Tässä ei tule mitään uutta, mutta tein omia ajatuksia selventääkseni lyhyehkön koonnin.
Mikä oli syyttäjän rooli Auerin lasten kertomusten synnyssä?
Anneli Auer vapautettiin hovioikeuden päätöksellä vankeudesta 25. toukokuuta 2011. Tämä enteili vapauttavaa tuomiota murhasyytteiden osalta, vaikkakin lopulliseen päätökseen oli aikaa vielä reilu kuukausi. Syyttäjä Jarmo Valkama uskoi vapauttavaan tuomioon Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa:
Olen taipuvainen uskomaan siihen suuntaan. Tuntuisi oudolta, että nyt vapautetaan ja heinäkuussa sanottaisiin, että se on elinkautinen murhasta ja takaisin vankilaan. Minä tulkitsen sen niin, että vapauttaminen viittaa vahvasti syytteen hylkäämiseen jollakin perusteella. HS 26.5.2011
Valkama osasi siis varautua siihen, että Anneli Auerin tuomio tulee kumoutumaan, kuten 1. heinäkuuta 2011 kävikin. Tuohon kesään liittyy parikin mielenkiintoista seikkaa, joista ensimmäinen on Auerin veljen Ari Auerin lopullisesti muuttunut näkemys siskonsa osallisuudesta Jukka S. Lahden murhaan:
Fredman kysyy poliisikuulustelusta vuodelta 2011, jossa sijaisisä kertoi näin: "Olen uskonut Annelin syyttömyyteen aina kesän alkuun asti, jolloin tuli ensimmäinen viite, että asia on toisin." Fredman kysyy, mikä tämä ensimmäinen viite oli. Ajallisesti viite ei sovi kertomuksiin, sillä lapset kertoivat murhayöstä vasta veneilemässä heinäkuussa. Sijaisisä ei muista. HS 4.12.2025
Kun lasten tarinat oli otettu avosylin vastaan ja niiden avulla tutkinta käynnistetty poliisissa uudelleen, Auerin kotiin suoritettiin kotietsintä. Syyttäjä Jarmo Valkama kommentoi elokuussa toteutettuun etsintään liittyvän uutisoinnin yhteydessä näin:
Sen verran voin sanoa, että eihän vanhalla näytöllä voi uutta kotietsintää tehdä. Meillä täytyy tietysti olla jotakin uutta tukenamme. Jotakin uutta on tullut kesäkuun alun jälkeen, ja se on johtanut siihen, että olemme katsoneet aiheelliseksi tehdä kotietsintä", sanoo Valkama. HS 26.8.2011
Lasten tarinointi alkoi heinäkuussa, ja nämä kertomukset yksin mahdollistivat sen, että valituslupahakemus korkeimpaan oikeuteen voitiin jättää. Mitään muuta uutta ei kesän aikana ilmennyt. Onkin hyvin mielenkiintoista, miten Valkama viittaa kommentissaan juuri kesäkuun alkuun – ei heinäkuuhun, eikä hän käytä esimerkiksi ilmaisua
kesäkuun jälkeen. Sitaatista syntyy kuva, että jotain ratkaisevaa on tapahtunut kirjaimellisesti kesäkuun alun jälkeen, samaisen kuun puolella. Samaan aikaan, kesän 2011 alussa, Ari Auerin mielipide siskostaan tappajana sementoituu lopullisesti. Tämä kaiken muuttava ensimmäinen viite jää mysteeriksi.
Syyttäjän ja Arin välillä on selkeästi ollut jonkinlaista yhteistyötä, jonka alkutaival on jäänyt niin ikään epäselväksi. Ari Auer ottaa yhteyttä Valkamaan, kun lapset alkavat ensimmäistä kertaa puhua murhayöstä:
Auerin poika kertoi murhayöstä ja hakkasi samalla päätään veneen kylkeen. Miksi ette ottanut saman tien yhteyttä poliisin kun tällaista silminnäkijätietoa tuli? "Olin shokissa ja otin yhteyttä ensimmäisenä arkipäivänä." Sijaisisä otti yhteyden syyttäjään, joka neuvoi videoimaan kertomuksia. HS 4.12.2025
Tämä ei ole tavanomaista, koska rikoksia tutkii ja selvittää Suomessa poliisi. On niin ikään hyvin kummallista, miten Ari Auerilla on ollut Jarmo Valkaman puhelinnumero. Miksi Ari on soittanut juuri Valkamalle, mistä moinen on tullut hänen mieleensä? Kuka antoi Arille Valkaman yhteystiedot? Voisi myös kysyä, miten Valkama on uskaltanut antaa Ari Auerille valtuuden jäädä kuvaamaan lasten kertomuksia, miksi hän ei ole passittanut tätä poliisille?
