Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa

[Aizerbaidzan]

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194800 ... justi.html

Päivitetty 10.3.2013 13:51, julkaistu 9.3.2013 20:38
Rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat lisääntyneet rajusti


Kuva: Taru Hokkanen

Tuomas Rimpiläinen, Aamulehti

Rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat lisääntyneet vuosina 2009–2012 lähes 50 prosenttia. Vuonna 2009 ilmoituksia tehtiin 1 078. Vuonna 2012 ilmoituksia tehtiin 1 590. Viime vuonna ilmoitukset lisääntyivät yhdeksän prosenttia.

Ennen vuotta 2009 rikosilmoitusten määrä on välillä myös vähentynyt, mutta pitkän aikavälin trendi on jo 1980-luvulta ollut kasvava.

Vuosina 2009–2011 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittujen määrä pysyi kuitenkin lähes vakiona. Tuomioita tuli käräjäoikeuksissa vuosittain 266–289.

Erityisasiantuntija Heikki Sariola Lastensuojelun keskusliitosta sanoo, että vuosina 1988 ja 2008 tehtyjen lapsiuhritutkimusten perusteella hyväksikäyttö ei ole lisääntynyt. Tilastoja selittää hänen mukaansa viranomaistoiminnan tehostuminen ja asenteiden muuttuminen.

Optulan tutkijan Ville Hinkkasen mukaan suuri ero ilmoitus- ja tuomiomäärien välillä johtuu pääasiassa siitä, että seksuaalirikoksista on vaikea saada näyttöä. Joukossa on myös perättömiä ilmoituksia tai sellaisia, joissa tekijää ei löydy.

[Voikukka]

Itseäni nämä jutut koskettivat, sillä olen itse kokenut tuon saman. Eli isäpuoleni on houkutellut minua sänkyyn ja tarjonnut yhtenä kertana jopa rahaa. Äitini ei tuota usko, vaikka pienenä asiasta hänelle kerroinkin. Ja nyt kun olen aikuinen, on teot vanhentuneet. Minulla ei siis ilmeisesti ole mitään mahdollisuuksia saada tekijää vastuuseen. Ja tässä on osallisena myös muitakin uhreja. En tiedä, mitä ajatella. Tuntuu kyllä niin väärältä. Tekijä saa huokaista helpotuksesta että ainakin ne sen tappouhkaukset toimivat aikanaan. Eli sai äidit pelkäämään niin paljon, että teot ehtivät jo vanhentua, kun ei kukaan uskaltanut ajoissa ilmoittaa poliisille.

[Siru83]

Joo jotenkin tuntuu, että tuolloin 80-luvulla, kun tuo kirja on kirjoitettu, näistä jutuista, nimenomaan kotona tapahtuvista, on puhuttu vähän avoimemmin, vaikka voisi kuvitella asian olevan toisin päin. Nykyään media on keskittynyt puhumaan nettiahdistelusta, joka sekin on toki vakava ilmiö mutta ei mitään verrattuna siihen, mitä kotona hyväksikäytön uhreiksi joutuvat joutuvat kärsimään.

[jarmo.janis]

Monesti lapsi kertoo äidille isän taikka isäpuolen hyväksi käytöstä, mutta äiti ei tähän usko. Miksiköhän . Kuinka jotkut äidit voivat olla lapsiaan kohtaan näin tunteettoamia, että eivät viitsi ottaa asioista sen enenpää selvää????

Meinataanko tällä nyt sitä etteivät äidit/äitipuolet syyllisty lasten hyväksikäyttöön vaiko sitä
että istä/isäpuolet ottavat lasten kertomukset aina tosissaan?

Varmasti syyllistyy, ja miksei jopa useamminkin (?)..ken tietää. Asiat pysyvät salassa, jos niistä ei kerrota, tai jos ei ole mitään näyttöä tällaisesta.

Äiti on yleensä (eikö?) se aktiivisempa osapuoli lasten hoidossa, joten voisi kuvitella että näitä seksuaalisesti kieroutuneita äitejä löytyy varmasti aika lailla, luulisin.
Miehet syyllistyvät tähän huomattavasti (varmasti myös tilastollisesti) paljon useammin, ihme kyllä.

Kun lukee Jenkki lehtiä, niin äidit ovat niitä Demoneita suurimmaksi osaksi.

