Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[mr Franklin]

Jokainen vaellus-, retkeily- ja ulkoiluharrastaja voi havaita onnettomuudessa edesmenneen naisen julkaisuista sosiaalisessa mediassa, että hän suhtautui turvallisuuteen vakavasti. Hänellä vaikuttaa olleen hyvä ymmärrys varautumisen merkityksestä liittyen myös sellaisiin mahdollisuuksiin, jotka eivät ole todennäköisiä.

Varsinkin erämaa-alueilla ja aivan varsinkin erämaa-alueilla talviaikaan on paljon riskejä, joita voi ja joita pitää pienentää tietotaidolla ja varusteilla, mutta joita ei kuitenkaan voi kokonaan poistaa. Mutta ei riskitöntä elämää olekaan. On vastenmielistä syyllistää onnettomuuden uhria.

Syvä osanotto omaisille.

[Elizabeth]

Somekuvien perusteella äiti on kokenut luonnossa liikkuja ja lapsikin ollut reissuilla mukana. Löytyy mm. 2 vuoden takainen kuva Kilpisjärveltä (Suomen ja Norjan rajalla) jossa pojan kanssa vaeltavat ja kuvatekstissä kertoo että lunta tullut 20cm.

Jotain on kuitenkin mennyt pieleen. Sääolosuhteet varmasti yllättäneet ja tullut muuttujia matkan varrelle. Onko sitten tehty paniikkiratkaisuja ja lopputulos tämä. Todella ikävä tapaturma eikä syyttelyt nyt varmastikaan mitään hyödytä.

[Juanita]

Ylen jutun mukaan olivat etenemässä kohti Pallaksen luontokeskusta eli matkaa vain vähän jäljellä.

Paldanius arvioi, että kaamospimeä ja kova tuuli ovat vaikuttaneet siihen, että hiihtäjät olivat ajautuneet vaaralliseen paikkaan. Hänen tiedossaan ei kuitenkaan ole, ovatko hiihtäjät olleet kurussa ja jääneet vyöryn alle vai ovatko he ajautuneet kuruun vyöryn voimasta.

https://yle.fi/a/74-20067518?utm_sourc ... n=ylefiapp

[Ventolin]

Muuttoko olosuhteet päivän aikana, mun mielestä ei. Koska kahen aikana peli oli jo selvä, vai oliko? Takaisin kääntymiselle tai välipäivän pitämiselle kynnys on kuitenki aika korka tahtotilasta riippuen, että olisko tosiaan virhearvi sattunu jo edellisestä leiristä lähtiessä....

Paikalla olleiden hollantilaisturistien mukaan sää muuttui iltapäivällä nopeasti, hotellin puolella tunturia sää oli kirkas, mutta toisella puolella tuuli yltyi nopeasti ja näkyvyys heikkeni.

Tuo Pallastunturien kohta on kyllä karu. Siinä on kolme huippua, Lehmäkero, Taivaskero ja Pyhäkero, joiden satulaa pitkin perusreitti kulkee. Jos ovat Nammalkurun kämpältä tai Rihmakurun laavulta aamulla lähteneet vielä kohtuu säässä niin siinä on useampi kilometri loivaa nousua avotunturissa, jossa sää voi olla ihan toinen. Nuo paikat ovat jopa kesällä sumussa haastavia ja tarkkoja vaellettavia, saati nyt. Surullinen tapaus. Hätäpuhelu lähti liian myöhään ja apua odotellessa oli ilmeisesti pakko liikkua tai jopa tuuli saattoi viedä reitiltä kohti itää...ja siellä se Pyhäkuru tulee äkkiä vastaan.

[Alien Alien]

Ei tuo mitenkään vaativa reitti ole n60km ja tuvalta tuvalle.
Nimenomaan monelle se ensimmäinen oikea hiihtovaellus.

Niin. Tuon ajatuksen takia turistit joutuvat pohjoisessa ongelmiin, paikalliset ei. Pohjoisen ihminen ei ikinä oleta ja usko minkään retken olevan vaatimaton ja vaaraton, vaikka vain takapihalla kävelisi. Nöyryys luontoa kohtaan taotaan päähän lapsesta lähtien, ihminen on heikko ja voimaton sen edessä, koskaan ei ole helppoja reittejä eikä helppoja kelejä.

