Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Alien Alien]

Kuvan päivänä oli menossa lepopäivä Nammalakurun tuvalla, josta hiihtivät lyhyen, n. 1km mittaisen (suuntaansa) päiväretken Montellin majalle (kuva hiihtoretkestä). Tekstissähän ei puhuta mitään energioiden riittämättömyydestä tms, vaan todetaan, että vaikka päivä oli maailman kaunein, niin he päättivät olla etenemättä suunniteltua reittiä (olivat päivän etuajassa, eli päättivät jäädä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi Nammalaan eivätkä jatkaneet suoraan Pallakselle), vaan tankkasivat energiaa Montellin majalla ja hiihtivät sitten takaisin majapaikkaansa Nammalaan.

Ok. Kiitos selvennyksestä plus lisätiedoista. Luin hiukan huolimattomasti, eli energia tankattiinkin Montellin majalla. Joka tapauksessa kirjoitat, että tekivät 1 km pituisen päiväretken majapaikastaan. Tässä on pientä ristiriitaa, koska niin kuin äitikin kirjoittaa, päättivät sitten olla etenemättä suunniteltua reittiä. Äidin kirjoituksesta arvelin, että siis tosiaan sauvoivat pääreitillään ja rivien välistä taas otaksuin, että palaaminen majapaikkaan tapahtui jonkinlaisen väsähdyksen (energianpuute) takia.

Siis päättivät olla etenemättä alkuperäistä reittiä suoraan Pallakselle, niinkuin retki olisi edennyt, jos jokaisen yön jälkeen olisi lähdetty jatkamaan matkaa kohti määränpäätä. Kauniista kelistä huolimatta päättivät, että eivät sittenkään etene kyseisenä päivänä. Sen sijaan päättivät jäädä toiseksi yöksi Nammalaan. Pallakselle hiihdon sijaan tekivätkin vaan pienen päiväretken Montellin majalle (pohjoisen suuntaan, Pallas taas on Nammalasta etelään). Suunniteltu reitti: Hetta-Pallas, joka ei sitten tuona lepopäivänä edennyt, koska majailivat tuvalla toisen yön putkeen.

Tarkennus.

Instan mukaan päättivät viettää lepopäivän lähialueen tuntureihin tutustumalla. Luultavasti huiputtaneet Keräskeron (kuvassa näkynee Vuontisjärvi tai Liepimä). Olivat muuttaneet sen päiväistään reittisuunnitelmaansa ja palanneetkin Montelin majalle, jossa lyhyt energiatankkaus ennen hiihtoa Nammalaan. Syy reitin muutokseen oli luihin ja ytimiin pureutunut tuuli, vain niinkuin meri-tai tunturituuli voi pureutua. Äiti oli vielä kommentoinut Nammalan kämppää kuvetessaan, kuin jäätävän kylmää oli vaikka maisema vaikutta viattomalta. Pakkasta oli tuolloin -20 ja 14 m/s. Heillä oli siis kokemus seuraavan päivän koettelemuksesta pakkasen ja tuulen suhteen. Välipäivän reitti oli merkittävästi lyhyempi ja helpompi ilman ahkioita, kuin seuraavan päivän etappi. Olivat kylmissään jo tuolloin vaikka lämmittelytakki olikin ollut matkassa

Uskomuksestaan/toiveestaan huolimatta seuraava päivä ei valjennut yhtään vähemmän tuulisena tai kylmänä. Kylmää viimaa ja pahenevaa olosuhdetta oli luvattu koko etapille. Nammalassa oli samaan aikaan ollut hollantilaisia vaeltajia, jotka eivät olleet jatkaneet etenemistä olosuhteista johtuen.

Aamulla Nammalasta lähdettäessä olisi voitu tehty hyvinkin toisenlainen päätös, jos tunturia olisi todella kunnioitettu. Tyynesti olisi hyväksytty, että tällä kertaa Pallaksesta jää näkemistä vielä tulevaankin ja hylätty sekä talvi&kesäreitit. Luovuttu periksiantamattomuudesta ja pakkomielteestä avotunturiin, hyväksytty se mitä nähty ja koettu siihen mennessä kiitollisena.

Nimittäin palaamalla kilometri taaksepäin Montelin majalle ja siitä metsähallituksen huoltoreittiä maantienlaitaan. Hiihtomatkaa olisi tullut noin kuusi kilometriä, niistä 5km tuulelta suojassa. Edelleen kyseistä matkasta puolet olisi kuljettu 100% varmuudella kovalla ja hyvällä jäljellä. Toinenkin puoli matkasta olisi ollut kovan pohjan päällä olevaa reittiä, vaikka siihen uutta lunta päälle olisikin sattunut kertymään. Todennäiköisesti sekin osuus olisi ollut hiljattain kelkalla ajettu.

Olisivat olleet turvassa, ajoissa ja hengissä. Lisäksi viimeinen päivä olisi ollut helppo ja rento. Eikä taksiakaan olisi tarvinnut tilata, vaan tienlaitaa/kelkkauraa olisi voinut hiihtää Ylikyröstä Raattamaan ja nousta sieltä linja-autoon. Helppoa ja turvallista, liekö siksi ei harkittaviiin vaihtoehtoihin.

Mitään syytä tai pakottavaa tarvetta ei ollut jatkaa matkaa likellekkään Pyhäkurua.

[-omega-]

Tuohon en usko hetkeäkään. Laitteen olennaisin toiminto on SOS-nappula, joka ei toimi ilman sopimusta. Ei kukaan ole varmasti niin tyhmä, että ostaisi tuollaisen kalliin laitteen, eikä sitten maksaisi mahdollisuudesta sen käyttöön. Sopimuksia taas on erilaisia, ja ne mahdollistavat eri tavoin esim. jäljitystä ja eri määrän viestejä ym. Itse esim. käytän kesäolosuhteissa halvinta sopimusta ja lähetän viestejä harvakseltaan, talvella olisin ottanut jatkuvan jäljityksen käyttöön jne.

