Ulvilan vuoden 2012 seksuaalirikostuomion uusintakäsittely 2025

[Birch Tree Headland]

Annukka teki historiaa - tällä hetkellä päässyt jo murhasta ja seksuaalirikoskokonaisuudesta kuin koira veräjästä.

Suurin yksittäinen vaikutin on olemus.

Nyt kannattaa muidenkin murhaajien ja omien tai muiden lastenraiskaajien ottaa oppia ja laittaa olemus iskuun. Mallimateriaalia on pilvin pimein.

Ilmeen harjoitteluun kannattaa satsata useampi vuosi, pään tutinat ja punoittavat pullaposket irronnevat helpommin, sujahtaminen Voi minua poloista-mielentilaan on myös psykopaatille isohko haaste (kuvitelkaa vaikka sarjahukuttajaa) ja sitten homma kruunataan pehmoisilla kotimumma garderoobeilla.

Melkoinen temppu.

[Josefiina Punakulta]

Jos jollain on jakaa tuomio kokonaisuudessaan, laittakoon jakoon kiitos.

En osaa jakaa järkevästi, mutta olen nyt lukenut koko tuomion ja voin kertoa, että vaikka seurasin kaikkia liveseurantoja oikeudenkäynnin aikaan, niin paljon jäi siellä myös kertomatta. Kokonaisuudessaan niin äärettömän surullista ja kamalaa, ihan se mitä lapsille on ihan riidattomasti tapahtunut. Aueria ja Ihleä unohtamatta. Poliisin toiminnasta media on kirjoittanut yllättävän vähän ja toivon todella, että joku ainakin tähän tarttuisi ja alkaisi penkoa enemmän. Jos joku vielä epäilee Auerin syyllisyyttä mihinkään tai hänen oikeusmurhan uhriksi joutumista tuon tuomion lukemisen jälkeen, niin aika sairas ihminen saa olla..

[Tupla]

Annukka teki historiaa - tällä hetkellä päässyt jo murhasta ja seksuaalirikoskokonaisuudesta kuin koira veräjästä.

Suurin yksittäinen vaikutin on olemus.
. . .

Melkoinen temppu.

Ihailen aina kun joku ei omilla aivoillaan ajattele.

Tulkitsee valokuvista!

Auer on ollut vankilassa juuri sen ajan, jonka oikeus hänelle tässä jutussa määräsi. Hän ei siis suinkaan päässyt kuin koira veräjästä.
Hän kärsi tuomion vankilassa myös surmasta, johon ei syyllistynyt.

Se historiaa tehnyt taho on oikeuslaitos.
Eikä siitä kuulla koskaan sen enempää, koska toimijat arvostelun yläpuolella, koskemattomia.
Lisäksi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevät jutut muodostavat oudon poikkeuksen, ne eivät ole Suomessa julkisia, edes tuomioina. Asiantuntijat ja tuomarit tietävät nauttivansa vuosikymmenten pituista suojaa.

Melkoisen tempun puolestaan teki poliisivoimat. Yksi yksittäinen poliisimies, konstaapeli, junaili aktiivisesti ja tarkoitushakuisesti todistusaineistoa surmajutussa ja lojaalit kolleegat tukivat, ihan tosiasioista tietämättömiä helsinkiläisiä tutkijoita myöten. Lojaalisuus velvotti.
Koska kolme porinpoliisia ilmoittautui puolustuksen todistajiksi, saivat ylleen yleisen poliisifatwan, sillä koskaan ei pidä poliisin syytettyä puolustaman. Ei vaikka mikä olisi. Ei vaikka tietäisi todistusaineistoa peukaloidun (kuvaluettelo), todisteita jätetyn pois esitutkinta-aineistosta ja kirjaamatta yhteydenottoja.

[Pieni liekki]

Annukka teki historiaa - tällä hetkellä päässyt jo murhasta ja seksuaalirikoskokonaisuudesta kuin koira veräjästä.
...

