Pirkanmaa: Isoisä antoi luunappeja pojanpojalleen - tuomio pahoinpitelystä

[Hank Voight]

Kyllä se auktoriteetti on mahdollista ansaita ihan ilman väkivaltaakin.

Tuo fyysinen kurittaminen on laitonta, aikaansa elänyttä ja keino valnemmille, joilla on itsellään ongelmia tunnesäätelyssä. Omassa suvussani oli sodan nähnyt isoisä, jota lapset pelkäsivät. Myöhemmin vihasivat. Kun hänen poikansa kasvoivat siihen ikään, että saattoivat laittaa fyysisesti vastaan, he tekivät niin. Muuttivat pois kotoa 16- ja 18-vuotiaina, eivätkä katsoneet taakseen. Pahinta oli isomummun suru. Kun katsoi sormien läpi sitä pahoinpitelyä vuosikausia ja menetti myös lapsensa, jotka eivät olleet yhteydessä kuin väkisin ja pakollisissa yhteyksissä vanhempiensa kanssa. Isomummu meni ikään kuin pesuveden mukana, koska ei asettunut puolustamaan lapsiaan, edes silloin, kun he olivat pieniä.

Ehkä kuitenkin kaikkein pahinta oli se, isoisä ei koskaan ymmärtänyt omaa osuttaan tapahtumissa, piti kiinni siitä, että oli toiminut oikein. Pojat eivät tulleet edes hautajaisiin.

Olen kasvattanut omat lapseni aikuisiksi ja voi veljet eivät ole olleet niitä rauhallisimpia tapauksia. Mutta koskaan ei ole keinot loppuneet niin totaalisesti, että olisi pitänyt käsiksi käydä. Jos olisin käynyt, olisin menettänyt kunnioituksen ja auktoriteettini. Fyysisesti kurittamalla se pelolla hankittu auktoritetti kestää tasan siihen saakka, kun lapsi on riittävän vanha antamaan takaisin. Tytöt ja pojat tekevät sen eri tavalla, mutta antavat kyllä.

Vierastan hyvinkin paljon pitkiä lainauksia, mutta tämä oli niin erinomainen kirjoitus, että oli pakko lainata kokonaisuudessaan.

Asiat on juuri tismalleen noin. Tuossa on paljon sellaista mitä itsekin tunnistan. Ei niin että olisin itse tuollaista kokenut, mutta tiedän monen muun kokeneen.

Sitä mä vaan tässä jäin miettimään, että kun puhut lapsistasi monikossa, eli niitä on useampikin.

Poistettu aiheen ulkopuolista mukahauskaa kirjoittelua
-NILS-

[damfin]

Kyllä se auktoriteetti on mahdollista ansaita ihan ilman väkivaltaakin.

Tuo fyysinen kurittaminen on laitonta, aikaansa elänyttä ja keino valnemmille, joilla on itsellään ongelmia tunnesäätelyssä. Omassa suvussani oli sodan nähnyt isoisä, jota lapset pelkäsivät. Myöhemmin vihasivat. Kun hänen poikansa kasvoivat siihen ikään, että saattoivat laittaa fyysisesti vastaan, he tekivät niin. Muuttivat pois kotoa 16- ja 18-vuotiaina, eivätkä katsoneet taakseen. Pahinta oli isomummun suru. Kun katsoi sormien läpi sitä pahoinpitelyä vuosikausia ja menetti myös lapsensa, jotka eivät olleet yhteydessä kuin väkisin ja pakollisissa yhteyksissä vanhempiensa kanssa. Isomummu meni ikään kuin pesuveden mukana, koska ei asettunut puolustamaan lapsiaan, edes silloin, kun he olivat pieniä.

Ehkä kuitenkin kaikkein pahinta oli se, isoisä ei koskaan ymmärtänyt omaa osuttaan tapahtumissa, piti kiinni siitä, että oli toiminut oikein. Pojat eivät tulleet edes hautajaisiin.

Olen kasvattanut omat lapseni aikuisiksi ja voi veljet eivät ole olleet niitä rauhallisimpia tapauksia. Mutta koskaan ei ole keinot loppuneet niin totaalisesti, että olisi pitänyt käsiksi käydä. Jos olisin käynyt, olisin menettänyt kunnioituksen ja auktoriteettini. Fyysisesti kurittamalla se pelolla hankittu auktoritetti kestää tasan siihen saakka, kun lapsi on riittävän vanha antamaan takaisin. Tytöt ja pojat tekevät sen eri tavalla, mutta antavat kyllä.