Jokainen saa uskoa mitenkä lystää (ja MINFOn perinne on, että täällä on osa kovastikin uskovaisia...)

Uskonnosta on turha kiistellä. Kuka uskoo mitäkin.

On kuitenkin syytä tiedostaa, ettei Garmin In-Reach laitteella saa käyttöönsä täällä aktivisesti hehkutettuja lisätoimintoja: viestejä tukijoukoile, kehnoja summittaisia säätietoja tai edes SOS viestiä lähetettyä. Mikään noista ei toimi ilman kuukausimaksullista palvelua, jossa on itseasiassa aika suolainen hinta.

Tuo ylläoleva on fakta. Jokainen saa sitten muodostaa oman uskontonsa mihin suuntaan haluaa.

Minä uskon, ettei lisäpalveluita oltu aktivoitu. Ei laite hyödytön ole ilman maksullisia lisäpalveluita. Laitetta käytettiin pelkkänä GPS-paikantimena. Minusta se on ihan ok-valinta. Matkapuhelin hoiti nuo muut toiminnot paremmin ja halvemmalla.

Eihän tässä hätäilmoituksen tekeminen ollut mikään ongelma. Garmin In-Reach laitteesta ei olisi ollut mitään lisäarvoa SOS-viestin välittäjänä käytettävissä olevan tiedon mukaan. Ei se näiden henkeä olisi pelastanut.

Ilmeisesti laittetta pystyy käyttämään navigointiin ilman sopimusta. Siihen tarkoitukseen vain on olemassa esim. alle 200€ laitteita, joten ~550€ laitteen hankkiminen ja sen käyttäminen pelkkään navigointiin ei ole millään tavalla todennäköistä, sanotaan nyt vaikka niin sen uskomisen sijasta.

Jos hankkii tuon hintaisen laitteen, tuskin on kynnyskysymys maksaa muutaman kympin käyttömaksua siltä varalta, että puhelinverkkoa ei hädän hetkellä olisikaan. Sitähän he eivät ole voineet etukäteen tietää, vaikka tällä retkellä tarvetta sos-napin käytölle ei ollut, koska puhelimella saivat yhteyden. Jos puhelinverkkoa on olemassa, on puhelin tietenkin helpompi tapa viestiä kotiin ja soittaa hätäpuhelu.

Pahoittelut sinänsä turhasta viestistä, koska onnettomuuden kannalta ei tässä tapauksessa laitteen tilauksella ole ehkä ollut merkitystä. Sillä kuitenkin olisi voinut olla, joten E.R. ei varmasti ollut niin tyhmä, että olisi jättänyt maksamatta mahdollisuuden sos-napin (ja muiden ominaisuuksien) käyttöön. Tiedän, että moni on tuostakin eri mieltä, se on kyllä jo käynyt useissa viesteissä selväksi.

[damfin]

Hbl (11.1.2024) Efter lavinolyckan: Polisen ser två alternativ till varför de omkomna avvek från rutten

https://www.hbl.fi/artikel/ced47988-31a ... 34596f9eb1

(vapaa käännökseni suomeksi)

Pelastuslaitos lähti, mutta ei löytänyt äitiä ja lasta paikasta, jossa he sanoivat olevansa. Poliisi kutsuttiin paikalle ja aloitettiin laaja etsintä. Samaan aikaan havaittiin lumivyöry. Äiti löytyi sen alta myöhään illalla ja poika kaksi päivää myöhemmin. Huhtamäen mukaan poliisi on myös tilannut tietoja voidakseen verrata kohtalokkaana tiistaina alkanutta säätä siihen, mihin he päätyivät iltapäivällä. Myös varusteet ja vastaavat kiinnostavat, samoin kuin kuinka laaja lumivyöry tarkalleen oli.

Tässäkin tulee esille ilmaisu jonka mukaan ensin ei olisi etsitty hätäpuhelun sijaintitietojen mukaisesta paikasta, vaan äidin ilmoittamasta paikasta/reitiltä.

Olen edelleen sitä mieltä että tarkka sijainti pyydettiin hätäkeskukselta vasta sen jälkeen kun pelastettavia ei mainitsemaltaan reitiltä löytynyt.

Mahdollisesti äiti on itse olettanut olevansa sen mainitun "satulan" päällä mutta onkin todellisuudessa ollut alempana rinteessä sinne kertyneen lumilipan päällä hätäkeskukseen soittaessaan.

[Alien Alien]

Ihme vaeltamista, jos kymmenen minuutin välein täytyy viestiä missä on ja olen hengissä. Aikanaan ei ollut kämpissä edes ar-puhelimia eikä ihmisiä kadonnut tai kuollut sen enempää kuin nytkään. Kämpästä kun soitti, kaikki kuulivat sen puhelun.

En ihan saa kiinni siitä, että mitä ihmeellistä siinä on, että jakaa yksin erämaassa liikkuessaan sijaintinsa muille (automaattisesti, ilman mitään erillistä viestimistä tai ilmoittelua). Toki se voi alkuperäisten ja oikeiden tunturien sankareiden mielestä olla nykyaikaista pullamössövaeltamista, mutta hei pulla on hyvää ja ainakin itsestä on tosi kiva saada reitin tracking-jälki talteen muistoksi ja analysoitavaksi (on varsin hyödyllistä käydä esimerkiksi jälkeenpäin läpi, että kauanko mikäkin legi kesti, verrata sitä vallinneisiin olosuhteisiin jne). Ja tietty jos jotain on sattumassa tai sattuu, niin tilannetta on huomattavan paljon helpompi selvitellä, kun erämaassa olevan liikkeet ovat näkyvillä. Itselle kun ei ole kertakaikkiaan mitään merkitystä sillä, että kyse on nykyajan hömpötyksestä, joka ei ole enää oikeaa ja aitoa vaeltamista

Mikä tahansa laite, joka parantaa turvallisuutta ja helpottaa, ettei läheisten tarvitse olla sydänsyrjällään päiväkausia on vain hyvä. Kertoo enemmänkin henkilön empatiakyvystä ja epäitsekkyydestä, kun osaa ottaa huomioon muidenkin tunteita, vaikka harrastaa itsenäistä kulkemista. Vähentää myös häkeen tulevia huoli-ilmoituksia, kun systeemit selvät tukijoukkojen kanssa. Jokainen sukupolvi on ollut edellistä nössömpi ja kiitos sen, saamme asua lämpimissä taloissa sähkön tuomista eduista nauttien. Tuskin kukaan haluaa oikeasti palata kantoveden, puulämmityksen, päreen ja tähdistä suunnistamisen aikoihin.

