Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[CSI]

Ei tosiaan jäisenä bussiin ja yöjunaan,mahtoiko olla edes makuuhyttiä suihkulla vai sielläkinkö aiottiin istua penkissä sulamassa muitten nuukailijoitten kanssa Seinäjoelle jossa Vaasan vaihto?

Sikaosastolla penkissä istuen. Niinhän se tehtiin menomatkakin. Hytti kostar pengar kato. Man måste vara tarkka med pengarna.

Etteikö jostakin olisi majoitusta löytynyt ja kyytiä.

12 v taisi vielä saada tulla samaan hintaan hyttiin,13 vuotiaalle piti ostaa jo oma peti,jos oikein muistan(omat vielä luokkaa 15-17) niin en tämän vuoden sääntöä tiedä.

Nykyään ei myydä enää petejä vaan hyttejä. Hinta on sama, matkustipa siinä 1 tai 2 henkeä (tai 3, jos pari lasta mahtuu yhdelle pedille).

Niitä 3 pedin 70 luvun sikamakuuvaunuja ei enää ole, VR on luopunut niistä.

Pallaksella on toimiva hotelli, Lapland Hotels. Yö vuodenvaihteessa olisi maksanut vähän päälle 100 euroa. Siitäkin otin todisteen talteen ja postasin tänne viestin kun tajusin millä aikataululla reissua on tehty.

[Cadi John]

:
Miksi ihmeessä ei tultu hyvän sään aikana ajoiaa ihmisten ilmoille ja suoritettu varustehuoltoa edes sulatuksen verran?!

Puuttuuko näiltä nuoremmilta ihan perustaidot ja käytöstavatkin?
Vai oliko niin budjettireissu,että hotellille varuste- ja henkilökohtaisine huoltoineen ei ollut varaa?

Oikeasti,älkää lähtekö jos pelivaraa ei ole.

:

Budjetti tuntuu olleen tiukilla. Tai sitten mutsi oli äärimmäisen pihi. En normaalisti yritä analysoida toisten luonnetta tmv. sen perusteella mitä ilmeitä jossain valokuvissa on tai mitä jossain Strömsöö-haastattelussa on tokaistu.

Mutta kyllähän se oli varsin erikoinen kommentti minkä bongasin ER:n kirjoittaneen kiitokseksi ystävälleen hänen vierailtuaan toisessa kaupungissa: "Rahaa ei tarvinnut käyttää penniäkään" Siis WTF...tuo alkaa kyllä mennä minun ymmärrykseni yli. Ei ystävälle laitetussa kiitoksessa aleta jostain rahasta jauhamaan. Varsinkin suomenruotsalaisissa piireissä sitä on pidetty varsin epähienona aiheena muutenkin (olen jonkinverran hurrien kanssa seurustellut)

Äidin rahafiksaatio on kyllä erikoinen. Joko siitä rahasta on ollut krooninen niukkuus - tai sitten perusluonne on ollut äärimmäinen piheys. Molemmat johtavat samantyyppiseen käyttäytymiseen lopputuloksessa. Juurisyy vain on eri.

Nyt kun tuli puheeksi, niin kiinnitin jo alusta lähtien siihen et perhe on todella tarkkoja/pihejä rahankäytöstä. Se vain paistaa läpi kaikesta.

Lainauksia lyhennetty
-NILS-

[Cadi John]

Itse en kyllä tuota teoriaanne pidä millään tasolla uskottavana - ja toisekseen: ei se muuta mitään olennaista retkikunnan tarinassa tai lopputuloksessa vaikka olisi tottakin. Eivät nuo olisi pelastuneet.

En usko minäkään. Nyt alkaa olla liikaa näihin salaliittoteorioihin uskovia. Jos normaali ihminen soittaa hätäpuhelun, niin eikö silloin yleensä jäädä paikoilleen odottamaan. Äiti sanoi häkelle jatkavansa matkaa ja luuli ilmeisesti kävelevänsä pelastajia vastaan. Saattoivat jopa heti soitin jälkeen jäädä lumivyöryn. Eksyksissä ollut jo jonkin aikaa.

