Ulvilan vuoden 2012 seksuaalirikostuomion uusintakäsittely 2025

[Njord]

15:32
Gummerus kysyy Auerin pojan muuttuneesta kertomuksesta murhayön tapahtumista. Pojan aiemman kertomuksen mukaan hän oli murhayönä piilossa peiton aikana. Tätä tietoa aiemmasta kertomuksesta Kalliolla ei ollut.

Olisiko pojan aiempi kertomus otettu huomioon pojan kuulemisessa?

"Meillä oli ennakkotietona, että pojalla on nyt havaintoja murhayöltä. Aiemmasta kertomuksesta olisi todennäköisesti kysytty."
------

Aika jännä että poliisi "unohti" tuon alkuperäisen kertomuksen.

Yhteenvetona muuten - todistaja oli tyhmä tai epärehellinen

Ja yhtä lailla oli outoa, etteivät psykologit olleet ehtineet perehtyä aiempiin esitutkintoihin. Ihan on vaan sokeasti luotettu siihen, ettei ole ollut muistikuvia. Siis mitään muistikikuvia.. Sellainenhan on toki ihan mahdollista, mutta ei ainakaan tavallista. Ainakin psykologina (mitä en ole...) haluaisin lukea, että mitä pojalta on siitä aiemmin kysytty ja mitä poika vastannut.

Todistaja vaikuttaa tyhmältä ja epärehelliseltä. Pidän mahdollisena että kyse jopa pelkästä tyhmyydestä ja osaamattomuudesta. Ja sokeasta luotosta poliisia kohtaan (mikä usein on tyhmyyden aiheuttamaa) .

Isoin rosvo tässä tapauksessa on kyllä silti kyttä! Tuohan on jo aivan selvää esitutkinnan manipulointia. On hyvä huomioda, että oikeuspsykot tässä yhteydessä ikään kuin tekevät esitutkintaa vaikka eivät ole poliiseja. Sitä tarkoittaa virka-apu. Jos harhautat virka-avun antajaa näin merkittävävässä asiassa näin merkittävällä tavalla, niin se on jo törkeää virkarikollisuutta. Hyvä myös huomata, että mitä tulee seuraamuksiin, niin rikosvastuu on vain osa pakettia. Virkavastuun osalta ei ole väliä onko teko jo vanhentunut. Työnantajalla on oikeus (ja siis velvollisuus!) purkaa näin törkeään tekoon syyllistyneen virkasuhde välittömästi. Niissä seuraamuksissa alkaa mittari raksuttamaan siitä kun asia tulee työnantajan tietoon, ei siitä kun teko on tapahtunut. Joku voisi sinne Porin poliisin suuntaan vähän vinkata asiasta kun eivät kuitenkaan seuraa näitä oikeudenkäyntejä. Nojoo. Ihan sama mitä selviää, nämä mallikytät saavat ihan varmasti painaa selkä kyyryssä virkaiän loppuun asti ja varmaan eläkkeelläkin kysellään takaisin hommiin ja kirjakin ehkä tulee markkinoille....

[Njord]

Ihan vain toteamuksena yli 30 vuotta kuvankäsittelyä tehneenä:

1/10 pienennys ei välttämättä "sumenna kuvaa rajusti". On päinvastoin käytäntö, että raw-kuvamateriaalia muutetaan pakattuun muotoon, (esim. JPG) joka ei tuossa suhteessa hävitä silmälle havaittavia yksityiskohtia. Päinvastoin, pakatut kuvaformaatit säilyttävät kohtuullisen hyvin yksityiskohtansa (esim. itse pakkaan noin 60Mb kuvia 1Mb webkäytössä). Usein nuo alkuperäiset megalomaanisen kokoiset kuvat vaatisivat vastaavanlaisen megalomaanisen näytön (käsittelyyn tai näyttämiseen): kuvien ottamisen aikaan näytöt olivat pääasiassa HD- ei 4K-näyttöjä/tykkejä. Canonin kennolla* kameran kompressoimaton kuvakoko 12MB voisi tarkoittaa 4000x3000px, eli yli 2-kertaa HD -näytön verran. Printattuna asia on vähän eri, mutta ei sittenkään noin radikaali.