Näin se juurikin on, että syyttömän ihmisen tulee päästä kulkemaan vapaana kuin taivaanlintu. Valitettavasti moni esimerkiksi Annelin nettivainoajista on toistaiseksi päässyt vuosikausien toimistaan kuin koirat veräjästä. Mitä arvelet, olisiko aiheellista alkaa heitä narauttamaan, jos toimet ennen vappua annetun vapauttavan ratkaisun jälkeen jatkuvat kuten aiemmin?

[Riiva]

Onko jollain Suomen kuvalehden tunnuksia ja voisi referoida onko jutussa jotain erityisen huomattavaa?

https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/ana ... 1777607878

[Arkipäiväinen]

Jos jollain on jakaa tuomio kokonaisuudessaan, laittakoon jakoon kiitos.

En osaa jakaa järkevästi, mutta olen nyt lukenut koko tuomion ja voin kertoa, että vaikka seurasin kaikkia liveseurantoja oikeudenkäynnin aikaan, niin paljon jäi siellä myös kertomatta. Kokonaisuudessaan niin äärettömän surullista ja kamalaa, ihan se mitä lapsille on ihan riidattomasti tapahtunut. Aueria ja Ihleä unohtamatta. Poliisin toiminnasta media on kirjoittanut yllättävän vähän ja toivon todella, että joku ainakin tähän tarttuisi ja alkaisi penkoa enemmän. Jos joku vielä epäilee Auerin syyllisyyttä mihinkään tai hänen oikeusmurhan uhriksi joutumista tuon tuomion lukemisen jälkeen, niin aika sairas ihminen saa olla..

Ilmeisesti käräjäoikeuden päätös on joskus tulossa julkiseen jakoon? Vai saako sen itselleen tilaamalla? Tietää jo etukäteen, miten vihainen olo tulee kun sitä alkaa lukemaan, mutta kyllähän se lukea pitää. Samoin pitää lukea Mäkisen ja Rämön Oikeusmurha II ja katsoa Lehdon dokumentti oikeudenkäynnistä. Hän on ollut kameroiden kanssa katsomassa oikeussalissa ja eiköhän sitäkin matskua tulla dokumentissa näkemään. Näitä ei varmaan tulla julkaisemaan ennen kuin vahingonkorvauspäätös on paketissa. Jos uusi tutkinta viranomaisten toimista käynnistyy, se kannattaa jättää sitten kolmososaa varten.

Rasittavaa, että jotkut jaksaa vieläkin spämmätä.

[kirjakeräilijä]

Onko jollain Suomen kuvalehden tunnuksia ja voisi referoida onko jutussa jotain erityisen huomattavaa?

https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/ana ... 1777607878

Linkistä pitäisi avautua ilmainen näyteartikkeli:
https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/ana ... xoYQDL3cNw

[Riiva]

… Linkistä pitäisi avautua ilmainen näyteartikkeli: …

Kiitos. Aika lyhyt ja yleisluontoinen juttu, mutta kyllähän tuo asiantuntijuus ja sen arviointi oikeudessa on yksi niistä asioista joiden kehittämiseen tämän tapauksen toivoisi johtavan.

[Josefiina Punakulta]

Jos jollain on jakaa tuomio kokonaisuudessaan, laittakoon jakoon kiitos.

En osaa jakaa järkevästi, mutta olen nyt lukenut koko tuomion ja voin kertoa, että vaikka seurasin kaikkia liveseurantoja oikeudenkäynnin aikaan, niin paljon jäi siellä myös kertomatta. Kokonaisuudessaan niin äärettömän surullista ja kamalaa, ihan se mitä lapsille on ihan riidattomasti tapahtunut. Aueria ja Ihleä unohtamatta. Poliisin toiminnasta media on kirjoittanut yllättävän vähän ja toivon todella, että joku ainakin tähän tarttuisi ja alkaisi penkoa enemmän. Jos joku vielä epäilee Auerin syyllisyyttä mihinkään tai hänen oikeusmurhan uhriksi joutumista tuon tuomion lukemisen jälkeen, niin aika sairas ihminen saa olla..

