Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Etsivä Shitlock]

Olisiko kuitenkin "kuvituskuva" nuoresta hiihtäjästä? Eihän tuossa matkaa tehdä, kun ei ahkiotakaan perässä ole.

[Miekinkö]

Olisiko kuitenkin "kuvituskuva" nuoresta hiihtäjästä? Eihän tuossa matkaa tehdä, kun ei ahkiotakaan perässä ole.

Kyseinen kuva on välipäivän hiihtelyltä, jossa jättivät kamppeet tuvalle.

[URSA]

Voiko kylmettymistä pitää mahdollisena syynä, ettei kyennyt tekemään ”järkeviä” ratkaisuja, sen lisäksi, että on unohdettu oma kuolevaisuuden mahdollisuus.

”Kehon alilämpöisyys johtaa aloitekyvyttömyyteen, apaattisuuteen ja sekavuuteen”

Onko täällä mahdollisesti ketään Hypotermiasta selvinneitä, kiinnostaisi koska kyllähän sen vaarallisuuden lukemalla aiheesta ”ymmärtää”, mutta ei kuitenkaan täysin käsitetä sen petollisuutta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006277578.html

En ole kokenut hypotermiaa mutta väitän vaaralliseen kuruun päädytyn ennen kaikkea hypotermian takia. Siksi olen jankuttanut sääolosuhteista ja varusteista. Heillä on ollut koko vaelluksen ajan ongelmia hikoilun ja palelun kanssa, minkä takia he ovat varmasti olleet uuvuksissa heti alussa viimeisenä vaelluspäivänä, ja aiempaa kylmempien ja viimaisempien olosuhteiden takia heillä on aivan varmasti ollut hypotermiaa viimeisten tuntien aikana. Lapsella ei tietenkään ole ollut ikänsä takia mitään mahdollisuuksia tietää kurusta ja hypotermiasta.

Lisäksi uskon ettei kiireisellä perheenäidillä ole ollut ennen vaellusta yksinkertaisesti riittävästi aikaa muilta töiltä ja harrastuksilta perehtyä kaamosvaelluksen vaatimuksiin.

[Tutkija1]

Hyvin traagiseksi jäi tässä tapauksessa tuo Instagram -tarinoiden otsikko "Sista resan", viimeinen matka. Vai voiko sen suomentaa "viimeisin"?

[poliisikoiran pentu]

Kuvat lapsesta retkellä ovat järkyttäviä. Siis sellaiset, joissa näkyvät etenkin hänen kasvonsa ja koko olemus. Omiin silmiini näyttää siltä, että äidillä oli paljon lämpimämpi "vaatetus" pään alueella kuin lapsella.

Täällä on ollut perheen säännöstä #rule5, joka suomennettiin "ole perkele kovempi". Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä, milloin on noudattanut sääntöä? Vastaan itse. Silloin kun ei valita. Säännön ydin on, älä valita, kestä tuskaa, kylmää, nälkää, olosuhteita kertomatta siitä muille. Valittaminen on kertomista.

Sääntö on vanhempien edun mukainen, kun ei tarvitse kuunnella mitään. (Eikä myöskään tehdä mitään.) Lapselle tuhoisa.

Median linja on tosiaan ollut outo. Julkaistaan jopa tuollainen vanha, aurinkoinen kuva parivaljakosta keväthangilla, mikä on erittäin harhaanjohtavaa tätä katastrofiretkeä ja sen todellisuutta ajatellen.

[kuusenalla]

Pallas_onnettomuus_02012024 ssmall.jpg

Olen tehnyt muutaman talvivaelluksen Pallaksen ja Ounastunturien alueella. Olen ollut siellä myös lähes kaamosaikaan (marraskuussa ja tammikuussa), ja myös silloin kun näkyvyys on tunturissa ollut todellakin sellainen, ettei seuraavaa tolppaa kesäreitiltä näe. En ole sitä mieltä, etteikö avotunturiin pidä mennä ollenkaan, mutta silloin pitää vähän osata. Tässä siis vähän omaa perspektiiviäni siihen, mikä on voinut mennä pieleen ja miksi.