Pulla on hyvää

[Alien Alien]

Mietin tuota, miten tämä tapaus on uutisoitu medioissa.
Käytännössä niin, että kokeneet hiihtovaeltajat menehtyivät äkillisten sääolosuhteiden ja yllätyksellisen lumivyöryn seuraksena.
Uutisoinnissa ei tosiaan ole paljoa painoarvoa annettu sille, mikä se heidän todellinen kokemus hiihtovaelluksista olikaan, miten vaellukseen oli valmistauduttu, oliko se ylipäätään sopiva 12-vuotiaalle vain yhden aikuisen seurassa.
Mutta toisaalta. Jos uutisoitaisiin, että kokematon eräopas aiheutti oman ja lapsensa menehtymisen huonolla valmistautumisella ja turhalla riskinotolla. Niin sen uutisen sitten ne liikaa omasta osaamisestaan ja kokemuksestaan kuvittelevat vanhempi&lapsi-retkisuunnitelmia tekevät ajattelisivat, että no minä olen niiiiin paljon kokeneempi kuin tuo että minulle ei ainakaan käy mitään.
Että mikä olisi se järkevin tapa uutisoida niin, että ne tähän surulliseen lopputulokseen johtaneet tärkeimmät juurisyyt (kokemattomuus & vain yksi aikuinen lapsen kanssa)tuisivat selväksi ilman, että osa sankareista tulkitsisi uutisen vihreänä valona omalle kaamosvaellukselleen?

Hyvä kysymys.
En tiedä johtuiko käännöksestä, mutta se miten HBLn artikkelissa tänään asia oli ilmaistu, oli jo paljon lähempää neutraalimpaa ilmaisua. Esimerkiksi kokemuksesta ei puhutta --> puhuttiin koulutetusta eräoppaasta, eli viittattiin hankittuun koulutukseen, ei luotu mielikuvaa ammattiaharjoittavasta 24/7 tunturisudesta.

[nelit]

Jos tuo häkeen soitto sijainti pitää paikkaansa, on täytynyt olla todella rohkea pelastaja, joka on tuolla lipalla käynyt.

[Kitz]

Tässä keskustelussa moni huutelee kritiikkinsä nimimerkin takaa. En tiedä uskallettaisiinko samoja asioita sanoa asianosaisille (tai tässä tapauksessa heidän perikunnalleen) päin naamaa ja omalla nimellä?

Kyllä minä voisin ihan omalla nimelläni kritisoida, sekä äitiä, että isää pojan kohtelusta pienestä pitäen. Ei lapsia kasvateta niin, että annetaan pyöräillä 4 vuotiaana 130 km. ja vedetään puomilla väkisin loput. Sen ymmärtää ihan jokainen. Erikoinen perhe, vaikka miten pidetään hienona että lapset pistetään harrastamaan, eikä anneta olla sipsejä syömässä sohvalla.

Lisäksi kritisoisin myös isää, että miten voitiin laskea 12 vuotias ennatyspakkasiin lapin selkosille vain äidin kanssa. Oliko niin, että äiti määräsi ja isi totteli. Kyllä minä miehenä olisin lyönyt nyrkin pöytään, poika ei lähde mihinkään. Rouva menee ihan itsekseen, jos niin paljon kiinnostaa lähteä sinne ennätyspakkasiin palelemaan. Lapsen turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille. Lapsen edun ja turvallisuuden tulee mennä kaiken muun edelle.

No tämäpä juuri tässä ihmetyttää, miksi äiti oli päästetty kaksin 12v. pojan kanssa ja vieläpä luvattu paukkupakkasia, HALOO?! ilmeisesti farmor/mummu asiaa epäillyt kun lähetetty viestiä että elossa ollaan…. Kaksi kertaa storyissa äiti naureskelee että elossa ollaan, kolmatta kertaa ei tullut.
Vauva.fi foorumissa joku sanoi että äidillä oli välit poikki omaan äitiinsä. Toki sen palstan luotettavuudesta ei voi tietää, mutta kuolinilmoituksessa tulee eri valoon se, että äidin nimen alla on vain puolison, lasten ja isän nimi. Pojan nimen alla liuta muita sukulaisia ja ne kirjoitettu nimenomaan pojan kannalta eli mostrar (tädit, äidin siskot), farmor jne… Herää kysymys onko välit olleet huonot useammankin kanssa. Toki tämä asia ei meille kuulu.

Lainaus korjattu
-NILS-

[Alien Alien]

Tämä on yksi näkökulma. Ei voi korostaa tarpeeksi kuinka tärkeitä ihmisille, jotka brändäävät itseään, perhettään, uraansa tai elämäntapaansa somessa ovat idylliset kuvat ja matka saatetaan suunnitella niitä ajatellen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa tunturireitin valitsemista, koska mielessä ovat olleet matkan varrelta saatavat upeat kuvat ja niiden herättämä ihailu sosiaalisessa mediassa.

En sano nyt, että tässä tapauksessa halu ottaa kuvia on ollut isoin tai edes iso tekijä, tässä meni niin moni asia pieleen, mutta noin muutoin yksi yleinen vaellusonnettomuuden syistä on sosiaalisen median kuvien ottaminen.