*Tuohon aikaan Canon Ixus otti tod näk juuri 12 MB kuvaa, siis hyvälaatuisen A4-printin verran.

Mitä itse katsoin vertailua HS:n sivuilla, niin näytti kuitenkin lähinnä siltä, että brightness/contrast -arvo oli säädetty kaakkoon, mikä on muuntanut kuvaa enemmän kuin pakkaus.

Kiitos, juuri näin! Hesarin sivuilla oli kuva tytön olkapäästä, jossa MJE näki ristin muotoisen arven.

olkapaa.jpeg

Otin tuon kuvakäsittelyyn, muutin värisävyjä, värilämpötilaa, yritin korostaa varjoja, muutin kuvan mustavalkoiseksi ja kaikkea mahdollista, mutta en millään löytänyt ristin muotoista arpea. Alla terävöitetty kuva olkapäästä.

olkapaa2.jpg


Itse en näe tuossa ristiä ja kuten itse näette, pienennys ei sumenna kuvaa. Toki noiden syntymämerkkien kautta voi kynällä piirtää montakin eri kuviota

Oho! Mutta jossain on varmaan kuitenkin kuva jossa näkyy....

[kirjakeräilijä]

Minun luullakseni lapset syyttävät sijaisvanhempia siitä, että nämä inttivät ja jankkasivat niin kauan, että jotain tarinaa alkoi syntyä. Vähän sama kuin koulun pakollinen ainekirjoitus; se on tehtävä, vaikka ei keksisi mitään. Ja tarinasta palkitaan.
Sijaisvanhemmat eivät siis olisi varsinaisesti tarinoiden keksijöitä, muuten kuin sanamuotojen osalta ("tietoinen mieli, palvelus ihmiskunnalle", jne).
Itse olen ollut aina hirmuisen mielikuvitusrikas ja keksin penskanakin tarinoita ihan tuosta vaan. Silloin kun en vielä osannut kirjoittaa, pakotin äitini tai mummin kirjuriksi. Sanelin heille kauheat määrät höpinöitä, koristelin paperit kiiltokuvilla ja niittasin kirjoiksi. Ne ovat tosi huvittavia, kun niitä nyt lukee.
Olenkin yrittänyt tätä taustaa vasten analysoida lasten videoituja kuulemisia. Se häiritsee, että olen vain live-seurantojen varassa. Niistä jää väkisinkin valtavasti aineistoa pois.
Minun silmääni lasten kertomukset eivät sisällä mitään sellaista, mitä vilkas mielikuvitus ei keksisi. Aineksia otetaan eletystä elämästä, nähdystä ja kuullusta, ja kaikki sekoittuu mielessä tarinaksi. Lapset ovat saattaneet lukea Ahorintaa, mutta eivät tunnista enää kirjaa. Meillä kaikilla on paljon sellaista tietoa, josta emme enää muista, mistä sen alun perin olemme kuulleet tai saaneet tietää. Sitten on katsottu Sinkkuelämää, Cartoon Networksin punaista pirua, ehkä Harry Pottereita, nähty City Marketin hyllyssä dildopakkaus ja kuultu radiossa Kaalimadon mainos, selailtu kirjastossa jotain musiikkilehteä, jossa esitellään synkkiä örinäbändejä jne.
Mikseivät psykologit antaneet esimerkkejä, mitkä tarinan osat olivat ehdottomasti sellaisia, joita ei voi keksiä? Ilta-Sanomien seurannassa ilmeisesti todistaja oli maininnut jonkun tällaisen pojan tarinan, mutta toimittaja ei toistanut sitä. Alistamista ja sadismia, hän sanoi. Ihan kuin lapset eivät keksisi alistavia ja sadistisia kertomuksia. Jotkut penskathan kiduttavat eläimiäkin leikeissään. Ei tuo nyt vaadi erityistä omakohtaista kokemusta.