Talvivaellus on sekä varuste- että tiedustelulaji. Kuntolaji se ei ole. Tiedustelua ei saa laiminlyödä. Tunturissa voi hyvin mennä tunturisuksilla, ehkä myös lumikengillä - jos on varustautunut niin, että tunturista voi poistua olosuhteiden niin vaatiessa. Olosuhteita taas pitää jatkuvasti seurata.


Kaikkeen ei voi eikä tarvitsekaan varustautua. Mutta turvallisuudestaan huolehtiva retkeilijä mitoittaa riskinsä ja reittinsä varusteidensa mukaan ja tiedustelee etukäteen tilannetta. Jos tällaista suunnitelmaa ei kykene tekemään eikä luovuttamaan ajoissa, tunturiin ei pidä mennä. Talvivaeltaja ei saa olla liian sinnikäs vaan mieluiten aika mukavuudenhaluinen. Silloin pysyy paremmin hengissä.

Ainoa missä näen asian hieman erilailla Kuusenalla kanssa on luokkittelu varustelajiksi.
Varusteet ovat tärkeät, mutta eivät pelasta mitään, jollei niitä käytetä oikein/luotetaan liikaa. Tieto ja ymmärrys on voi pelastaa sen mitä varusteissa uupuu, mutta varusteet eivät koskaan voi pelastaa sitä mikä tiedossa ja ymmärryksessä uupuu.

En oikeastaan ole tästä eri mieltä. Varusteet pitää tietysti olla, mutta omat varusteensa ja omat rajansa pitää myös tuntea. Kuten Sanni Rannikko (Grönlannin retkikunnan lääkäri 2018) totesi hyvin jossain FB-keskustelussa, talvivaeltaja ei saa olla liian sinnikäs.

Retkiturvallisuus ei ole sitä, että härkäpäisesti pidetään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta olosuhteista riippumatta. Talvivaeltajan on osattava mukauttaa vaellusrreittinsä ja päivämatkansa sen mukaan, miten pystyy oikeasti etenemään. Se tarkoittaa myös sitä, että vaellus, johon on suunniteltu viiden päivän eteneminen sisältää vähintään kaksi varapäivää. Niinä päivinä edetään, kun olosuhteet ovat paremmat. Huonoina päivinä ei edetä välttämättä lainkaan. Talvivaeltajan on myös osattava suunnistaminen silloinkin, kun mitään jälkiä ei ole ja tarvittaessa tehtävä vaihtoehtoinen reittisuunnitelma kartalla.

Näiden retkeilijöiden tapauksessa selvästi parempi etenemispäivä olisi ollut 1.1. Sitä he eivät silloin tienneet, vaan luuilvat, että 2.1. on parempi päivä (koska ei pitänyt tuulla). 1.1. olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia edetä rauhassa lähelle hotellia ilman bussin lähdön aiheuttamaa aikataulupainetta. Jos taas tunturissa haluaa harrastaa kuvausturismia, kuten 1.1. tehtiin, seuraavalle päivälle olisi sitten pitänyt jäädä ehdottomasti olla turvalllinen, lyhyt eteneminen. Ei pidä ajaa itseään tilanteeseen, jossa pitää ehtiä bussiin ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää puskea parissa tunnissa mahdottomien olosuhteiden läpi.

Kyllä nämä suunnitteluvirheet ovat tässä tapauksessa ihan ilmeisiä. Näitä toki aloitteleville talviretkeilijöille voi sattua. Siksi talvivaelluskokemusta pitääkin ensin kerätä helpommista paikoista, jotta omia rajojaan ja varusteitaan voi testata. Myös ohjattuja talvivaelluksia on olemassa - niitä järjestävien yritysten ohjeisiin kannattaa tutustua. Suomessa helpompia paikkoja ovat mm. Hossa, Iso-Syöte, ja Pyhä-Luosto. Jopa UKK on tavallaan turvallisempi kuin Pallaksen eteläosa, vaikka UKK:ssa kännykän kuuluvuus onkin laaksoissa olematon.