[Oppenheimer]

Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkein pahimmat säät osuivat pelastajille (poromies mukaan lukien), ei vaeltajille. He olivat silloin jo lumivyöryn alla. Yhtään heidän kokemaansa myräkkää ja jäätävää kylmyyttä vähättelemättä. Sää vain muuttui vielä pahemmaksi iltaa kohti.

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

[Doris Watson]

Äidin rahafiksaatio on kyllä erikoinen. Joko siitä rahasta on ollut krooninen niukkuus - tai sitten perusluonne on ollut äärimmäinen piheys. Molemmat johtavat samantyyppiseen käyttäytymiseen lopputuloksessa. Juurisyy vain on eri.

Jotkut saa nautintoa ja kiksejä köyhäilystä ja asketismista vaikka rahaa olisikin niin sitä ei raskita käyttää. En ole koskaan voinut ymmärtää " kärsimys jalostaa" - asennetta. Yleisimmin kai lomalle oikein säästetään että pääsee nauttimaan eikä euroja kerrankaan tarvitse laskea.
Mitään en tiedä mutta ikävää jos tuo pihi asenne on edesauttanut hosumaan suunnitelmissa kohtalokkain seurauksin.

[Edith]

Jonkinlaista vaikeuksista selviämisen ihannointia näyttäisi olleen tässä surullisessa tapauksessa mukana. Tämä liittyy toisaalta myös suomalaiseen kulttuuriin (ja erityisesti pohjalaiseen sisukkuuden ihannointiin) yleisestikin. Tämä piirre on meitä Suomen alueella asuvia toki auttanut selviytymään lukemattomista pirullisista asioista (jotka kaikki historiaa tuntevat tietävät). Nykylapsilta väitetään tuota sisukkuutta puuttuvan, mutta ilmeisesti on perheitä, jotka nimenomaan ovat laittaneet ykkösarvoksi tuohon sisukkuuteen ja periksiantamattomuuteen kasvattamisen. Tämä ei laitonta ole, mikäli muistetaan myös (fyysisestä ja henkisestä) turvallisuudesta huolehtiminen.

Mielenkiinnosta kysyin tekoälyltä, mitä haittaa voi olla liiallisesta sisukkuuden ihannoinnista kasvatuksessa. Ikuistetaan nyt tämä tekoälyn vastaus tähän ketjuun jälkipolvien luettavaksi:

"Vaikka vahva sisu ja periksiantamattomuus voivat olla hyödyllisiä ominaisuuksia monissa tilanteissa, on tärkeää tasapainottaa kasvatus huomioimalla myös muita elämäntaitoja. Liiallinen painottaminen yhdelle asenteelle saattaa johtaa stressiin, liialliseen itsekritiikkiin tai vaikeuksiin sopeutua muuttuviin tilanteisiin.

Hyvä kasvatus pyrkii tukemaan monipuolista kehitystä, joka sisältää paitsi sinnikkyyttä myös empatiaa, sosiaalisia taitoja ja itsensä tuntemista. Sisukkuuden korostaminen yksinään voi olla ongelmallista, joten tasapainoinen kasvatus huomioi eri tilanteisiin soveltuvat taidot ja asenteet."

Tämä on siis yleistä pohdiskelua sisukkuudesta. Sisukkuuden ihannointia on todennäköisesti paljon urheilupiireissä (en tosin tiedä, missä määrin vaeltamisessa ja retkeilyssä ihannoidaan periksiantamattomuutta ja sisukkuutta). Joskus on hyvä luovuttaa, mutta siitä ei tietenkään saa ihailua.

[CSI]

Jotkut saa nautintoa ja kiksejä köyhäilystä ja asketismista vaikka rahaa olisikin niin sitä ei raskita käyttää. En ole koskaan voinut ymmärtää " kärsimys jalostaa" - asennetta. Yleisimmin kai lomalle oikein säästetään että pääsee nauttimaan eikä euroja kerrankaan tarvitse laskea.
Mitään en tiedä mutta ikävää jos tuo pihi asenne on edesauttanut hosumaan suunnitelmissa kohtalokkain seurauksin.

