Hämeen Sanomat 3.3.2026 /
https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/9267961
Poikaansa lähes 10 vuotta Hämeen metsistä etsinyt Eeva-Helena Inomaa palasi löytöpaikalle Tervakoskelle
Vuonna 2015 kadonneen Saku Inomaan jäänteet löytyivät vasta elokuussa 2024. Viime syksynä hänen äitinsä palasi Tervakoskelle somejournalisti JP Väisäsen kanssa. Syntyi audiodokumentti ”En saa henkeä”. Siltä äidistä on tuntunut usein Sakun haudalla Ahveniston hautausmaalla.
Japanilaisen uskomuksen mukaan toive toteutuu, kun valmistaa tuhat kurjen muotoista origamia. Eeva-Helena Inomaan mökki Hattulassa on täynnä paperista taiteltuja kurkia. Niitä hän askarteli vuosina 2015–2024, kun hänen poikansa Saku oli kateissa.
Samat vuodet äiti myös etsi poikaansa vimmaisesti Hämeen metsistä yhdessä Pääkaupunkiseudun etsinnän kanssa. Yhdistys perustettiin vuosi Sakun katoamisen jälkeen.
Elokuun 17. päivänä 2024 äidin toive toteutui, kun Sakun jäänteet vihdoin löytyivät metsiköstä Tervakoskelta. Sienestäjät tekivät löydön vain kolmen kilometrin päässä bussipysäkiltä, jolla Hattulasta Helsinkiin matkannut Saku Inomaa oli jäänyt kesken matkan pois.
– Moni on ihmetellyt, että miten poliisi ei Sakua löytänyt, kun hän oli noin lähellä katoamispaikkaa, mutta poliisihan haki vain kilometrin säteeltä. Lisäksi Saku katosi lauantaina, poliisi aloitti etsinnät vasta tiistaina ja välissä oli satanut koko viikonlopun, Eeva-Helena Inomaa kertoo.
Pian Sakun löytymisen jälkeen Eeva-Helena Inomaa matkusti Tervakoskelle toisen poikansa kanssa ja käveli saman reitin, jonka hän olettaa Sakun kulkeneen viimeisellä matkallaan.
He lähtivät moottoritien Tervakosken liittymässä sijaitsevalta bussipysäkiltä länteen päin.
– Katsoin, että tuossa on Rauhalantie, sinne hän on varmaan lähtenyt. Jos hänellä on ollut paniikkikohtaus, niin ei silloin halua ihmisiä nähdä.
Rauhalantieltä lähti puolestaan synkkä kuusikon reunustama metsätie, jonne poliisin antamia koordinaatteja seuraavat äiti ja poika seuraavaksi suuntasivat.
– Sitten tuli sellainen avoimempi kohta, mistä oli helppo kulkea. Kävelimme siitä ison pellon ja kahden ojan yli melkein suoraan Sakun löytöpaikalle, Inomaa muistelee.
Hänen toinen poikansa taiteili Sakun löytöpaikalle kauniin puuristin veljensä muistoksi. Sakun pääkallo ja luut pääsivät syksyllä 2024 Inomaan sukuhautaan Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalle.
Viime syksynä Eeva-Helena Inomaa palasi uudelleen Tervakoskelle Sakun löytöpaikalle. Hän oli lupautunut Metsäkissa2044-hankkeessa työskentelevän somejournalistin JP Väisäsen audiodokumentin päähenkilöksi.
Kaksikko matkasi autolla Tervakoskelle etsimään Sakun viimeisen matkan päätepistettä. Dokumentti kuvaa hienosti sen, millaista hapuilua kadonneen etsintä maastossa on, vaikka tässä tapauksessa määränpää oli tiedossa.
– Vaikka minä olin käynyt siellä, siitä oli jo aikaa ja silloin kuljimme kävellen. Nyt oltiin liikkeellä autolla eikä se paikka näy tielle. Olimme reissussa pari tuntia, ja välillä satoi kuin saavista kaataen, Inomaa kertoo.
Lopulta oikea reitti löytyi. Yhden kuusen oksassa roikkui vielä pätkä poliisin nauhaa muistuttamassa tapahtuneesta.
Inomaa ja JP Väisänen hiljentyivät metsässä kuuntelemaan Lost Society -yhtyeen kappaleen Suffocation. Se kertoo ihmisen sisällä kasvavasta tunteesta, joka tuntuu lopulta siltä, ettei saa henkeä.
– Tästä kappaleesta tuli minulle tärkeä, kun se oli jotenkin niin minua ja ehkä Sakuakin. Se kuvaa sitä fiilistä, mikä minulle tulee Sakun haudalla. Aina kun käyn siellä, kuuntelen tämän biisin.
I’m suffocating
Is life worth saving when I
Use every single inch of me
To end this misery
The air is pure but I’m suffocating
Inomaa on kiittänyt tuntemaansa kappaleen sanoittanutta ja säveltänyttä Samy Elbannaa.
– Sanoin, että kiitos kun sanotit ja sävelsit mun tuskan. Kyllä siinä kyyneleet tulee silmiin, kun sitä kuuntelee.
Musiikki on antanut Inomaalle paitsi väylän suruun myös voimaa arjesta selviämiseen.
– Silloin kun Saku katosi, kuuntelin paljon muun muassa hengellistä musiikkia. Minun piti kuunnella kaikenlaista koko ajan. Metallimusiikki ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttua, mutta Lost Society tekee sitä niin tosissaan ja tunteella, että sen ymmärtää. Musiikilla on hirveän parantava voima.