Kai silläkin oli merkitystä millä tavalla ja mistä syystä sitä fyysistä kuritusta aikoinaan käytettiin, itse olen saanut joskus "piiskaa" ihan sillä koivuvitsalla, ja tukkapöllyäkin on tullut, ja silti muistan isääni rakkaudella ja lämmöllä, tuo fyysinen kuritus tuli aina aiheesta ja sellaisessa tilanteessa että lapsikin ymmärsi että se ei ollut mitään ilkeyttä, vaan kyynel isän omassakin silmäkulmassa kertoi että se teki kipeää hänellekin.

Opin ainakin törttöilevänä lapsena ymmärtämään että kotitalon ikkunoita ei kannata ainakaan kahteen kertaan kivittää alas vaikka siitä kiva ääni kuuluukin, ensimmäisellä kerralla selvisi puhuttelulla mutta toisen kerran jälkeen siitä tuli piiskaa.

Kurituksen päälle aina istuttiin ja puhuttiin asia selväksi, ja hyvin siitä oppi ymmärtämään että törttöilyllä on seurauksensa ja kaikesta ei selviä pelkällä puhuttelulla ja pään silittelyllä aikuisenakaan. Isän kanssa oltiin hyvissä väleissä hänen kuolemaansa saakka, apua häneltä sai aina kun sitä tarvitsi, oli sitten auto ojassa tai kämppä lähtenyt alta, ja monet hauskat hetket yhdessä vietettiin, huumoria riitti aina.

Tämä nyt lähinnä esimerkkinä siitä että ei se fyysinen kuritus aina traumoja jätä tai katkeroita, jos se annettu aiheesta ja hyvästä syystä.

Itse en ole fyysistä kuritusta käyttänyt, kun se kerta ei nykyään ole sallittua, mutta en kyllä tilannetta ja taustoja tuntematta ole syyttelemässä ketään joka lapselleen on luunapin tai kevyen tukkapöllyn antanut.

[Sipi]

Sitä mä vaan tässä jäin miettimään, että kun puhut lapsistasi monikossa, eli niitä on useampikin. Ja kun yhdessä ketjussa mainitsit, ettei kukaan sua panisi, niin taisikin perkele olla sarkasmia, enkä vaan yksinkertaisena PK-seudun ulkopuolisena älynnyt. Kun onhan sua sitten pantu useamminkin kuin kerran

Kyllä, kahdesti olen saanut. Ovat jo aikuisia, joten ikä ja ulkonäkö ovat tulleet asiassa sittemmin vastaan, jos on joidenkin kanssakirjoittajien analyyseja uskominen.

[Sil5]

......Kurituksen päälle aina istuttiin ja puhuttiin asia selväksi, ja hyvin siitä oppi ymmärtämään että törttöilyllä on seurauksensa ja kaikesta ei selviä pelkällä puhuttelulla ja pään silittelyllä aikuisenakaan....

Tämä nyt lähinnä esimerkkinä siitä että ei se fyysinen kuritus aina traumoja jätä tai katkeroita, jos se annettu aiheesta ja hyvästä syystä.

..en kyllä tilannetta ja taustoja tuntematta ole syyttelemässä ketään joka lapselleen on luunapin tai kevyen tukkapöllyn antanut.

Samoilla linjoilla näissä. Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää..eiköhän se liene nykymaalilmassa jo yleisesti ymmärrettyä.

Mutta joskus vain voi joutua käyttämään ns. fyysisiä keinoja lapsen hillitsemiseen tai jonkin vahingonteon, tappelemisen tai hakkaamisen keskeyttämiseksi tms. johdosta. Kaikenlaista kun sattuu ja tapahtuu.
Luunapeista en tiedä, mutta lapsen kiinniottaminen, väkisin tilanteesta poisvieminen, jopa se "tukkapöllykin" voi saada oikeutuksensa. Ja, tottakai asiaan kuuluu myös tapauksen jälkiselvitykset. Mutten neuvo ketään..kun mikään ei ole näissä itsestään selvää jne.

Ehkä tämäkin, juuri parhaillaan esillä oleva, tapaus kertoo omalla tavallaan sääntöjen ja vastuun merkityksestä myös lasten ja nuorten osalta. Jollain tavalla lapsen pitäisi oppia ymmärtämään mikä on oikein ja väärin. Mielellään jopa hieman ennemmin kuin asiat karkaa käsistä. Eikä tässäkään auta enää väkivallan käyttö.

