Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[SanteriSalla]

Olen seurannut tätä ketjua, kun on pikkasen menny "ihon alle".
Hyviä juttuja on nostettu esille ja joku kyseli jossakin vaiheessa koulutuksesta ja sen sisällöstä.
Vaikka alla oleva ei nyt kovin paljoa liitykään tähän Pallaksen caseen niin Luontoalan ammattitutkinnon tutkinnonperusteet löytyvät osoitteesta https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/ ... 200/tiedot
Sivun alareunasta linkki "lataa pdf-dokumentti". Nämä tutkinnonperusteet ovat tulleet voimaan 2018.

Luontoalan ammattitutkintoon kuuluu yhtenä erä- ja luonto-opastuksen osaamisala, mikä sisältää kaksi pakollista ja kolme valinnaista tutkinnonosaa.
Pakolliset ovat luonnon tuotteistaminen ja erä- ja luontoympäristössä toimiminen. Nämä ja valinnaiset löytyvät arviointikriteereineen tuosta ylempänä olevasta linkistä, jos jotakuta kiinnostaa.

Vaikka tavoitteet ja vaatimukset ovat koulutuksen järjestäjille samat niin kyllähän opetuksen sisältö ja toteutus voi siitä huolimatta olla hyvinkin erilainen.

Olen itsekin suorittanut luonto- ja eräoppaan ammattitutkinnon jo reilusti yli 20 vuotta sitten. Silloin ei kyllä turvallisuudesta puhuttu kovinkaan paljoa eikä tainnut meidänkään reissuilla olla mitään turvallisuussuunnitelmia, ainakaan kirjallisessa muodossa. Jonkun verran vaarallisia reissuja tehtiin, kuten esim. Lyngenissä Skaidevarrille kiipeäminen - ihan kylmiltään - ilman mitään kokemusta ja talvella. Nämä koulun järjestämät reissut loppuivatkin sitten yhden ryhmän ikävään onnettomuuteen (lumivyöryyn, jossa kuoli 2 ja loukkaantui 3). Tästä on siis jo joku tovi vierähtänyt.

[poliisikoiran pentu]

Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkein pahimmat säät osuivat pelastajille (poromies mukaan lukien), ei vaeltajille. He olivat silloin jo lumivyöryn alla. Yhtään heidän kokemaansa myräkkää ja jäätävää kylmyyttä vähättelemättä. Sää vain muuttui vielä pahemmaksi iltaa kohti.

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

Hyvä pointti tämä. Tosiaan voisi sanoa, että päivä puutteellisten varusteiden ja pitkän hiihdon jälkeen oli lapselle rankempi kuin ilta paremmin varustautuneille aikuisille, vapaaehtoisille ja pelastajille. Vaikka sitten myräkkä paheni vielä entisestään iltaa kohti. Ihmetyttää vain suuresti se, että mediassa korostetaan vielä 2 viikon jälkeenkin (!) huonoa säätä illalla, vaikka silloin kukaan ei edes menehtynyt. Aivan kuin haluttaisiin sekoittaa illan sää päivän säähän ja sanoa: mitään tämä äiti ei voinut tehdä, ylivoimainen luontoäiti oli se pahis.

Junamatkoista: yö istumapaikoilla vaihtoineen oli mielestäni umpipösilöä. LAPSEN jaksamista olisi pitänyt ajatella Yhtä halvalla olisi päässyt päiväjunassa, siinä olisi voinut pelata korttia, syödä eväitä ja viettää "laatuaikaa" lapsen kanssa. Mutta kohdistuiko pihiys myös kaikkeen muuhunkin hyvään, jota olisi pitänyt lapselle antaa? Turvallisuuteen, yksityisyyteen (esim. nakuilu somessa altistaa kiusaamiselle pedofiliasta puhumattakaan) lämpimiin ja sopiviin varusteisiin, monenlaisiin tarpeisiin... mielestäni kohdistui.

Jos minun pitäisi valita tämän äidin ja välillä jäätäviä ja kovia tuulia puhaltavan luontoäidin välillä, niin valitsisin jälkimmäisen. Luontoäidin kanssa kaikki on kuitenkin vapaaehtoista.

[Alien Alien]

Loistava kirjoitus @iprltä liittyen vallineisiin sääolosuhteisiin! Myös @kuusenalla nähnyt todella ison vain, kiitos siitä!