Ero tulee siitä, että amerikassa ei ole mitään lähestulkoonkaan näin tehokkaasti keskusjohtoisesti ohjattua järjestelmää puolustamaan ja suojelemaan naisia myös heidän ollessaan väärässä/pahoja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että, tuomion tullessa, tekijää ei enää hänen pahuutensa maton alle lakaisten hyssytellä samoin kuin skandinaavisessa telaketju feministilandiassa. Henkihän täällä telaketju feministilandiassa on se että, miehen ollessa epäilty, juttu tuodaan lehtien palstoille jo epäilyvaiheessa vaikka se sittemmin osoittautuiosi täysin perättömäksi.

Joka kerta kun suomessa yrität nostaa keskustelua naisen pahuudesta ja väkivaltaisuudesta sekä muista käytöshäiriöistä, samat määrätyt tahot pillastuu ja alkaa naamat ja ämyrit punaisena huutamaan ja tukahduttamaan keskustelua. Se menee aina siihen "miehet on sata kertaa pahempia" tyyppiseen huutamiseen.
Ei suomessa kukaan uskalla avoimesti puhua naisten ja eriksen sanotusti äitien pahuudesta ollessaan tietoinen siitä että sen asian selvittely, naisvaltaisessa asian selvittelykoneistossa, kuitenkin tukehdutetaan heti alkuunsa. Asia (selvittelykoneistossa) toisinaan myös käännetään ilmoituksen tekijää vastaan

Uskomatonta että näitä asioita koskevisa lakeja säätää sellaisen toimielimen edustajat, jotka on kolmien viimeisten vaalien alla kurmuuttaneet miespuolisia toimielimen edustajia ja edustajaehdokkaita seksuaaliahdistelusyytöksin, jotka on sittemmin vaalien jälkeen hiljaa lakaistu mnaton alle. Käsittämätöntä että julkisuudessakin voidaan esittää noinkin kovia syytöksiä syyttelijät nimettöminä kuitenkin niin, että syylliseksiepäillyt riittävän tarkan tunnistekuvauksen kautta on tunnistettavissa.

[aga]

Ei varsinaisesti kuulu tänne, mutta laitanpa kuitenkin...

Unnutus rauhoittaa lasta, mutta saattaa hämmentää aikuista

08.03.2013 Anni Alatalo

Vantaalainen Tiina on esikoulukäisen lapsen äiti. Hän huomasi lapsensa koskettelevan itseään jalkoväliin olohuoneen sohvalla, eikä tiennyt mitä lapselle olisi pitänyt sanoa. Tiina on huolissaan lapsensa unnutuksesta. Mitä unnutus on ja miksi lapsi tekee sitä?

- Unnutus on lapsen tapa tutkia itseään, rauhoittua ja tuottaa mielihyvää itselle. Lapsi tutustuu itseensä oman kehonsa kautta. Hän oppii ymmärtämään kuka ja millainen on, ja miltä mikäkin oman kehon kohta ja paikka tuntuu, kertoo psykologi Suvi Laru Väestöliitosta.

Unnutus voi olla merkki yksinäisyydestä tai tylsistymisestä, tai se voi auttaa lasta keskittymään.
Unnutus on hyvin yleistä 3–5-vuotiaille lapsille Unnutus voi olla merkki yksinäisyydestä tai tylsistymisestä, tai se voi auttaa lasta keskittymään. Silloin se toimii itsesäätelyn tukena kuten heijaus tai tuttikin, eikä liity mitenkään seksuaaliseen mielihyvään.

- Jo pieni vauva saattaa unnuttaa itseään, Laru kertoo. - Vaippaa vaihdettaessa vauva löytää ensin omat silmänsä ja sormensa ja sitten jo pippelin. Vanhemman on oleellista antaa lapselle ymmärrys, että itsensä koskettelu on hyväksyttävää. Lapsi saa ja hänen täytyykin tutustua omaan kehoonsa. Se on terve kasvamisen edellytys.

Vanhemman hämmennys – miten suhtaudun?

Kun Tiina huomasi lapsensa nytkyttävän itseään olohuoneen sohvalla, hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä. Ensimmäistä kertaa hän oli vanhempana todella hämillään ja hieman häpeissäänkin. Miten asiaan tulisi suhtautua? Pitääkö lasta kieltää tai onko unnutus vaarallista?

- Aikuisen tulee suhtautua unnutukseen niin kuin mihin tahansa muuhunkin normaaliin ja tavalliseen asiaan, Suvi Laru painottaa. - Tärkeää on hellästi ja rauhallisesti painottaa lapselle missä ja kenen seurassa unnutusta on sopivaa tehdä.

Vanhemman reaktiot, äänenpaino ja hiljainen hyväksyminen ovat erittäin tärkeitä. Lapset ovat erittäin hyviä lukemaan vanhempiensa ruumiinkieltä.