Länsi-Uudenmaan poliisi on tähän mennessä kuullut jo yhteensä seitsemää eri nuorta Espoossa viime aikoina tapahtuneihin lukuisiin tulipaloihin liittyen.
Poliisin tähän asti kuulemasta seitsemästä nuoresta vanhimmat ovat 15-vuotiaita ja nuorin on 11-vuotias.

https://yle.fi/a/74-20088740

[Bonafides]

Väistämättä tulee mieleen oma ainokainen lapsuudenkokemus fyysisestä kurittamisesta. Olin ehkä neljän tai viiden vanha ja olin mennyt pihasta naapurin lapsen luo leikkimään. Kun minua ei näkynyt pihassa, vanhempani säikähtivät, että olen mennyt viereisen tontin työmaalle leikkimään ja pudonnut vesikuoppaan.

Kun tulin naapurista kotiin tietämättä koko haloosta mitään, niin isäni äkkiarvaamatta tukisti minua. Olin äärimmäisen kiltti, kuuliainen ja herkkä lapsi, enkä koskaan halunnut toimia väärin. Säikähdin ja järkytyin tuosta aivan valtavasti ja muistan että olin jännittynyt isäni seurassa hamaan aikuisuuteen asti.

Minusta tuossa aiempi kommentoija oli ihan asian ytimessä, kun totesi, että näissä tilanteissa joskus rangaistaan lasta aikuisen omista ylipääsemättömistä tunteista. Isäni kosti minulle refleksinomaisesti sen, että aiheutin huolta, vaikka naapuriin leikkimään menemisessä ei ollut mitään kiellettyä.

[aumari]

Onhan se tietysti mahdollista, että lasta rankaistaan hengen- tai loukkaantumisvaarallisesta hölmöilystä. Mutta jos hiuksia halotaan, niin mikä se perimmäinen syy on rankaista jo tapahtuneesta ja pelastumisesta. Sekö kun aiheutti huolta ja suuttumusta vanhemmalle? Siinä tapauksessa reagointi on itsekäs, kun kehtasi aiheuttaa suuttumusta MINULLE.

Nyt mennään täysin väärille jäljille. Käsititkö väärin vai näinkö tosiaankin ajattelet?
- pyydän anteeksi jos kirjoitin epäselvästi..

Lasta itseäänhän tuossa esimerkissä koetetaan varjella. Ei todellakaan mitään muuta. Luuletko tosiaankin etten jo silloin nassikkana ymmärtänyt tilannetta?
- vaikken kaikkea muistakaan niin siinä ei ollut mitään aihetta juhlia pelastumista..toki hyvä niinkin.
- mutta varsinainen asia oli taatusti siinä ette vanhemmat halusivat suojella ja selvittää mahdollisimman painokkaasti ettei tuollaisiin (eikä muihinkaan) vaaranpaikkoihin pidä mennä. Ja, tottahan sen jo silloin tajusi. Oppikin meni perille.

Useamman lapsen kasvattajana on aina ollut huolena ja murheena että lapset selviäisivät turvallisesti ja hyvistä lähtökohdista itsenäisen elämänsä alkuun. Ja, onneksi näin on käynyt.

Mitään väkivaltaa lasten kasvattamisessa ei tarvita. Mutta aina ei riitä pelkkä kiitos tai kehuminen.
- joskus tarvitaan ojennusta, kieltoja, rangaistuksia, monenlaista ohjaamista jne.
- ja totta kai lapsen (kuin myös aikuisen) pitää saada mahdollisimman paljon rakkautta, kiitosta ja palkitsemista. Paljon enemmän kuin kieltämistä, rangaistuksia jne.

Keskeistä lienee se että jo lapsesta lähtien oppii tietämään ja kantamaan vastuuta itsestään sekä tekemisistään. Monen muun asian ohella säännöt ja hyvät tavat täytyy opettaa/oppia jo nuorena.
- eikä tässä kukaan tule tule koskaan täysin oppineeksi.

Mitään ihmeellistä tai erityistä tähän ei liity. Lähestulkoon kaikki vanhemmat osaavat kasvattaa lapsiaan erittäin hyvin.

Selkäsaunallako lapsi oppii? Oppiiko varomaan vai pelkäämään rangaistusta? Minun mielestä siinä on selvä ero. Voi olla, että jatkaa luvattomuuksia mutta oppii salaamaan ja ehkä valehtelemaan?

[meitzi]

Mitähän sinä nyt oikein selität, miksi minun pitäisi antaa kaupassa tukistuksia tuntemattomille?