Osaisiko joku arvioida olemassa olevan tiedon perusteella kulkunopeutta vallinneissa oloissa ja missä olisivat olleet 12.00 ja 13.00? Kello 14.00 sijainti häkesoittokoordinaatit ja kello 10.00 Nammalkuru.

Mittailin vähän etäisyyksiä. Häkekoordinaateista RIhmakurun kodalle on n. 4,5 km - etäisyys ei ole kovin tarkka ja riippuu vähän siitä, miten RIhmakurulta lähdettäessä on noustu tunturiin. Se on vähän hankala kohta, koska kesäreittiä pitkin joutuu hankalaan ylämäkeen ennen avotunturin alkamista ja sieltä pitää vähän kiertää. Joka tapauksessa koko matka Rihmakurusta aina satuloihin asti on reipasta ylämäkeä, mutta tuskin kovin upottavaa ainakaan avotunturin alkaessa. Nousua tulee Lehmäkeron ja Taivaskeron väliseen satulaan n. 300 m. Vaikka ei upottaisikaan, nousuosuutta ei mennä kovin kovaa vauhtia, ehkä 2 km/h, jos sitäkään. Pieniä taukoja voi pitää, ne eivät oleellisesti muuta nopeutta. Tästä voisi siis päätellä, että Rihmakurun kodalla oltaisiin oltu n. 11.30-11.45. Siellä olisi ehkä siis ollut aikaa pitää vähän pidempi tauko, koska sinne ehtii (reilussa) tunnissa Nammalankurun tuvalta, eli tauko olisi ollut 11.00 (11.15) - 11.30 (11.45). Nammalakurun tuvalta on Rihmakurun tuvalle n. 2,6 km, enimmäkseen tasaista tunturin kuvetta, lopussa lasku.

Tämän tarkempia päätelmiä ei voi tehdä.

Kiitos vastauksestasi!

Mielessäni olen pohtinut sijainteja eri kellonaikoihin arvioinut heidän mahdollista sijaintiaan kello 13.00 aikaan. Itse olen päätynyt ajatukseen, että tuohon aikaan olisivat olleet Orotuskeron nokassa, jossa mahdollisuus Paratiisikuruun eli talvireitille. Olisi kuitenkin tarkoittanut vastatuulta ja siten tiukkaa aikataulua. Harmonikkaa tehty sijainnintarkistus tuossa paikassa ollut myös looginen. 100% varmuuden saamiseksi käytetty kansainvälistä keskusta ja kuitattu viestillä, ettei akuuttia hätää.

Tarkennuksena kaikille salaliittoteoreetikoille: kysymys on on vaihtoehtoisista tapahtumien kulusta. Viranomaiset eivät valehtele vaan jättävät tietoa kertomatta x ja y. Kaikki tieto tullaan kyllä asiaan liittyen kertomaan avoimesti, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. Myös silloin kuin se on viranomaisille itselleen epäedullista. Avoimuus luo luottamusta, luottamus avoimuutta. Suomessa luottaminen viranomaisia kohtaan pohjautuukin hyvin pitkälle avoimiin ja läpinäkyviin prosesseihin. Virheet ovat mahdollisia myös viranomaisyhteistyössä ja niiden avoin läpikäynti parantaa sekä luottamusta, että yhteistyötä.
Se mikä tässä vaiheessa on tiedossa on tapahtunut kirjausvirheet. Tarkkaa syytä siihen Paldanius ei osannut kertoa. Asiaa varmana selvitellään viranomaisten kesken. Se kerrotaanko siitä mitä julkisuuteen on asia erikseen. Kirjausvirheen syiden spekulointi ei poikkea muusta tapaukseen liittyvästä spekulaatiosta, enkä itse ainakaan tunnista salaliittoteorialle sanan varsinaisessa merkityksessä käyttöä tässä vaiheessa.

[Kookapu]

Ei tosiaan jäisenä bussiin ja yöjunaan,mahtoiko olla edes makuuhyttiä suihkulla vai sielläkinkö aiottiin istua penkissä sulamassa muitten nuukailijoitten kanssa Seinäjoelle jossa Vaasan vaihto?

