Gustafssonin vammat (ketju 2)

[JasseHames]

^ Ilmeisestikin Gustafssonin aivoselkäydinnesteessä oli siis mielestäsi verta?
Ja tämä väittämäsi verisyys jotenkin mielestäsi todistaa, ettei Gustafssonilla ollut aivovammaa, vai?

Eli sen houreen puolesta, ettei Gustafsson saanut aivovammaa, ei taida olla muuta näyttöä kuin se, ettei hän kuollut. En tosin tiedä, ketä sellainen "argumentaatio" vakuuttaa mutta ei ainakaan minua.

[Ross Sullivan]

Ei siis tarvita mitään nesteiden tunkemisia minnekään:

(Ja pahoittelen tekoälyn tieteellisiä analyyseja. Tämä on nyt viimeinen ja voidaan palata jälleen jankutusmonologiin)

"1960-luvulla aivoselkäydinnesteen (CSF) valumisen diagnosointi ja hoito oli vähemmän kehittynyttä kuin nykyään, mikä loi epävarmuuksia erityisesti kovien iskujen jälkeen ilmenevien oireiden suhteen. Lääketieteelliset välineet ja tietämys olivat rajallisia, ja tämä johti usein epävarmuuksiin hoitopäätöksissä ja diagnooseissa. Tässä on joitakin epävarmuustekijöitä, jotka vaikuttivat 1960-luvun diagnostiikkaan ja hoitoon:

1. Rajoittuneet kuvantamismenetelmät

Röntgenkuvaukset olivat ainoa kuvantamismenetelmä, joka oli käytettävissä, mutta ne eivät olleet erityisen tehokkaita aivokalvojen tai kallon pohjan vaurioiden havaitsemisessa. CT- ja MRI-skannereita ei ollut saatavilla, joten kallonmurtumien ja aivojen vaurioiden tutkiminen oli paljon rajoitetumpaa kuin nykyään. Tällöin lääkärit joutuivat usein luottamaan kliinisiin havaintoihin ja oireisiin, jotka eivät aina olleet selkeitä.


2. Aivoselkäydinnesteen vuodon havaitseminen

Beta-2-transferriinimittauksia, jotka nykyään ovat vakiintuneet aivoselkäydinnesteen tunnistamiseen, ei ollut käytettävissä. Vuotoa ei voitu aina helposti erottaa muista nesteistä, kuten nenä- tai korvavirrasta. Potilaan oireet ja sairaushistoria olivat avainasemassa, mutta ilman tarkempia testejä virallista diagnoosia oli vaikea tehdä varmasti.

Aivoselkäydinnesteen vuotoa ei aina osattu yhdistää kallonmurtumaan tai aivovammaan, mikä johti epävarmuuteen. Esimerkiksi nenän tai korvan vuoto saattoi jäädä huomaamatta tai aliarvioituna, jos vamma ei ollut ilmeinen.


3. Kallonmurtumien ja aivokalvovaurioiden arviointi

1960-luvulla kallonmurtumat tunnistettiin pääasiassa röntgenkuvauksilla, mutta tämä ei aina riittänyt havaitsemaan pieniä murtumia kallon pohjassa, joista aivoselkäydinneste voisi vuotaa. Kallonmurtuman sijainti ja laajuus vaikuttivat siihen, kuinka suuri riski oli vuodon ja aivokalvovaurion kehittymiselle.

Aivokalvovaurioiden tarkka arviointi oli haasteellista ilman kehittyneitä diagnostisia välineitä. Aivokalvovaurio ei ollut aina näkyvissä röntgenkuvissa, ja sen havaitseminen saattoi vaatia pitkäaikaista tarkkailua.


4. Hoito ja seuranta

Hoitomenetelmät olivat perinteisempiä ja konservatiivisia. Lääkkeet ja antibiootit eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin nykyään, eikä infektioiden ehkäisy ollut yhtä systemaattista. Potilaita saatettiin hoitaa sängyn levolla ja tarkkailla tilannetta, mutta ilman nopeaa kirurgista apua vakavat tapaukset saattoivat jäädä hoitamatta.

Kirurginen hoito kallonmurtumien tai aivokalvovaurioiden vuoksi oli mahdollista, mutta kirurgiset menetelmät olivat tuolloin vähemmän tarkkoja ja riskialttiimpia kuin nykyään. Epävarmuus liittyi myös siihen, kuinka nopeasti tarvittiin leikkaus ja miten se olisi suoritettu ilman kehittyneitä neurokirurgisia välineitä.


