Joskus nuorempana ajattelin melkein periaatteen vuoksi, että pitäisi harrastaa jotain "miehistä" että olisi tasa-arvoinen. Taistelulajeja harrastinkin jonkun verran ja ihan hyvin niissä pärjäsinkin, vaikka niissäkään ei viime kädessä ole mielestäni mitään kamalan miehekästä. Suuri osa naisista tosin kaikkosi alkeiskurssin jälkeen, koska koki itseltään puuttuvat aggressiivisuutta, mutta toisaalta samalla tavalla suurelle osalle miehistä ne eivät olleet se luontevin urheilulaji. Punttien nostelukin oli varmaan kovin miehistä (ainakin se tyyli millä sitä tein vaikkei se ulkonäössä niin hirmuisesti näkynytkään), mutta toisaalta monilla kuntosaleilla on kuitenkin enemmistö naisia. Jonkunsortin ekstreemistä tykkään, mutta mieluummin lihas- kuin moottorivetoisesti tehtynä. Siis maastopyöräily, kiipeily tms. Mutta en tiedä onko nuo miehisiä juttuja.
Nikkaroin mitä nikkaroin jos tarvis on, ja yleensä pystyn kohtuuhelposti selvittämään yksinkertaisen koneen toimintaperiaatteen, mutten pidä niitä erityisen kiinnostavina. Pelit noin yleisesti ottaen eivät kiinnosta juuri lainkaan paitsi puhtaasti teoriassa opiskeltuina, kun matikasta jne tykkään.
Kaikkien periaatteideni vastaisesti olen sittemmin luisunut harrastamaan kaikenlaista enempi naisellista kuten joogaa, ruoanlaittoa, erilaista tanssia jne. muttei se jostain syystä häiritse minua enää ollenkaan. Oikeastaan kivakin olla välillä naisympyröissä, johonkin tankotanssitunnille ei todellakaan miehiä kaivata...
Niin ei vissiin olisi pitänyt vastata tähän, kun en oikeastaan kuulukaan Chopperin perääkuuluttamaan joukkoon... Mutta jokainen tyylillään, ihan piristävää, että naisetkin harrastavat moottoreita ja autoja eikä vaan seisoskele vieressä kun miehet niitä kilkuttaa.
Naiset miesten harrastuksissa
Itse kuulun siihe kategoriaan että huolehdin kyllä ulkonäöstäni mutta keskustelen enemmin miesten kanssa kaikesta. Naisten jutut yleensä menee jossain vaiheessa ulkonäköön,synnyttämiseen,muotiin tai johonkin muuhun vastaavaan jotka ei vois itteeni yhtään vähempää kiinnostaa.sorsake kirjoitti:Mutta jokainen tyylillään, ihan piristävää, että naisetkin harrastavat moottoreita ja autoja eikä vaan seisoskele vieressä kun miehet niitä kilkuttaa.
Sit jos rupeen puhuu autoista tai moottoripyöristä ja niiden teknisistä ominaisuuksista niin saa kyllä sellasia katseita että tuntee ittensä jotenkin oudoksi.
Sen vuoksi mulla onkin enemmin miespuolisia ystäviä,muutama tosi hyvä nainenkin löytyy ystävistä joiden kanssa voi siis jutella muustakin kuin meikeistä,muodista tai neulomisesta.
Sinulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin !
Suomessa olen mielestäni ihan "tavallinen", Ikean Billyjen kasaaja, halonhakkuu ja saunan lämmittely sujuu, lattiapäällysteet,tapetointi jne "normaali" hommakin onnistuu. Täällä Saksassa olen ihmeellinen JokaPaikanHöylä, kun nimittäin Saksassa ajatellaan että nainen joka tietää kummalla päällä vasaraa hakataan osaa varmasti lapselleen puista lelua himoitessaan sen itse pystypuusta lähtien värkätä. Kerran eräs mies, joka halusi rakentaa lapsilleen uima-altaan kysyi, voisinko kaivurilla kaivaa sen kuopan, "kun sullahan on rekkakortti". 
No kaivamatta jäi.
