Jos ajatellaan vaikka kasvuolosuhteita sijaisvanhempien perheessä, niin faktisinta ja reealiaikaisisnta aikalaiskerrontaa on se, kun astensuojelu teki sijaisvanhemmista rikosilmoituksen vuonna 2019. Syynä nuorimman lapsen kuvaus. Myös sijaishuolto sijaivanhemmilla loppui siihen paikkaan. Rikosilmoitus tehtiin siitä huolimatta, että lapsi ei olisi halunnut. Mikä tietysti lisää kuvauksen pyyteettömyyttä. Nythän lasten muuttuneille kertomuksille halutaan joko suoraan tai vihjaillen rakentaa välillinen intressi; koppi-korvaukset, psyko-annelin valkopesu ymsymsyms. Eli kaiketi sijaisvenhempien kyseenalaistamiselle oli jo tuolloin 2019 lähes faktiset perusteet, silloin ei mitkään purkutuomiot varmasti pyörineet nuorimman lapsen mielessä. Harmi vain kun poliisille ei maistunut rikoksen selvittäminen ja lasten kuuleminen, vaan asiassa toimittiin hyvin kyseenalaisesti jättämällä esitutkinta suorittamatta.
Mielenkiintoista kuulla miten sijaisvanhemmat kaikkeen tähän kritiikkiin vastaavat. Miten he faktisesti osoittavat, että lasten puheet johdattelusta ovat keskittyjä. Syyttäjän olisi oman asiansa kannalta menestyksekästä kyetä osoittamaan, että millaista on ollut ja kenen toimesta tapahtunutta on ollut kertomusten manipulointi lasten aikuistuttua ja muutettua sijaisperheestä pois. Sama faktisuuden vaatimus myös tähän. Mikäli manipulaatiota ei ole ole tapahtunut sijaisperheessä, niin sitten sen on pitänyt tapahtua sijaisperheestä muutettua. Ei ole mahdollista, että kukin tahollaan on herännyt yhteiseen valemuistoon, siihen että heitä olisi painostettu lapsena kertomaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, isän murhan suunnittelusta ja juhlimisesta, saatananpalvonnasta, pahoinpitelyistä jne. Tai jos on, niin se pitää osoittaa faktisesti Mitään muuta ulkopuolisen riippumattoman tahon puuttumista tilanteeseen en ainakaan edellisen lisäksi tiedä. Edeltäneelläkin ajalla on merkityksensä. Ja onneksi nyt on käytössä lastensuojelun asiakaskirjaukset. Niissä olosuhteet äidin kanssa asuessa käsittääkseni näyttäytyvät hyvin toisenlaisina kuin mitä lapsia alati raiskaavissa perheissä noin keskimäärin. Pinnan alla voi toki aina kuplia vaikka mitä, joten sillä tavoin kuvaukset eivät ole faktisia. Oleellisinta niissä kuitenkin on se, että kuvaukset muuttuvat jyrkästi juuri tuolloin kun Auer oli vapautunut murhatuomiosta hovissa. Kaikki alkaa juuri tuosta. Tullaan kertomuksen koherenssiin, joka on osa faktisuutta, ei samoin tavoin kuin liikenneonnetuksia tutkittaessa, mutta sillä tavoin kuin tämän asian yhteydessä voidaan faktisuudelta odottaa.