5. Infektioriski ja aivokalvontulehdus

Infektiot, kuten aivokalvontulehdus, olivat vakava riski, mutta infektion tunnistaminen oli vaikeampaa. Antibioottien käyttö oli vasta kehittymässä ja ei ollut yhtä systemaattista kuin nykyään, mikä teki infektioiden hoitamisesta epävarmempaa. Aivokalvontulehduksen esiintyminen olisi saattanut jäädä huomaamatta, koska siihen ei ollut tarkkoja diagnostisia testejä.


Yhteenveto epävarmuuksista:

1960-luvulla lääketieteellinen tietämys ja välineet eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin nykyään, mikä aiheutti epävarmuuksia aivoselkäydinnesteen valumisen diagnosoinnissa ja hoidossa. Kuvantaminen oli rajoitettua, ja aivokalvovaurioiden havaitseminen oli vaikeaa ilman nykyaikaisia tekniikoita. Tämä johti siihen, että lääkärit joutuivat turvautumaan enemmän potilaan oireisiin ja sairaushistoriaan, ja hoito saattoi olla epävarmempaa kuin nykyisin."

[Ross Sullivan]

^ Ilmeisestikin Gustafssonin aivoselkäydinnesteessä oli siis mielestäsi verta?
Ja tämä väittämäsi verisyys jotenkin mielestäsi todistaa, ettei Gustafssonilla ollut aivovammaa, vai?

Eli sen houreen puolesta, ettei Gustafsson saanut aivovammaa, ei taida olla muuta näyttöä kuin se, ettei hän kuollut. En tosin tiedä, ketä sellainen "argumentaatio" vakuuttaa mutta ei ainakaan minua.

Eli pitääkin todistella, että joulupukkia ei ole olemassa?

[LexVeritas]

Kerrataan älyttömän tekoälysuolloksen jälkeen älyllisiä asioita liittyen kallonpohjan murtumaan:

- Gustafssonille on merkitty Brillen hematooma

- Hirvensalo, Öhman ja Tenovuo todistivat, että Brillen hematooma indikoi luotettavasti kallonpohjan murtumaa

- Gustafssonin nenästä todettiin kallonpohjan murtumalle tyypillinen likvorvuoto, todennäköisimmin aivoselkäydinnestettä

- Gustafssonin röntgenkuvat eivät olleet enää 2000 -luvun tutkinnassa käytettävissä

Sitten hieman asian ulkopuolelta:

Aivoselkäydinnesteen verettömyydestä ei voi vetää johtopäätöstä, etteikö esim. keskivaikeaa aivovammaa olisi.

[JasseHames]

Aivoselkäydinnesteen vuotoa ei aina osattu yhdistää kallonmurtumaan tai aivovammaan, mikä johti epävarmuuteen. Esimerkiksi nenän tai korvan vuoto saattoi jäädä huomaamatta tai aliarvioituna, jos vamma ei ollut ilmeinen.

Mutta tässä tapauksessapa osataan:

Käsitystä kallonpohjan etuosan murtumasta tukee se, että
Gustafssonilla on hammasklinikalla 11.6.1960 todettu ns. Brillen hematooma,
joka Hirvensalon, Öhmanin ja Tenovuon mukaan kuvaa kallonpohjan etuosan
murtumaa.

Öhman on perustanut kannanottonsa asiassa pitkälti aivoselkäydinnesteen
verettömyyteen. Ns. Brillen hematooma kuvaa luotettavasti kyllä kallopohjan
murtumaa.

Ns. Brillen hematooma on
luotettava osoitus kallonpohjan etuosan murtumasta. Aivovammojen
syntymisen kannalta ei merkitystä ole sillä, miten vammat aiheutettu, vaan
sillä, että energia on ollut sen suuruinen, että se on aiheuttanut useita
luunmurtumia. Kun voima ovat riittäviä aiheuttamaan murtumia kasvojen
keski- ja yläosaan myös merkittävän aivovamman syntyminen on
odotettavissa. Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös
aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. Aivoselkäydinnesteen
verettömyys ei osoita mitään aivovamman olemassaolosta, ja nyt lisäksi
Gustafssonin aivoselkäydinnesteen punasolujen määrä ja valkosolujen määrä
oli ollut kohonnut. Tulkinnanvaraiset seikat eli havainnot tajunnan alenemasta,
jolta osin kliinisessä kuvauksessa ei ole mitään sellaista joka viittaisi
teeskentelyyn, sopivat juuri aivovammaan. Muistiaukon olemassaoloa ei voida
arvioida objektiivisesti, mutta tässä tapauksessa ilmoitettu muistiaukko sopii
muihin perusteisiin.