Juurikin näin. Tätä taustaa en nyt sitten ymmärräkkään näkemystä, että kuvia ei saisi katsoa/analysoida "ulkopuolisten" toimesta. Kuvat on otettu julkisella paikalla ja kuvien omistaja on kuvissa esiintyneiden luvalla ITSE julkaissut julkiseen tietoverkkoon julkiselle tilille. Toiveena ollut niiden suuri näkyvyys kenelle tahansa. Kuvien eteen on oltu valmiita ottamaan riskejä ja niiden eteen on uhrattu paljon aikaa, vaivaa ja resursseja. Ilman kuolemaa kuvia tulisi katsoa, ihailla, kommentoida ja "tykätä", mieluusti jakaa mahdollisimman laajalti. Kuoleman jälkeen nistä tuleekin yllätäen tabu. Kuvat itsessään eivät muutu miksikään lopputulemasta riippummatta. Niistä on nähtävissä samat riskit, laiminlyönnit, lapsen väsymys ja ilottomuus.

Somen siloiteltu maailmaa on vaarallinen, varsinkin lapsille ja nuorille mainittakoon esimerkkinä tiktok- haasteet. Vaarallisuutta ei vähennä yhtään, mikäli kuolemasta ei saa puhua tai valintoja ei voi kritisoida lainkaan. Päinvastoin se kiihdyttää ja toimii haitallisena esimerkkinä seuraaville.

Se on vähän eri asia jakaa niitä kuvia esim. instagramissa, jolloin kuvan ottaja näkee että Alien Alien on sen jakanut. Toki Alien Alienilla on silloin jakaessaan mahdollisuus myös kommentoida riskejä, laiminlyöntejä, valintoja, turvotuksia jne., jos on pokkaa. Mutta kun kuvan ottaja (tai tässä tapauksessa hänen perikuntansa) näkee jakamisen ja kommentit, heillä on mahdollisuus antaa vastakommentteja tai korjata asioita, jos Alien Alien on jotain ymmärtänyt väärin.

Tässä keskustelussa moni huutelee kritiikkinsä nimimerkin takaa. En tiedä uskallettaisiinko samoja asioita sanoa asianosaisille (tai tässä tapauksessa heidän perikunnalleen) päin naamaa ja omalla nimellä?

Elämä on valintoja täynnä. Kenellekkään ei enää voi eikä saa tulla yllätyksenä, mitä voi tarkoittaa somepostaukset. Läheisiin vetoaminen on outoa holhoamista. Mikäli tekee valinnan lukea minfon tai minkään muunkaan foorumin lankoja, niin sitten valinnut itsensä altistamisen kaikkelle mitä sieltä vastaan tulee.

En harrasta somessa keskustelua, tätä foorumia lukuunottamatta. Tässäkään ei kiinnosta ihmiset persoonana vaan heidän tekemänsä valinnat ja virheet, jotka johtivat lopputulokseen.

Sanoisinko äidille suoraan vasten kasvoja, mitä ajattelen hänen valinnoistaan? Olisinko yrittänyt jossakin ryhmässä julkisesti ampua ajatuksen alas? Todellakin. En hänen, enkä itseni vaan sen pojan tähden.

Oudoille ihmiselle en lähettele surunvalitteluja, enkä näe miksi perikunnalle pitäsi mitään sanoa reissussa tehdyistä valinnoista, Eivät he siellä ole olleet tekemässä päätöksiä asioita. Hexxterin tavoin kysyisin kyllä isältä, ettei sitten tullut pienee mieleen estää pojan lähtöä.

[Miss Holmes #1]

Jos tuo häkeen soitto sijainti pitää paikkaansa, on täytynyt olla todella rohkea pelastaja, joka on tuolla lipalla käynyt.

Pieni oikaisu.
He eivät olleet vielä jyrkässä kohdassa, vaan noin 400m reitiltä, loivasti pohjoista ja itää kohti laskevassa rinteessä.
Siihen läntiseen jyrkään, onntuosta kohdasta vielä matkaa 100-200m.

Todennäköinen ”menosuunta” lopullisesti on ollut rinteen mukana pohjoiseen kohti länsi-pohjois kulmaa.

Se on myös suunta, johon tuuli olisi painanut.

[Alien Alien]

Pohdiskelua ja spekulointia omien kokemuksien perusteella. En ole tunturivaeltaja mutta olen retkeillyt ja vaeltanut monin tavoin, enimmäkseen yksin.

Olen huomannut että jos on huono näkyvyys niin ainakin minulla on taipumus kulkea korkeuskäyrien suuntaisesti. Itselle näin kävi kun olin niin lähellä ihmisten ilmoja etten keskittynyt ollenkaan suunnistamiseen, rämmin lumessa ja pimeässä yhden mäen ympäri kirjaimellisesti takaisin omille jäljilleni. Luulin kulkevani suoraan. Ei siinä käynyt kuinkaan mutta hyvä opetus se oli vastaisen varalle. Olisiko kaksikko ajautunut kuruun silloin kun olisi pitänyt alkaa nousta ylämäkeen, jos näkyvyys silloin jo oli todella huono ja suuntavaisto kadonnut? Jos sormet olivat jo niin kohmeessa että kompassia tai kännykkää tai gps-laitetta oli suuri kynnys ottaa esille ja etsiä suuntaa ja sijaintia? Ehkä luultiin että ollaan jo matkalla alamäkeen hotellille päin.

Toinen asia jota mietin on kommunikointi ihmisten välillä. Puhuessa harvoin käytetään kokonaisia lauseita ja täydellisiä sijapäätteitä. Tässä tapauksessa saattoi vielä olla kielimuuriakin. Jos äiti sanoi että olemme kesäreitillä matkalla hotellille, niin hän saattoi tarkoittaa yleisellä tasolla, siis että hotelli on päämääränä. Ei välttämättä että juuri tällä hetkellä tiedämme kulkevamme kohti hotellia.