- Tätä asiaa voi myös rehellisesti sanottaa lapselle, Laru neuvoo. - Vanhempi voi sanoa vaikka että on hienoa, että tutustut omaan itseen ja kehoosi. Sinulla on korvat, nenä, silmät, pimppi/pippeli ja pylly. Omaan itseen pitääkin tutustua, mutta se tehdään omassa rauhassa; hyvä aika on vaikka iltaisin omassa huoneessa. Omia intiimejä paikkoja ei tutkita julkisesti, samalla tavalla kun nenää ei ole tapana kaivaa julkisesti tai piereskellä muiden läsnä ollessa. Itseä ei tutkita myöskään silloin kun leikitään kavereitten kanssa, eikä kauppareissulla tai päiväkodissa.

Unnutus on turvallista, mutta ei saa hallita lapsen arkea

Tiina sai esikoulusta pyynnön tulla keskustelemaan lapsestaan hoitajan kanssa. Esikoulun opettaja kertoi, että Tiinan lapsi koskettelee itseään myös päivähoidon lepohetkellä. Hoitotäti ehdotti, että lapselle keksittäisiin jokin sijaistoiminto. Lapsi sai luvan ottaa mukaansa lepohetkeen stressilelun.

Korvaava toiminto on erittäin hyvä keino ja stressilelu on hyvä idea.
- Korvaava toiminto on erittäin hyvä keino ja stressilelu on hyvä idea. Jos lapsi siitä joskus lipsuu, se ei ole vaarallista, Suvi Laru painottaa.

Turhautuminen ja huoli on vanhemmille tavallista. Jos unnutusta on kestänyt jo pidemmän aikaa, vanhemmat saattavat miettiä, että vieläkö tähän pitäisi puuttua. Nämä ovat normaaleja vanhemman tunteita, ja tärkeintä on pysyä rauhallisena.

- On hienoa, jos hoitotäti tai koulun opettaja tuo asian esille. Silloin kodin ja koulun tai hoitopaikan välinen vuorovaikutus todella toimii. Suuttuminen tai syyttely ei auta ketään, eikä auta lasta kasvamaan sinuiksi seksuaalisuutensa kanssa, Laru muistuttaa.

Laru kertoo, että vanhemman ei tarvitse olla unnutuksesta huolissaan, mutta siitä ei saisi tulla lapselle myöskään pakonomainen tapa. Pakonomaisuudella tarkoitetaan sitä, että unnutus hallitsee lapsen päivärytmiä. Jatkuva hinkkaaminen saattaa esimerkiksi aiheuttaa sukupuolielimiin hiertymiä, mikä ei tietenkään ole hyväksi.

Lapsen ahdistus on merkki siitä, että lapsi unnuttaa muusta syystä kuin mielihyvää hakeakseen.
- Jos lapsi unnuttaa pakonomaisesti, asiasta on hyvä keskustella neuvolassa tai lääkärissä sekä kaikkien lasta hoitavien aikuisten kesken. Lapsen ahdistus on merkki siitä, että lapsi unnuttaa muusta syystä kuin mielihyvää hakeakseen. On tärkeää kartoittaa, mikä stressinaihe lapsella on. Erityisesti tulee varmistaa, ettei hän ole joutunut kokemaan seksuaalista kaltoinkohtelua, vaikka oire voi johtua hyvin monesta muustakin ahdistavasta asiasta.

Yleensä unnutus on lapsen leikkiä ja iloa omasta kehostaan, ja täysin normaali ilmiö. Aikuisten kannattaa opetella suhtautumaan siihen hötkyilemättä ja samalla tavalla kuin muuhunkin tapakasvatukseen - joitaikin asioita on sopivaa tehdä julkisesti ja toisia vain omassa rauhassa.

Tiinan nimi on muutettu perheen yksityisyyttä kunnioittaen.

http://olotila.yle.fi/perhe/unnutus-rau ... a-aikuista

[Gary Francis Poste]

xxxx xxxxx Pedarin paikka ei oo yhteiskunnas.

Teineistä seksuaalista kiinnostusta saava henkilö, tai henkilöt eivät täytä petofiilin määritelmää. Tarkkana siellä takana!