Sikaosastolla penkissä istuen. Niinhän se tehtiin menomatkakin. Hytti kostar pengar kato. Man måste vara tarkka med pengarna.

Pallaksella on toimiva hotelli, Lapland Hotels. Yö vuodenvaihteessa olisi maksanut vähän päälle 100 euroa. Siitäkin otin todisteen talteen ja postasin tänne viestin kun tajusin millä aikataululla reissua on tehty.

Eli satasella olisi henki säästynyt,saatu varusteet kuiviksi,itsensä pestyä ja kunnon aamupalakin vielä.
Olis voinut vaikka vikana päivänä lumikenkäillä Olympiatulensytyspaikalle,jos aika lämpimissä sisätiloissa ahdistaisi ennen bussin lähtöä.
Esiteinille olisi varmaan piiiiitkät unetkin maittanut.
Himskatin saituus.

Oliko mamma edes liikkapedalta valmistunut,jolla olisi pitänyt olla käsitystä lapsen unen tarpeesta(ei vaan lasta laiteta junan istumavaunuun yöksi tuollaisen reissun jälkeen).Unen puute ja rankka fyysinen suoritus-tässä vielä pitkäkestoinen- altistaa monenlaisen ikävän sairauden puhkeamiselle.

Taisi olla tämän päivän ”liikkaope” joita omillakin ollut,eli luokkaa pt-koulutus ja ”liikkaopea” leikkimään.
Anteeksi,rouvan ”pätevyydestä” täällä sattunut silmään vain tuo ”eräopas”.
En tosin edes tiedä,onko svenskatalade liikkaopet myös Jyväskylässä opissa?

Joo. Olisi kannattanut häken sijasta silloin soittaa hotellin respaan ja varata huone. Sitten olisi henki säästynyt varmasti.

Onko täällä ihmisillä mitään lähdekritiikkiä? Vaiko aina vaan uskotaan suoraan, mitä joku toinen nimimerkki linjoille tuuttaa?

[Kotietsivä]

Oliko mamma edes liikkapedalta valmistunut,jolla olisi pitänyt olla käsitystä lapsen unen tarpeesta(ei vaan lasta laiteta junan istumavaunuun yöksi tuollaisen reissun jälkeen).Unen puute ja rankka fyysinen suoritus-tässä vielä pitkäkestoinen- altistaa monenlaisen ikävän sairauden puhkeamiselle.

Taisi olla tämän päivän ”liikkaope” joita omillakin ollut,eli luokkaa pt-koulutus ja ”liikkaopea” leikkimään.
Anteeksi,rouvan ”pätevyydestä” täällä sattunut silmään vain tuo ”eräopas”.
En tosin edes tiedä,onko svenskatalade liikkaopet myös Jyväskylässä opissa?

Joo, niin sen täytyy olla. Eli ei siis ollut edes opettajakoulua käynyt. Jyväskyläänhän ei ruotsalaisia oteta, rallissa olen ollut siellä ja tunnen kauoungin. Enkä usko että olivat junalippuakaan ostaneet pohjoiseen tullessa, pummilla siis tulivat. Ja puhelinta eivät varmaan käyttäneet navigointiin ollenkaan kun sähkö maksaa maltaita ja köyhinä jossain kirjastossa lataavat. Ja tätä ei ole vielä pohdittu täällä...oliko edes lapsen äiti? Ei varmaan ollut, sillä oma äiti olisi ostanut 10t€ "haahkanuntuvapussin", vähintään 5 kiloisen, lapselleen. Kuvista näkee että tuskin oli. Ja tämä ei ole trollausta, opettelen vaan sitä logiikkaa millä täällä ansiokkaasti asioita ratkotaan.

Oliko siis faktaa ettei ole liikkapedalta valmistunut?
Keskisuomalaisessa tänään varsin asiallinen juttu aiheesta.
Hyvät kuvat myös,etenkin kuva Pallaksen talvisesta reittimerkistä laittaa miettimään,että olisiko joku muu lumimöhkälekin ohjannut kokemattomat pois reitiltä.
Jos suunnistus kuitenkin perustunut reittimerkkimöhkäleiden seuraamiseen.

[Alien Alien]

Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkein pahimmat säät osuivat pelastajille (poromies mukaan lukien), ei vaeltajille. He olivat silloin jo lumivyöryn alla. Yhtään heidän kokemaansa myräkkää ja jäätävää kylmyyttä vähättelemättä. Sää vain muuttui vielä pahemmaksi iltaa kohti.