Minua henkilökohtaisesti ärsyttävät miehet jotka siivoavat ja tiskaavat. Eikö niillä ole parempaa tekemistä, korjaisivat jotain tai rakentaisivat vaikka kirjahyllyjä. Ja hiuksensa saisivat jättää vaalentamatta!
No kaivamatta jäi. Minua henkilökohtaisesti ärsyttävät miehet jotka siivoavat ja tiskaavat. Eikö niillä ole parempaa tekemistä, korjaisivat jotain tai rakentaisivat vaikka kirjahyllyjä. Ja hiuksensa saisivat jättää vaalentamatta!
eiks se oo miesten ykkösharrastus..öh, ainakin useiden... 
Mä en ainakaan juttele mun naispuolisten ystävien kanssa mistään neulomisista ja meikeistä, vähemmän myös synnytyksistäChopper kirjoitti:Itse kuulun siihe kategoriaan että huolehdin kyllä ulkonäöstäni mutta keskustelen enemmin miesten kanssa kaikesta. Naisten jutut yleensä menee jossain vaiheessa ulkonäköön,synnyttämiseen,muotiin tai johonkin muuhun vastaavaan jotka ei vois itteeni yhtään vähempää kiinnostaa.sorsake kirjoitti:Mutta jokainen tyylillään, ihan piristävää, että naisetkin harrastavat moottoreita ja autoja eikä vaan seisoskele vieressä kun miehet niitä kilkuttaa.
Sit jos rupeen puhuu autoista tai moottoripyöristä ja niiden teknisistä ominaisuuksista niin saa kyllä sellasia katseita että tuntee ittensä jotenkin oudoksi.
Sen vuoksi mulla onkin enemmin miespuolisia ystäviä,muutama tosi hyvä nainenkin löytyy ystävistä joiden kanssa voi siis jutella muustakin kuin meikeistä,muodista tai neulomisesta.
Ei nimittäin kiinnosta. Sen sijaan jutellaan parisuhteista, juorutaan, pohditaan elämän tarkoitusta, joskus jutellaan uskonnosta, töistä tulee juteltua paljonkin, tulevaisuudenhaaveista ja milloin mistäkin. Mun mielestä joku moottoripyöristä ja autoista keskusteleminen on aivan järkyttävää, haluan jutella syvällisistä asioista. Mulla ei ole yhtään miespuolista ystävää (eikä tule sillä mielestäni mies ja nainen eivät voi olla ystäviä) ja mua ei kiinnosta miesten kanssa jutella mistään. Paitsi oman miehen tietysti
Tuo miehen velikin on niin tylsää seuraa, että hohhoijaa. Jostain kaiuttimista riittää juttua koko illaksi kuten myös moottoripyöristä, veneistä ja autoista. En ole vielä törmännyt mieheen jonka kanssa jaksaisin jutella kovin pitkään. Paitsi omaani. Työnantajankin jutut on sellaisia, että alkaa heti haukotuttamaan.^No tää ketju olikii naisille jotka tykkää ns. miehisistä harrastuksista.Eli sä voit edelleen jutella omien ystävien kanssa mistä haluat ja tykkäät.
Ja mulla kyllä on kymmenkunta todella hyvää miespuolista ystävää,enkä kertaakaan oo käyny heistä kenenkään kanssa paneskelemassa enkä käy.
Ja mulla kyllä on kymmenkunta todella hyvää miespuolista ystävää,enkä kertaakaan oo käyny heistä kenenkään kanssa paneskelemassa enkä käy.
Sinulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin !
No oli oli mutta mähän sanoin harrastavani lautapelaamista. Tämä aihe mihin nyt vastasin äsken ei koskenut harrastamista vaan yleisesti ottaen naisten ja miesten puheenaiheita. Tarvii vetää hernettä nenään...Chopper kirjoitti:^No tää ketju olikii naisille jotka tykkää ns. miehisistä harrastuksista.Eli sä voit edelleen jutella omien ystävien kanssa mistä haluat ja tykkäät.
Ja mulla kyllä on kymmenkunta todella hyvää miespuolista ystävää,enkä kertaakaan oo käyny heistä kenenkään kanssa paneskelemassa enkä käy.
