Turun Sanomat 13.3.:
https://www.ts.fi/puheenvuorot/5252086/ ... vahvisteta
Rami Nieminen:
Je suis Jukka Savola, eli näin ei kyllä suomalaisuutta vahvisteta
Jukka Savola, olet hieno mies.
Eduskunnan turvallisuusjohtaja sai tällä viikolla potkut luovutettuaan valvontakameranauhaa medialle. Rangaistus oli suhteeton. Toki Savolan väitetään peitelleen toimintaansa, mutta silti.
Savolan kohtalo on viimeisin lenkki pitkässä sarjassa, jossa suomalaista sananvapautta on lyöty, pienin iskuin mutta kivuliaasti. Heikoilla signaaleilla on taipumus ennustaa isoja trendejä.
Eduskunta siis päätti, että sen valvontakameramateriaali on salaista. Ymmärrän, että esimerkiksi kulkujärjestelyt ja kansanedustajien turvallisuus painavat vaa'assa. Savolan luovuttama kamerakuva kuitenkin kuvasi kadunpätkää eduskunnan edessä. Julkista tilaa.
Ihan tiedoksi sinne eduskuntaan, että valvontakameran kuva on henkilötieto. Jos kävelen kadulla eduskuntatalon edestä, minulla on oikeus vaatia minusta kuvattu nauha nähtäväkseni.
Mitenköhän pitkälle ulottuu tämä eduskunnan tarve katujen salaamiselle? Jos kansanedustaja kolaroi moottoritiellä, päätyykö kelikamera salauksen piiriin? Olisiko nauhan salaisuuteen vaikuttanut tosiseikka, että se paljasti ex-pääministerin valehtelijaksi?
Videonauha oli pääosassa myös toisessa sananvapauskysymyksessä kuluneella viikolla. Yle pyysi Twitteriä poistamaan toimittaja Sanna Ukkolan jakaman klipin, jossa pääministeri Sanna Marin (sd) antoi itsestään yrmyn kuvan.
Vaikka video nosti aaltoja vesilasiin, pääministerin luonteesta se tuskin kertoi yhtään mitään. Sen sijaan Ylen linjasta jupakka kertoo jotain. Tekijänoikeusasiat ovat merkittäviä ja on hyvä, että Yle oli skarppina. Mutta miksi Yle päätti alkaa tietoiseksi juuri nyt, kun pääministeriä loukataan?
Ylen materiaalia on levitetty ja levitetään somessa varsin vapaasti, eikä monopoliyhtiö siihen yleensä puutu. Ihan tiedoksi sinne Yleisradioon, että Youtubesta löytyy kymmenittäin esimerkiksi Radioteatterin vanhoja Knalleja ja sateenvarjoja. Voin tämän nyt paljastaa, koska olen itse ehtinyt kuunnella ne kaikki.
Jos kansanedustaja kolaroi moottoritiellä, päätyykö kelikamera salauksen piiriin? Olisiko nauhan salaisuuteen vaikuttanut tosiseikka, että se paljasti ex-pääministerin valehtelijaksi?
Kuluneella viikolla Yle ehti myös esiintyä sananvapauden ristiretkeläisenä. Se julkaisi yhteistyöhankkeen Maaseudun Tulevaisuuden kanssa. Jatkossa MT julkaisee Ylen alueellisia uutisia.
Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen riemuitsi (Ylen tekemässä uutisessa), että näin "suomalainen media vahvistuu ja sen kautta suomalaisuus vahvistuu".
Tätä logiikkaa on vaikea ymmärtää. Miten suomalainen media vahvistuu sillä, että moniäänisyys vähenee? Sen sijaan että Maasudun tulevaisuus tarjoaisi lukijoille uutisia omasta näkökulmastaan, se toistaa valtionradion viestiä. Ihan tiedoksi sinne Yleisradioon, että näin ei suomalaisuus vahvistu. Sen sijaan Maastullin tilaajat maksavat jatkossa Ylen uutisista kahteen kertaan.
Voisiko sittenkin olla niin, että Ylessä ollaan huolissaan tulevasta Yle-laista, joka uhkaa rajoittaa sen oikeuksia kilpailla kaupallisen median kanssa?
Yritän yleensä välttää mediakritiikkiä. Ei korppi korpin silmää noki, vaikka onkin hieno lintu. Erityisen hieno Jukka Parkkisen nuortenkirjoissa. Tosin Suomessa on ollut tapana valitella, että mediaa ei kritisoida tarpeeksi. Olen eri mieltä. Toki olen jäävi, mutta väitän, että Suomessa mediakritiikki on runsasta ja pääosin tervehenkistä.
Meillä on esimerkiksi alan ammattijärjestön jäsenlehti Journalisti, joka ansiokkaasti kaivaa esiin journalistisia epäkohtia. Tuoreimmassa numerossa esitellään esimerkiksi Ylen vaalikonetta, tuota ”huippuunsa viritettyä teknistä ja journalistista tuotetta”. Sisältöpäällikkö Ville Seurin mukaan valta ja vastuu tiedostetaan Ylessä.
Se on hienoa. Kuten on myös Areenan puolelta löytyvä mainio kuunnelmasarja historiallisista naisista. Se on Ylelle tilattu Maria Petterssonilta. Hän on muuten Journalistin päätoimittaja.
Kirjoittaja on Turun Sanomien uutispäällikkö.
Lisätty linkki
-NILS-