Ensimmäinen oikea hiihtovaellus aloitetaan sillä, että pärjää kotipihalla putkeen kolme tuntia 30 asteen pakkasessa.

Suurin syy miksi paikalliset eivät joudu ongelmiin on se, että he eivät lähde ulos pööpöilemään ja adrenaliikiksejä hakemaan tai leikkimään sankaria.

Mutta: kaikialla maailmassa paikalliset ovat ne, jotka joutuvat etsimään, pelastamaan ja hakemaan vainajat pois. Riippumatta siitä, näkevätkö sen turvalliseksi tai haluaisivatko riskiä ottaa oman terveellisyyden kustannuksella huonoissa olosuhteissa. Heillä ei ole valinnan luksusta lähtemisen suhteen operaatioon, toisin kun pulaan joutuneella seikkailijalla.

Oman elämän riskeeraaminen seikkailuissa tarkoittaa käytännössä erittäin monenkin muun elämän riskeeramista ongelmien ilmetessä. Tämä olisi syytä kaikkien oman elämänsä Indian Jonesien muistaa.

Se, että ottaa mukaan 12-vuotiaan lapsen tähän aikaan tunturiolosuhteisiin ilman toista aikuista retkikunnassa, on edesvastuutonta.

Vielä edesvastuuttomampaa on väittää yhtään mitään reittiä helpoksi ja turvalliseksi. Luonnossa sellaisia ei nimittäin ole, eikä sellaista disinformaatiota ole syytä levittää, sillä aina löytyy niitä, jotka sitä sitten uskovat.

Tupien tiheys ei luo turvaa, sillä katkenneella jalalla tai 5 metrin näkyvyydellä tiheä tupaverkosto ei vielä pelasta mitään sinällään, paitsi hyvällä tuurilla. Tosin hyvä tuuri voi pelastaa ilman tiheää tupaverkostoakin.

Silloin voi väittää omaavansa riittävästi kokemusta, kun ymmärtää jättää lähtemättä, kun se ei ole turvallista. Luonto ei montaa kertaa armahda ylimielistä kulkijaa, mutta kerran se varoittaa ja antaa mahdollisuuden oppia. Sen jälkeen ei enää kannatta voimiaan mitellä, toista kertaa se ei enää välttämättä armahdakkaan.

[Utelo]

Kävin katsomassa äidin Instagramin ja sieltä kävi kyllä hyvin selväksi, että niin äiti kuin poika olivat kokeneita hiihtäjiä, jotka olivat tottuneet liikkumaan hiihtäen lumisessa Lapissa ja välillä huonoissakin olosuhteissa. Vaikuttaa siltä, että nyt kävi vain hirvittävän huono tuuri. Jotain meni ehkä pieleen (esim. suksi irtosi ja katosi), sääolosuhteet huononivat nopeasti ja lopuksi tuli vielä lumivyöry, joka hautasi äidin ja lapsen. Todella surullinen ja traaginen sattumien summa. Rauha heidän sielulleen ja valtavasti voimia läheisille ja rakkaille. En voi edes kuvitella miltä lapsen isommista sisaruksista mahtaa nyt tuntua.

[Jasonnn]

"Paldaniuksen mukaan äiti ja poika olivat olleet hiihtämässä kohti Pallastunturin luontokeskusta, kun olosuhteet olivat yltyneet rajuiksi. Hänen mukaansa kova tuuli oli vienyt hiihtämässä olleen kaksikon varusteita, kuten sauvat ja sukset.

Tämä tuli ilmi hätäpuhelussa, jonka äiti oli soittanut noin kello 14 ja jossa hän pyysi apua tunturista pois pääsemiseksi.

– Äidin soitossa kävi ilmi, että kova tuuli on vienyt varusteita, Paldanius kertoo."

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010096718.html

Sieltä se tuli..

[damfin]

Tässä iltasanomien versio tapahtuneesta...