[Sinitaivas*]

Lisäksi plussana tunturin maisemat.

Tämä on yksi näkökulma. Ei voi korostaa tarpeeksi kuinka tärkeitä ihmisille, jotka brändäävät itseään, perhettään, uraansa tai elämäntapaansa somessa ovat idylliset kuvat ja matka saatetaan suunnitella niitä ajatellen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa tunturireitin valitsemista, koska mielessä ovat olleet matkan varrelta saatavat upeat kuvat ja niiden herättämä ihailu sosiaalisessa mediassa.

En sano nyt, että tässä tapauksessa halu ottaa kuvia on ollut isoin tai edes iso tekijä, tässä meni niin moni asia pieleen, mutta noin muutoin yksi yleinen vaellusonnettomuuden syistä on sosiaalisen median kuvien ottaminen.

Matkan alkuvaiheessa äidiltä oli pudonnut taskusta puhelin ja he joutuivat palaamaan takaisin sitä etsimään. Tähän äiti oli kommentoinut että itku meinasi tulla niin kertoo sekin jotain puhelimen tärkeydestä

[CharlieBrown]

Hyvin traagiseksi jäi tässä tapauksessa tuo Instagram -tarinoiden otsikko "Sista resan", viimeinen matka. Vai voiko sen suomentaa "viimeisin"?

Omaiset olivat lisänneet ja nimenneet tarinat viimeiseksi jääneltä reissulta.

[Burzag]

Oli lopulta itsekin pakko rekisteröityä ja osallistua. Tämä case on mennyt todellakin ytimiin koska niin tärkeä aihe ja tuttu monella tapaa.

Omat 5 senttiäni jo laajaan spekulaatioon:

1. Tiedustelu. Se mainittiin jo aikaisemmin ja jos katsotte aikaisemmin jaettua kuvaa äidin sää-tiedustelusta on se mennyt todella pieneen. Pakkanen -13--15 asteen välillä, tuuli 2-3 m/s ja vieläpä aivan vastakkaisista suunnista kuin todellisuus. Kuva julkaistu 26.12. eli lähtöä edeltävänä päivänä Instassa. Miksi näin?
2. Sääolojen ja luonnon kunnioitus. Toinen esimerkki edellisestä on että viimeinen julkaisu kotiinlähtöä edeltävältä illalta sanoo tyyliin "pakkasta on, mutta ei pitäisi tuulla". Todella kylmäävä lause varsinkin kun on ollut tiedossa että tuulta ja pakkasta on. Tarkistettiinko sää edellisenä päivänä, kun tuhlattiin se sääturvana tarvittava marginaali hiihtelyyn?
3. Tiukka suunnitelma ja aikataulu-taktiikka, (Ja silti turvamarginaalin tuhlaaminen.) Kolmas elementti on nimenomaan edellä mainittu hiihtely vaikka seuraavana päivänä on ollut tiukka lähtöaika bussin vuoksi. Miksi on asetettu itselle lähtöpäiväksi ns. piippu ohimolle?

Nuo ovat elementtejä jotka jokainen kokenut ja luonnonoloja kunnioittava vaeltaja huomioi. Tunturissa sää ja pienetkin poikkeamat voivat aiheuttaa ison kriisin tai ainakin viivästyksiä vaikka heinäkuussa ja kokenut kulkija tietää että jo vaikka pieni rakkokin väärässä paikassa voi aiheuttaa pelastustarpeen. Ei kahden päivämatkan takaa kävellä kovin helposti vaikkapa palovammojen tai muun vaurion kanssa ja vaikka kännykkä kuuluisikin niin ei se apu saavu ihan heti. Nyt oli viimeinen, se olosuhteiltaan haastavin etappi ehkä arvioitu helpoksi loppupätkäksi koska hotelli oli suht lähellä. (Todelisuudessa10km on paljon noissa oloissa).

