Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Bambinos kirjoitti:
Yritän vasta hahmottaa tätä koko juttua, mutta siis luottavatko pankit siihen, että jos huonosti käy, niin veromiljardeja alkaa virrata ovista ja ikkunoista? Onko tuollainen valtion tukeen luottaminen syy holtittomuuteen?
Onko nykysysteemi siis sellainen, että valtion on pakko auttaa pankkeja, jotka normaalisti kaatuisivat?
Ei varmaan pelata vain sillä uskolla, että veronmaksajat pelastavat. Veikkaan, että markkinoilla on aina tietty sokeus, samanlainen sokeus, kuin pyramidihuijauksissa. Eli lähdetään helppojen voittojen perään, ilman harkintaa - koska kaikki muutkin lähtevät. Kuvitellaan, että itse vältytään seurauksilta, vaikka aavistetaankin helpon rahan olevan lähinnä vain illuusio.
Markkinatalous perustuu aika pitkälti illuusioihin, kuvitelmiin jatkuvasti kasvavista voitoista ja helposta rahasta, joka syntyy ikäänkuin itsestään. papereita pyörittelemällä. Meklarit ja pankkimiehet saattavat osoittain valikoitua ammattiinsa, teityn epärealistisuuden ja kummallisten uskomusten kautta.
Tavallisen kadunmiehen, joka tietää, että rahaa voi saada vain tekemällä työtä, on kait aika mahdoton eläytyä noiden markkinamiesten sielunelämään. Minä en oikein vielä tajua, miksi nyt tässäkin lamassa tarjottiin vakuudetonta lainarahaa arvopaperisijoittamiseen. Samoin kävi viime lamassa, eikä kukaan silloin pitänyt muuna, kuin silkkana hulluutena. Onko sitten niin, että lopulta mitään ei opitakkaan, vai niin, että uudet sukupolvet tekevät ahneuksissaan samat virheet, kuin aiemmat. Vai onko toiminta tahallista?
Paikallisen - talouskeskittymäkohtaisen - laman vielä helposti hahmottaa. Maailmanlaajuisen laman ymmärtäminen syine ja seurauksineen on hieman hankalampi homma. Tavallinen kadunmieshän helposti sortuu lanseeraamaan lehtien ja uutisten otsikoita, mutta ne lähes poikkeuksetta ovat pelkkiä otsikoita ja irrallisuuksia vailla kokonaiskuvaa maailman talouden lainalaisuuksista.
Helpostihan tuon mieltäisi esim. jos tuo peak oil olisi jo todellisuutta. Riittääkö sitten pelkkä tulevaisuudenuskon katoaminen markkinoilla aiheuttamaan rattaiden pyörimisen hidastuksen kaikkialla? Olisiko katalysaattorina toiminut hetkellinen öljyn hinnan nouseminen pilviin? Jos näin, on tämä vasta pientä esimakua tulevaisuudesta, mikäli peak oil on täällä kohta ja nyt.
Tuo oli hyvä pointti, JR. Esim Nalle Wahlroos totesi tästä romahduksesta, että alkoi ennen aikojaan. Isot luottotappiot eivät olleet ehtineet vielä realisoitua, eikä asuntojen hinnat edes kunnolla romahtamaan, mutta kuitenkin pankkien ja rahoituslaitosten välinen luottamus katosi, lähes täydellisesti. Jossakin päänkuoren sisällä tuli ehkä aavistus jostakin.
Viimeisen vuoden tapahtumiin kuuluu tosiaan öljyn käsittämätön kallistuminen, mutta myös ruokapula sekä ilmastomuutoksen raju voimistuminen, sen ennakoitua nopeampikin eteneminen, sekä eläin- ja kasvilajien ennennäkemätön, kiihtyvä sukupuuton kehitys. Ehkä nämä yhdessä lopulta saivat aikaan sen, ettei tulevaisuutta enää nähty ruusuisena. Ehkä ihminen alkaa aavistamaan jotakin.
Mielenkiintoista olisi, ettei ihminen törmääkkään "kasvun rajoihin", vaan talous tulisi pitämään huolen siitä, että koko maapalloa ei pystyttäisikään tuhoamaan. Silloinhan minustakín tulisi markkinatalouden kannattaja ja sen väistämättömän seurauksen, globaalin talousromahduksen kannattaja.
Ihmisen kannalta talouden romahtaminen voisi olla yhtä kohtalokasta, kuin ilmastomuutos tai esim energian loppuminen. Mutta luonnon kannalta se ei olisi. Pahasti kuitenkin kaikki viittaa siihen, että saavutamme kaikki: luonnonvarojen ehtymisen, ilmastomuutoksen sekä täydellisen talousromahduksen ja ehkä vielä suuret sodat siihen päälle.