Sossuthan oli huolissaan siitä, että yhdessä ollessaan heillä oli tapana kehitellä väkivaltafantasioita. Olisi selvinnyt nämäkin asiat psykologeille ne kirjaukset lukemalla tai edes silmäilemällä.

[kirjakeräilijä]

Juu, mä olen tehnyt tommoisen kirjankin tästä Ulvila-aiheesta, kannattaa lukea=) Saa ilmaiseksi tosta alla olevasta linkistä tai minfon etusivun "ilmaiskirjat"-osiosta. On jo tehty 2018 eka versio, mutta tää 2020 on parempi ja laajempi.

Oon sen silmäillyt läpi, mutta en muistanutkaan että siellä olisi ollut seri-osio! Pitää taas tarttua siihen uudestaan!

[Ajatonkello]

Olisin varmaan itekki naureskellu, hulluudelle pitääkin nauraa. Defenssit? Eiköhän noi oo ihan tarpeeksi kärsinyt, joten nauru pidentää ikää ja me muut voidaan sitten itkeä.

[murur0a]

Kanavoin sisäisen taikalampputätini ja merkitsin kuvaan ”ristinmuotoiseksi arveksi sopivan ihomuutoksen”:

IMG_1330.jpeg (88.95 KiB) Katsottu 935 kertaa

[kirjakeräilijä]

Kiinnitin huomiota etenkin eilen tosi paljon huomiota syyttäjän ja puolustuksen asiantuntijoiden "laatueroihin", jos näin voi nyt sanoa. Puolustuksen asiantuntijat tuntuu olevan pitkän linjan tutkijoita ja tieteilijöitä, ja sitten on nämä syyttäjien "kliinikot", jotka menee oman intuition mukaan vähän sieltä mistä tuntuu.

Etenkin Minna paukutteli oman asiantuntemuksensa rajoja. Hänhän on gynekologiaan, eli naistentauteihin ja synnytyksiin, erikoistunut lääkäri. Miten hänellä on ollut pokkaa ja asiantuntemusta lähteä lausumaan peräaukon ja ihoalueen arvista? Lueskelen tässä uudestaan seurantoja muistin virkistykseksi, ja Iltalehti toteaa, että hän on toiminut Taysin lastenoikeuspsykiatrian apulaisylilääkärinä. Anteeksi, mutta mitä vittua? Ketä työnantaja ottaa oikeuspsykiatrialle töihin gynekologin, ja vielä aika korkeaan asemaan? Mina e ummarra.

Hän ei minun mielestäni ole kauhean hyvä viestijä. Hän sanoo, että tutkimushuone pimennetään UV-valoa käytettäessä, mutta ainakin osassa Hesarissa julkaistuissa kuvissa on todettavissa, että huonevalot oli päällä.
Ainakaan Iltiksen seurannassa hän ei ole osannut määritellä, mikä on ero arvella ja arveksi sopivalla muutoksella.

Eikä ollut ristiriitaa konkreettisten vammojen/havaintojen (immenkalvot esim.) ja kertomusten välillä. Kattokaa hei ihmiskeho on niin ihmeellinen! Ehkä olen väärässä, mutta minusta lääkäriasiantuntijan pitäisi vain dokumentoida vammat ja olla ottamatta syntytapoihin sen enempää, jos siitä ei ole muita todisteita kuin tutkittavan puhe. Arvistahan ei oikein mitään kauhean varmaa voi sanoa (paitsi esim. leveys sulkee pois jotain tekotapoja, kuten THL:n Goebels totesi). Onneksi puolustuksella oli oikea oikeuslääketieteen asiantuntija käytössään.

[Njord]

Kanavoin sisäisen taikalampputätini ja merkitsin kuvaan ”ristinmuotoiseksi arveksi sopivan ihomuutoksen”: IMG_1330.jpeg

Mmmm….tai hakaristin muotoisiksi arveksi sopivan!

Meidän perheessä ei muuten valeta tinaa tänä uutenavuotena, meillä tutkitaan toisiamme uv-lampulla!