Uutta tietoa Pallaksen tragediasta: Näin kauhun hetket etenivät tunturissa
Raju tuuli oli vienyt mennessään äidin ja pojan hiihtovarusteita, ennen kuin he soittivat apua.

MUONION Pallaksen lumivyöryssä kuollut nainen löydettiin Pyhäkurusta, kertoo Lapin pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Harri Paldanius.

Paldaniuksen mukaan äiti ja poika olivat olleet hiihtämässä kohti Pallastunturin luontokeskusta, kun olosuhteet olivat yltyneet rajuiksi. Hänen mukaansa kova tuuli oli vienyt hiihtämässä olleen kaksikon varusteita, kuten sauvat ja sukset.

Tämä tuli ilmi hätäpuhelussa, jonka äiti oli soittanut noin kello 14 ja jossa hän pyysi apua tunturista pois pääsemiseksi.

– Äidin soitossa kävi ilmi, että kova tuuli on vienyt varusteita, Paldanius kertoo.

Paldanius kertoi myös Ylen uutislähetyksessä keskiviikkoiltana, että äiti ja poika olivat ajautuneet avun pyytämisen jälkeen kuruun.

– Sitten ovat varmaan sääoloista johtuen harhautuneet tähän kuruun. Ovatko menneet vyöryn mukana vai onko vyöry tullut niskaan? En tiedä, Paldanius kertoi Ylelle.

Äiti oli päättänyt hätäpuhelun Paldaniuksen mukaan ”normaalisti” ja puhelimen akun säästelemiseksi.

– Mutta myöhemmin, kun koetimme tavoittaa häntä, emme saaneet enää yhteyttä. Puhelu hälytti kyllä.

Äiti löytyi myöhemmin tiistaina kuolleena lumivyöryn alta noin kello 22.

Poika on yhä kateissa. Hänen etsimistään jatkettiin keskiviikkona useiden tuntien ajan. Kello 19 jälkeen poliisi tiedotti, että etsinnät on lopetettu tältä päivältä ja ne jatkuvat torstaina.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010096718.html

Olisiko äidin päällä ollut puhelin kenties auttanut siinä että äiti löydettiin noinkin pian lumen alta, puhelimen paikannus on saattanut auttaa etsimään oikeasta paikasta.

[Jasonnn]

Ei tuo mitenkään vaativa reitti ole n60km ja tuvalta tuvalle.
Nimenomaan monelle se ensimmäinen oikea hiihtovaellus.

Niin. Tuon ajatuksen takia turistit joutuvat pohjoisessa ongelmiin, paikalliset ei. Pohjoisen ihminen ei ikinä oleta ja usko minkään retken olevan vaatimaton ja vaaraton, vaikka vain takapihalla kävelisi. Nöyryys luontoa kohtaan taotaan päähän lapsesta lähtien, ihminen on heikko ja voimaton sen edessä, koskaan ei ole helppoja reittejä eikä helppoja kelejä.

Ensimmäinen oikea hiihtovaellus aloitetaan sillä, että pärjää kotipihalla putkeen kolme tuntia 30 asteen pakkasessa.

Suurin syy miksi paikalliset eivät joudu ongelmiin on se, että he eivät lähde ulos pööpöilemään ja adrenaliikiksejä hakemaan tai leikkimään sankaria.

Mutta: kaikialla maailmassa paikalliset ovat ne, jotka joutuvat etsimään, pelastamaan ja hakemaan vainajat pois. Riippumatta siitä, näkevätkö sen turvalliseksi tai haluaisivatko riskiä ottaa oman terveellisyyden kustannuksella huonoissa olosuhteissa. Heillä ei ole valinnan luksusta lähtemisen suhteen operaatioon, toisin kun pulaan joutuneella seikkailijalla.

Oman elämän riskeeraaminen seikkailuissa tarkoittaa käytännössä erittäin monenkin muun elämän riskeeramista ongelmien ilmetessä. Tämä olisi syytä kaikkien oman elämänsä Indian Jonesien muistaa.

Se, että ottaa mukaan 12-vuotiaan lapsen tähän aikaan tunturiolosuhteisiin ilman toista aikuista retkikunnassa, on edesvastuutonta.