"Pedofilia (kr. παιδοφιλία < παῖς 'lapsi' + φιλία 'rakkaus') eli lapsikohteinen seksuaalihäiriö[1] on parafilia, jossa pedofiiliksi kutsutun yksilön seksuaalisuus kohdistuu ensisijaisesti lapsiin eli esimurrosikäisiin, yleensä 8–10-vuotiaisiin tyttöihin tai 10–13-vuotiaisiin poikiin"

Wikipedia

Poistettu turun murteella kirjoitettu osuus. Yhtä lainausta lyhennetty. Tämä ja seitsemän seuraavaa viestiä siirretty Ahvanmaalaispariskunnanketjusta., Niiden viestien otsikot muutettu tämän ketjun otsikkoa vastaaviksi
-NILS-

[Tsilari]

↑

Todellakin tärkeää saivartelua ja ketjun aiheen mukaista eteenpäin vievää keskustelua! Mielestäni olette molemmat väärässä. Pedofiilin määritelmänä on henkilö, joka on kiinnostunut lapsista seksuaalisesti. Kyllä kait 13-vuotias on lähtökohtaisesti lapsi.

Lainaukset korvattu nuoliviittaukslla. Poistettu viestin ot-osuus
-NILS-

[koulutuspäällikkö]

Alibista luin joskus, että pedofiilit tuntevat vetoa lapsiin joilla ei ole vielä murrosiän tuomia muutoksia.
Sitten on vielä niitä jotka tuntevat vetoa teineihin, mutta eivät aikuisiin. En muista mikä "filia" tämä oli, mutta joku nimi tällaisellakin mieltymyksellä oli Alibin mukaan.

[JanitaSlim]

↑↑

Lähtökohtaisesti teiniä ei enää luokitella lapseksi. Teini on jo yläasteella.

Toki myös 32v hottis-Janita on isän ja äidin lapsi, jos saivarteluun lähdetään.

Lainaukset korvattu kahdella nuoliviittauksella
-NILS-

[Tsilari]

↑

Kyllä minun käsittääkseni 13-vuotias on lapsi. Miksi sinun mielestäsi sitten pitäisi kutsua henkilö, joka on seksuaalisesti kiinnostunut 13-vuotiaista jos ei pedofiiliksi?

Lainaus korvattu nuoliviittauksella edelliseen viestiin
-NILS-

[aivoriihi]

↑↑

Lähtökohtaisesti teiniä ei enää luokitella lapseksi. Teini on jo yläasteella.

Toki myös 32v hottis-Janita on isän ja äidin lapsi, jos saivarteluun lähdetään.

Lähtökohtaisesti alaikäinen on alaikäinen ja alaikäiseen seksuaalisesti "kajoaminen" on rikos Suomen laissa, jos saivarteluun lähdetään.

Toki 32v hottis-JanitaSetä saa olla, ja varmasti onkin eri mieltä kanssani!

[JanitaSlim]

Kyllä minun käsittääkseni 13-vuotias on lapsi. Miksi sinun mielestäsi sitten pitäisi kutsua henkilö, joka on seksuaalisesti kiinnostunut 13-vuotiaista jos ei pedofiiliksi?

Efebofilia (kr. ἔφηβος 'nuorukainen' + φιλία 'rakkaus') tarkoittaa aikuisen ensisijaista seksuaalista kiinnostusta nuoriin.[1]

Moni mies voi pitää murrosiän ohittaneita nuoria seksikkäinä, koska teini-ikäisissä tytöissä yhdistyvät aikuiset piirteet ja nuoruuden kauneus. Pelkkää efebofilistä kiinnostusta ei pidetä häiriönä niin kauan kuin aikuinen ei yritä käyttää nuorta seksuaalisesti hyväkseen. Monet nuorista pitävät miehet eivät kiinnostuksestaan huolimatta pyrikään seksisuhteisiin nuorten kanssa. Kiinnostuksen osoittaminen teini-ikäisiin tyttöihin oli miehillä vielä yleistä ennen suojaikärajojen käyttöönottoa.[2]


Jos ihan vaan pervoksi. 13v on nuori, ei lapsi enää, jos kehitys on tapahtunut normaalilla tavalla. Kaikkien kutsuminen pedofiileiksi antaa oikeille pedofiileille enemmän hyväksyntää, jotka oikeasti hyödyntävät lapsia toimiessaan.

[JanitaSlim]

↑↑

Lähtökohtaisesti teiniä ei enää luokitella lapseksi. Teini on jo yläasteella.

Toki myös 32v hottis-Janita on isän ja äidin lapsi, jos saivarteluun lähdetään.

Lähtökohtaisesti alaikäinen on alaikäinen ja alaikäiseen seksuaalisesti "kajoaminen" on rikos Suomen laissa, jos saivarteluun lähdetään.

Toki 32v hottis-JanitaSetä saa olla, ja varmasti onkin eri mieltä kanssani!

Seksuaalisesti kajoaminen on rikos kaikkiin iästä riippumatta.

16v jo saakin sitten kosketella, jos hän antaa kosketteluun luvan. Muualla maissa raja voi olla 14v.

Pedofiliaa se ei kuitenkaan ole.