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

Hyvä pointti tämä. Tosiaan voisi sanoa, että päivä puutteellisten varusteiden ja pitkän hiihdon jälkeen oli lapselle rankempi kuin ilta paremmin varustautuneille aikuisille, vapaaehtoisille ja pelastajille. Vaikka sitten myräkkä paheni vielä entisestään iltaa kohti. Ihmetyttää vain suuresti se, että mediassa korostetaan vielä 2 viikon jälkeenkin (!) huonoa säätä illalla, vaikka silloin kukaan ei edes menehtynyt. Aivan kuin haluttaisiin sekoittaa illan sää päivän säähän ja sanoa: mitään tämä äiti ei voinut tehdä, ylivoimainen luontoäiti oli se pahis.

Junamatkoista: yö istumapaikoilla vaihtoineen oli mielestäni umpipösilöä. LAPSEN jaksamista olisi pitänyt ajatella Yhtä halvalla olisi päässyt päiväjunassa, siinä olisi voinut pelata korttia, syödä eväitä ja viettää "laatuaikaa" lapsen kanssa. Mutta kohdistuiko pihiys myös kaikkeen muuhunkin hyvään, jota olisi pitänyt lapselle antaa? Turvallisuuteen, yksityisyyteen (esim. nakuilu somessa altistaa kiusaamiselle pedofiliasta puhumattakaan) lämpimiin ja sopiviin varusteisiin, monenlaisiin tarpeisiin... mielestäni kohdistui.

Jos minun pitäisi valita tämän äidin ja välillä jäätäviä ja kovia tuulia puhaltavan luontoäidin välillä, niin valitsisin jälkimmäisen. Luontoäidin kanssa kaikki on kuitenkin vapaaehtoista.

Kysymys on juurikin rasitusten kumulatiivisesta vaikutuksesta. Aikuisen kokema kylmäaltistus, energiavaje ja väsymys ei ole puoltakaan siitä, mitä lapsi kokee. Lapsen fyysiset ja henkiset kyvyt eivät myöskään millään muotoa kykene niitä käsittelemään saati niistä palautumaan, kestävyyskunnon, fyysisen ja psyykkisen kehityksen eritahtisuudesta johtuen. Mikäli lapsi vielä kokee, että kertomalla tunteistaan aiheuttaa pettymyksen vanhemmalleen, lapsi suojelee vanhempaansa vaikenemalla omasta olostaan. Vastaavasti hän voi yrittää kannustaa ja tukea vanhempaansa, koska rakastaa tätä ja haluaa suojella tätä. Lapsi myös tarkkailee ja tunnistaa vanhemman mielialan hyvin selkeästi ja pyrkii kaikin tavoin piristämään, jakamaan taakka yms. Käytös pohjautuu lapsen luonnolliseen pelkoon hylkäämisestä. Ihmislapsi ei luonnossa ole pärjännyt ilman ihmisaikuista, siksi syvän kiintymyssuhteen luominen ja ylläpitäminen on ollut lapsen selviämisen kannalta välttämätöntä, sillä se on taannut suojan, ruuan ja hoivan. Häiriöt varhaisissa kiintymyssuhteista voivat aiheuttaa läpi elämän kestävän trauman, sillä ne horjuttavat perusturvallisuuden tunnetta syvästi. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, joka on kehittynyt pitkä lajikehityksen aikana, jossa moderniaika edustaa vain erittäin pientä fragmenttia.

