https://stat.fi/ajk/podcastit/faktanvar ... isuus.html
Pasi: Ok. Mutta entäpä seksuaalirikokset, joissa esitutkinta-ajat ovat pidentyneet usean vuosien ajan?
Seksuaalirikoksissa esitutkinta-ajat ovat pidentyneet jo useiden vuosien ajan. Vuonna 2019 raiskausrikoksen esitutkinta kesti jo yli 100 päivää enemmän kuin vuonna 2011. Mistä tämä kehitys aidosti johtuu ja miksi raiskauksen tutkinta ylipäätään kestää kauemmin kuin vaikka nakkikioskirähinän?
Kimmo: Tosiaan esimerkiksi raiskauksen esitutkinnan keston keskiarvo oli vuonna 2011 noin 150 päivää ja mediaani 100 päivää. Vuonna 2020 nämä olivat kaksinkertaistuneet. Toisaalta 2011 raiskausrikosten ilmoittamisajan (eli kauanko tapahtumasta kuluu sen ilmoittamiseen poliisille) keskiarvo oli 300 päivää ja mediaani 2 päivää. Nämä ovat kasvaneet huomattavasti 10 vuoden aikana.
Tämä kaikki kertoo siitä, että osa jutuista on erittäin monimutkaisia selviteltäviä, etenkin jos rikosta ei ole ilmoitettu poliisille mahdollisimman pian. Tästä oli mainittu muistaakseni myös Helsingin Sanomien artikkelissa. Uhri ei eri syistä ilmoita rikosta heti poliisille.
Nakkikioskirähinällä on myös usein todistajia tai vähintään valvontakameran kuvaa siitä tapahtumasta, jolloin selvittely on monesti helpompaa kuin raiskausrikoksissa, joissa monesti on vain sana sanaa vastaan. Todistajia harvemmin on tai valvontakameran kuvat ovat tapahtuneet yksityisasunnoissa.
Pasi: Hesarin jutussa tarkastellaan kriittisesti myös sitä, miten pieni osuus raiskausepäilyistä etenee syytteeseen. Jutun mukaan osuus on ollut viime vuosina noin 20 prosenttia. Millainen tämä syyteosuus on muissa rikoksissa?
Kimmo: Valitettavasti tällaista vertailua on vähän hankala tehdä, sillä meillä ei ole keinoa yhdistää rikosilmoitusaineistoa ja syyttäjän aineistoon, jolloin ei nähdä ihan selkeästi milloinka se rikos on ilmoitettu ja millä nimikkeellä. Lisää hankaluutta tuo se, että rikos voidaan ilmoittaa vaikkapa vuonna 2017 ja se etenee syyttäjälle 2018. Etenkä nämä vuosierot pitää huomioida myös.
Poliisin aineiston perusteella esimerkiksi perusmuotoisesta pahoinpitelystä tehtiin vuosina 2016–2020 keskimäärin vajaat 23 000 ilmoitusta ja käräjäoikeuksissa käsiteltiin 8 500 syytekokonaisuutta. Syytteeseen johtaneiden tekojen osuus olisi näin vajaat 40 prosenttia. Tässäkin pitää muistaa, että rikos voidaan ilmoittaa poliisille pahoinpitelynä, mutta tuomio tulee lievästä pahoinpitelystä tai jopa törkeästä pahoinpitelystä. Tuomio voi tulla myös aivan toisella rikosnimikkeellä: syyttäjä voi ajaa jotain asiaa tappona ja vaihtoehtoisena syytteenä kuolemantuottamuksena, eli vertailu on välillä tosi vaikeaa.
Raiskausten alhaiseen syyteosuuteen vaikuttaa varmasti myös edellä mainittu todistusaineiston ja silminnäkijöiden vähyys. Jos syyttäjä katsoo, ettei olemassa olevilla todisteilla ole mahdollista menestyä oikeudessa, niin syyte saattaa jäädä nostamatta, vaikka oikeasti olisi tapahtunut rikos.