Jos aikuinen käyttäytyy huonosti kaupassa, niin siltähän on jäänyt ojentaminen kesken, ja tietenkin linjan mukaisesti siinä olisi oiva hetki antaa luunappi tai pieni tukistus.

[Yrjö Yrjönpoika]

Nyt mennään täysin väärille jäljille. Käsititkö väärin vai näinkö tosiaankin ajattelet?
- pyydän anteeksi jos kirjoitin epäselvästi..

Lasta itseäänhän tuossa esimerkissä koetetaan varjella. Ei todellakaan mitään muuta. Luuletko tosiaankin etten jo silloin nassikkana ymmärtänyt tilannetta?
- vaikken kaikkea muistakaan niin siinä ei ollut mitään aihetta juhlia pelastumista..toki hyvä niinkin.
- mutta varsinainen asia oli taatusti siinä ette vanhemmat halusivat suojella ja selvittää mahdollisimman painokkaasti ettei tuollaisiin (eikä muihinkaan) vaaranpaikkoihin pidä mennä. Ja, tottahan sen jo silloin tajusi. Oppikin meni perille.

Useamman lapsen kasvattajana on aina ollut huolena ja murheena että lapset selviäisivät turvallisesti ja hyvistä lähtökohdista itsenäisen elämänsä alkuun. Ja, onneksi näin on käynyt.

Mitään väkivaltaa lasten kasvattamisessa ei tarvita. Mutta aina ei riitä pelkkä kiitos tai kehuminen.
- joskus tarvitaan ojennusta, kieltoja, rangaistuksia, monenlaista ohjaamista jne.
- ja totta kai lapsen (kuin myös aikuisen) pitää saada mahdollisimman paljon rakkautta, kiitosta ja palkitsemista. Paljon enemmän kuin kieltämistä, rangaistuksia jne.

Keskeistä lienee se että jo lapsesta lähtien oppii tietämään ja kantamaan vastuuta itsestään sekä tekemisistään. Monen muun asian ohella säännöt ja hyvät tavat täytyy opettaa/oppia jo nuorena.
- eikä tässä kukaan tule tule koskaan täysin oppineeksi.

Mitään ihmeellistä tai erityistä tähän ei liity. Lähestulkoon kaikki vanhemmat osaavat kasvattaa lapsiaan erittäin hyvin.

Selkäsaunallako lapsi oppii? Oppiiko varomaan vai pelkäämään rangaistusta? Minun mielestä siinä on selvä ero. Voi olla, että jatkaa luvattomuuksia mutta oppii salaamaan ja ehkä valehtelemaan?

• Hmmm..?
Tein nyt tapojeni vastaisesti pitkän lainauksen, eli tornin. Koin sen kuitenkin tarpeelliseksi, koskapa kysymyksiä sisältävä kommenttisi Sil5:lle vaikutti hieman oudolta.

Sillä tavoin oudolta, että nähdäkseni hän ei millään tavoin tuossa esittänyt tai puolustanut lapsen selkäsaunoittamista.

Toki hän käytti käsitettä "rangaistuksia", mutta se rankkari voidaan kyllä antaa monella muullakin tavalla, kuin että pahoinpitelisi lasta.

peace

[aumari]

↑↑

"Jälkeen päin olen joskus muistellut asiaa...ja tullut sellaiseen tulokseen ettei siinä kohtaa edes kunnollinen selkäsaunakaan olisi ollut pahitteeksi."

Tuo oli hänen omasta kommentistaan. Siihen viittasin, en "rangaistukseen".
Ja mainitsinkin jossain aiemmassa kommentissa omasta mielipiteestäni, joku muu voi olla toista mieltä. Mutta ei meistä kukaan hyväksy vanhempien lapsiin kohdistavaa väkivaltaa. Siihen syyllistyvät eivät todellakaan ole terveitä, eivät hekään, jotka tekevät sitä kulttuurin nimissä. Jos se kuuluu kulttuuriin, niin kulttuuri on sairas. Mun mielestä.