Vaikuttaa siltä, että syyttäjä ja poliisi ovat luottaneet Ariin lujasti. Myöhemmin poliisi antoi tämän harteille vastuuta rikosten selvittämisessä:
Sijaisisä myöntää, että poliisitutkija pyysi häntä kysymään lapsilta, että onko jotain seksuaalista tapahtunut. Sijaisisä lupasi kysyä. Tämä päivä oli keskiviikko. HS 4.12.2025
Toivon, ettei yllä kuvattu menettely ole poliisissa tavanomaista. Lasten haastattelu on aivan oma taitolajinsa, eli Ari on ollut paljon vartijana. Lisäksi hän on saanut koppia tehtävistä, jotka ylipäätään kuuluvat ainoastaan poliisille, ei siviileille. Herää kysymys, miten tällainen luottamuksellinen suhde on päässyt syntymään? Olisiko aivan mielikuvituksellista väittää, että tämä suhde alkoi jo kesäkuussa? Olivatko Ari ja syyttäjä Jarmo Valkama käyneet keskusteluita, joiden aikana Ari vakuutettiin Anneli Auerin syyllisyydestä ja tämän seurauksena veli sitoutui selvittämään murhayön tapahtumia lapsilta? Kenties Ari Auer on toiminut vilpittömässä mielessä ajatellessaan tekevänsä palveluksen poliisille osallistuessaan Ulvilan murhamysteerin tutkintaan epävirallisena tiedonhankkijana. Tämä on tietysti spekulaatiota. Mutta jostain syystä viranomaiset ovat uskaltaneet pyytää Aria kysymään lapsilta seksuaalirikoksista, miksi ei myös murhaan liittyvistä asioista?
Jos tarkastelemme aikajanaa, lasten kertomusten esiin pulpahtaminen on sijoittunut syyttäjän kannalta hyvinkin edulliseen saumaan. Syyttäjä on jo
toukokuussa osannut varautua siihen, että Auer tullaan vapauttamaan murhasyytteistä. Mikäli näin käy, on valitusaikaa elokuun loppuun asti.
Kesäkuun alun jälkeen esiin tulee jotakin uutta: Sijaisisä onnistutaan värväämään syyttäjän leiriin, mikä mahdollistaa tiedonhankinnan lasten kautta. Ari ja Minna Auer sitoutuvat kyselemään tapahtumista lapsilta, jotta esiin saataisiin jotakin merkityksellistä näyttöä Anneli Auerin syyllisyydestä.
Heinäkuussa lapset alkavat puhua. Ari Auer ottaa yhteyttä Jarmo Valkamaan ja raportoi tilanteesta. Valkama antaa Arille toimintaohjeet.
Elokuussa syyttäjä ilmoittaa hakevansa muutoksenhakulupaa KKO:lta, minkä lisäksi poliisi on havaitsevinaan lasten kertomuksissa seksuaalisia teemoja. Poliisi kiinnostuu ja haluaa, että Ari selvittelee asiaa tarkemmin. Ari Auer kysyy asiasta jo seuraavana päivänä lapsilta, jotka alkavat tuottaa tilattua tarinaa. Elokuun alussa käydyt oikeuspsykologiset haastattelut saavat pikaisesti jatkoa ja lapset käytetään Minna Joki-Erkkilän tutkimuksissa. Paketti on valmis.
Tapahtumaketju muistuttaa hyvin rasvattua koneistoa, jossa kukin osapuoli (tai pelaaja) on hoitanut oman kenttänsä, jotta syyttäjällä olisi aineksia KKO:lle jätettävään valituslupahakemukseen.
Me yritämme sillä paperinipulla saada oven auki korkeimpaan oikeuteen. Sen pidemmälle ei voida ajatella. Jos oikeus katsoo, että on aihetta jatkaa tätä peliä, niin sitten me keskitymme kolmannelle kierrokselle. Jarmo Valkama, HS 26.8.2011