[Helluby]

Eillen meni Joki-Erkkilältä ammatillinen uskottavuus. Ihme, jos kehtaa vielä näyttää naamaansa jossain työpaikalla, kun on Suomen Kuvalehdenkin juttu, jossa hänestä on vähemmän mairittelevia lausuntoja. Julkiterhikin mukaan on syntynyt vasta 1963, joten täyteen eläkkeeseen on vielä pari vuotta matkaa. Minna jäi eilen suoraan valehtelusta kiinni; kuvattiin valkoisessa valossa. Videolla vaan ei mitään tällaista ole, eikä niitä satoja arpiakaan.

Tänään meni täysin Nuotion ammatillisuus; muistaa/ei muista/ei osaa sanoa/ei tiedä/ei ehdi/ei/ei/ei

Kumpi näistä psykologeista vielä sanoi pojan kertoneen "kakkaamisen sattuneen"? Kakkaamisen? Kun työkseen tutkii lapsia, niin verbaalinen ilmaisukin menee lapsen tasolle. Aikuinen sotealan ammattilainen muotoilisi pojan kertoneen ulostamisen tuottaneen kipua. Muuten ollaan ihan kakkaleikki tasolla.

Olisiko ollut edes hieman ammattilaisen asiallista kysyä lapsen kakkien höpötysten lopuksi edes: "Onhan nyt tämä kaikki totta? Ette kerro satuja?"
Lapsi olisi siinä vaiheessa voinut hyvinkin vastata myöntävästi.

Lasten satuiluilla kun ei tunnu olevan mitään rajaa. Omassa lähipiirissäni oli kouluterveydenhoitaja todennut kahdeksan vuotiaalle lapselle hänen vanhempiensa eronneen kesän aikana. Lapsi tähän sitten kuittasi: "Joo, isä hakkasi äidin niin kovin, että verta, verta! oli kaikkialla!" Lisäsi vielä perään olleen hyvä, että äiti ei kuollut.
Totuus: vanhemmat eivät olleet eronneet vaan kouluterkkari oli jostain saanut virheellisen käsityksen (tai sekoitti lapset). Kyseinen lapsi satuili muutenkin ala-asteikäisenä melko upeita juttuja, kuten jääneensä bussin alle, veljen hukkumisesta uimareissulla, isoisän autokolari, jossa ihan uusi mersu meni romuksi ja muuta katastrofiajattelua. Lasten psykiatri kertoo ko erityisherkän lapsen tällä tavoin tutkivansa aikuisen kuulijan reagointia kuulemaansa. Vanhempien mielestä heidän lapsensa ei tarvitsisi olla ihan niin herkkä Ehkä jotain tällaista voinut olla Alexanderillakin, mutta totta nämä tarinat eivät tosiaankaan ole.

Eipä ole syyttäjäkään tässä jutussa enää tilanteen tasalla:
Kello 15.14

Nyt oikeudenkäynnissä selviää, että hypoteesilausunto koskien Auerin lasten muuttuneita kertomuksia koskee vain seksuaalirikosasioita, ei pahoinpitelyrikoksia. Syyttäjä on luullut tähän saakka, että lausunto koskee molempia rikoksia.

Lähde MTV Uutiset, Rebekka Härkönen 17.12-25

Ammattilainen ei voi luulla. Hänen pitää tietää.


Mitä ensi viikolla? Pitää hakea lisää poppareita ja colaa!

[Pieni liekki]

...
Ainakaan Iltiksen seurannassa hän ei ole osannut määritellä, mikä on ero arvella ja arveksi sopivalla muutoksella.
...

Osasiko hän edes kertoa, millaiset luvat tarvitaan, että lasten ihoa saa tutkia UV-lampun avulla?

[Riiva]

Se asia mikä minulla tässä oikeudenkäynnissä eniten levottomuutta aiheuttaa ja mietityttää sekä on yllättänyt on se, että lapset ovat sysänneet vastuun jutuistaan kokonaan sijaisvanhemmille.

