Tein muutaman lihavoinnin.
Syyksi lukemisen edellyttämä näyttökynnys rikosasiassa
9. Syyttäjän tai asianomistajan on näytettävä toteen ne seikat, joihin hänen esittämänsä rangaistusvaatimus perustuu (oikeudenkäymiskaari 17 luku 1 § 2 momentti). Oikeuskäytännössä (ks. esim. KKO 2002:47, 2004:60, 2009:43, 2013:27, 2013:77, 2013:96 ja 2014:48) ja oikeuskirjallisuudessa (ks. esim. Virolainen – Martikainen, Tuomion perusteleminen (Helsinki 2010), s. 290–310, Virolainen – Pölönen, Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus I (Helsinki 2003), s. 426–431, Frände, Finsk straffprocessrätt (Helsinki 2009), s. 363–370 ja Pölönen, Henkilötodistelu rikosprosessissa (Helsinki 2003), s. 99–179, erityisesti s. 158–179) vakiintuneella tavalla
syytteen hyväksyminen edellyttää, että sitä tukeva näyttö on niin vakuuttavaa, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä (utom rimligt tvivel; beyond reasonabledoubt) syytetyn syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon. Tämän mukaisesti syyksilukevaan tuomioon ei riitä vielä se, että syytetyn syyllisyydestä on esitetty vahvempi näyttö kuin hänen syyttömyydestään. Riittävää ei siten ole se, että syytteessä kuvattu tapahtumainkulku ja syytetyn syyllisyys on todennäköisempi kuin jokin muu vaihtoehtoinen syytetyn syyttömyyteen viittaava tapahtumainkulku. Riittävää ei ole myöskään, että tuomari itse vakuuttuu syytetyn syyllisyydestä, jos todistusaineiston perusteella ei voida riittävällä varmuudella poissulkea syytteeseen nähden vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja ja jos nämä vaihtoehtoiset tapahtumainkulut riittävät muodostamaan varteenotettavan epäilyn syytetyn syyllisyydestä. Arvioitaessa näytön laatua ja riittävyyttä on huomiota kiinnitettävä myös näytön kattavuuteen. Syytteen tueksi esitetyn selvityksen tulee olla kattavinta erityisesti vakavissa rikosasioissa ja rikoksen objektiivisten tunnusmerkistötekijöiden, kuten tekijän ja teon suoritusajan ja -tavan, osalta.
10.
Syyttäjillä sekä syytteeseen yhtyneellä asianomistajalla on siten asiassa todistustaakka kaikista murhan tai tapon rikostunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Syyksilukevan tuomion edellytyksenä on sellaisen selvityksen esittäminen, jonka perusteella Anneli Auerin syyllisyys on näytetty toteen sellaisella varmuudella, ettei siitä jää varteenotettavaa epäilyä.
11. Anneli Auerilla ei sen sijaan ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä eikä myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Keskeisiin rikosoikeudenkäynnissä noudatettaviin periaatteisiin kuuluu myös syyttömyysolettama, jonka mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty laillisesti toteen (ks. myös Hirvelä – Heikkilä, Ihmisoikeudet - käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön (Helsinki 2013), s. 271–278). Epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi. Esitutkinnan puutteellisuudesta johtuva näytön epävarmuus ei saa varsinkaan vakavien rikosten yhteydessä koitua vastaajan vahingoksi (ks. KKO 2004:60, kohta 33).
12. Rikosasiassa tuomioistuin ei ole myöskään sidottu siihen, millaisia syytteeseen nähden vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja asianosaiset ovat esittäneet olevan olemassa (ks. esim. Virolainen – Martikainen, mt., s. 300, Frände, mt., s. 369, Pölönen, mt., s. 159–160 ja KKO 2013:77). Arvioitaviksi tulevien syytetylle edullisten vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen, vapauttavien selitysten, tulee kuitenkin olla varteenotettavia (hyväksyttäviä, järkeviä) siten, että ne ovat perusteltuja eli ne perustuvat loogiseen päättelyyn ja yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin (rationaalisuusvaatimus) ja että ne perustuvat asiassa esitettyyn todisteluun (konkreettisuusvaatimus).
13. Näytön arviointi tuomioistuimessa perustuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaan vapaaseen todistusharkintaan. Niin kuin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 todennut, näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa.
14.
Jos varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei voida riittävällä varmuudella sulkea pois, on syyte hylättävä. Tämä ei edellytä, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olisi tullut täysin näytetyksi tai että se olisi edes todennäköisempi kuin syytteessä kuvattu tapahtumainkulku.
https://tuomioistuimet.fi/hovioikeudet/ ... 35081.html