Kun tähän lisätään harhaanjohtava mielikuva Pallaksesta mukavana ja helposti tavoittevana koko perheen ulkoilupuistona, sekä retkeilykuvien suuri tarve Suurten Seikkailijoiden somessa niin eiköhän tuossa ole yhtälöä tarpeeksi siihen, että tunturin keskitalven iskiessä on jo ollut liian myöhäistä. Pelimerkit on asetettu jo ennen lähtöä vinoon.

Siinä vaiheessa kun myrskyn silmässä on saavuttu Taivaskeron kupeelle, ja harhauduttu todella kaltevalla pinnalla kuruun, on ollut jo myöhäistä. Kurun yläosa lähtee tippumaan jo 150 m reitiltä ja tuolla kohtaa reitti kaltevassa rinteessä muutenkin.

Se kesäreittihän on by the way ainoa valinta oikeasti, kuten jo moneen kertaan todettu. Pohjoisen turistisesonki eli helmi-huhtikuu käyttää sitä käytännössä erämaalatuna, eikä vaeltajat käytä sitä. Kovat pertsaajat poikkeavat hätäisesti Hannukurussa sitä kautta, ja juovat hotellilla tyytyväisinä kaakaonsa lenkin päätteeksi.

Juuri tämä ristiriita on se, mistä tunturi taas meitä valittevasti muistutti.

[The Uolevi]

Kiitos CSI kuvasta, joka tarjosikin paljon informaatiota. Pojalla näyttää olevan sama takki päällä kuin Facebook- kuvassa, jossa juhlistetaan uutta vuotta. Onko hänellä matkassa vain yksi pusakka? Entä onko pojalla kasvoja laajasti suojaavia laseja tai mikkihiirtä käytössä.

Hiihtotekniikassa ihmetyttää sauvan hihnan pituus. Noin löysä hihna vie voimaa työnnöstä. Kova hanki näyttäisi tuossa olevan, mutta on aukea paikka, joten enimmät lumet tuuli on puhallellut pois.

Mikä vaihe lienee kyseessä? Joka tapaiksessa tekstin perusteella on todettu, että paukut eivät riitä ja palataan tankkaamaan Montellin majalle.Olisiko energiaa voinut tankata lennosta, vai oliko väsymys muutoinkin jo kova tuossa vaiheessa.

Uudenvuoden kuvassa äidillä oli ainakin todella ohuen näköinen pipo. Sillä ei noissa oloissa pärjää.

Kuvan päivänä oli menossa lepopäivä Nammalakurun tuvalla, josta hiihtivät lyhyen, n. 1km mittaisen (suuntaansa) päiväretken Montellin majalle (kuva hiihtoretkestä). Tekstissähän ei puhuta mitään energioiden riittämättömyydestä tms, vaan todetaan, että vaikka päivä oli maailman kaunein, niin he päättivät olla etenemättä suunniteltua reittiä (olivat päivän etuajassa, eli päättivät jäädä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi Nammalaan eivätkä jatkaneet suoraan Pallakselle), vaan tankkasivat energiaa Montellin majalla ja hiihtivät sitten takaisin majapaikkaansa Nammalaan.

Ok. Kiitos selvennyksestä plus lisätiedoista. Luin hiukan huolimattomasti, eli energia tankattiinkin Montellin majalla. Joka tapauksessa kirjoitat, että tekivät 1 km pituisen päiväretken majapaikastaan. Tässä on pientä ristiriitaa, koska niin kuin äitikin kirjoittaa, päättivät sitten olla etenemättä suunniteltua reittiä. Äidin kirjoituksesta arvelin, että siis tosiaan sauvoivat pääreitillään ja rivien välistä taas otaksuin, että palaaminen majapaikkaan tapahtui jonkinlaisen väsähdyksen (energianpuute) takia.

[Tutkija1]

Hyvin traagiseksi jäi tässä tapauksessa tuo Instagram -tarinoiden otsikko "Sista resan", viimeinen matka. Vai voiko sen suomentaa "viimeisin"?

Omaiset olivat lisänneet ja nimenneet tarinat viimeiseksi jääneltä reissulta.