Mielestäni lsh-jutut tulevat ihan satavarmasti Ahorinnan kirjasta ja murhajutut tulevat minfon jutuista kesältä 2010. Mutta: niinkuin kirjassanikin kyselen: miten lapset ovat voineet muistaa ne niin tarkasti? Ja ongelmaa vain lisää se, että lasten teoria on nyt, että sijaisvanhemmat välittivät ne jutut heille. Siis että he ITSE eivät lukeneet Ahorintaa, minfoa tai pornoa, vaan sijaisvanhemmat jotenkin saivat nämä tiedot ja tarkat yksityiskohdat heidän päihinsä. Kun yritän olla puolueeton, niin tämä asia vähän arveluttaa.

Totta puhuen oletin, että tässä oikeudenkäynnissä lapset kertovat, että Arilla oli tämmöinen kirja hyllyssään ja sitten niitten koneella oli kirjanmerkeissä jotain minfon keskusteluja, että sieltä me ne jutut katottiin, ja kaikki hölmöt usko ja me itsekin jo sitten uskottiin.

Tämä olisi tehnyt oikeudenkäynnistä paljon helpomman ja yksinkertaisemman: lapset ovat altistuneet vaikeassa tilanteessa aineistolle ja sieltä saaneet ainekset tarinoihinsa, jotka aikuiset on halunneet uskoa, muka huomaamatta niiden lähdettä.

Mutta lapset laittoivatkin kaiken sijaisvanhempien syyksi, siis että nämä aktiivisesti syöttivät tarinat heidän päihinsä. Silti heistä kukaan ei muista Ahorinnan kirjaa eikä minfon juttuja, ja sijaisvanhemmat myös kieltävät kirjaa koskaan lukeneensa.

Kun mitkään asiat eivät tule tyhjästä. Hommasta tuli vaikeampi ja repivämpi ja hankalampi todistaa. Lasten uusissa kertomuksissa tavallaan aikaisempien tarinoiden Annelin pahuus siirtyi nyt sijaisvanhempien pahuudeksi.

Olen miettinyt sitä, kuinka paljon yksityiskohtia muistan jostain ala-asteen ajoilta, ja kyllä se on hyvin vähän mitä sieltä muistaa. Jotain katkelmia sieltä täältä, joiden ei tarvitse olla juurikaan tarkkoja tai edes totta. Mutta voiko lapsi unohtaa lukeneensa kiellettyä saatananpalvontakirjaa ja murhajuttuja netistä, jos hän on aikanaan muistanut asiat erittäin tarkkaan? Voiko sen koko asian unohtaa? No, kyllähän esim koulussa tietysti luettiin vaikka kokeisiin ihan hulluna, että asiat osasi ulkoa, vaikka nyt ei muista yhtään mitään. Mutta kun tää on vähän eri asia kuin joku koulun koe ja luulisi jättäneen kovemman muistijäljen. Kyllä minä muistan vieläkin, että tuli 1986 luettua salaa Hohtoa, vaikka ei olisi kannattanut=)


Kyllähän tämä juttu puolustuksen kannalta menee läpi että heilahtaa, koska mitään konkreettista ei löydy, kun ei sitä ole ollut alun perinkään. Mutta haluaisin saada selvyyden noitten kertomusten syntymisestä ja miten tämä kuvio loppujen lopuksi meni. Nyt ei ole vielä oikein kirkastunut kokonaiskuvio.

Annelilla, lapsillaan ja Jensillä on varmaan ristiriitaisia ajatuksia elämässä eteenpäin menosta ja asioiden taakse jättämisestä ja toisessa ääripäässä oikeuden hakemisesta ja ehkä kostostakin. Minäkin kaipaisin kokonaiskuvaa ja lasten tarinoiden koko alkuperää (utelias kun olen), mutta sitä ei välttämättä ikinä saada. Asianajajien tehtävänä on saada syytteet nurin ja pitää laaja juttu kasassa ilman turhia rönsyjä. Julkisuudesta kannattaa tietty ottaa hyöty irti jos saa tuotua esille viranomaisten vääryyksiä ilman, että se haittaa kokonaisuutta. Nythän näyttää, että puolus esittää poliisin ja Arin tienneen seri-syytöksistä ja saatananpalvonnasta ennenkuin lasten ”spontaanit” kertomukset alkoivat. Silloin lasten ei kannata ottaa yhtään enempää kuin on pakko syytä kertomuksista. Jos puolustus onnistuu tuollaista esittämään, olisi se todellinen pommi. Ihmettelen kyllä jos niin on, koska silloin olisi pitänyt olla varma että lapset saa puhumaan mitä haluaa. Ehkä siitä on ollut jo tarpeeksi näyttöä Amandan haukkumisessa?