No joo, jos pieni kevennys sallitaan:

Jos osasyy tähän onnettomuuteen oli äärimmäinen saituus, niin lausahdus "säästää itsensä hengiltä" saa kyllä ihan uutta pohjaa tästä keissistä.

[Bullit]

kyllä keventää saa että tulee itselle taas pikkusen parempi olo

169 sivua on opettanut tämän: ei enää koskaan takaisin kerros- tai rivitaloon.

[Alien Alien]

Eksymisestä.

Ketjussa on keskusteltu paljon eksymiseen vaikuttaneista asioista. Todennäköisin lienee teoria eksymisen tapahtumisesta kohdassa, jossa polku tekee mutkan ja siitä korkeuskäyrää seuraten tuulivakutuksen avustamana häkesoittopisteeseen.

Vaikka näin todellisuudessa olisi käynytkin, olemassa oleva tieto, ei viittaa siihen, että äiti olisi KOKENUT olleensa millään muotoa eksyksissä. (Häkesoitto: reitillä, luotti antamaansa sijaintinsa olevan oikea, pelastajien siis löytävän heidät tietystä pisteestä, Garmin ollut matkassa, antanut mahdollisuuden suunnassa pysymiseen jne.)

Käytätkö argumentaatiossasi/päättelyssäsi pro et contra -perustelumallia, i.e. samaa mitä tuomioistuimissa?

Kyllä, se on usein pyrkimyksenä. Tiedon sirpalemaisuus ja varmuus sen autenttisuudesta avaa mahdollisuuden vaihtoehtoisille tapahtumakuluille, jotka voivat kaikki olla yhtä mahdollisia/mahdottomia.

Suhteessa määränpäähän retkikunta on ollut väärässä paikassa. Ulkopuolisten silmin ja jälkikäteen asiaa tarkastellessa voidaan sanoa heidän harhautuneen/ eksyneen reitiltä. Se ei vielä kuitenkaan kerro, että kokivatko he harhailevansa/ olleensa eksyksissä. Tehtyjen valintojen ja motiivien ymmärtämiseksi, heidän kokemuksellaan on kuitenkin merkitystä. Toiminnan ja valintojen mielekkyys/ loogisuus suhteutuu toimijan sen hetkiseen tilanneanalyysiin.

Mikäli äiti olisi kokenut olleensa eksyksissä monet hänen valintansa vaikuttavat epäloogisilta ja vaaraa lisääviltä. Selittävänä tekijänä tuolloin voisi olla hypotermian, dehydraation ja väsymyksen yhteistekijät, jotka alentaneet merkittävällä tavalla kongnitiota. Näin ollen riskianalyysin johtopäätöksissä tulisi painotta ko. asioihin huomion kiinnittämistä vastaavan ennaltaehkäisemiseksi.

Mikäli kyseessä samaistamisvirhe ja kokemus, etteivät ole eksyksissä tulisi vastaavasti johtopäätöksissä painottaa säännöllistä suunnan ja sijainnin tarkistamista, myös silloin kun näönvarainen suunnistaminen mahdollista. Lisäksi samaistamisvirheen mahdollisuuden tunnistaminen sekä kulloisenkin etapin riskikohtien etukäteiskartoittamiseen tulisi kiinnittää huomiota.

Ohjeistuksen kannalta on siis merkityksellistä retkikunnan kokemus omasta tilanteesta. Tarkoitus ei siis ole kiistää väitettä reitiltä poikkeamisesta vaan analysoida syitä siihen.

[kuusenalla]