Nykyajassa on kuitenkin trendinä sivuuttaa lasten erilaisuus suhteessa aikuisiin, vallitsevana kulttuurina on minäkeskeisyys, jossa asioita tarkastellaan asioita aikuisen näkökulmasta. Puhutaan miten lasten kanssa voi edelleen jatkaa itselleen tärkeää harrastusta ottamalla lapsi mukaan jne. Akuutin pikkulapsivaiheen jälkeen, lapsen eriytymistä ja oman persoonan kehittymistä olisi kuitenkin syytä alkaa tutkimaan ja tukemaan, jotta lapsesta voi kasvaa oma itsensä. Tässä vaiheessa voi kuitenkin muodostua intressiristiriitaa aikuisen ja lapsen persoonien välille. Siinä missä aikuinen rakastaa liikkumista lapsi voi rakastaa lukemista tai päinvastoin. Tilanteessa aikuinen on se, jonka tulisi kyetä joustamaan, kuuntelemaan ja hyväksymään erilaisuus, jottei lapsen tarvitse tukahduttaa ajatuksiaan vanhempaa miellyttääkseen. Lapsen kuunteleminen ei tietenkään tarkoita lapsen johtajuutta/rajattomuutta perheessä vaan se tarkoittaa aikuisen omaa motiivien tarkastelua. Onko tehtävä asia/reissu sellainen, jossa kaikkien osallistujien toiveet otetaan huomioon vai palveleeko se pääsääntöisesti vain osaa osallistujista. Sadaskerta kylpylässä lasten altaassa neljännen lapsen kanssa voi maistua puulta, kun itse enemmin viilettäisi rinnettä alas, mutta lapselle se on jotain uutta, ihmeellistä ja nautittavaa. Lapsi oppii aika nopeasti, minkä toiveen esittäminen tuottaa vanhemmalleen pettymyksen ja pyrkiikin valitsemaan toisin. Monista syistä johtuen ( kulttuuri, sukupuolten välinen tasa-arvo, yms) miehet kykenevät yleensä erottamaan omat itsekkäät reissut paremmin perheiden yhteisistä retkistä, äideille tämä on hankalampaa, jolloin äidin reissusta tulee ns. perhereissu. Aikuiset tarvitsevat omia reissujaan kuten myös tarvitaan yhteisiä perhereissuja. Lapselle ei ole tavoitteet ja niiden saavuttaminen merkityksellisiä vaan yhdessä vietetty aika. Aikuisilla usein tavoiteasettelu on merkityksellistä, joka voi arvona ohittaa yhteisen ajan. Tässä tapauksessa lapselle reissu olisi ollut mahtava ja onnistunut vaikka Pyhäkerossa olisi vietetty koko aika päiväretkiä tehden, tosin kuin aikuiselle, joka haluaa vaeltaa reitin pisteestä A pisteeseen B.

[Kookapu]

Se kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkein pahimmat säät osuivat pelastajille (poromies mukaan lukien), ei vaeltajille. He olivat silloin jo lumivyöryn alla. Yhtään heidän kokemaansa myräkkää ja jäätävää kylmyyttä vähättelemättä. Sää vain muuttui vielä pahemmaksi iltaa kohti.

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

Hyvä pointti tämä. Tosiaan voisi sanoa, että päivä puutteellisten varusteiden ja pitkän hiihdon jälkeen oli lapselle rankempi kuin ilta paremmin varustautuneille aikuisille, vapaaehtoisille ja pelastajille. Vaikka sitten myräkkä paheni vielä entisestään iltaa kohti. Ihmetyttää vain suuresti se, että mediassa korostetaan vielä 2 viikon jälkeenkin (!) huonoa säätä illalla, vaikka silloin kukaan ei edes menehtynyt. Aivan kuin haluttaisiin sekoittaa illan sää päivän säähän ja sanoa: mitään tämä äiti ei voinut tehdä, ylivoimainen luontoäiti oli se pahis.

Junamatkoista: yö istumapaikoilla vaihtoineen oli mielestäni umpipösilöä. LAPSEN jaksamista olisi pitänyt ajatella Yhtä halvalla olisi päässyt päiväjunassa, siinä olisi voinut pelata korttia, syödä eväitä ja viettää "laatuaikaa" lapsen kanssa. Mutta kohdistuiko pihiys myös kaikkeen muuhunkin hyvään, jota olisi pitänyt lapselle antaa? Turvallisuuteen, yksityisyyteen (esim. nakuilu somessa altistaa kiusaamiselle pedofiliasta puhumattakaan) lämpimiin ja sopiviin varusteisiin, monenlaisiin tarpeisiin... mielestäni kohdistui.

Jos minun pitäisi valita tämän äidin ja välillä jäätäviä ja kovia tuulia puhaltavan luontoäidin välillä, niin valitsisin jälkimmäisen. Luontoäidin kanssa kaikki on kuitenkin vapaaehtoista.