Vielä edesvastuuttomampaa on väittää yhtään mitään reittiä helpoksi ja turvalliseksi. Luonnossa sellaisia ei nimittäin ole, eikä sellaista disinformaatiota ole syytä levittää, sillä aina löytyy niitä, jotka sitä sitten uskovat.

Tupien tiheys ei luo turvaa, sillä katkenneella jalalla tai 5 metrin näkyvyydellä tiheä tupaverkosto ei vielä pelasta mitään sinällään, paitsi hyvällä tuurilla. Tosin hyvä tuuri voi pelastaa ilman tiheää tupaverkostoakin.

Silloin voi väittää omaavansa riittävästi kokemusta, kun ymmärtää jättää lähtemättä, kun se ei ole turvallista. Luonto ei montaa kertaa armahda ylimielistä kulkijaa, mutta kerran se varoittaa ja antaa mahdollisuuden oppia. Sen jälkeen ei enää kannatta voimiaan mitellä, toista kertaa se ei enää välttämättä armahdakkaan.

Hyvä teksti. Tämä uhri oli juuri kirjoitellut kokemuksiaan jostain kevät talven hiihtovaelluksesta joka meinasi keskeytyä vaikeiden olosuhteiden takia. Toista kertaa luonto ei armahtanut..

[thinker2]

Poika liikkunut pienestä pitäen. Ei voi verrata tavalliseen 12 vuotiaaseen. Niin äiti kuin poika huippukuntoisia!

[maxi]

Ainoa mitä kyseisenä äitinä olisin tehnyt ensimmäiselle kaamosvaellukselle lähtiessäni toisin on se, että olisin varustautunut kokeneella vaeltaja aikuisella mukaan reissuun. Lapsi eli siis kyseinen 12 vuotias poika jaksaa kyllä hiihtää kun päivämatkan suunnittelu toteutetaan heikoimman mukanaolevan puitteissa. Kyseessä on kuitenkin jo esibuberteetti ikäinen Junnu joka on retkeillyt äitinsä kanssa jo useasti ja ollut hiihtovaelluksillakin mukaana.
Silloin kun vahinko sattuu tulemaan ei ole väliä kuinka paljon tai kuinka kokenutta porukka on, mutta se auttaa arvioimaan uusia yllättäviä tilanteita ja tuomaan rauhallisuutta äkillisissä muutoksissa, jotka voivat säiden vaihteluiden vuoksi olla rajuja.

Muistan jokunen vuosi takaperin tapauksen uk puistossa jossa kaksi Itä-Suomesta lähtöisin olevaa varttunutta miestä teki hiihtovaellusta. He lähtivät selkeässä säässä hiihtämään härkävaaran tuvalta ja matkan edetessä tuuli voimistui lumimyräkäksi. Kaksikko päätti palata omia jälkiään takaisin härkävaaraan, mutta lumimyräkkä ja pimeys peittivät jäljen tupaa lähestyttäessä. Toinen paleltui kuoliaaksi vain alle 200 metriä härkävaaran tuvasta nuotiotulilla ja toinen sai pahoja paleltumisvammoja. Soitto häkeen ja väärän sijainti kooridaatin antaminen esti avunsaannin tarpeeksi ajoissa. Heidänkin piti olla kokeneita liikkujia luonnossa.

Tämä esimerkkinä kuinka pieni virhe voi yhtäkkiä olla ratkaisevan suuri virhe.

[Avec Joie]

Voi hyvä helvetti mitä kommentteja. Ihan jokaista ajatusta ei tarvitsisi aina ilmoille oksentaa…

Mitä tulee tähän yllätyksistä jankkaamiseen, niin kyllä, tuon kokemuksen omaava luonnossa liikkuja ei ylläty siitä, että sääolosuhteet voi matkan aikana muuttua ja varmasti siihen (ja moneen muuhunkin mahdolliseen kohdattavaan ongelmaan) on varauduttu. Mutta se, miten äkillisesti sää voi tunturissa muuttua, saattaa yllättää kokeneimmatkin vaeltajat.