Ok, kiitos tarkennuksesta. Minä jo rupesin miettimään että olihan tämä varmasti onnettomuus, kuten joku muukin ihan alussa.

[Vadelma-Aho]

Kiitos CSI kuvasta, joka tarjosikin paljon informaatiota. Pojalla näyttää olevan sama takki päällä kuin Facebook- kuvassa, jossa juhlistetaan uutta vuotta. Onko hänellä matkassa vain yksi pusakka? Entä onko pojalla kasvoja laajasti suojaavia laseja tai mikkihiirtä käytössä.

Hiihtotekniikassa ihmetyttää sauvan hihnan pituus. Noin löysä hihna vie voimaa työnnöstä. Kova hanki näyttäisi tuossa olevan, mutta on aukea paikka, joten enimmät lumet tuuli on puhallellut pois.

Mikä vaihe lienee kyseessä? Joka tapaiksessa tekstin perusteella on todettu, että paukut eivät riitä ja palataan tankkaamaan Montellin majalle.Olisiko energiaa voinut tankata lennosta, vai oliko väsymys muutoinkin jo kova tuossa vaiheessa.

Uudenvuoden kuvassa äidillä oli ainakin todella ohuen näköinen pipo. Sillä ei noissa oloissa pärjää.

Kuvan päivänä oli menossa lepopäivä Nammalakurun tuvalla, josta hiihtivät lyhyen, n. 1km mittaisen (suuntaansa) päiväretken Montellin majalle (kuva hiihtoretkestä). Tekstissähän ei puhuta mitään energioiden riittämättömyydestä tms, vaan todetaan, että vaikka päivä oli maailman kaunein, niin he päättivät olla etenemättä suunniteltua reittiä (olivat päivän etuajassa, eli päättivät jäädä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi Nammalaan eivätkä jatkaneet suoraan Pallakselle), vaan tankkasivat energiaa Montellin majalla ja hiihtivät sitten takaisin majapaikkaansa Nammalaan.

Ok. Kiitos selvennyksestä plus lisätiedoista. Luin hiukan huolimattomasti, eli energia tankattiinkin Montellin majalla. Joka tapauksessa kirjoitat, että tekivät 1 km pituisen päiväretken majapaikastaan. Tässä on pientä ristiriitaa, koska niin kuin äitikin kirjoittaa, päättivät sitten olla etenemättä suunniteltua reittiä. Äidin kirjoituksesta arvelin, että siis tosiaan sauvoivat pääreitillään ja rivien välistä taas otaksuin, että palaaminen majapaikkaan tapahtui jonkinlaisen väsähdyksen (energianpuute) takia.

Siis päättivät olla etenemättä alkuperäistä reittiä suoraan Pallakselle, niinkuin retki olisi edennyt, jos jokaisen yön jälkeen olisi lähdetty jatkamaan matkaa kohti määränpäätä. Kauniista kelistä huolimatta päättivät, että eivät sittenkään etene kyseisenä päivänä. Sen sijaan päättivät jäädä toiseksi yöksi Nammalaan. Pallakselle hiihdon sijaan tekivätkin vaan pienen päiväretken Montellin majalle (pohjoisen suuntaan, Pallas taas on Nammalasta etelään). Suunniteltu reitti: Hetta-Pallas, joka ei sitten tuona lepopäivänä edennyt, koska majailivat tuvalla toisen yön putkeen.

[kuusenalla]

Tää tapaus on mennyt luihin ja ytimiin. Kiva että perhe ulkoilee yhdessä, ei siinä mitään mutta sen pitäisi tehdä ja toteuttaa lasten ehdoilla ilman hirveää rääkkiä! Ihmettelen ettei tähän ole aiemmin puututtu varsinkin kun kaikesta on kuvat olemassa.

Pitäisikö kesäreitti kieltää talvella kokonaan ettei tämmöistä enää ikinä tapahdu?? Niin kuin se poromies sanoi, punaiset merkit kumpaakin päähän estämään läpikulkua talvella.