Sukset ja sauvat vielä... Voisin itse kuvitella sanovani jollekulle että tuulee niin kovaa että sukset ja sauvat lähtevät tuulen mukana, vaikka ne eivät vielä olisi lähteneet mihinkään. Vain kuvatakseni tilannetta. Mutta jos noin sanotaan häkeen tuulen ulvoessa ja ehkä hieman puutteellisella suomenkielellä, niin miten se kirjataan raporttiin? Emmehän ole kuulleet mitä puhelussa todella sanottiin. Epäselvyys jatkui vielä tiedotustilaisuudessa jossa kysymykseen olivatko löydetyillä sukset jalassa(muistaakseni), että "suksilla oltiin liikkeellä". Sekin on hieman tulkinnanvarainen ilmaus, mutta ehkä vain minun mielestäni. Ehkä vastaaja ei halunnut olla liian konkreettinen, ymmärrettävästi.
Uskon kyllä enemmän tiedotustilaisuuden ilmausta, sillä sitä on ollut aikaa harkita eikä liiottelulle ole tarvetta, saati hengenvaaraa uhkana puhehetkellä.

Voi olla myös että äiti poikansa takia yritti kuulostaa puhelun aikana siltä ettei tässä hengenhädässä olla - ja ehkä ajattelikin niin jos luuli että olivat matkalla oikeaan suuntaan. "Jatkamme matkaa" - mihin he ajattelivat olevansa jatkamassa? Häkepäivystäjä saattoi saada tilanteesta aivan erilaisen kuvan kuin mitä todellisuus oli.

Yksi surullinen ajatus vielä - matkan kuvista sain sen käsityksen, että poika oli sitkeä puurtaja, joka usein kulki edellä umpihangessa. Olisiko hän, ehkä hieman uhmakkaasti, tai jurona ennemminkin, jatkanut kasvatuksensa mukaisesti sisukkaasti matkaa eikä jäänyt odottelemaan puhelun loppumista. Siksi löytyi niin eri paikasta? Tunnistan itsessäni sellaisen piirteen, vaikken tunturivaellukselle tohtisi lähteäkään ja olen saanut kasvaa kuin pellossa "Ei tässä mitään taukoa pidetä, hammasta purren vaan eteenpäin ja levätään sitten perillä". Sillä asenteella meloin kerran Saimaalla koko päivän ja yön kun etsin täydellistä leirisaarta oikeine ilmansuuntineen ja hiekkarantoineen. Seuraavana aamupäivänä selkäkrampit lopulta pakottivat hinaamaan kajakin kalakukonmuotoiselle luodolle, ja nukkumaan paljaalla kalliolla miljoonan innostuneen muurahaisen juku-jukumaana.

Kuten täällä on sanottu, periksiantaminen voi joskus olla viisaampaa kuin sisukkuus. Ja tarkoitan tällä nyt koko tätä puheenaolevaa vaellusta, en poikaparan tekemisiä. Hän teki parhaansa ja enemmänkin.

Hyvä kirjoitus.

Sama tulkinta pojan asenteesta. Reipas, sitkeä, vahva ongelmienratkaisija- luottokaveri. Tosiasiassa poika on ollut varmaan aika piipussa, monta fyysisesti raskasta päivää takana kylmissä oloissa ahkiota vetäen ja viimeisen etapin rasitukset päälle; vastatuuleen ja vastamäkeen, vähillä tauoilla.
Hiihtovaellus on kuitenkin rankka kestävyyslaji, eikä lapsen kestävyysominaisuudet ole millään muotoa kehittyneet riittävälle tasolle. Äidin kestävyysominaisuudet sen sijaan ovat olleet "parhaimmilaan". Luovuttamiseen ja omien rajojen tunnistamiseen ei ole perheessä kannustettu vaan pikemminkin päinvastoin.

Lisäksi on otettava huomioon, että kummatkin ovat olleet kylmettyneitä, joten paikallaan olo on vain voinut tuntua sietämättömältä. Halu paeta tilanteesta on vain voinut nousta ylitsepääsemättömän vahvaksi. Helpoimman ja nopeimman keinon siihen on tarjonnut alamäki. Kun ei ole ollut käsitystä paikan vaarallisuudesta, ei sitä ole välttämättä edes osattu pelätä. Olihan hurjia laskuja pimeään tehty jo aiemmin reissulla ja siitä selvitty elossa. Äidin ajatus eteenpäin jatkamisesta vaikkakin alamäkeen on voinut osa poispääsyssuunnitelmaa. Mikäli ovat havainneet häkesoittokohtaan raattaman kylän valot/ niiden kajot, on se voinut vahvistaa oletusta oikeaan suuntaan laskusta kohti hotellia.

edit: OT

Kiitokset mielikuvasta kalakukkoluodolla sijaitsevasta muurahaisten juku-jukumaasta, tuli todella tarpeeseen vatsanpohja

[Tutkija1]

Kaukana ollaan niistä ajoista kun täällä aidosti yritettiin selvitellä rikoksia ikään kuin amatöörietsivinä.

Vastako tulit palstalle? Ei täällä ole koskaan aidosti selvitetty oikein mitään. Selvittämisen sijaan puolet jengistä viihdyttää (lähinnä itseään) keksimällä toinen toistaan hullumpia skenaarioita. Karttapohjia kuluu ja nuolia ja pallokoita niihin satelee.

Kuten huomaat, Pyhäkuruun on välillä menty, välillä lennetty, luisuttu, koukattu, kävelty, roikotettu ahkiota liki kaikista mahdollisista suunnista. Raattaman suunasta kurun pohjalta ei sentään ole kukaan hoksannut (vielä) suuntanuolta ylös piirtää. Mutta muuten on kyllä joka koukkaussuunta jo piirretty karttapohjiin.

Lumikin on vyöryä jyrissyt jo moneen kertaan kaikki Pyhäkurun seinät läpi ja maantieltä on käyty tähystämässä asiat monen kilometrin päästä ja kuulemma se ei voi olla väärin katsottu. Sen verta Hawk Eye tarkastus on tällä kertaa ollut, että vyöryjen alkupisteetkin määritellään 10 metrin tarkkuudella kilometrien päästä.