No tuo ei pidä paikkaansa. Niin mäkin ennen luulin. Lautapelin pelaamista perheen kesken ei kutsuta lautapeliharrastukseksi (muutenhan kaikki tavallinen yhteinen tekeminen kuten telkun kattelu ym. olisivat harrastamista) vaan se ihan todellinen harrastaminen sisältää paaaaaaljon muutakin kun vain pelaaminen. Lautapeliharrastajia on vain jokunen sata Suomessa ja miehiä on reilusti yli 90% harrastajista. Valtaosa on jonkun matemaattisen koulutuksen omaavia. Käytännössä lautapelejä ei voi tosissaan harrastaa jollet osaa todella hyvin englantia (saksa olisi vielä enemmän eduksi) ja jollet ole tarpeeksi fiksu sillä suurin osa peleistä on todella vaikeita. Mä en ole mikään matemaatikko joten niitä kaikkein vaikempia en halua enkä voi edes pelata. Pelaan kuitenkin moniakin sellaisia pelejä joita ei ihan kenelle tahansa voi opettaa. Ja se ei siis johdu siitä, että olisin mitenkään kovin älykäs vaan siitä, että pidemmän harrastamisen myötä oppii pelaamaan kaikenlaista ja aloittelijalle moni peli on liian monimutkainen.Chopper kirjoitti:p.s. Mun mielestä lautapelaaminen on pääsääntöisesti lasten ja koko perheen harrastus,ei niinkään miestenketsku kirjoitti: No oli oli mutta mähän sanoin harrastavani lautapelaamista.
Suomessa on vain muutama liike (pk- seudulla 1 vain esim.) joissa myydään oikeita lautapelejä. Nykyään tämä yksi liike eli lautapelit julkaisee pelejä joita myydään myös anttilassa. Monet pelit joutuu tilaamaan Saksasta sillä Saksasta tulee kaikki varteenotettavat lautapelit. Monissa muissa maissa lautapelaaminen kunnon harrastuksena on paljon yleisempää kun täällä. Niin ja käyn siis pelaamassa 1-4 kertaa viikossa kodin ulkopuolella eli kyse ei tosiaan ole mistään perhepiirissä afrikan tähden pelaamisesta vaikka se mukavaa yhdessäoloa ja puuhastelua onkin.
niin siis mitä nuo tuollaiset lautapelit on? En yhtään epäile sanojasi vaan mielenkiinnosta kysyn. Luulin vastauksestasi ensin että tarkoitit sakkia ja ehkä jotain go-peliä tai vastaavaa. mutta niitä on siis enemmänkin. Millaisilla laudoilla niitä pelataan ja kuinka paljon niitä on erilaisia? en ole tuollaisesta kuullutkaan.ketsku kirjoitti: Suomessa on vain muutama liike (pk- seudulla 1 vain esim.) joissa myydään oikeita lautapelejä. Nykyään tämä yksi liike eli lautapelit julkaisee pelejä joita myydään myös anttilassa. Monet pelit joutuu tilaamaan Saksasta sillä Saksasta tulee kaikki varteenotettavat lautapelit. Monissa muissa maissa lautapelaaminen kunnon harrastuksena on paljon yleisempää kun täällä. Niin ja käyn siis pelaamassa 1-4 kertaa viikossa kodin ulkopuolella eli kyse ei tosiaan ole mistään perhepiirissä afrikan tähden pelaamisesta vaikka se mukavaa yhdessäoloa ja puuhastelua onkin.
EDIT katsoin lautapelit.fi sivustoa, mutta ei se ensinäkemältä kertonut paljonkaan.
Viimeksi muokannut sorsake, Ma Marras 10, 2008 7:17 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tosin ei mistään käy kyllä selville että 99% on miesten harrastus....
Kopioitu lautapeliseuran sivuilta
Lautapelit ovat mitä erinomaisin harrastus. Toisin kuin suurin osa tietokonepeleistä, lautapelit suorastaan kannustavat olemaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Peleissä on aivan omanlaistaan viehätystä verrattuna kylmiin bitteihin - itse saan ainakin osan lautapelaamiseen liittyvästä nautinnosta pelilautojen ja nappuloiden ihailemisesta. Pelien käsinkosketeltavuus on minusta varsin viehättävää. Pelien keräileminen on hauskaa, vaikka kaikkia ei aina ehdikään edes pelaamaan.