Ilmeisesti käräjäoikeuden päätös on joskus tulossa julkiseen jakoon? Vai saako sen itselleen tilaamalla? Tietää jo etukäteen, miten vihainen olo tulee kun sitä alkaa lukemaan, mutta kyllähän se lukea pitää. Samoin pitää lukea Mäkisen ja Rämön Oikeusmurha II ja katsoa Lehdon dokumentti oikeudenkäynnistä. Hän on ollut kameroiden kanssa katsomassa oikeussalissa ja eiköhän sitäkin matskua tulla dokumentissa näkemään. Näitä ei varmaan tulla julkaisemaan ennen kuin vahingonkorvauspäätös on paketissa. Jos uusi tutkinta viranomaisten toimista käynnistyy, se kannattaa jättää sitten kolmososaa varten.

Rasittavaa, että jotkut jaksaa vieläkin spämmätä.

Sen saa tilaamalla. Joku ihmetteli, miten lapset ovat voineet keksiä ja tietää asioita. Aika seikkaperäisesti on selostettu sitä järkyttävää henkistä väkivaltaa jota ovat kokeneet ja kerrottu miten kertomukset on kysymyksillä johdateltu. Toivon todella, että asiassa mukamas "asiantuntijoina" esiintyneet häpeävät ja ymmärtävät luopua tehtävistään totaalisen ammattitaidottomuuden vuoksi. Niin monella vastuullisella henkilöllä on kyllä pallo tippunut niin pahasti ilman mitään perustetta.

[Kyo_Saki2]

Tietysti kannattaa/pitää muistaa se, että aiempi käsittely oli salaisuuden verhon takana. Ja siellähän voi näköjään tapahtua ja tehdä vaikka mitä. UV-valon käyttö hakee kyllä vertaistaan pseudotieteen saralla, mitä on kuitenkin oikeuskin pitänyt uskottavana vielä muutama vuosi sitten.

[Arkipäiväinen]

En osaa jakaa järkevästi, mutta olen nyt lukenut koko tuomion ja voin kertoa, että vaikka seurasin kaikkia liveseurantoja oikeudenkäynnin aikaan, niin paljon jäi siellä myös kertomatta. Kokonaisuudessaan niin äärettömän surullista ja kamalaa, ihan se mitä lapsille on ihan riidattomasti tapahtunut. Aueria ja Ihleä unohtamatta. Poliisin toiminnasta media on kirjoittanut yllättävän vähän ja toivon todella, että joku ainakin tähän tarttuisi ja alkaisi penkoa enemmän. Jos joku vielä epäilee Auerin syyllisyyttä mihinkään tai hänen oikeusmurhan uhriksi joutumista tuon tuomion lukemisen jälkeen, niin aika sairas ihminen saa olla..

Ilmeisesti käräjäoikeuden päätös on joskus tulossa julkiseen jakoon? Vai saako sen itselleen tilaamalla? Tietää jo etukäteen, miten vihainen olo tulee kun sitä alkaa lukemaan, mutta kyllähän se lukea pitää. Samoin pitää lukea Mäkisen ja Rämön Oikeusmurha II ja katsoa Lehdon dokumentti oikeudenkäynnistä. Hän on ollut kameroiden kanssa katsomassa oikeussalissa ja eiköhän sitäkin matskua tulla dokumentissa näkemään. Näitä ei varmaan tulla julkaisemaan ennen kuin vahingonkorvauspäätös on paketissa. Jos uusi tutkinta viranomaisten toimista käynnistyy, se kannattaa jättää sitten kolmososaa varten.

Rasittavaa, että jotkut jaksaa vieläkin spämmätä.

Sen saa tilaamalla. Joku ihmetteli, miten lapset ovat voineet keksiä ja tietää asioita. Aika seikkaperäisesti on selostettu sitä järkyttävää henkistä väkivaltaa jota ovat kokeneet ja kerrottu miten kertomukset on kysymyksillä johdateltu. Toivon todella, että asiassa mukamas "asiantuntijoina" esiintyneet häpeävät ja ymmärtävät luopua tehtävistään totaalisen ammattitaidottomuuden vuoksi. Niin monella vastuullisella henkilöllä on kyllä pallo tippunut niin pahasti ilman mitään perustetta.