Minä olisin sitä droonikuvaa halunnut - ja kyselinkin jo muutama päivä sitten - että siitä olisi ehkä ne vyöryt oikeasti nähnyt niin että voi kartallekin luotettavasti laittaa.

Edit: "Vyöryn murtumalinja kulkee kohdassa, jossa rinteen jyrkkyys on 35-40 astetta." (Lähde:https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010097943.html)

[Alien Alien]

Reittivalintaan on voinut vaikuttaa hyvin inhimilliset tekijät. Esiteini-ikäisellä lapsella on voinut aamu-unen tarve olla korostunutta (murrosikään kuuluva luonnollinen vaihe). Äiti on ehkä ajatellut, että poika jaksaa paremmin reissun, kun saa nukkua hieman pidempään aamulla. Tiedossa oli kuitenkn vielä pitkä päivä matkoineen.

Kaamosaikaan vaeltaessa ja luonnossa liikkuessa päivänvalon aika on todella lyhyt ja sen kirkkaus vaihtelee paljon pilvisyydestä riippuen. Ihminen lajina on kehittynyt toimimaan pääsääntöisesti näön varassa. Pitkälle kehittynyt näköaisti on aisteista dominoivin ja muut aistit ovat luopuneet omasta kehityksestään sen hyväksi. Siksi ihminen on päivälaji, vaikkakin härämännäkö on kohtuullisen hyvin kehittynyt.

Talvella sanonta aamusta päivä pisin, pitää todellakin paikkansa. Päivän valkeneminen tapahtuu asteittain, kuten illankin. Tärkeimmät syyt varhaisen aamun hyödyntämiseen ovat fysiologiset ja psykologiset.

[...]

Talvella puoleltapäivin tulisi tehdä aina päätökset etenemisen jatkoon liikkuen. Turvallista ja näönvaraista liikkumisaikaa on tuolloin pari tuntia jäljellä, ennen hämärän pahenemista ja nopeasti pimeäksi muuttumista.

Jos kello 12 tilanne on huono sään suhteen, aikaikkunaa turvalliseen liikkumiseen on alle pari tuntia. Siinä ajassa tulisi ehtiä sellaiseen paikkaan, jossa voi ottaa pimeän turvallisesti vastaan huono sään lisäksi.

Hämärän laskeutuessa pitäisi olla jo määränpäässä. Kämpällä majoittuessa mieluusti jo reilusti ennen sitä, jotta puiden, veden/lumen ja varustehuollon voi suorittaa jonkilaisessa päivänvalossa.

Näin olen kuullut jonkun muunkin aamuvirkun sanovan. En ole ihan näin ehdoton. Valoa riittää kaamosaikaan tuolla n. 9.30-15, ja jos taivas on selkeä, jonkinlaista hämärää vielä ehkä puoli tuntia lisää. Nykyihminen on ehkä liikaakin tottunut valoon. Ihmissilmä näkee kyllä maisemaa hyvin vaikka kuunvalossa, kun hämärään tottuu.

Olen vaeltanut kaamosaikaan myös ihan pimeässä ja todella paljon hämärän laskeutuessa. Se vaikeuttaa asioita, mutta ei eteneminen ole mahdotonta, jos riskit ymmärtää. Erityisesti metsän suojissa tai tunturin puurajassa voi ihan hyvin edetä tuohonkin aikaan oikealla navigointikykyisellä porukalla. Kuun valossa voi nähdä ihan hyvin ja jos tuvalle on enää parin kilometrin matka, pimeässä pääsee kyllä liikkumaan. Kannattaa opetella kuun, planeettojen ja tähtien avulla suunnistaminen ja suunnan ottaminen, se helpottaa navigointia kummasti.

Toisaalta taas päivälläkin voi tulla todella vaarallista säätä. Pilvien alarajan korkeus vaikuttaa paljon. Sumussa kaamosaikaan päivällä on vaarallista edetä jo huonon näkyvyyden takia, ja vielä vaarallisempaa, jos tuulee ja alkaa kertyä huurretta laseihin.

Jos vain osaa suunnistaa, yöhiihto tunturimaastossa kuutamon valossa pakkasyönä voi olla paljon turvallisempaa kuin päivähiihto sumussa puurajassa tai jopa metsän puolella.

[Tämä ketju alkaa palauttaa minulle mieliin vähän niitä syitä, miksi aikanaan itse emmin kovasti koko vaellus- ja retkeilyharrastuksen aloittamista. Toisaalta ovat nämä varustepoliisit, joiden mielestä kuitenkin on aina vääränlaiset varusteet tai jotain tärkeää puuttuu, mitä ilman ei missään tapauksessa pidä lähteä yhtään mihinkään. Toisaalta taas sitten aamupoliisit, joiden mielestä koko vaellus menee pilalle, jos ei joka aamu pääse liikkeelle ennen sianpieremää.

Siellä tunturissa, suolla ja lumisessa metsässä nämä onneksi unohtuvat ja saan mennä ihan omaan tahtiini. Sorry off-topic.]

Mutta ketjun aiheeseen liittyen: en usko, että varusteet tai vuorokaudenaika oli tässä tapauksessa yhtä ratkaiseva kuin reittivalinta ja navigointi.

Tarkoitin viittaustani liittyen varhaisteinin unirytmiin liittyen. Edelleen viittasin päätöksentekoon vähäisellä kokemuksella pimeästä ja kylmästä, äidin ensimmäinen kaamosvaellus elämässään.

OT: en lukeudu aamuvirkkuihin ja kyllä usein yöllä voi olla parempi tunturissa liikkua yöaikaan kuin päivällä niin kesällä kuin talvella. Edelleen aikuiset saavat vapaasti puolestani vaikka käsillään kävellen vaeltaa, jos niin haluavat. Pahoittelut, jos kirjoituksestani tuli poliisivibat, ei ollut missään nimessä tarkoitus.

