Ikävä kuulla aina, kun vanhemmat ihmiset aiheuttavat nuorille (siis lapsille) pitkäänjatkuvia traumoja. Sopiva terapia itselle mieluisan terapeutin kanssa ja jossain vaiheessa hyvä ihmissuhde ovat varmaan parasta, mitä asiantuntijat tilanteessasi suosittelevat. Tuo rahallisen korvauksen saaminen olisi aina siinä mielessä tärkeää, että vaikka se ei itsessään autakaan, niin symbolinen arvo on suuri.
Nyt, kun oikeutta ei ole saatu, niin uhrillta viedään pois lupa käsitellä asioita kuten muut uhrit, mutta tuo kannattaa kääntää vahvuudeksi, etenkin nyt kun pahantekijä kuoli: lopeta uhrina eläminen ja ala aktiivisesti pyrkimään kohti parempaa, sinä olet riittävän vahva siihen! Luot ohjelman itselle, mikä alkaa ihan pienistä asioista, koska nuorella ihmisellä on koko elämä edessä ja pienet positiiviset askeleet alkavat lopulta vahvistaa itseään ja auttaa pääsemään sinuiksi menneisyyden pahan kanssa. Se aika on nyt takana.
Toinen ja varsin yleinen tapa on, että ripustaudutaan uhriksi koko loppuelämäksi ja kaikesta negatiivisesta syytetään vaan uhreutta ja menneisyyden kamalia tapahtumia. Tällöin tekee mahdottomaksi itselleen olla joskus onnellinen. Säännöllinen ulkoilu/liikunta on yksinkertainen ja tehokas keino, vaikka sekin on todella vaikeaa aloittaa, kun ihminen kärsii. Joskus itseä kannattaa pakottaa ja hyvä apu, jos saa jonkun kaverin mukaan säännölliseen liikuntaan. En puhu himourheilusta, vaan kehon aktivoinnista, mikä heijastuu meillä kaikilla lopulta myös mieleen positiivisesti.