Koronalennukset pitäisi saada hyödyttämään reaalitaloutta, ja tulee varoa menettämästä luottamusta, sanoo Euroopan Keskuspankin pääjohtaja. Taitaa olla tiukat paikat, kun keskuspankki antaa suullisia neuvoja julkisesti.
Madoffin pyramidin paljastuttua voi pohtia, onko vastaavia ollut enemman maailmantalouden kasvua tukemassa? Valtiot ovat tulleet takuumiehiksi ja pankit luottavat taas toisiinsa. Voiko kulissien takana tunnetussa laittomassa toiminnassa olla osasyy luottamuksen katoamiseen? Aika näyttää.
Ajankohtainen keskustelun aihe oli hautautunut jo lähes unohduksiin, vaikka lama on ehkä vasta alkumetreillä. Missä mennään? Toteutvat pahimmat skenaariot, vai joka tästä ollaan nousemssa. Melkoista pessimismiä tuntuu olevan erityisesti asiantuntijoilla(jos taloudessa on sellaisia kuin asiantuntijat, tai jos talous on ylipäätänsä tiedettä).
^ Joo näin kävi, että keskustelu tyrehtyi. Masentavia uutisia tulee joka päivä. Keskityn enemmälti vain Suomen asioihin. Vielä syksyllä pääministeri ja vv-ministeri valehtelivat, että lama ei kosketa Suomea. Eilen pääministeri totesi, että Suomi on kriisissä. Olisikohan syytä vaihtaa pääministeriksi joku sellainen, jolla on rohkeutta tunnustaa reaaliteetit tai ainakin sellainen, joka näkee pidemälle ja ymmärtää talouden ennusmerkkejä?
Myönteistä on tähän mennessä ollut öljyn hinnan lasku, mutta toisaalta sen tuomat tulot joillekin maille taasen vaikuttavat niiden maiden talouteen. Itse veikkaisin pahasti väärin öljyn hinnan kehityksen.
Autokauppa - tuo kansantalouden kuumemittari - on ollut usein esillä uutisissa. Vuonna 2008 myytiin noin 140 000 uutta autoa. Ennuste oli vielä alkuvuodesta, että päästään jopa 170 000:een myytyyn autoon. Vuoden edetessä optimismi haihtui. Tänä vuonna uskotaan myytävän 100 000 uutta autoa. Otaksun kuitenkin, että myynti jää noin 70 000 autoon. Se taasen tietää lukuisia lomautuksia ja irtisanomisia sekä mahdollisesti konkursseja jopa isoilla autoliikkeille.
Sellutehdas suljetaan Kaskisissa. Tehdas työllistää välillisesti 300 ihmistä, mutta käytännöllisesti koko kaupungin, jossa on vain 1500 asukasta. Yritä nyt sitten myydä sieltä asunto normaalihinnalla... Ei sitä tehdasta toki huvin vuoksi suljeta, mutta on karu osoitus siitä, että vientiteollisuutemme tukijalka horjuu jo uhkaavasti. Paperiliittokin on jo luopunut uhittelustaan ja lakoistaan. Joka jeesuksen vuosi he mahtailevat, että emme mene ja mahdu tupoon ja taas oli perseet penkissä. Saunalisää ynnä muita jaettiin surutta, mutta liitto ja jäsenet sen kuin ruikuttivat. En marise sitä, että heidän palkat olivat ihan kohtuullisia sillä niillä palkoilla ja verotuloilla pidettiin kansanataloutta yllä oikein hyvin, mutta tuo jatkuva ruikutus ja lakkoilu vituttivat.
Eihän ihmiselle mikään yleensä riitä, mutta jokin tolkku se pitää olla kerjätessäkin. Tilanne muuttui kevään 2005 myötä kun työsulku oli yksi ennusmerkki siitä, että kohta rytisee, Tosin paperiliiton pj. vielä sanoi, että sitten kun paperiliitto aoittaa sodan, niin sitten vasta näette mitä sota on...
Miten nuo hallituksemme elvytystoimet vaikuttavat Suomen talouteen? Kuluttaa pitäisi aina vain enemmän ja enemmän. Mutta jos jätämme ostamatta ne Kiinassa ja muualla jossain kaukana ja vähän lähempääkin tehdyt tuotteet ja ostamme kotimaista aina kun se vain on mahdollista, niin se olisi se lääke, johon kuluttaja itse voisi vaikuttaa. HongKongit ja muut halpahallit ovat väärällään jossain kaukana tehtyjä tavaroita, joita kukaan ei oikeasti ja välttämättä tarvitse, mutta kaupoissa kiertely ts. shoppailu on kuulemma yksi elämänmuoto, jolla ihminen ostaa johonkin ahdinkoonsa tavaraa, jota hän ei tarvitse, mutta tapahtuma sinällään; ostaminen, tuotteen saaminen omaksi, se miltä tuote näyttää kotona tai yllänsä, saa aikaan vastustamattoman vietin hankkia tuo kyseinen tuote itselle.