[Kookapu]

Juurikin näin. Tätä taustaa en nyt sitten ymmärräkkään näkemystä, että kuvia ei saisi katsoa/analysoida "ulkopuolisten" toimesta. Kuvat on otettu julkisella paikalla ja kuvien omistaja on kuvissa esiintyneiden luvalla ITSE julkaissut julkiseen tietoverkkoon julkiselle tilille. Toiveena ollut niiden suuri näkyvyys kenelle tahansa. Kuvien eteen on oltu valmiita ottamaan riskejä ja niiden eteen on uhrattu paljon aikaa, vaivaa ja resursseja. Ilman kuolemaa kuvia tulisi katsoa, ihailla, kommentoida ja "tykätä", mieluusti jakaa mahdollisimman laajalti. Kuoleman jälkeen nistä tuleekin yllätäen tabu. Kuvat itsessään eivät muutu miksikään lopputulemasta riippummatta. Niistä on nähtävissä samat riskit, laiminlyönnit, lapsen väsymys ja ilottomuus.

Somen siloiteltu maailmaa on vaarallinen, varsinkin lapsille ja nuorille mainittakoon esimerkkinä tiktok- haasteet. Vaarallisuutta ei vähennä yhtään, mikäli kuolemasta ei saa puhua tai valintoja ei voi kritisoida lainkaan. Päinvastoin se kiihdyttää ja toimii haitallisena esimerkkinä seuraaville.

Se on vähän eri asia jakaa niitä kuvia esim. instagramissa, jolloin kuvan ottaja näkee että Alien Alien on sen jakanut. Toki Alien Alienilla on silloin jakaessaan mahdollisuus myös kommentoida riskejä, laiminlyöntejä, valintoja, turvotuksia jne., jos on pokkaa. Mutta kun kuvan ottaja (tai tässä tapauksessa hänen perikuntansa) näkee jakamisen ja kommentit, heillä on mahdollisuus antaa vastakommentteja tai korjata asioita, jos Alien Alien on jotain ymmärtänyt väärin.

Tässä keskustelussa moni huutelee kritiikkinsä nimimerkin takaa. En tiedä uskallettaisiinko samoja asioita sanoa asianosaisille (tai tässä tapauksessa heidän perikunnalleen) päin naamaa ja omalla nimellä?

Elämä on valintoja täynnä. Kenellekkään ei enää voi eikä saa tulla yllätyksenä, mitä voi tarkoittaa somepostaukset. Läheisiin vetoaminen on outoa holhoamista. Mikäli tekee valinnan lukea minfon tai minkään muunkaan foorumin lankoja, niin sitten valinnut itsensä altistamisen kaikkelle mitä sieltä vastaan tulee.

En harrasta somessa keskustelua, tätä foorumia lukuunottamatta. Tässäkään ei kiinnosta ihmiset persoonana vaan heidän tekemänsä valinnat ja virheet, jotka johtivat lopputulokseen.

Sanoisinko äidille suoraan vasten kasvoja, mitä ajattelen hänen valinnoistaan? Olisinko yrittänyt jossakin ryhmässä julkisesti ampua ajatuksen alas? Todellakin. En hänen, enkä itseni vaan sen pojan tähden.

Oudoille ihmiselle en lähettele surunvalitteluja, enkä näe miksi perikunnalle pitäsi mitään sanoa reissussa tehdyistä valinnoista, Eivät he siellä ole olleet tekemässä päätöksiä asioita. Hexxterin tavoin kysyisin kyllä isältä, ettei sitten tullut pienee mieleen estää pojan lähtöä.

Tässä on kyse siitä, onko ihmisellä oikeus vastata häntä kohtaan osoitettuun kritiikkiin, ei mistään holhoamisesta. Etenkin, jos kritiikki perustuu vajaavaiseen tietämykseen ja mutuiluun eli toisin sanoen voi olla täysin perusteetonta. Vaan nyt ei ole kritiikin kohde enää vastaamassa. Edes perusteltuun kritiikkiin.

Mikäli asioita ei sanota avoimesti päin naamaa, ei niistä voi käydä rehellistä keskustelua. Mutta tämä menee jo OT ja enemmän sinne moraalikysymysten puolelle. Ohessa kuitenkin pari linkkiä panettelusta, kunnianloukkauksesta ja halventamisesta (myös kuolleen). Jokainen voi oman omatuntonsa puitteissa punnita, mihin tänne kirjoitetut viestit näiden puitteissa asettuvat.

https://www.minilex.fi/a/panettelu-ja-rikoslaki
https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-kunnianloukkaus

[Cadi John]

Tässä keskustelussa moni huutelee kritiikkinsä nimimerkin takaa. En tiedä uskallettaisiinko samoja asioita sanoa asianosaisille (tai tässä tapauksessa heidän perikunnalleen) päin naamaa ja omalla nimellä?

Kyllä minä voisin ihan omalla nimelläni kritisoida, sekä äitiä, että isää pojan kohtelusta pienestä pitäen. Ei lapsia kasvateta niin, että annetaan pyöräillä 4 vuotiaana 130 km. ja vedetään puomilla väkisin loput. Sen ymmärtää ihan jokainen. Erikoinen perhe, vaikka miten pidetään hienona että lapset pistetään harrastamaan, eikä anneta olla sipsejä syömässä sohvalla.

Lisäksi kritisoisin myös isää, että miten voitiin laskea 12 vuotias ennatyspakkasiin lapin selkosille vain äidin kanssa. Oliko niin, että äiti määräsi ja isi totteli. Kyllä minä miehenä olisin lyönyt nyrkin pöytään, poika ei lähde mihinkään. Rouva menee ihan itsekseen, jos niin paljon kiinnostaa lähteä sinne ennätyspakkasiin palelemaan. Lapsen turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille. Lapsen edun ja turvallisuuden tulee mennä kaiken muun edelle.