Tässä olikin hyvää analyysia. Kommentoin näitä sääoloja vielä vähän, koska tämä on aihe, josta itse tiedän jotain, toisin kuin vaeltamisesta. Tässä analyysissa oli nyt siis keskitytty pakkasen purevuuteen tuulen ja lämpötilan yhteisvaikutuksesta. Voidaan havaita, että olosuhteet olivat tässä suhteessa hyvin vaikeat, mutta eivät tuolle paikalle mitenkään poikkeukselliset. Sen sijaan, jos katsotaan pelkkää tuulen nopeutta, tuolloin onnettomuuspäivänä tuuli ei ollut mitenkään harvinaisen kova ja kovempiakin tuulia tuolla esiintyy usein. Viime talvena Laukukerolla esiintyi vähintään kerran jossain vaiheessa päivää yli 15 m/s keskituulta joulukuussa 15/31 päivänä, tammikuussa 26/31 päivänä ja helmikuussa 17/28 päivänä. Yhteensä siis joulu-helmikuussa esiintyi 58/90 päivänä yli 15 m/s keskituulta ja näistä 18/90 päivänä myös yli 20 m/s keskituulta. Nyt onnettomuuspäivänä tuulen nopeus oli siis iltapäivällä siinä 15 m/s hujakoilla ja iltayöstä päästiin niukasti 20 m/s lukemiin. Meneillään oleva talvi on ollut viime talvea heikkotuulisempi. Kuitenkin nytkin joulukuussa esiintyi yli 15 m/s keskituulta 7/31 päivänä ja tammikuussa tähän mennessä 10/13 päivänä. Toki osana noista päivistä on välillä ollut heikkotuulisiakin jaksoja.

[...]

Totta, Laukukero on erittäin tuulinen paikka. Pelkästään tuulen takia tuo Taivaskeronsatulan ylittäminen edellyttäisi aina ainakin jonkinlaista tiedustelua.

Tässä yhteydessä on ehkä syytä talvivaellusta tuntemattomille tarkentaa vähän käsitteitä "kesäreitti" ja "talvireitti". Näillä reiteillä ei ole hiihtäen etenevälle talvivaeltajalle oikeastaan mitään muuta merkitystä kuin se, että niissä on säännöllisin välein reittimerkkejä. Jos joku ei niitä ole suht vastikään kulkenut, mitään apua etenemiseen niistä ei ole. Reitit eivät talvella poikkea ympäröivästä maastosta mitenkään. On siis ihan sama, eteneekö avotunturissa kesäreittiä vai talvireittiä, vai valitseeko jonkin oman (mahdollisesti turvallisemman) reitin. Sijaintinsa reittimerkeistä voi toki jollain tavalla tarkistaa. Tilanne on toinen sitten, kun on huollettu reitti eli kun Raattaman, Hetan ym. latupoolit tekevät talvireitille ladun, mutta silloinkin talvireitti voi mennä täysin umpeen tuiskussa eikä siitä ole silloinkaan mitään hyötyä. Hiihtäjällä ei siis ole mitään erityistä syytä nimenomaan hakeutua talvi- tai kesäreitille muuten kuin ehkä siksi, että se voi hieman helpottaa suunnistamista tai haluaa maastossa valita uran, jossa ei ole mitään yllättäviä ojia tai jyrkänteitä.

No, pointtina tässä se, että tuuli itsessään, joka aiheutti akuuteimmat ongelmat viemällä sukset ja sauvat sekä pöllyttämällä lunta, ei ollut mitenkään harvinainen, vaan jopa joka toisena päivänä alueella esiintyy talvella vastaavaa tuulta kuin vaelluksen aikaan. Toki tässä oli nyt myös tuulen suunta vaikea, ja pakkanen lisäharmina. [...]

Vähän vielä omaa pohdintaa siitä, miksi ei ole käännytty takaisin viimeistään Taivaskeron ja Lehmäkeron välisestä satulasta, josta oletettavasti on harhauduttu kohti Pyhäkurua. Tässä kohtaa on tultu pitkä ja raskas nousu jäätävään sivuvastaiseen tuuleen. Keli lienee kuitenkin ollut samalla lailla viattoman näköinen kuin edellisenä päivänä, selkeä sää, matalaa lumituiskua ja pirun jäätävä tuuli kyllä, mutta keliä ei ole tunnistettu mitenkään mahdottomaksi etenemiseen. Kun on jo päästy tuohon satulaan asti, on voitu ajatella, että suurin osa matkasta on jo takana ja kun vielä vähän rutistetaan niin koko loppumatka on alamäkeä. Tässä on myös maastonmuotojen ja tuulen kanavoitumisen takia saatu tuuli hetkeksi selän taakse, joten olisi ollut korkea kynnys kaiken vaivan jälkeen lähteä enää vetäytymään esimerkiksi kohti Paratiisikurua, mikä olisi tarkoittanut paljon pidempää loppumatkaa ja turhaan tehtyä nousua satulaan. [...]

