nuorten syyllisyydestä ei ollut. Koska heidän alibinsa perustuivat vain tuttujen ja sukulaisten todistuksiin, niitä ei pidetty pitävinä.
Syyttäjän mukaan Echols oli kertonut kuulusteluissa seikkoja, jotka eivät ole olleet tuolloin yleisesti tiedossa, kuten se että Chrisiin oli kohdistettu raaempaa väkivaltaa kuin muihin poikiin.
Jesselle tehtiin myös valheenpaljastuskokeet, mutta valheenpaljastuskokeiden asiantuntijan Warren Holmes lausuntoa tuomari ei kelpuuttanut todisteeksi oikeudessa. Holmesin näkemyksen mukaan Jesse ei ollut valehdellut kokeessa, kuten poliisi asian tulkitsi vaan testin tulokset viittasivat pikemminkin siihen että hänellä ei ole mitään tietoa surmista. Hän myös sanoi että kysymykset olivat johdateltuja ja vaikeasti ymmärettäviä. Jessen IQ oli tiettävästi 72,
Siitä huolimatta keissi rakennettin pitkälti Jessen tunnustuksen varaan.
Todisteena Echolsia vastaan käytettiin Stephen Kingin kirjoja, Baldwinin taas syyllistivät mustat bändi-t-paidat sekä Blue Oyster Cultin ja Pink Floydin sanoitukset.
Tekninen todistusaineisto oli vähäinen, kotietsinnäissä poliisi löysi Jason ja Damienin asunnoistaan samannkaltaisia kangaskuituja kun uhrien vaatteissa, puolustus taas väitteli että varmuutta siitä että nämä kangaskuitut olisivat juuri uhrien vaatteista ei ole.
Jason Baldwin kotitalon takana sijaitsevasta järvestä löytyi veitsi, jolla oli sahalaitainen terä ja joka olisi asiantuntijan mukaan sopinut surmavälineeksi.
Asiantuntijat kuitenkin kiistelevät siitä oliko poikien ruumiissa eläinten puremien jälkiä vai veitsen tekemiä viiltoja.
Pidätyksen jälkeen myös Damien kaulakoru lähetettiin rikoslabraan tutkitavaksi,
siinä näytti olevan veritahroja, mutta vain veriryhmä pystyttiin testeissä määrittelemään, yksi tahra oli Damienin ja toinen olisi sopinut Jason Baldwiniin ja Steven Branchin, sekä 11% maapallon väestöön.
Surmapaikalta löytynyt kengänjälkeä vertailtiin poikien omistamiin kenkiin, mutta se ei täsmännyt.
Kaksi todistaja, tuomittu seksirikollinen ja hänen äitinsä Narlene Hollingsworth todistivat oikeudessa, että he olivat nähneet Damienin ja hänen ystävänsä kävelevän rikospaikan läheisyydessä noin klo 21.30. Hollingsworthin aviomies sanoi että oli jo liian pimeä tunnistaakseen ketään kun ajetaan vaan autolla ohi. Syyttäjä itsekin epäili tätä havainoja, ja esitti että toinen henkilö oli Jason Baldwin.
Yksi syyttäjän todistaja sanoi että Echols ja Jason olivat jopa tunnustaneet teot kesken softball pelin. Jason Baldwin oli tunnustanut teot myös vankilassa.
Poliisin toiminta tapauksen tutkinnassa on arvosteltu laajasti, sillä muut tutkintalinjat unohdettiin varsin nopeasti ja todisteet hylättiin jos nämä eivät tukeneet syyttäjän ja poliisin näkemystä satanistisesta rituaalimurhista.
Esim Chrisin isäpuolen John Mark Byers osuutta ei tutkittu kunnolla.
hänen omistama kääntöveitsi ei päätynyt oikeuteen todistuskappaleeksi. Poliisi oli kyllä tutkinut veitsessä olleet veritahrat, joiden verityyppi sopii sekä Christopheriin että John Mark Byersiin,
mutta sen jälkeen sotkenut veitsen dna-testiin kelpaamattomaksi.
Rikospaikalta uhrin vaatteista löytynyt hiuskarva olisi voinut olla sekä Damienin että Byersin, mutta tarkempia kokeita ei suoritettu. Surmien aikana Byers käytti masennuslääkkeitä ja Tegretol nimistä lääkettä, Tegretolia oli lääkäri määrännyt myös Chrisille, lääkettä löytyi hänen verestä ruumiinavauksessa. Chrisilla oli todettu ADHD-tauti (tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö).