Lautapelit ovat kohtuullisen halpoja. Yhden pelin hinnalla (Suomessa noin 40-50 euroa) ei montaakaan elokuvalippua osta, ja pelistä riittää iloa pitkäksi aikaa. On kuitenkin valhetta sanoa lautapelejä halvaksi harrastukseksi: siinä vaiheessa kun peleihin hurahtaa toden teolla (niin pahasti, että pelejä alkaa tilaamaan Saksasta, koska ne ovat siellä halvempia - eli samalla rahalla saa tuplasti enemmän pelejä!), rahaa palaa helposti suuria määriä. Kohtuudella käytettyinä lautapelit ovat kuitenkin pitkäkestoista ja edullista viihdettä.
Paljon puhutaan myös siitä, kuinka vanhemmat viettävät yhä vähemmän aikaa lastensa kanssa. Lautapelit ovat mitä mainioin keino lisätä yhdessä vietettyä aikaa - miltä kuulostaisi vaikkapa viikoittainen koko perheen peli-ilta? Valitsemalla sopivia pelejä pelaaminen ei ole aikuisille tylsää, lapsetkin saavat nauttia voittamisen riemusta ja kaikilla on toivottavasti kivaa.
http://www.lautapeliseura.fi/index.php?id=85
Kopioitu lautapeliseuran sivuilta
Lautapelit ovat mitä erinomaisin harrastus. Toisin kuin suurin osa tietokonepeleistä, lautapelit suorastaan kannustavat olemaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Peleissä on aivan omanlaistaan viehätystä verrattuna kylmiin bitteihin - itse saan ainakin osan lautapelaamiseen liittyvästä nautinnosta pelilautojen ja nappuloiden ihailemisesta. Pelien käsinkosketeltavuus on minusta varsin viehättävää. Pelien keräileminen on hauskaa, vaikka kaikkia ei aina ehdikään edes pelaamaan.
Lautapelit ovat kohtuullisen halpoja. Yhden pelin hinnalla (Suomessa noin 40-50 euroa) ei montaakaan elokuvalippua osta, ja pelistä riittää iloa pitkäksi aikaa. On kuitenkin valhetta sanoa lautapelejä halvaksi harrastukseksi: siinä vaiheessa kun peleihin hurahtaa toden teolla (niin pahasti, että pelejä alkaa tilaamaan Saksasta, koska ne ovat siellä halvempia - eli samalla rahalla saa tuplasti enemmän pelejä!), rahaa palaa helposti suuria määriä. Kohtuudella käytettyinä lautapelit ovat kuitenkin pitkäkestoista ja edullista viihdettä.
Paljon puhutaan myös siitä, kuinka vanhemmat viettävät yhä vähemmän aikaa lastensa kanssa. Lautapelit ovat mitä mainioin keino lisätä yhdessä vietettyä aikaa - miltä kuulostaisi vaikkapa viikoittainen koko perheen peli-ilta? Valitsemalla sopivia pelejä pelaaminen ei ole aikuisille tylsää, lapsetkin saavat nauttia voittamisen riemusta ja kaikilla on toivottavasti kivaa.
http://www.lautapeliseura.fi/index.php?id=85
Sinulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin !
Foorumilla on 907 jäsentä ja siinä ne Suomessa vakavasti lautapelejä harrastavat ovat mukana siinä luvussa. Tuosta ei aktiiviporukkaa ole noin suuri osa. Ei mulla tarkkaa prosenttia ole miesten osuudesta mutta siellä missä itse käyn pelaamassa on sanotaan nyt karkeasti 95-99% miehiä paitsi juuri perustamassamme naisten peliseurassa (jossa on nyt kyllä miehiäkin koska tarpeeksi naisia ei meinaa löytyä..) jossa prosentit jakautuvat tasaisemmin. Foorumin käyttäjistä arvioisin yli 90% olevan miehiä ja aktiivikäyttäjistä myös. Joka tapauksessa tiedän, että se on harrastuksena reilusti miesvoittoinen. Ihan yleisesti tunnettu asia on tämä.Chopper kirjoitti:Tosin ei mistään käy kyllä selville että 99% on miesten harrastus....