Suksien menettäminen tuuleen edellyttänee sitä, että sukset on otettu jalasta pois, ja varmaan pitkän nousun jälkeen jonkinlainen pienen tauon pitäminen on ollutkin loogista, kun on päästy edes vähän Taivaskeron suojaan ja lisäksi saatu hetkeksi tuuli selän taakse.

Ei tuulta ole missään vaiheessa saatu selän taakse. Se edellyttäisi kulkua koillisen suuntaan. Ei ole mitään todisteita, että siihen suuntaan olisi kuljettu ainakaan merkittävää matkaa eikä siellä olisi odottanut muuta kuin Lehmikeron jyrkkä itärinne (joka on ahkioille laskukelvoton) tai Pyhäkuru (samoin).

Taivaskeron ja Lehmäkeron välisestä satulasta olisi itse asiassa tunturisuksilla nopeampi laskea esittämääni pelastautumisreittiä alas Paratiisikurun suuntaan, siis verrattuna kesäreittiin, jossa pitää laskea Vatikurun jyrkkä rinne. Toisekseen, jos jo on nähty vaiva nousta tunturissa ylös, ei ole juuri merkitystä, mitä kautta laskee alas. Enemmän se mäki velkojaan maksaa silloin, kun se on niin loiva, että siinä voi vain antaa rinteen viedä ilman vaaraa vauhdin liiallisesta kasvusta. Sellainen sopivan loiva n. 10 asteen avotunturirinne on kaikkein nopein edettävä ahkion kanssa, koska siinä ei tarvitse mutkitella eikä jarrutella. Liian jyrkässä rinteessä joutuu jarruttelemaan ja mutkittelemaan enemmän. Toki laskutaidoillakin on merkitystä.

En osaa sanoa, mikä on ollut syynä jatkaa eteenpäin Lehmikeron nousun jälkeen tuossa tuulessa. Mutta pysyn kannassani, että kokenut talvivaeltaja olisi mielestäni osannut ja voinut vielä kyllä tuosta tehdä ketunlenkin ja mennä järkevämmästä kohdasta alas, Paratiisikurun suuntaan, alemmas tunturiin, jos jostain syystä olisi tuohon Taivaskeron ja Pyhäkeron väliseen helvettiin kurkistanut. Se, että näin ei kuitenkaan tehty, kertoo ehkä siitä, ettei riskiä tunnistettu eikä ehkä osattu tai voitu tarkistaa sijaintia.

Tunturisuksia ja BC-siteitä käyttäneenä olen samaa mieltä siitä, että sukset on otettu pois, ei niitä muuten menetä. Mutta sellaiseen lepotaukoon, jossa suksetkin otetaan pois tuossa tuulessa en usko. Pidän epätodennäköisenä skenaariota, jossa odetaan, että huh, tässäpä nyt on vähän tyvenempi kohta, pidetäänpä pieni tauko - ja sitten yhtäkkiä tuuli yltyykin sellaiseksi puuskaksi, että sukset vie tuuli. Onhan se mahdollista, mutta en usko, että satulasta tuuli veisi suksia kovin helposti. Rinne on eri asia. Pidän todennäköisempänä, että suksien pois ottaminen johtui siitä, ettei eteneminen enää onnistunut ilman suksia eli on jo ajauduttu sellaiseen paikkaan (esim. Pyhäkurun rinteeseen), josta ei enää päästäkään ylös suksilla. RInteessä sukset voisikin tuuli viedä paljon helpommin.

Olen kerran kiivennyt UKK:ssa Sokostille niin, että jouduin jättämään sukset alemmas, koska en uskaltanut enää suksien kanssa laskea kivistä tunturia eli menin loppumatkan jalan. Se oli kuumottava homma, koska pelkäsin, että tuuli vie sukset. Jätin ne tiukkaan nippuun sauvojen kanssa sellaiseen kohtaan, että vaikka ne olisivat lähteneet liikkeelle, ne olisivat pudonneet ensin johonkin kuoppaan. Tungin ne tiukasti lumeen todella syvälle. Suksien menettäminen vaelluksella on ihan totaalinen katastrofi. Ei hiihtovaeltaja ota niitä pois tunturissa edes tauolla, jollei ole riittävän tasaisessa paikassa.