Silti: Sana sanaa vastaanhan tässä tullaan olemaan isossa määrin joka tapauksessa. Niin tällaisissa asioissa aina, ei siitä mihinkään pääse. Silloin ratkaisee se, kumpi on uskottavampi. Kohertenssi, kyky osoittaa loogisesti miksi jokin on ajan saatossa muuttunut joksikin, on tällöin juuri yksi faktisuuden muodoista. Sanoisin, että syyttäjällä on tässä "hienoinen" uskottavuusongelma ja jopa tappiomieliala, vaikka hymy onkin herkässä kun media paikalla. Syyttäjän mukaanhan lapset eivät valehtele, mutta eivät missään nimessä myöskään puhu totta. Valehtelu on tietoista ja tarkoituksellista. Tosiasioiden väärin muistaminen ei ole intentionaalista. Jossain on siis oltava lähde joka on onnistunut syöttämään lapsille aikuisina niin voimakkaan väärän muistijäljen, että he puhuvat epätosia totuutena, vuosikausia kestäneen ajanjakson ajalta. Puolustus on oman näyttönsä lasten kertomuksilla pyrkinyt osoittamaan ja ilmeisen onnistuneesti. Syyttäjällä tähän vastaamisessa on ilmeisen kova paikka. Mutta varmaan sieltä hatusta joku kani vielä löytyy. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin se pupu vasta hassulta näyttääkin. Nyt juuri ei ole näkyvissä mitään koherenssia syyttäjän tapahtumakuvauksessa. Tapahtumakuvauksena on tietty edelleen kuvaus lukuisista raiskauksista ja pahoinpitelyistä, sikailtu on ja paljon. Nyt kuitenkin oikeuskysymyksenä on, syyttäjän itsensäkin mukaan, se kummat kertomuksista ovat uskottavampia. Jommassa kummassa päässä - lapsuudessa tai aikuisuudessa - on puhuttu pahasti muuntunutta totuutta. Ei molemmissa. Jos halutaan osoittaa, että kummassa, niin kaiketi kertomuksille joku lähde tulee pystyä osoittamaan.
Konteksti joka sopii koherenttiin kokonaiskuvaukseen, uskottavasti. Se on kaiketi faktisuudenn ylin aste kun kahta kertomusta vertaillaan?Konteksti
Syyttäjän puheista on ollut implisiittisenä kuultavissa eräänlainen "atomin osasten erottelun strategia". Ja maalitolppien siirtely omaan agendaan sopivaksi. Koherenssin rikkominen. Alussahan syyttäjä pyrki heikentämään uskottavuutta kertomalla medialle kuinka pitää muistaa, että tässä oikeudenkäynnissä ei ole kyse murhasta tai saatananpalvonnasta. Aivan kun murhakertomukset ja saatanaläpän voisi tästä jossain labrtaolosuhteissa erottaa. Kaikkien kolmen teeman - seri, murha, satanismi - alkulähde vie täsmälleen samaan sylttytehtaaseen eikä niitä voi erottaa kuin aikajanalla, joka tässä on tärkeä. Ensin tuli murha ja satanismi, sitten mukaan liittyi seri kun poliisi rohkaisi Ari Aueria kysäisemään myös näistä. Sitten jutut iloisesti jo sekoittuivat. Kokonaisuuden näkeminen auttaa tässä näkemään totuuden, osien erottaminen taas hämärtää sen. Siksi syyttäjä haluaa tehdä erotuksen johon puolustus ei tietenkään ole suostunut. Yhtä lailla syyttäjä pyrkii selvästikin tässä menemään vanhojen asiantuntijalausuntojen taakse. Ei tarvita koherenssia kun mennään kylmästi asiantuntijavallan taakse, tai siis niin syyttäjä näyttäisi ajattelevan. Syyttäjähän on siis korostanut, että tässä tulee nyt vain arvioida lausuntojen uskottavuutta keskenään. Mutta miten sitä arvioidaan jos syyttäjä ei esitä lasten muuttuneiden kertomusten lähteestä luontevaa teoriaa!? Ikään kuin lausumat voitaisiin erottaa alkuperästään ja katsoa, että toiset pitävät paikkaansa koska niissä on psykologin leima. Ja lisäksi tietty joki-erkkilän pajan tuotokset päälle uskottavuutta lisäämään. Mitään selitystähän syyttäjä ei ole ainakaan vielä edes pyrkinyt antamaan muuttuneille kertomuksille.
Arvioisin, että syyttäjä ei ole tässä nyt kovin vahvoilla. Kyllä hän ymmärtää tällaisten oikeudenkäyntien luonteen, varsinkaan kun nyt ei voi mennä salailun taakse. Nämä vaativat uskottavuutta ja kertomuksen koherenssia. Sitä ei ole ollut vielä syyttäjältäpuolelta näkyvissä oikein miltään osin.