[Ross Sullivan]

Kerrataan älyttömän tekoälysuolloksen jälkeen älyllisiä asioita liittyen kallonpohjan murtumaan:

- Gustafssonille on merkitty Brillen hematooma

- Hirvensalo, Öhman ja Tenovuo todistivat, että Brillen hematooma indikoi luotettavasti kallonpohjan murtumaa

- Gustafssonin nenästä todettiin kallonpohjan murtumalle tyypillinen likvorvuoto, todennäköisimmin aivoselkäydinnestettä

- Gustafssonin röntgenkuvat eivät olleet enää 2000 -luvun tutkinnassa käytettävissä

Sitten hieman asian ulkopuolelta:

Aivoselkäydinnesteen verettömyydestä ei voi vetää johtopäätöstä, etteikö esim. keskivaikeaa aivovammaa olisi.

Ymmärrän, että tekoäly on siitä ikävä, että paskapuheista jää kiinni.



Milloin esitätte muuta näyttöä Nissen vammoista kuin hänen omat paskapuheensa? Voitaisiin aloittaa väitetystä aivovammasta.

"nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa." Totesi yksi Suomen kuuluisimmista lääkäreistä.

[LexVeritas]

^Olet ainoa tällä haavaa, joka ketjussa jauhaa paskaa.

Gustafssonin aivovammasta ei edellä lainattujen lääkärilausuntojen lisäksi ole enää 20 vuoteen tarvinnut esittää mitään todisteita.

Hieman toisin sanoen:

Gustafssonin aivovamma - ja ennen kaikkea hänen toimintakyvyttömyytensä murhapaikalla - on niiden perusteella todisteltu siinä määrin vakuuttavasti, että asiattomat arvailut muusta voitiin heittää tuomioistuimen päätöksellä romukoppaan jo 20 vuotta sitten. Arvailijat eivät valittaneet päätöksestä.

Kerrataan kuitenkin vielä älyllisiä perusasioita, etteivät ne jää asiaa ymmärtämättömän suollosten alle:

- Gustafssonille on röntgentutkimuksissa merkitty kallonpohjan murtuma ja Brillen hematooma

- Hirvensalo, Öhman ja Tenovuo todistivat, että Brillen hematooma indikoi luotettavasti kallonpohjan murtumaa

- Gustafssonin nenästä todettiin kallonpohjan murtumalle tyypillinen likvorvuoto, todennäköisimmin aivoselkäydinnestettä

- Gustafssonin röntgenkuvat eivät olleet enää 2000 -luvun tutkinnan käytettävissä

- Gustafssonille tehty aivosähkökäyrätutkimus viittasi aivovammaan

- neurokirurgit Karikoski ja Mäkelä ovat merkinneet Gustafssonille aivoruhjeen.

- Gustafssonin tajuttomuuden pituutta murhapaikalla ei tiedetä

- murhapaikalta löydettäessä Gustafsson ei ollut tajuton, vaan hänen tajunnantasonsa oli hieman tajuttomuuden yläpuolella

- kliiniset oirehavainnot mm. alentunut tajunnan taso, muistikatkos, uneliaisuus, sekavuus ja tasapainohäiriö tukevat aivovammaa

- Gustafssonin väitetystä näyttelemisestä ei ole mitään viitettä

- Gustafssonin vammautumishetken jälkeinen muistamattomuus sopii täysin vammakuvaukseen

- Hirvensalon mielestä merkittävän aivovamman mahdollisuutta ei voida sulkea pois

- Öhmanin mielestä Gustafssonin tajuttomuus ja toimintakyvyttömyys oli mahdollinen

- Tenovuon mielestä dokumentaatio Gustafssonin vähintään keskivaikeasta aivovammasta on riittävä ja looginen

[Ross Sullivan]

Milloin alatte esittää muuta näyttöä Nissen vammoista kuin hänen omat paskapuheensa?