Toki nämä halpahallit työllistävät mm. myyjiä, varastomiehiä, kuljetusliikkeitä, maahantuojia ja tuovat rahaa yhteiskunnallekin verotulojen muodossa.
Mutta jos ostamme sukat kotimaiselta valmistajalta, niin tuemme suomalaista työtä. Jos meillä ei ole täällä työtä, niin emme myöskään tarvitse halpahalleja, koska meillä ei ole rahaa ostaa niistä mitään. Ok, ok myydään niissä myös kotimaista tavaraa mutta voi vittu sitä muoviin pakattujen tavaroiden määrää, joissa lukee made in jossain kaukana.
Talouskriisi tuntuu eniten heissä, jotka maksavat tuloveroja ja jotka kulutuksellaan pitävät maailmantaloutta yllä. He, joilla jo jotain on - siis nämä jotka nyt riemuitsevat kun jokin tehdas suljetaan, jotta osakkeidensa arvo nousee - ei heillä ole mitään väliä kuinka nuo irtisanotut jaksavat nyt ja tulevaisuudessa. Saavat lisää sen paljon päälle mitä jo on.
Ahneus on ilomme. Joskus sanottiin, että ahkeruus on ilomme...
Mutta onko näkyvissä työvoimapulaa?
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Maailmantaloutta tässä juuri pohdimme ja päädyimme puolueemme tämäniltaisessa kokouksessa siihen julkilausumaan, että muutama kuukausi vielä kärvistellään ja sitten - sitten lävähtää ripulipaskat tuulettimeen. Sen jälkeen yhä harvemmilla on enää kivaa ja yhä useammilla ei enää ole kivaa. En haluaisi kuulua jälkimmäiseen porukkaan.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Hans kirjoitti:Madoffin pyramidin paljastuttua voi pohtia, onko vastaavia ollut enemman maailmantalouden kasvua tukemassa? Valtiot ovat tulleet takuumiehiksi ja pankit luottavat taas toisiinsa. Voiko kulissien takana tunnetussa laittomassa toiminnassa olla osasyy luottamuksen katoamiseen? Aika näyttää.
Madoffin rahastoja markkinoitiin valikoiduille asiakkaille. Heitä on ollut yhteensä 13 567, joukossa tunnettuja henkilöitä, järjestöjä ja pankkeja. Maksetut ja luvatut tuotot ovat olleet hyviä ja vakaita. On ollut helppo ajatella ennen pyramidin paljastumista, että nämä kaikki tunnetut sijoittajat eivät mitenkään ole voineet olla väärässä, lakimiehineen ja talousasiantuntijoineen. Siten kauniille ja rikkaille on näyttänyt olleen mahdollista kasvattaa omaisuuttaan helposti ja taatusti.
Mini-Madoffeja on paljastunut kaksinkertaisesti normaaliin verratuna. Nämä eivät arvonsa puolesta voi muodostaa merkittävää osuutta meneillään olevassa onnettomuudessa. Ne ovat kuitenkin saattaneet olla esimerkkeinä odotuksille. Tavallisella ihmisellä näyttäisi mini-madoffien ansiosta olleen lupaus korkeisiin tuottoihin, vain löytämällä sopiva rahasto.
Petoksella saadut ja luvassa olevat korkeat näennäistuotot rahastojen kautta ovat toisaalla saattaneet lisätä paineita osakkeenomistajilta pörssiyhtiöiden osaketuottojen lisäämiseen, kaikkine siihen liittyvine ikävine sivuvaikutuksineen niille, jotka tekevät työtä yhtiön palveluksessa. Samoin painetta on voinut kertyä pankeille sellaisten instrumenttien luomiseen, joilla voidaan käydä tuottavasti kauppaa ilman vastaavaa todellisen pääoman lisäystä. Nämä olisivat kasvattaneet kuplaa, joka lopulta lähti romahtamaan roskalainojen johdosta.
Puolet haastatelluista pankinjohtajista katsoo tässä tilanteessa pankkinsa harkintakyvyn pettäneen. Lähes toinen puoli ei näe tarvetta sanoa samaa. Tässä voisi olla eräs tekijä sille, että pankkien välinen luottamus kävi heikoksi ja korot nousivat. Ehkä monet pankit ovat jollain tasolla olleet perillä siitä, että huonot ajat ovat kohta edessä, vaikka eivät ole voineet asialle mitään kovan keskinäisen kilpailun vuoksi.
Virheille on alettu löytää selityksiä. Siitä huolimatta vaikeita aikoja tulee. Toivottavasti lopulta palataan hyvään arkeen, jonka varaan tavalliset ihmiset voivat rakentaa elämänsä.