Nyt taas valoja päälle. MIstä te tiedätte minkälaiseen vaunuun ne junaliput oli ostettu? Ja noista varusteistakin on ollut jo monessa yhteydessä puhetta, ei sinne missään Cittarin toppavaatteissa ole lähdetty.

Ja luulen kyllä, että siinä vaiheessa kun häkeen soitettiin, on bussiin ehtimisestä jo luovuttu. Lähinnä ehkä ehjänä pois tunturista selviäminen kiinnosti siinä vaiheessa.

Edit: luontoäidin kanssa kaikki on tosiaan vapaaehtoista. Hän kun puhaltaa liikkeelle pienen tsunamin, on vapaaehtoista karata korkeammalle paikalle. Tai pyörremyrskyn. Sillon voi joko suojautua tai olla suojautumatta. Tai sitten voi vaan jättäytyä luontoäidin lempeään syleilyyn.

[Terra]

...Tarkennuksena kaikille salaliittoteoreetikoille: kysymys on on vaihtoehtoisista tapahtumien kulusta. Viranomaiset eivät valehtele vaan jättävät tietoa kertomatta x ja y. Kaikki tieto tullaan kyllä asiaan liittyen kertomaan avoimesti, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. Myös silloin kuin se on viranomaisille itselleen epäedullista. Avoimuus luo luottamusta, luottamus avoimuutta. Suomessa luottaminen viranomaisia kohtaan pohjautuukin hyvin pitkälle avoimiin ja läpinäkyviin prosesseihin. Virheet ovat mahdollisia myös viranomaisyhteistyössä ja niiden avoin läpikäynti parantaa sekä luottamusta, että yhteistyötä.
Se mikä tässä vaiheessa on tiedossa on tapahtunut kirjausvirheet. Tarkkaa syytä siihen Paldanius ei osannut kertoa. Asiaa varmana selvitellään viranomaisten kesken. Se kerrotaanko siitä mitä julkisuuteen on asia erikseen. Kirjausvirheen syiden spekulointi ei poikkea muusta tapaukseen liittyvästä spekulaatiosta, enkä itse ainakaan tunnista salaliittoteorialle sanan varsinaisessa merkityksessä käyttöä tässä vaiheessa.

Tuo käsitys viranomaisita se ns. virallinen totuus ja perustunee siihen, että viranomaisen on tarkoin noudatettava voimassa olevaa lakia. Oikea käytäntöön perustuva todellinen totuus on se, että viranomainen sekä valehtelee, tuottaa muunneltua totuutta kuin suojaa virhe- ja tappiotianteissaan selustansa kaikin mahdollisin keinon. Saa toki olla sinisilmäinenkin ja uskoa kaiken olevan juuri niin kuin viranomainen ilmoittaa ja kertoo.

[Calabash]

Täällä on nyt jotain uutta linjausta, että olosuhteet olisivat olleet päivällä jotenkin siedettävät. No ei. Edes puoliltapäivin tunturiin ei ollut oikein hiihtämällä tai jalan asiaa. Sinne vain kiipesivät. Sisukkaita peijooneja.

Tuon mittauksen teki jäsen @kuusenalla

klo 12 tuuli 15.9 m/s, suunta 237, lämpötila -21.7 C, Twc -38.5 C.
klo 14 tuuli 14.8 m/s, suunta 240, lämpötila -22.4 C, Twc -39.1 C.
klo 16 tuuli 17.3 m/s, suunta 240, lämpötila edelleen -22.4 C, Twc -40 C.

Klo 16 olivat siis jo lumivyöryn alla, ja pelastajat ajaneet reitin. Homma muuttui etsintätehtäväksi.

[mielistelijä]

Jos asteita on -22 ja tuuli 16-20m/s onko pakkasen purevuus silloin reipas -50?

Aika toivottamalta tuntuu ”selviytyminen” noissa olosuhteissa, ilman lumivyöryäkin.

Noilla luvuilla (-22, 20 m/s) tuulen jäähdyttävä vaikutus on, että "tuntuu kuin -40 C tyven pakkanen":

Näitä voi laskeskella täällä: https://www.calculator.net/wind-chill-c ... =Calculate

Kyllä tuossa olosuhteessa voi pärjätä, mutta varusteet pitää olla erinomaiset. Tällä retkikunnalla ne eivät olleet sitä. Mm. elintärkeä naamamaski puuttui, samoin kuin kunnolliset lasit viimaa vastaan.