Ihmettelen sitä kun monet tahot mm. tämän päivän psykologit hokevat lasten tarinoiden olleen ainutlaatuisia ja ettei niin laajojen kokonaisuuksien oppiminen olisi mahdollista. Maailmalta tunnetaan useita esimerkkejä vastaavista tapauksista joissa usea lapsi on kertonut mielikuvituksellisesta hyväksikäytöstä joka on paljastunut keksityksi. Joissakin vasta vuosia myöhemmin ja ihmisiä on tuomittu muuallakin syyttöminä vankilaan. Yhtään sellaista tapausta en tiedä jossa joku olisi tarkoituksella syöttänyt lapsille koko tarinan, vaan tarinat ovat kasvaneet aikuisten huolesta ja yleensä tiedostamattomasta johdattelusta ja lapsethan keksii kun vinkkejä annetaan.

Minä uskon pojan olleen tarinoiden syntymisessä isossa osassa. Tietoa monista asioista on ollut paljon ja itsekin sanoi olevansa hyvä tarinankertoja. Mtv:n Härkönen kommentoi kahden nuorimman tyttären todistusten jälkeen syyttäjän tentanneen heitä rankasti tjsp. Muissa seurannoissa en muista nähneeni vastaavaa mainintaa. Jossain muussa seurannassa oli Amandan todistuksen jälkeen, että syyttäjä on kysellyt lapsilta varsin vähän. Poikaa kuitenkin kuulusteltiin pitkään. Härkönen ei maininnut pojan painostamisesta ja mietin onko saanut ohjeita jättää moiset huomiot pois vai päästettiinkö poika helpommalla psyykkisen tilansa takia. Poika on kokenut eniten syyllisyyttä ja ”en muista” tai vastuun siirtäminen tarinoista sijaisvanhemmille ovat ehkä mielen suojautumiskeinoja.

[Pesukarhu]

Kanavoin sisäisen taikalampputätini ja merkitsin kuvaan ”ristinmuotoiseksi arveksi sopivan ihomuutoksen”: IMG_1330.jpeg

Toi oli ainoa mitä mäkin siinä mahdollisesti näin. Aika pienestä kyse

[K42]

Kanavoin sisäisen taikalampputätini ja merkitsin kuvaan ”ristinmuotoiseksi arveksi sopivan ihomuutoksen”: IMG_1330.jpeg

Toi oli ainoa mitä mäkin siinä mahdollisesti näin. Aika pienestä kyse

Näyttää lähinnä heijastukselta. Ihmismieli kyllä näkee kuvioita vaikka missä, etenkin jos tietää mitä etsiä.

[Kotietsivä2008]

Kanavoin sisäisen taikalampputätini ja merkitsin kuvaan ”ristinmuotoiseksi arveksi sopivan ihomuutoksen”: IMG_1330.jpeg

Hei nyt mäkin näen sen! Kyllä siinä kestikin

[piitu73]

Auerin Minnan puheista olen jäänyt miettimään sitä, kun itseään kehui siinä, miten lupasi tehdä kaikkensa tytön vaihtoon pääsemiseksi. Otti sitten edunvalvojaan yhteyttä, jota kautta tytön omilla rahoilla tämä onnistui.

Mahtoiko poika saada asua heillä aikuistuttuaan ilmaiseksi, kun korvausrahat ja perintönsä oli saanut käyttöönsä?