Lainsäädännöllisesti tuollainen kulkurajoitus onnistuisi perustamalla tuonne rajoitusalue. Rajoituksen perusteen on löydyttävä laista. Kansallispuistoissa sovelletaan ensisijaisesti luonnonsuojelulakia:

"56 §
Liikkumisen rajoittaminen
Luonnonpuistossa saa muualla kuin erikseen osoitetuilla teillä, poluilla tai alueilla liikkua vain Metsähallituksen luvalla.

Kansallispuistossa ja valtion muulla luonnonsuojelualueella saadaan joko alueen perustamissäädöksen tai 58 §:ssä tarkoitettuun järjestyssääntöön otettavalla määräyksellä kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitämistä. Liikkumisen ja maihinnousun kieltämisen tai rajoituksen edellytyksenä on, että se on välttämätöntä alueen eliölajien tai luontotyyppien säilymiselle.

Metsähallitus saa antaa luvan poiketa 2 momentissa tarkoitetusta kiellosta tai rajoituksesta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske liikkumista tehtävissä, jotka ovat tarpeen poronhoitoa tai aluetta koskevissa rauhoitussäännöksissä sallitun viranomaistehtävän hoitoa varten taikka paikallisille asukkaille säädettyjen erityisten oikeuksien käyttämiseen."

Rajoitusalueen perusteeksi ei siis riitä pelkkä kuolemantapaus alueella, jollei sitten perusteita löydy muista laeista.

En itse kannata liikkumisen rajoittamista. Vaarallisia paikkoja on paljon, kaikkia ei voida sulkea pois.

[135piispa]

Kasvojen suojaamisesta. Ennen äidin Instagramtilin muuttumista yksityiseksi huomasin hänellä yhdessä kuvassa jonkinlaiset suojalasit päälaella. Lasit olivat kokonaan kirkasta muovia. Ehkä kasvojen suojia on otettu aina pois kasvoilta kuvaamisen ajaksi. Vaatetus näytti kuitenkin kuvissa heppoiselta etenkin pään ja kaulan seudulla ja yhdessä kuvatekstissä äiti kehui merinovillaisia käsineitä hanskojen alla ja kuinka ne ovat hyvät niissä olosuhteissa. Kävi mielessä korostuiko lämpimien käsineiden merkitys jo vaelluksen alussa niin paljon, koska muuten paleltiin koko ajan? Hikoiltiin poikkeuksellisessa pakkasessa ahkioiden hankaluuden takia syvässä lumessa pikemminkin rämpien kuin hiihtäen ja varusteet oli varattu 14 pakkasasteen tyyniä säitä varten.

Sehän tuossa on ollut se omituisin pikku erhe, että luulisi kaamosvaelluksella suurimman kiinnostuksen kohteen olevan sää ja lämpötilat. Äidille valkeni vasta paikan päällä palellessa ja tuvassa sattumalta valmiina olleesta lämpömittarista, että lämpötilat olivat paljon hänen odottamaansa kylmemmät. Hän oli odottanut - 14 asteen päivälämpötiloja, mutta ne olivatkin noin - 20 astetta. Instagramissa hän ei ainakaan maininnut mitään siitä, millaisia pakkaslukemia lämpötilat vastasivat tuulen takia, vaikka hän kirjoitti tuulemisesta ja tuulen kylmyydestä. Hän ei silti muuttanut suunnitelmaa vaelluksen loppuosuudesta sään poikkeuksellisuudesta huolimatta vaan tunturin laelle oli silti päästävä.

Tässä on reissun käsikirjoitus.



Mielestäni Ilmatieteenlaitos on syyllinen kun eivät toimittaneet sellaista säätä kuin lupasivat. Oikeudenkäyntiin voisikin retuuttaa FMI:ltä päämeteorologin ja Häkestä päivystäjän, joka vastasi kahteen puheluun eikä tajunnut mistään mitään.

Mites on Csi tekijänoikeuksien laita? Oletko saanut tekijänoikeudet kirjoitukseen sen oikeudenomistajilta? Samoin ihmettelen paljon julkaistuja kuvia tapahtuneesta.