[Alien Alien]

@kuusenalla hyvä kirjoitus.

Suksien pois ottaminen voisi viitata kertomasi mukaankiipeämiseen/laskeutumiseen paikassa, joka ei sitä mahdollista suksilla etenemistä. Kumpi tässä tilanteessa todennäköisempää osaatko arvioida? ( eteenpäin eteneminen edellyttää suksien pois ottoa: aikomus ylös vai alas?)

Edelleen osaisitko arvioida etenemisnopeutta etapilla?

Edit: äiti oli aiemmin pohtinut valintaa talvi/kesäreitin välillä, joten hänelle reittivalinnalla oli ollut merkitystä. Lähinnä oli pohtinut talvireitin kantavuutta. On myös spekuloitu, että mahdollisesti myös pituudella ja maisema-arvolla on ollut äidin pohdintaan ollut vaikutusta.

[Kotietsivä]

Ei tosiaan jäisenä bussiin ja yöjunaan,mahtoiko olla edes makuuhyttiä suihkulla vai sielläkinkö aiottiin istua penkissä sulamassa muitten nuukailijoitten kanssa Seinäjoelle jossa Vaasan vaihto?

Sikaosastolla penkissä istuen. Niinhän se tehtiin menomatkakin. Hytti kostar pengar kato. Man måste vara tarkka med pengarna.

Pallaksella on toimiva hotelli, Lapland Hotels. Yö vuodenvaihteessa olisi maksanut vähän päälle 100 euroa. Siitäkin otin todisteen talteen ja postasin tänne viestin kun tajusin millä aikataululla reissua on tehty.

Eli satasella olisi henki säästynyt,saatu varusteet kuiviksi,itsensä pestyä ja kunnon aamupalakin vielä.
Olis voinut vaikka vikana päivänä lumikenkäillä Olympiatulensytyspaikalle,jos aika lämpimissä sisätiloissa ahdistaisi ennen bussin lähtöä.
Esiteinille olisi varmaan piiiiitkät unetkin maittanut.
Himskatin saituus.

Oliko mamma edes liikkapedalta valmistunut,jolla olisi pitänyt olla käsitystä lapsen unen tarpeesta(ei vaan lasta laiteta junan istumavaunuun yöksi tuollaisen reissun jälkeen).Unen puute ja rankka fyysinen suoritus-tässä vielä pitkäkestoinen- altistaa monenlaisen ikävän sairauden puhkeamiselle.

Taisi olla tämän päivän ”liikkaope” joita omillakin ollut,eli luokkaa pt-koulutus ja ”liikkaopea” leikkimään.
Anteeksi,rouvan ”pätevyydestä” täällä sattunut silmään vain tuo ”eräopas”.
En tosin edes tiedä,onko svenskatalade liikkaopet myös Jyväskylässä opissa?

[Alien Alien]

Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkein pahimmat säät osuivat pelastajille (poromies mukaan lukien), ei vaeltajille. He olivat silloin jo lumivyöryn alla. Yhtään heidän kokemaansa myräkkää ja jäätävää kylmyyttä vähättelemättä. Sää vain muuttui vielä pahemmaksi iltaa kohti.

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

Varusteet.

