ässähai kirjoitti: Pe Marras 04, 2022 6:56 pm
dazu kirjoitti: Pe Marras 04, 2022 6:01 pm
^Huomatkaa, että dissosiaatiohäiriö on eri asia, kuin monipersoonallisuushäiriö. Sen sijaan dissosiatiivinen identiteettihäiriö = monipersoonallisuushäiriö.
Kiitos tarkennuksesta. Olen ohittanut kokonaan tuon monipersoonallisuushäiriö-asian, en ole sitä edes googlannut tässä JSM-yhteydessä. Jotenkin oletin että tuollaista ei voi olla oikeassa elämässä, että vain leffoissa on noita... hhmm... monipersoonallisuushäiriöitä roolihenkilöillä.
Tässä vielä oikeuspsykologi Julia Korkmanin esittämä - mielestäni järkeenkäyvältä vaikuttava - huomio näistä dissosiaatiohäiriön aiheuttamista muistihäiriöistä/muistinmenetyksistä:
Kiinnostava yksityiskohta dissosiatiivisen amnesian eli traumaperäisen muistihäiriön osalta on, että maailmankirjallisuudesta ei toistaiseksi ole löytynyt ennen 1800-lukua tallennettuja tapauskuvauksia, jotka ilmiöön sopisivat. Toisin on masennuksen, psykoottisuuden tai dementian osalta. Joidenkin mielestä tämä puhuu sen puolesta, että dissosiatiivinen amnesia olisi pikemmin kulttuurimme rakennelma 1800-luvulta kuin luonnollinen ilmiö.
--> LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM, 2020;136(24):2713-7, https://www.duodecimlehti.fi/duo15974
Yksi opettajistani totesi aikoinaan, että ufoja nähdään vain niissä kulttuureissa, joissa ufoja nähdään.
Jos dissosiatiivista amnesiaa ei ole oikeasti olemassa, niin siitä seuraa välttämättä se, ettei dissosiatiivista identiteettihäiriötä ole olemassa. Ei kun kyllä dissosiatiivista identiteettihäiriötä, joka on aikaisemmilta nimiltään mm. monipersoonahäiriö ja sivupersoonahäiriö, on tutkittu paljon ja siitä kärsivät pystytään nykyään luotettavasti erottamaan ammattinäyttelijöistä havainnoimalla mm. fysiologisia muutoksia (verenpaine, syke yms.) sivupersoonan ottaessa vallan koehenkilön käyttäytymisessä.
Ennen fysiologisten mittausten ottamista mukaan tutkimuksiin psykiatrit (esim. Reima Kampman 1970-luvulla) mm. kyselivät laajasti ja yksityiskohtaisesti potilaan/koehenkilön sivupersoonilta näiden ominaisuuksista, elämästä ja henkilöhistoriasta (esimerkiksi lapsuuden ajan kodin sisustuksesta, huonekaluista ja niiden paikoista) yms. Jos taas tällaisia tarinoita kehittelee omasta päästään ja lennosta keksii (koehenkilö/potilas ei voi mitenkään etukäteen tietää, mitä kaikkia sivupersoonaan liittyviä yksityiskohtia kysytään) vastauksia, niin uudemmilla kerroilla kysyttäessä tarina välttämättä muuttuu, siinä esiintyy jopa karkeita ristiriitaisuuksia eivätkä vastaukset tule automaattisesti ja luontevasti, koska mm. joutuu rajallisesta lyhytkestomuististaan kaivelemaan, mitä tuli aiemmin sepitettyä.
Tässä dissosiatiivista identiteettihäiriötä paljon tutkineen psykiatrin luento aiheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=FoI94Epkjrc Kertoo siinä alussa potilaasta (n. kohdasta 3 min 50 sek lähtien), jolla oli (dissosiatiivinen) muistinmenetys kahdelta eri ajanjaksolta aivan lähihistoriassaan, toinen muistimenetys oli kestänyt viikon, toinen kuukauden. Muisti ja muistinmenetyksen aikana valloillaan ollut sivupersoona saatiin palautetuksi hypnoosin avulla. Ainahan potilas ei ole muistamaton ja tietämätön kaikkien sivupersooniensa tekemisistä, mutta häiriön diagnostisiin kriteereihin kuuluu kuitenkin mm. laaja-alainen muistinmenetys. Luennossa on myös hyvin debunkattu yleensäkin argumentteja, joiden mukaan dissosiatiivista identiteettihäiriötä muka ei olisi olemassakaan.
Lääketiede ja tiede yleensäkin on kehittynyt niin mielettömän paljon 1700-luvun jälkeen, ettei ennen sitä tehtyjä havaintoja ja havaintojen puutteitta ole syytä tarpeettoman oleellisesti noteerata, elleivät ne ole tieteellisesti toistettavissa.
Mutta olkoon tämä nyt viimeinen viestini vähään aikaan dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, jollainen siis JSM:ksi epäilemälläni henkilöllä on.