Ei ne silti sitä muuta, että näkyvyys on liki nolla ja tunturissa on muitakin riskejä kuin lumivyöry. Avotunturissa ei pidä tuollaisella kelillä olla vaan hakea suojaa alempaa metsästä.

Kiitos.
Laitan uudestaan https://puolustusvoimat.fi/documents/19 ... s-2013.pdf

Sivulla 228 Toiminta kylmässä: on viimaindeksi kaavio, josta olisi mielenkiintoista saada kommentteja. Kykyni laittaa kuva tänne on olematon.

[SmileToad]

Joku sanoi tuolla aikaisemmin, että Evan tai muiden vastaavien sankareiden somesta ei saisi keskustella, koska ei liity asiaan. Minusta on selvää, että somella oli tässä tragediassa rooli, ja somenäkyvyyden maksimointi vaikutti päätöksentekoon. Jos ei olisi julkisesti bloggattu, tubetettu, influensoitu ja oltu telkkarissa sanomassa, että aina pitää tehdä vähän enemmän ja hakea kovempia haasteita, niin joku kevättalven vaellus olisi mahdollisesti riittänyt, tai ainakin tämä vaellus olisi ymmärretty jättää kesken. Mutta some-kuvaa ja seuraajien mielenkiintoa täytyi pitää yllä, ja huikealle ja harvinaislaatuiselle reissulle täytyi saada vielä loppuhuipennus tunturien ylityksestä.

Tuskinpa tämä oli pääsyynä sille, että sitkeästi jatkoivat tunturiin eivätkä ymmärtäneet tehdä esim. @kuusenalla:n ehdottamaa pientä poikkeamaa reitistä. Mutta todennäköisesti alitajunnassa vaikutti, että yleisölle ei haluta tuottaa pettymystä, ja tunturista mennään kun on meinattukin.

Eli satasella olisi henki säästynyt,saatu varusteet kuiviksi,itsensä pestyä ja kunnon aamupalakin vielä.
Olis voinut vaikka vikana päivänä lumikenkäillä Olympiatulensytyspaikalle,jos aika lämpimissä sisätiloissa ahdistaisi ennen bussin lähtöä.
Esiteinille olisi varmaan piiiiitkät unetkin maittanut.
Himskatin saituus.

Ig:ssä esitetty syy poistua tunturista vasta tiistaina ei ollut saituus (no, kukapa nyt sellaista kirjoittaisi someen), vaan se, että luulivat tiistaina olevan vähemmän tuulta kuin maanantaina. Maanantain hupipäiväretki keskeytyi, kun olosuhteet olivat vaikeat. Todellisuudessa maanantain säätoteuma oli Laukukeron mittausasemalla n. -17C ja tuulta 7-8m/s. Sitä emme tiedä, mistä ihmeestä hän oli katsonut tiistain sääennusteen, jos kuvitteli sen olevan maanantaita parempi. Tiistaipäivän säätoteuma samalla asemalla oli -22C ja 15-17m/s, illaksi koveneva keskituulennopeus.

Mahdollisesti myös tässä lisätekijänä tuo em. influensseri-mentaliteetti, että kun ollaan erä-vaikuttajia, ei todellakaan mennä minnekään hotelliin viimeiseksi yöksi.

Rahansäästö tai sitten kärsimys jalostaa -mentaliteetti oli kyllä syynä moneen muuhun reissun yksityiskohtaan.

[Vadelma-Aho]

Hiihtovaelluksella vaatetuksena käytetään ihoa vasten merinoa, välissä villa/untuva/fleecekerrosta ja uloimpana vuoretonta kuorivaatetta. Hiihtovaelluksella ei siis liikuta toppatakki ja toppahousut päällä, poikkeuksena lisälämmikkeeksi tarkoitettu ohut toppahame, joka pitää kovin kylmässä hanurin ihanan lämpöisenä ja mahdollisesti tämän kaverina saattaa olla myös ohut toppaliivi, joka sopii myös takin päälle. Hametta ei tietty saisikaan housujen alle ja liivi saattaa tulla päällimmäiseksi yksinkertaisesti siksi, että kovassa kelissä ei viitsi riisua takkia.