Saku julistettiin kuolleeksi vuonna 2023, vuosi ennen jäänteiden löytymistä.
– Se oli vaikea päätös, mutta kun ajattelin, ettemme ehkä koskaan saa tietää mitä Sakulle tapahtui ja löydämmekö häntä koskaan, hyväksyin sen, äiti kertoo.
Läheiset järjestivät muistotilaisuuden toukokuussa 2023, ja saman vuoden elokuussa Sakun syntymäpäivänä oli siunaustilaisuus Mikaelin kirkossa Helsingissä.
Sakun löytymisen jälkeen Inomaan elämä pysähtyi. Hän oli käyttänyt yli yhdeksän vuotta kaiken tarmonsa etsintöihin ja pysynyt ihmisten edessä vahvana. Yhtäkkiä hän oli uuden tilanteen edessä.
Sakun jäänteiden sekä passin, ajokortin ja muun metsästä löytyneen omaisuuden näkeminen teki konkreettisella tavalla selväksi, ettei rakasta poikaa enää ollut.
– Vaikka tiesin, että etsiminen on epätoivoista, ei ollut ihan sataprosenttisen varmaa, etteikö hän olisi voinut olla jossain elossa. Yhtäkkiä se toivo meni, ja se tuntui järkyttävältä.
Inomaa reagoi asiaan tekemällä konkreettisen muutoksen ulkonäössään.
– Olin jo muutama vuosi aikaisemmin päättänyt, että jos Saku löytyy, värjään hiukseni mustaksi. Sattumalta se tapahtui juuri silloin, kun olin ryhtynyt kuuntelemaan metallimusiikkia ja kävin Tuska-festivaaleillakin. Kaikki varmaan luulivat, että olin muuttumassa gootiksi, vaikka taustalla oli ihan toinen syy.
- Saku Inomaa.jpg (125.2 KiB) Katsottu 1557 kertaa
Sakun viimeiset sanat äidilleen toukokuussa 2015 Hattulasta lähtiessään olivat, että koita pärjäillä, niin hänkin tekee. Eeva-Helena Inomaa on pärjäillyt nyt jo yli kymmenen vuotta.
– Tuntuu omituiselta, että niinkö kauan tässä on todella mennyt.
Poliisi etsii kadonneita aktiivisesti yleensä parin vuoden ajan, minkä jälkeen tapaukset pannaan hyllylle.
Pääkaupungin seudun etsintä ry ei missään vaiheessa luovuttanut.
Vaikka oma poika lopulta löytyi, Inomaa on jatkanut työtään yhdistyksessä muiden kadonneiden löytämiseksi.
– Olemme kaikki vapaaehtoisia, ja monet tekevät maastoetsintöjä oman työnsä ohella. Vaikka sattuma on usein paras löytäjä, me voimme ainakin poissulkea alueita, Inomaa kertoo.
Yhdistys palkittiin viime vuoden lopulla Vapepan vuoden maakunnallisena vapaaehtoisena pelastajana.
– Yllätyksekseni minäkin sain mitallin. Poliisikin on meitä joskus kiitellyt, kun eiväthän he jouda kulkemaan metsissä samalla tavalla luita etsimässä.
Maastoetsintöjen lisäksi 78-vuotias Inomaa antaa vertaistukea kadonneiden omaisille.
– Olen käynyt Punaisen ristin henkisen avun kurssin. Jos joku haluaa jutella saman kokeneen kanssa, niin se on mahdollista.
Eeva-Helena Inomaa oli Sakun katoamisen jälkeen paljon esillä eri medioissa. Hän halusi etsinnöille huomiota, jotta poika löytyisi. Vinkkejä satelikin aina Jyväskylää ja Lappia myöten, ja monet niistä johtivat harhaan.
Sakun löytymisen jälkeen Inomaa vetäytyi omiin oloihinsa. Tarve julkisuudelle oli poistunut ja hän halusi surra rauhassa.
Kun JP Väisänen kysyi Inomaata mukaan audiodokumenttiinsa, tämä yllätti itsensäkin vastaamalla lopulta myöntävästi. Metsäkissa44-hanke tuntui hänestä mielekkäältä ja samalla tulisi mahdollisuus avata vapaaehtoisten etsijöiden tekemää työtä.
– Metsä on paljon muutakin kuin puut, marjat ja sienet. Se voi olla myös merkittävä surun ja tunteiden paikka, Inomaa pohtii.
Kun poliisi sai Sakun kuolemansyyntutkintansa päätökseen, äiti sai rauhan. Hänelle oli helpottavaa tietää, että Saku oli kohdannut loppunsa heti katoamispäivänään eikä ollut riutunut metsässä päiväkausia.
– Sitähän emme voi koskaan tietää, halusiko hän lähteä itse vai saiko hän jonkun kohtauksen. Itse uskoisin jälkimmäiseen, mutta nämä ovat tietenkin vain omia kuvitelmiani.
Kalevalassa Lemminkäisen äiti seuloi poikansa palaset Tuonelan joesta, kursi kokoon ja herätti henkiin. Oikeassa elämässä Eeva-Helena Inomaa ei voinut herättää poikaansa kuolleista.
– Kuitenkin ajattelin niin, että vaikka Saku ei tähän elämään herännytkään, hän on tuolla jossakin ja elää siellä omaa elämäänsä. Uskon, että kyllä me vielä joskus kohdataan, äiti sanoo.
- Saku Inomaa_.jpg (246.23 KiB) Katsottu 1557 kertaa
- Saku Inomaa _.jpg (64.08 KiB) Katsottu 1557 kertaa