[Alien Alien]

Kuusenalla kirjoitti hyvin, mitä todellinen kokemus ja nöyryys tunturin edessä on. Äidillä ei ollut aavistustakaan kummastakaan. Ikävä kyllä, mediassa on jälleen nostettu ja hehkutettu ihan vääränlaista kokemusta ja esimerkkiä. Median luoma tarina on rakentanut kuvan traagisesta tapahtumasta, joka oli onnettomien yhteensattumien summa, jolle edes kokenut vaeltaja ja eräopas ei voinut mitään. Missään ei nosteta eikä uskalleta nostaa tehtyjä laiminlyöntejä esiin, koska pelätään äidin kunnian tahriintuvan.

Hienoa että joku muukin kuin minä on pohtinut tuota tekstistäsi boldaamaani.

Media on virheellisesti rakentanut tästä tarinan, että "nämä olivat erittäin kokeneita vaeltajia" (molemmat!???)

Kaikki oli tehty mukamas oikeaoppisesti, varusteetkin viimeisen päälle kunnossa jne. (eivät olleet, suoritus oli korkeintaan 8- kouluarvosanalla, alempikin jos otetaan huomioon kuinka jääräpääsesti puskettiin huonoja olosuhteita päin - eli siis käytettävissä olevat varusteet pitäisi vaikuttaa retkikunnan tekemiin valintoihin - tässä keississä se ei toteutunut)

Tästä on mediassa rakennettu tarina, että kaikki tehtiin oikein. Nämä kuolivat, koska "olosuhteet yllättivät ja kävi huono tuuri" (lumivyöry).

Jos uskoo, että kaikki tehtiin oikein, niin silloinhan tästä ei ole opittavissa yhtään mitään. Missään kun ei tehty virhettä - ja säille emme vielä ainakaan mitään mahda, niin tämä oli sitten tässä?

Eikä muuten tuota tarinaa rakenna pelkästään media. Jopa täällä on räyhäämäsäs muutama nick, joiden mukaan julkiseksi laitettuja kuvia ei saisi julkaista. Asiaa ei saisi käsitellä (mukamas jäljellä oleva perhe kärsii? Kärsiikö? Miksi? Eihän täällä ole rahankeräystä lukuunottamatta heidän asioitaan käsitelty). Kaiken tuon tarkoituksena on vaimentaa vähäinenkin keskustelu asiasta ja jättää voimaan tarina, että kaikki tehtiin oikein ja täydellisesti. Tyhmimmät hurskastelijat käyvät täällä toivottelemassa, ettei asiasta keskusteltaisi ja "äiti pitää jättää jo rauhaan". Samaan hengenvetoon jatketaan ajatusta, että kuulemma tapauksesta pitäisi ottaa kaikki mahdollinen oppi. No mitenkä se taikatemppu tapahtuu kun siitä ei saisi edes keskustella mukamas? Jos kerran äiti ei tehnyt mitään virheellisesti ja varusteetkin olivat täydelliset, niin mitä tästä on silloin muka opittavissa?

Case closed?

Hyvin CSI kiteyttänyt!

Tämä rakentununut narratiiivi on hyvin vaarallinen, jos se jää ainoastaan ihmisten mieliin tarinan opetuksena. Pienen hetken päästä ihmisten mielenkiinto tapausta kohtaan laantuu ja asia kuittaantuu onnettomana sattumusten summana. Tällä lanseerattiin aiemmin termi väliinputoajat (eivät ole riittävän kokemattomia eivätkä riittäneiden kokeneita, mutta luulevat olevansa kokeneita ja kieltäytyvät olemasta aloittelijoita), joille elämään jäänyt virheellinen narratiivi voi olla tuhoisa. Vaikkeivatkin kuolisikaan mutta vahvistaisi heidän riskialtista toimintatapaansa, vedoten siihen, ettei koskaan vain voi varautua kaikkeen. Edellä mainittuun argumentti toimii tavallaan "vapaudu vankilasta"- korttina kaikkea kritiikkiä kohtaan, eikä vastuuta omista valinnoista tarvitse kantaa.