Yrjö Yrjönpoika kirjoitti: Ti Helmi 17, 2026 4:50 pm
Tokihan toisinaan voi sattumalla olla osuutta menestykseen, mutta kyllä menestyminen on useimmiten seurausta menestyjän omista älyn ja fysiikan skilleistä, varallisuudesta, supportiivisesta perhetaustasta, tavoitteisiin kannustavista ja menestyksen ovia avaavista ihmissuhteista, vaikka tokihan joskus myös "sattuma suosii hyvin valmistautunutta etsijää". Menestys on useimmiten kaikkien noiden mainitsemieni faktorien summa.
Anyway saatan olla väärinymmärrysten kentällä, mutta ihan alkuun pakko kysyä, että miten määrittelet mainitsemasi "pikkuhuorat"?
Täytynee tarkentaa. Tässä asiayhteydessä nuo pikkuhuorat – quotteilla tai ilman – ovat etupäässä noin seitsemäntoista- ja kahdeksantoista-vuotiaita pikkufriiduja, jotka erittäin hyvin tietävät mitä himmeliä ovat väsäämässä, "seurustellessaan" noin nelikymppisten varakkaiden äijien kanssa. Olen joskus joutunut sellaista seuraamaan sivusta, onneksi turvallisen matkan päästä, joten tiedän oikein hyvin mistä puhun.
Yrjö, oikeasti. Oon käynyt sun kanssa hyviä keskusteluja ja arvostinkin niiden pohjalta alustavasti sua. Mutta...
No, olettaisin sinun aiemmasta kommenttien historiasta tietävän, etten täällä pelletivolissa randomisti kirjoittellessani hae millään tasolla arvostusta minnekään suuntaan. Itse asiassa alkaa välillä tulla kerta kerralta piteneviä jaksoja, että mielenkiintoni ylipäätä tätä(kään) keskustelualustaa kohtaan enää riittää. Syitä siihen on useita.
Hyvin vastattu. Ja kiitos, kun tarkensit.
Laajemmassa näkökulmassa ne menestyksen osatekijät on tokikin juurikin noita, joita luettelit. Kirjoitan itsekin välillä kärjistäen, mutta silti olen lukenut, että tutkimusnäyttöä on jo siitä, että sattumalla on paljon isompi osuus menestyksen syntymisessä kuin aiemmin on ajateltu.
Lisäksi itse mietin välillä, että kun joku keksijä, tutkija, poliitikko, johtaja ym. ottaa niin sanotusti kaiken kunnian itselleen tai jos ei ota, se hänelle annetaan (vaikka median toimesta), niin valitettavan näkymättömiin jää se kaikkien muiden sitä ennen tekemä, ihan oleellinen työ, mitä voi olla kertynyt jo tosi paljon.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Einsteinin suhteellisuusteoria, mikä rakentui osin Isaac Newtonin ja jonkun toisen, en muista kenen, teorioiden pohjalle. Mutta ei heidän työstään juurikaan puhuta, jos ollenkaan, tässä yhteydessä. Toinen nopea esimerkki on poliitikot, joiden puheetkin usein/yleensä kirjoittaa joku ihan muu, ja sitten näitä poliitikoita nostetaan jollekin jalustalle tajuamatta lainkaan, että kyse on ryhmän eikä yksittäisen henkilön osaamisesta. Esim. Sanna Marinin jopa henkilökultiksi (mielestäni) kehittynyt ilmiö on myös tästä hyvä esimerkki.
No mutta, ehkä se, mitä teki mieleni varmuuden vuoksi korostaa on se, että yhdenkään yksilön menestys ei kehity vain hänestä itsestään johtuen kuplassa, missä muiden ihmisten vaikutus menetykseen olisi nolla.
"Pikkufriidu" on jo selvästi vähemmän leimaava kuin pikkuhuora. Tällaisia asioita siis ainakin omasta mielestäni voi tuoda helposti esiin ilman huorittelua. Tuon mainitsemasi ilmiön tunnistan ja, jos en ole ihan väärässä vaikutelmineni; se on tainnut alkaa jopa lisääntyä. Somessa on ilmeisesti saatu esim. sugar dating niin houkuttelevaksi ilmiöksi, että siitä kiinnostuneiden määräkin on ehkä kasvanut (omaa spekua). Ongelmallinen ilmiö kyllä monin eri tavoin.
Lopuksi, mitä tuohon arvostukseen tulee, niin en tietenkään ajatellut, että juuri sinä olisit sitä halunnut tai halunnut mun arvostusta, enkä sitä siis tarkoittanutkaan. Ennemmin yritin kuvata sitä, miten iso kontrasti omaan käsitykseeni tuli, kun luin kirjoittamasi "pikkuhuorat".
“The fundamental cause of the trouble in the modern world today is that the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt.”— Bertrand Russell