Voitaisiin varmaan aloittaa väitetystä aivovammasta, koska Nissen väittämistä 11 puukoniskusta on vielä vaikeampi esittää näyttöä.

"nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa." Totesi yksi Suomen kuuluisimmista lääkäreistä kaukaa viisaasti.

[awa]

^^ tuosta listastasi nikki LexVeritas jäi uupumaan se kertomasi Gustafssonille tehtävän lobotomian mahdollisuus ja sen mahdollisuus apua tuoviin elementteihin.

Tämän toimenpiteen uskottiin auttavan nimenomaan tuskaiseen masennukseen sekä tekemisen epätoivoon ja katumukseen.

[LexVeritas]

^^ tuosta listastasi nikki LexVeritas jäi uupumaan se kertomasi Gustafssonille tehtävän lobotomian mahdollisuus ja sen mahdollisuus apua tuoviin elementteihin.

Tämän toimenpiteen uskottiin auttavan nimenomaan tuskaiseen masennukseen sekä tekemisen epätoivoon ja katumukseen.

Lobotomia on tosiaan nykyisin valitettavan karsastettu hoitomuoto, vaikka sen ansiot esimerkiksi tanskalaisten homoseksuaalien tervehdyttämisessä yhteiskuntakelpoisiksi 1940-luvulla ovat kiistattomat. Lobotomia juontaa juurensa kuninkaallisen kallonporaaja Sinuhe Egyptiläisen vuonna 1347 eaa. patentoimasta hermokairaustekniikasta, jonka ansiosta faaraot kuolivat vasta kolmantena päivänä hoidon aloittamisesta.

[Ross Sullivan]

Esitetäänkö pikkuhiljaa muutakin näyttöä Nissen vammoista kuin hänen omat paskapuheensa?

[LexVeritas]

Näyttö on esitetty vuonna 2005 oikeudessa, päteväksi siellä myös syyttäjien taholta todettu, ja toki moneen kertaan tässäkin ketjussa toistettu.

Hieman toisin sanoen:

Gustafssonin aivovamma - ja ennen kaikkea hänen toimintakyvyttömyytensä murhapaikalla - on todisteltu siinä määrin vakuuttavasti, että asiattomat arvailut muusta voitiin heittää tuomioistuimen päätöksellä romukoppaan jo 20 vuotta sitten. Arvailijat eivät valittaneet päätöksestä.

Kerrataan kuitenkin älyttömän pyynnöstä tosiasioita:

- Gustafssonilla todettiin vuonna 1960 kallonpohjan murtuma ja Brillen hematooma

- Hirvensalo, Öhman ja Tenovuo todistivat 2000-luvulla, että Brillen hematooma indikoi luotettavasti kallonpohjan murtumaa

- Gustafssonin nenästä todettiin kallonpohjan murtumalle tyypillinen likvorvuoto, todennäköisimmin aivoselkäydinnestettä

- Gustafssonin röntgenkuvat vuodelta 1960 eivät olleet enää 2000 -luvun tutkinnan käytettävissä

- Gustafssonille vuonna 1960 tehty aivosähkökäyrätutkimus viittasi laaja-alaiseen aivovaurioon hänen vasemmassa aivopuoliskossaan.

- neurokirurgit Karikoski ja Mäkelä kirjasivat Gustafssonille aivovamman.

- myös Hirvensalo piti aivoruhjetta mahdollisena

- Gustafssonin tajuttomuuden pituutta murhapaikalla ei tiedetä

- murhapaikalta löydettäessä Gustafsson ei ollut tajuton, vaan hänen tajunnantasonsa oli hieman tajuttomuuden yläpuolella

- Töölön sairaalan ensiavussa Gustafssonia hoitanut Ilmo Hassinen todisti Gustafssonin tajunnantason olleen suuresti alentunut

- Gustafssonista tehdyt kliiniset oirehavainnot mm. alentunut tajunnan taso, muistikatkos, uneliaisuus, sekavuus ja tasapainohäiriö tukevat diagnoosia aivovammasta

- Gustafssonin väitetystä näyttelemisestä ei ole mitään todistetta

- Gustafssonin vammautumishetken jälkeinen muistamattomuus sopii täysin vammakuvaukseen

- Hirvensalon mielestä merkittävän aivovamman mahdollisuutta ei voida sulkea pois

- Öhmanin mielestä Gustafssonin tajuttomuus ja toimintakyvyttömyys oli mahdollinen

- Tenovuon mielestä dokumentaatio Gustafssonin vähintään keskivaikeasta aivovammasta on riittävä ja looginen

- toisin kuin Hirvensalon, Nissen ei tiedetä puhuneen paskaa aivovammastaan

[Korpisoturi]

^Missä se konkreettinen näyttö on? Jokainen edellä mainittu voi selittyä ilman aivovammaa.