[Yrjö Yrjönpoika]

• Hmmm..?
Tein nyt tapojeni vastaisesti pitkän lainauksen, eli tornin. Koin sen kuitenkin tarpeelliseksi, koskapa kysymyksiä sisältävä kommenttisi Sil5:lle vaikutti hieman oudolta.
Sillä tavoin oudolta, että nähdäkseni hän ei millään tavoin tuossa esittänyt tai puolustanut lapsen selkäsaunoittamista.
Toki hän käytti käsitettä "rangaistuksia", mutta se rankkari voidaan kyllä antaa monella muullakin tavalla, kuin että pahoinpitelisi lasta.
peace

▪︎ ▪︎ ▪︎
[Sil5:n kommentista lainattuna]:
"Jälkeen päin olen joskus muistellut asiaa...ja tullut sellaiseen tulokseen ettei siinä kohtaa edes kunnollinen selkäsaunakaan olisi ollut pahitteeksi."
▪︎ ▪︎ ▪︎

Tuo oli hänen omasta kommentistaan. Siihen viittasin, en "rangaistukseen".
Ja mainitsinkin jossain aiemmassa kommentissa omasta mielipiteestäni, joku muu voi olla toista mieltä. Mutta ei meistä kukaan hyväksy vanhempien lapsiin kohdistavaa väkivaltaa.

Okei, ymmärrän.
Tuossa 'Sil5' kuitenkin avasi vain omia, jälkeenpäin kokemia tuntemuksiaan siitä, kuinka hän ei todennäköisesti olisi nyt myöhemminkään ollut katkera, vaikka olisi mainitsemansa tapahtuman johdosta klassisesti saanut selkäsaunan.

En sitten tiedä, kuinka korkean profiilin selkäsaunoja oli hänen kasvuympäristössään lapsille tavattu antaa, mutta en silti näe tuota hyväksyntänä saatika yllyttyksenä toimia tässä nykymaailman ajassa samoin.

Ennen elettiin aikoja, jolloin ei mitään perhesuunnittelua ja syntyvyyden sääntelyä ollut, ja siinä silloin vallinneessa maailmassa vanhemmat kokivat lapsensa aivan toisessa valossa kuin tässä "sivistyneessä" nykyajassa, jossa pääosa lapsista on toivottuja tulokkaita. Menneitä aikoja ja nykyaikaa on kovin vaikeaa rinnastaa samoilla mittavälineillä ja arvoilla.

[jukuripää]

Luunappien jakelu on saattanut olla tapauksen isoisällä ihan normaalia käytöstä. Nähnyt tenavan ja aina ohimennen paukauttanut tätä päähän, koska on nyt vain sattunut tilaisuus kohdalle. Tuskin yhdestä kerrasta olisi tullut pahoinpitelytuomio. Sadistipappa napautellut ilmeisesti ihan omaksi ilokseen pientä kaveria. Isovanhemmuus kyllä kovasti hukassa.

[Sil5]

En sitten tiedä, kuinka korkean profiilin selkäsaunoja oli hänen kasvuympäristössään lapsille tavattu antaa, mutta en silti näe tuota hyväksyntänä saatika yllyttyksenä toimia tässä nykymaailman ajassa samoin.

Aika tarkasti piti jo lapsena ymmärtää ja osata noudattaa hyviä tapoja sekä sääntöjä. Kuten myös hyvää käytöstä muita ihmisiä, vanhempia sekä vieraita kohtaan. Siihen aikaan tällainen oli tapana muissakin perheissä ja näin on toki edelleenkin.

Mitään selkäsaunoja ei ainakaan omaan lapsuuteeni kuulunut. Eikä sellaista ole kuulunut vanhemmuuteenkaan. Hyvistä suorituksista ja tekemisistä jaettiin kiitosta ja joskus palkittiinkin. Mutta pahanteosta ja tottelemattomuudesta on tietenkin seurannut rangaistus jne.

[Suihkuputki]

Jukuripää on lienee hyvin nuori. Itte -70 luvulla sain koivuvitsasta perseelle tuhmuuksia tehdessäni. Ja vitsa piti hakea itte. Lisäksi risua säilytettiin eteisen peilin päällä, muistuttamassa sen olemassa olosta. Se kasvatus teki musta nöyrän, toisia kunnioittavan ihmisen. Piste.

[Sopuli]

Kun äly loppuu niin voima jatkaa.

Niin lapsen kuin minkä tahansa koirankin pystyy kasvattamaan ja ns. kouluttamaan täysin ilman fyysistä rankaisua, mutta kyllä se vaatii sen, että on itse älykkäämpi ja ovelampi. Luolamiehillä toiminta jää "näin on aina toimittu" tai "näin se koirakin toista kouluttaa" -tasolle. Ei siitä heitä voi syyttää, kun eivät muuta osaa. He eivät vain saisi olla vastuussa kenenkään kasvattamisesta.

[Villeri]

Fyysinen kuritus ei kuulu tämän päivän kasvatukseen, ja se on oikein hyvä niin.

Mutta jos luunapin takia järjestetään käräjäoikeuden istuntoja, niin eipä ole ihme, jos tuomioistuimet ovat tukossa.