Keskustelussa on tullut ilmi kahdenlaista näkemystä. Varusteet olleet ominaisuuksiltaan riittävät. Pojan takki vertautuu naparetkeilijöiden käyttämään varustukseen. Toisaalta äiti itse kirjoittanut edeltävänä päivänä tuulen menevän luihin ja ytimiin.
Pojan lämittelytakin on sanottu olevan teknisiltä ominaisuuksiltaan tuulenpitävä notkeudestaan huolimatta. Toisaalta on on esitetty näkemys, että riittävän suojan ko. oloissa antaa riittävän tiheä jäykempi kangas ainoastaan.
Housuista ei ole puhuttu mitään.
Paikalliset suosivat varustuksessaan haalarimalleja, joissa napakka kangas. Jämäkkä kangas kestää paremminn kulutusta, eli repeytymisvaara pienempi. Haalarimalli estää lämmönhukan ja suojaa selän paremmin.
Monot ja niiden lämmönpitävyydestä ei myöskään ole ollut keskustelua. Varpaiden kylmyys aiheuttaa ensin kipua liikkuessa ja lopulta tunnottomuutta, mikä osaltaan vaikuttaa tasapainon säilyttämiseen, kuten jalkapöydän pienten lihasten jäätyminen.
Mikäli äidillä ei ollut muita käsineitä hansikkaiden (nahka+merinovilla) on selvää, että käsien suojaus on ollut puutteellista. Kuten myös on ollut kasvojen suojaus, kuten täällä onkin useampaan otteeseen esille nostettu.

Hypotermian syvyyden arvioimiseksi olisikin nyt mielenkiintoista kuulla näkemyksiä varustuksen kylmänsuojaominaisuuksista sekä mahdollisesta riittävyydestä/riittämättömyydestä.

[Bullit]

↑↑

Joo, niin sen täytyy olla. Eli ei siis ollut edes opettajakoulua käynyt. Jyväskyläänhän ei ruotsalaisia oteta, rallissa olen ollut siellä ja tunnen kauoungin. Enkä usko että olivat junalippuakaan ostaneet pohjoiseen tullessa, pummilla siis tulivat. Ja puhelinta eivät varmaan käyttäneet navigointiin ollenkaan kun sähkö maksaa maltaita ja köyhinä jossain kirjastossa lataavat. Ja tätä ei ole vielä pohdittu täällä...oliko edes lapsen äiti? Ei varmaan ollut, sillä oma äiti olisi ostanut 10t€ "haahkanuntuvapussin", vähintään 5 kiloisen, lapselleen. Kuvista näkee että tuskin oli. Ja tämä ei ole trollausta, opettelen vaan sitä logiikkaa millä täällä ansiokkaasti asioita ratkotaan.

Lainaukset korvattu nuoliviittauksilla
-NILS-

[kuusenalla]

Loistava kirjoitus @iprltä liittyen vallineisiin sääolosuhteisiin! Myös @kuusenalla nähnyt todella ison vain, kiitos siitä!

Osaisiko joku arvioida olemassa olevan tiedon perusteella kulkunopeutta vallinneissa oloissa ja missä olisivat olleet 12.00 ja 13.00? Kello 14.00 sijainti häkesoittokoordinaatit ja kello 10.00 Nammalkuru.

Mittailin vähän etäisyyksiä. Häkekoordinaateista RIhmakurun kodalle on n. 4,5 km - etäisyys ei ole kovin tarkka ja riippuu vähän siitä, miten RIhmakurulta lähdettäessä on noustu tunturiin. Se on vähän hankala kohta, koska kesäreittiä pitkin joutuu hankalaan ylämäkeen ennen avotunturin alkamista ja sieltä pitää vähän kiertää. Joka tapauksessa koko matka Rihmakurusta aina satuloihin asti on reipasta ylämäkeä, mutta tuskin kovin upottavaa ainakaan avotunturin alkaessa. Nousua tulee Lehmäkeron ja Taivaskeron väliseen satulaan n. 300 m. Vaikka ei upottaisikaan, nousuosuutta ei mennä kovin kovaa vauhtia, ehkä 2 km/h, jos sitäkään. Pieniä taukoja voi pitää, ne eivät oleellisesti muuta nopeutta. Tästä voisi siis päätellä, että Rihmakurun kodalla oltaisiin oltu n. 11.30-11.45. Siellä olisi ehkä siis ollut aikaa pitää vähän pidempi tauko, koska sinne ehtii (reilussa) tunnissa Nammalankurun tuvalta, eli tauko olisi ollut 11.00 (11.15) - 11.30 (11.45). Nammalakurun tuvalta on Rihmakurun tuvalle n. 2,6 km, enimmäkseen tasaista tunturin kuvetta, lopussa lasku.

Tämän tarkempia päätelmiä ei voi tehdä.