No tämäpä juuri tässä ihmetyttää, miksi äiti oli päästetty kaksin 12v. pojan kanssa ja vieläpä luvattu paukkupakkasia, HALOO?! ilmeisesti farmor/mummu asiaa epäillyt kun lähetetty viestiä että elossa ollaan…. Kaksi kertaa storyissa äiti naureskelee että elossa ollaan, kolmatta kertaa ei tullut.
Vauva.fi foorumissa joku sanoi että äidillä oli välit poikki omaan äitiinsä. Toki sen palstan luotettavuudesta ei voi tietää, mutta kuolinilmoituksessa tulee eri valoon se, että äidin nimen alla on vain puolison, lasten ja isän nimi. Pojan nimen alla liuta muita sukulaisia ja ne kirjoitettu nimenomaan pojan kannalta eli mostrar (tädit, äidin siskot), farmor jne… Herää kysymys onko välit olleet huonot useammankin kanssa. Toki tämä asia ei meille kuulu.

Voihan olla et tätä lasten harrastamista tms on kyseenalaistettu ja lopulta mennyt välit.

[Oppenheimer]

Tämä on yksi näkökulma. Ei voi korostaa tarpeeksi kuinka tärkeitä ihmisille, jotka brändäävät itseään, perhettään, uraansa tai elämäntapaansa somessa ovat idylliset kuvat ja matka saatetaan suunnitella niitä ajatellen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa tunturireitin valitsemista, koska mielessä ovat olleet matkan varrelta saatavat upeat kuvat ja niiden herättämä ihailu sosiaalisessa mediassa.

En sano nyt, että tässä tapauksessa halu ottaa kuvia on ollut isoin tai edes iso tekijä, tässä meni niin moni asia pieleen, mutta noin muutoin yksi yleinen vaellusonnettomuuden syistä on sosiaalisen median kuvien ottaminen.

Juurikin näin. Tätä taustaa en nyt sitten ymmärräkkään näkemystä, että kuvia ei saisi katsoa/analysoida "ulkopuolisten" toimesta. Kuvat on otettu julkisella paikalla ja kuvien omistaja on kuvissa esiintyneiden luvalla ITSE julkaissut julkiseen tietoverkkoon julkiselle tilille. Toiveena ollut niiden suuri näkyvyys kenelle tahansa. Kuvien eteen on oltu valmiita ottamaan riskejä ja niiden eteen on uhrattu paljon aikaa, vaivaa ja resursseja. Ilman kuolemaa kuvia tulisi katsoa, ihailla, kommentoida ja "tykätä", mieluusti jakaa mahdollisimman laajalti. Kuoleman jälkeen nistä tuleekin yllätäen tabu. Kuvat itsessään eivät muutu miksikään lopputulemasta riippummatta. Niistä on nähtävissä samat riskit, laiminlyönnit, lapsen väsymys ja ilottomuus.

Somen siloiteltu maailmaa on vaarallinen, varsinkin lapsille ja nuorille mainittakoon esimerkkinä tiktok- haasteet. Vaarallisuutta ei vähennä yhtään, mikäli kuolemasta ei saa puhua tai valintoja ei voi kritisoida lainkaan. Päinvastoin se kiihdyttää ja toimii haitallisena esimerkkinä seuraaville.

Se on vähän eri asia jakaa niitä kuvia esim. instagramissa, jolloin kuvan ottaja näkee että Alien Alien on sen jakanut. Toki Alien Alienilla on silloin jakaessaan mahdollisuus myös kommentoida riskejä, laiminlyöntejä, valintoja, turvotuksia jne., jos on pokkaa. Mutta kun kuvan ottaja (tai tässä tapauksessa hänen perikuntansa) näkee jakamisen ja kommentit, heillä on mahdollisuus antaa vastakommentteja tai korjata asioita, jos Alien Alien on jotain ymmärtänyt väärin.

Tässä keskustelussa moni huutelee kritiikkinsä nimimerkin takaa. En tiedä uskallettaisiinko samoja asioita sanoa asianosaisille (tai tässä tapauksessa heidän perikunnalleen) päin naamaa ja omalla nimellä?

Kaikki huutelevat kritiikkinsä nimimerkin takaa, mutta se kuuluu palstan sääntöihin. Todennäköisesti osa olisi valmis esittämään teesinsä suoraan leskelle. Ainakin itse olisin. Kriittinenkin kommentointi on laillista, mutta toki jossakin menee laillisuuden ja laittomuuden veteen piirretty viiva. Julkisen keskustelun eettisyydestä jokainen voi jokainen olla sitä mieltä, mitä on.

Kritiikki on kohdistunut täysin ymmärrettävästi äitiin, joka on vastannut kaikkeen retkeen liittyvästä, niin varusteista, tiedonhankinnasta kuin päätöksenteostakin. Kritiikki on siis oikeutettua. Perhe ei ole painanut tapahtunutta "villaisella" vaan leski on hakenut tapahtuneelle maksimaalista julkisuutta. En yllättyisi, jos yksinoikeus hautajaisiin oltaisiin myyty eniten tarjonneelle medialle.

Ikävän tapahtuman johdosta on tullut näkyväksi myös perheessä vallinnut liikunta- ja urheilukulttuuri, joka ainakin somekuvaston perusteella on mennyt reippaasti yli äyräiden ja jota voitaisiin kutsua jopa sairaaksi. Menehtynyt poika oli nimetty äidin luottokaveriksi, mikä tekee liikuntasuorituksista kieltäytymisestä haastavaa. Viimeistään tuossa iässä lapsilla on vahva tahto, mutta jos vanhemmat painostavat retkille, niin voitko kieltäytyä?

Isällä on kilpahiihtäjän tausta, hän on osallistunut jopa olympialaisiin, tosin vain brittimaajoukkueen suksien voitelijana. Varsinaisina kilpaurheiluhulluna vanhempia tuskin voidaan pitää, mutta kiilusilmäisyys voi liittyä harrastuksiinkin. Sillä oli nyt mahdollisimman traagiset seuraukset. Ehkä tästäkin on jotakin opittavaa.