Hänen äitinsä Melissa Byers oli epäillyt neuvolassa että poikaa oli joko hyväksikäytetty tai kaltoinkohdeltu.
Byersista samalla huhuttiin että hän oli poliisin informaattori, hänellä oli myös useita rikoksia tilillään. Surmien jälkeen hän erosi Chrisin äidistä, tuomittiin vankilaan 15 kuukaudeksi ryöstöstä ja hänen toinen vaimo kuoli epäselvissä olosuhteissa.
Terry Hobbsin, Stevie Branch isäpuolen, DNAta (hiuskarvan muodossa) löytyi surmapaikalta, hänen syyllisyyttä nyt ei sulje pois edes hänen ex-vaimonsa. Tapauksen esitutkintapöydäkirjasta ei löydy Hobbsin poliisihaastattelua. Häntä kuulusteltiin vasta vuonna 2007. Hobbs sanoi että DNAlle löytyy luonnollinen selitys, sillä pojat leikkivät heidän kotona.
Vuonna 1994 Hobbs pahoinpiteli vaimoaan ja ampui tämän veljeään Jackie Hicks'a, joka vammautui pysyvästi. Hobbs joutui vankilaan puoleksi vuodeksi. Vuonna 2003 hänet pidätettiin huumausainerikoksista.
Hobbsin kuulusteluvideot
http://wm3.vox.com/library/post/terry-h ... rview.html
Hobbs ja hänen silloinen vaimo Pam
Myös verisestä miehestä paikallisen ravintolan miestenhuoneessa oli havaintoja.
Rikospaikkaa tutkiessaan (ja myöhemminkin) viranomaiset syyllistyivät taitamattomuuttaan todistusaineiston tuhoamiseen ja hukkaamiseen.
Tutkinta-apua saatiin FBIlta, mutta heille lähetettiin vain osa rikospaikkaraporteista.
Jessen avustaja kysyi poliisilta oikeudessa, onko tekijä profiloitu, poliisi sanoi että ei.
Myöhemmin hän sai tietää että FBIn tekemään profiilin mukaan oli kartoitettu mm paikallisia Vietnam-veteraaneja tapaukseen liittyen.
Vaikka näyttö oli heikko, oli viranomaisilla kovat paineet saada joku vastuuseen teoista paljon julkisuutta saanut tapauksessa. Esim todistajille luvattiin maksaa palkkioita lausunnoistaan tai lieventää heidän tuomioita, joitakin uhkailtiin jne.
Niinpä pitkällisen käsittelyn jälkeen oikeus päätyi tuomitsemaan Echolsin kuolemaan sekä Baldwinin ja Misskelleyn elinikäiseen vankeuteen vuonna 1994.
Kaikki kolme edelleen kiistävät syyllisyytensä murhiin.
lisätietoja todisteista http://www.wm3.org/Evidence
http://www.cbsnews.com/blogs/2010/02/25 ... ontentBody
http://www.cbsnews.com/stories/2010/02/ ... riesArea.0
http://www.trutv.com/library/crime/noto ... dex_1.html
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/oi ... ahalla/118
http://www.americanchronicle.com/articles/view/35197
http://www.jivepuppi.com/Terry_Hobbs.html
Tästä tuomiosta on USAssa kiistelty vuosia, eikä loppuä näytä tulevan.
Suomessa tietysti epäselvissä tapauksissa tapaus ratkaistaan syytetyn eduksi.
USAssa asiat eivät ole niin yksikertaisia,
heillä on se 'beyond the reasonable doubt'-periaate joka tarkoittaa sitä että näytön syyllisyydestä on oltava sellaista, että kaikki järkevä tai varteenotettava epäily syyllisyydestä on voitu sulkea pois.
Mutta jossakin tapauksissa kuten tämäkin tapaus osoittaa niin henkilö voidaan tuomita kiistanalaisten aihetodisteiden perusteella, jopa mielipiteiden tai ennakkoluulojen perusteella.
Myös teknisen näytön osalta asiantuntijat kiistelevät tästä tapauksesta, on eriäviä mielipiteitä, tulkintoja ja ylitulkintoja.