Päälikerros ei ole mitään texmex-canada goose-toppaa siksi, että samalle reissulle saattaa osua nollakeliä ja kovaa pakkasta, eikä mukaan pakata erilaisia päälikerroksia eri keleille, koska kaikki tuo lisäpainoa ja täytettä ahkioon. Lämpimillä keleillä kuorivaatteiden alla ei ole kuin ohkainen kerrasto ja kylmillä keleillä siellä on esimerkiksi kevytuntuvatakki ja kevytuntuvahousut. Tauoilla ja leirissä vedetään päällimmäiseksi, siis kuoritakin päälle iso, paksu taukotakki, jota ei ole tarkoitettu liikkumiseen. Poikkeuksena kovin kylmissä keleissä se saattaa olla aamulla liikkeelle lähtiessä ekan kilometrin päällä, jotta kroppa ehtii lämpiämään ja pystyy vähentämään normaaliin hiihtovarustukseen.

Bc nnn-side on back country-side, eli jo lähtökohtaisesti takamaille tehty eikä siksi kyseisen siteen monot ole mitään hempuloimpia. Monoissa on joko irrotettava huopavuori, jotta monot saa leirissä kuivaksi keittimen avulla (jos ei majoituta tuvissa) tai niihin puetaan useampi villasukka päällekäin ja mahdollinen kosteudensulkusukka (joka voidaan pukea toki irrotettavan vuorenkin kanssa) tai muovipussi.

Edit: mitä tulee "heidät tappaneeseen piheyteen", niin heillä käytössä olleet Madshusin suksisetit (BC 50 ja Panorama) siteineen, nousukarvoineen ja monoineen on n. 5-700e/setti. Äidin Fjellpulken x-country 144 on n. 900e ja lapsen Savotan Paljakka n. 600e. Käytössä olleet makuupussit ovat n. 150-350e/kpl ja niitä oli mukana neljä. Lisäksi sitten teltta, alustat, bensakeitin, vaatteet jne jne, niin kyse on melkoista rahasummista. Jos itse olisin kovin pihi, niin en kyllä raaskisi irroitella tuollaisia rahoja harrastusvälineisiin.

[Saimaanorppa]

Taitaa olla niinkin että tuonne saa varata aika ajoissa huoneen tuohon aikaan tiedä sitten olisiko kuitenkaan näin toiminut.

[Celsius]

Mitä arvelette, jos äiti olisi tiedostanut lumivyöryriskin tunturilla, olisiko hän ottanut mukaan sondin / sondit ja lumivyörypiipparit? Minä epäilen, että kyllä ainakin piipparit olisi jostain yrittänyt saada vähintään lainaan.

Toisena juttuna: Mielenkiintoista olisi testata miten puhelin saa signaalin lumen alla puolen metrin syvyydessä. Tämä kertoisi jotain siitä, onko äiti ollut jo lumen alla puhelun tullessa.

[mr Franklin]

Instagramissa julkaistu materiaali ei tue väitettä siitä, ettäkö menehtyneiden varustautuminen tai valmistautuminen olisi ollut ainakaan räikeän puutteellista. Ainoa varuste, josta tiedämme vaelluksen loppuajasta tulleen niukkuutta, on vessapaperi. Kaikki muu on arvailua, jota ei pitäisi totuutena esittää.

On selvää, että kuten onnettomuuksissa yleensä, myös tässä turmassa on taustalla inhimillisiä tekijöitä. Inhimillinen tekijä on esimerkiksi ilmeinen navigointivirhe; tilanne, joka lienee useimmille meille vaellusharrastajille myös omakohtaisesti tuttu.

Mutta kirjoitan nyt kolmannen ja viimeisen kerran, että äidin raju syyllistäminen ja tähän traagiseen onnettomuuteen mitenkään liittymättömien asioiden, esim. perhesuhteiden ruotiminen, on mielestäni tarpeetonta ja ala-arvoista. Nyt armottoman syyllistämisen narratiivi on viety pisteeseen, jossa kyseenalaistetaan myös äidin pätevyys ammatissaan ja ammattiin johtaneet opinnot. Oikaisen: äiti oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Sen lisäksi, että hän oli pätevä, hän oli julkisuudessa olleiden lukuisten haastatteluiden perusteella myös arvostettu ja pidetty kollega.