Tuolla asuneena ja jonkun verran tuntureitakin kierrelleenä, niin edellisyön lähtöpaikasta lähtiessä on voinut hyvinkin olla ok keli. Kukaan täällä ei tiedä millä main edellinen leiripaikka oli, saattoi hyvinkin sijaita alempana tunturissa, suojaisemmassa kohdassa. Yhden tunturin puolella sää voi olla lähes tyyni, toisella myrsky. Tämän itse kokeneena, niin kyllä siitä ihan joka kerta ”yllättyy” keliolosuhteiden erojen raakuudesta, vaikka ei tule uutena asiana vastaan.

Tämän lisäksi, kukaan ei tiedä, mitä häkepuhelun jälkeen on tapahtunut ja miten on toimittu (…ja miksi). On voinut esim. lapselle tapahtua jotain, äiti mennyt paniikkiin. Silloin konkarillakin on järkiratkaisut vähissä, jos jotain äkillistä tapahtuu ja panikoituu, kaikkia tilanteita ei vaan voi harjoitella etukäteen. Helppohan se sieltä kotoa käsin on huudella miksi on tehty sitä, tai jätetty tekemättä tätä…

Sitten taas, miksi äiti löytyi jo eilen, poikaa ei tänäänkään… lumivyöry voi hörppäistä hyvinkin syvälle ja pitkälle. Hyvinkin voi kevyempi ja kevyemmin varustein kulkeva poika voinut ajautua paljon kauemmas kuin äitinsä.
Toisena ajatuksena, oisikohan poika voinut itse vyörystä selviytyä, päästä jopa liikkeellekin? Etsinyt shokissa äitiä ajautuen alueesta vähän kauemmas ja menehtynyt hypotermiaan? Spekua toki, mutta kai mahdollista…

Kaikkineen surullinen tapaus, jossa on useampi huono sattumus osunut kohdalle. Jättäisin turhat syyttelyt sikseen.

[brainstormy]

Ei kaikki ole syyttelyä.
Minusta on hyvä tuoda esiin seikkoja, kuten mistä esim alien kirjoitti.
Meille lukijoille hyviä ajatuksia pohtia, että tuleeko itse sovellettua näitä esim omissa valinnoissaan.
Nämä ikävät tapahtumat on aina kaikessa kaameudessaan kuitenkin herätyksiä ja opin paikkoja muille.

[Sestoelemento]

Pointtihan ei siis ole se, että aikuinen nainen lähti kokeilemaan rajojaan. Hieno juttu, ikävää vain ettei mennyt suunnitelmien mukaan ja surunvalittelut siitä.

Pointti on se, että ilmeisen selkeästi olosuhteisiin ja ajankohtaan nähden kokematon aikuinen otti mukaan lapsen epäonniselle oppiretkelleen. Siinä on virhearvio tullut, ei viimeisellä autiotuvalla. Niinkuin on tullut esiin tähän vuodenaikaan riskit ovat todelliset.

Nämä vänkääjät, jotka vertailee tuulen nopeuksia jossain random kannonnokassa kello yks ja kaks on missanneet tämän pointin totaalisesti. Aikuiset tehkööt mitä huvittaa, mutta vastuulliset vanhemmat ei ota näin suuria riskejä lastensa kanssa. Piste.

Toki ymmärrän, että sieltä peräkammarista näitä asioita on vaikea hahmottaa, mutta yritetään kuitenkin.

[Satunnainen]

Sydäntalvella ei pitäisi retkeillä ylängöillä näihin aikoihin. Menehtyminen tapahtuu kokemattomalla helposti jo pelkän hanskan hukkaamisen seurauksena. Ylioptimistisia turisteja on pelasteltu ympäri lappia liian kevyissä vaatetuksissa kautta aikain.

Kävin eilen vastaavalla tunturilla sinisalon extreme haalarit päällä ja vilakka meinasi niissäkin tulla, hetken rapistelin puhelinta kuvaamisen vuoksi noin 15s tuulessa, ja ei meinannut sormet lämmetä enään sormikkaat+hylkeennahka hanskat kädessä. Kelkan kahvanlämppärit auttoi lopulta. Mietippä kevyissä hiihtovaatteissa, olkoot mitkä vain kun tuskin niillä ollut naparetkeilijän vaatetusta.