Kopioitu lautapeliseuran sivuilta
Lautapelit ovat mitä erinomaisin harrastus. Toisin kuin suurin osa tietokonepeleistä, lautapelit suorastaan kannustavat olemaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Peleissä on aivan omanlaistaan viehätystä verrattuna kylmiin bitteihin - itse saan ainakin osan lautapelaamiseen liittyvästä nautinnosta pelilautojen ja nappuloiden ihailemisesta. Pelien käsinkosketeltavuus on minusta varsin viehättävää. Pelien keräileminen on hauskaa, vaikka kaikkia ei aina ehdikään edes pelaamaan.
Lautapelit ovat kohtuullisen halpoja. Yhden pelin hinnalla (Suomessa noin 40-50 euroa) ei montaakaan elokuvalippua osta, ja pelistä riittää iloa pitkäksi aikaa. On kuitenkin valhetta sanoa lautapelejä halvaksi harrastukseksi: siinä vaiheessa kun peleihin hurahtaa toden teolla (niin pahasti, että pelejä alkaa tilaamaan Saksasta, koska ne ovat siellä halvempia - eli samalla rahalla saa tuplasti enemmän pelejä!), rahaa palaa helposti suuria määriä. Kohtuudella käytettyinä lautapelit ovat kuitenkin pitkäkestoista ja edullista viihdettä.
Paljon puhutaan myös siitä, kuinka vanhemmat viettävät yhä vähemmän aikaa lastensa kanssa. Lautapelit ovat mitä mainioin keino lisätä yhdessä vietettyä aikaa - miltä kuulostaisi vaikkapa viikoittainen koko perheen peli-ilta? Valitsemalla sopivia pelejä pelaaminen ei ole aikuisille tylsää, lapsetkin saavat nauttia voittamisen riemusta ja kaikilla on toivottavasti kivaa.
http://www.lautapeliseura.fi/index.php?id=85
Nuo yllä olevat tekstit on tarkoitettu ihan jokaiselle joka on edes jollakin lailla kiinnostunut lautapeleistä. Kovasti nuo aktiivijäsenet yrittävät levittää tätä harrastusta koska uusia pelaajia on aina kiva saada ja on hyvä tehdä ihmisille tiettäväksi, että lautapelit on paljon paljon muutakin kuin se monopoly. Toi teksti on siis sellaista yleistä lautapelien kehumista eikä kerro siitä varsinaisesta harrastamisesta mitään sen kummempaa. Eli ei tosta kannata vetää mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.
Ja ei sillä ole väliä jos miellätte lautapeliharrastuksen perheharrastukseksi koska jos sitä haluaa kutsua harrastamiseksi, että lasten kanssa pelailee niin tottakai se on silloin yleisempää kun tämä "kovan tason" harrastaminen. Voihan jokainen "harrastaa" ja harrastaa montaakin asiaa. Mitä sillä harrastamisella sitten kukin tarkoittaakaan. Mä tarkoitin sillä asiaa joka tapahtuu varta vasten kodin ulkopuolella ja jolla on suuri merkitys mun elämässä. Asiaa jolle tehdään tilaa ja johon uppoaa rahaa ja aikaa ja siitä jaksaa aina vaan innostua. Kyllä mäkin pelaan lasteni kanssa mutta niitä pelihetkiä en sano harrastamiseksi vaan lasten kanssa yhdessäoloksi. Kukin tyylillään.
Joka tapauksessa Chopper mä tiedän tästä asiasta aika paljon enemmän kun sä. Siitä et pääse yli etkä ympäri ja pikkasen nyt ihmetyttää miksi sä suhtaudut tolla tavalla täysin asiasta tietämättömänä? Mulla ei tulis mieleenkään alkaa kenenkään harrastuksesta väittämään, että ei se niin mene vaan näin jos en asiasta hölkäsen pöläystä tiedä...