Syyttäjät eivät muuttaneet yhtään miltään osin syytekohtia loppulausunnossaan. Se on Suomessa tosin tunnettua, että hovissa harvoin näyttöä arvioidaan täysin päinvastoin kuin käräjillä.

[JasseHames]

^Missä se konkreettinen näyttö on? Jokainen edellä mainittu voi selittyä ilman aivovammaa.

No, siinä on täysin kiistattomasti kuitenkin runsaasti aivovamman oireita. Missä se konkreettinen näyttö, että 18-vuotias Gustafsson näytteli erittäin taitavasti ja lavasti aivovamman oireet puhumattakaan siitä, että hän olisi ottanut jostakin lääketieteellisestä opuksesta ennalta selvää tällaisista oireista. Esimerkiksi aivoselkäydinnesteen vuotamisen lavastaminen olisi käytännössä mahdoton tehtävä noissa olosuhteissa.

Syyttäjät eivät muuttaneet yhtään miltään osin syytekohtia loppulausunnossaan. Se on Suomessa tosin tunnettua, että hovissa harvoin näyttöä arvioidaan täysin päinvastoin kuin käräjillä.

Eli käräjäoikeus on arvioinut mielestäsi näytön väärin, koska hovioikeus harvoin arvioi näyttöä päinvastaisesti kuin käräjäoikeus. Ja niinpä koet todistetun, että Gustafssonilla ei ollut aivovammaa ja hän näytteli ja lavasti aivovamman oireet.

[Korpisoturi]

^Missä se konkreettinen näyttö on? Jokainen edellä mainittu voi selittyä ilman aivovammaa.

No, siinä on täysin kiistattomasti kuitenkin runsaasti aivovamman oireita. Missä se konkreettinen näyttö, että 18-vuotias Gustafsson näytteli erittäin taitavasti ja lavasti aivovamman oireet puhumattakaan siitä, että hän olisi ottanut jostakin lääketieteellisestä opuksesta ennalta selvää tällaisista oireista. Esimerkiksi aivoselkäydinnesteen vuotamisen lavastaminen olisi käytännössä mahdoton tehtävä noissa olosuhteissa.

Syyttäjät eivät muuttaneet yhtään miltään osin syytekohtia loppulausunnossaan. Se on Suomessa tosin tunnettua, että hovissa harvoin näyttöä arvioidaan täysin päinvastoin kuin käräjillä.

Eli käräjäoikeus on arvioinut mielestäsi näytön väärin, koska hovioikeus harvoin arvioi näyttöä päinvastaisesti kuin käräjäoikeus. Ja niinpä koet todistetun, että Gustafssonilla ei ollut aivovammaa ja hän näytteli ja lavasti aivovamman oireet.

Ei se kyllä niin mene, että todistelutaakka on niillä, jotka aivovamman kyseenalaistavat. Vamma pitäisi pystyä osoittamaan. Nythän näin ei ole tehty, ja yksi Suomen kuuluisimmista lääkäreistä on todennut, että aivovammasta ei ole mitään näyttöä.

"Esimerkiksi aivoselkäydinnesteen vuotamisen lavastaminen olisi käytännössä mahdoton tehtävä noissa olosuhteissa."

Ei tätä tarvitsisi lavastaa, vaan vuoto voi johtua kovasta iskusta ilman aivovammaa.

"Eli käräjäoikeus on arvioinut mielestäsi näytön väärin, koska hovioikeus harvoin arvioi näyttöä päinvastaisesti kuin käräjäoikeus. Ja niinpä koet todistetun, että Gustafssonilla ei ollut aivovammaa ja hän näytteli ja lavasti aivovamman oireet."

Tämä on sinun surkea olkiukkosi ja mielisairasta horinaasi. En ole esittäämäsi väittänyt.