Kiitos tiedosta. Nyt on laitettu lukupaketti tilaukseen. Sen verran tiiviisti tuli tuota oikeudenkäynnin mediaraportointia syksyllä seurattua ja vaikka paljonhan sieltä nousi asiaa esiin, se oli itsestäänselvä, että monestakin syystä paljon mielenkiintoista on jäänyt uutisoimatta.

Tuossa asiantuntijapelissä surullisinta tietenkin on, että se henkilöityy muutamaan kusipäähän, jotka saavat sitten virka-asemansa turvin pyörät pyörimään. Lapsia haastatelleet oikeuspsykologit eivät kyseensalaistaneet kertomuksia, koska Joki-Erkkilä oli sanonut, että kyllä ne pitää paikkansa. Se on lääketieteellisesti todistettu. Tai näin se mediassa esitettiin - katsotaas sitten tarkemmin, kun pääsee tuon 250 sivuisen lukupaketin kimppuun.

[rikkalapio]

Otetaan tää nyt ylös ettei katoa

Kun Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi kesäkuussa 2012 Anneli Auerin ja Jens Kukan vankeuteen seksuaali- ja väkivaltarikoksista, se perusteli tuomiota julkisesti yhdellä virkkeellä.

”Ratkaisun perusteluissa on keskeisellä sijalla asiantuntijoiden lausumiin ja lääkärintarkastuksissa tehtyihin havaintoihin pohjautuva asianomistajien kertomusten luotettavuuden arviointi”, virke kuului.

Vuotta myöhemmin Turun hovioikeus antoi Kukalle kymmenen ja Auerille 7,5 vuoden rangaistukset. Myös hovioikeus kertoi todisteista niukasti julkisuuteen ja korosti asiantuntijatiedon merkitystä.

Hovioikeus totesi ”kolmen kokeneen erikoislääkärin” löytäneen kolmelta lapselta ”arpi- ja vammalöydöksiä”. Yhdellä lapsella niitä oli selosteen mukaan ollut jopa 105 kappaletta.

”Lääkärit ovat olleet kaikista löydöksistä keskenään yhtä mieltä.”

Molemmat oikeuskäsittelyt käytiin suljetuin ovin. Järjestely on seksuaalirikosjutuissa tavanomainen ja sitä perustellaan uhrien suojelemisella. Salaamalla oman toimintansa perusteet oikeus pyytää myös kansalaisia luottamaan harkintakykyynsä.

Keskiviikkona 29. huhtikuuta 2026 Varsinais-Suomen käräjäoikeus kumosi kaikki Aueria ja Kukkaa vastaan nostetut syytteet seksuaalirikoksista ja pahoinpitelyistä. Keskeinen peruste uudelle oikeudenkäynnille oli se, että lapset olivat aikuisina peruneet aiemmat kertomuksensa.

Tällä kertaa valtaosa oikeudenkäynnistä ja 251-sivuisesta tuomiosta olivat julkisia. Siitä kiitos kuuluu Auerin lapsille, jotka mahdollistivat avoimuuden luopumalla osasta yksityisyyden suojaansa. Ilman heidän tahtoaan oikeutta olisi tälläkin kertaa käyty suljetuin ovin.

Silloin suurelta yleisöltä olisi jälleen pimitetty tieto siitä, kuinka hataraa näyttö todellisuudessa oli.

Syyttäjä toi oikeuteen käytännössä samat todisteet, joiden nojalla Auer ja Kukka aikanaan tuomittiin. Uutta oli vain hypoteesilausunto, jonka olivat kirjoittaneet kaksi Auerin lapsia aiemmin haastatellutta psykologia. Siinä he lähinnä esittivät teorioi­ta, miksi aikuiset lapset olisivat valehdelleet peruessaan aiemmat kertomuksensa.

Auerin ja Kukan puolustuksen asiantuntijat esittelivät tutkimuksia vieraannuttamisena tunnetusta ilmiöstä. Ydinajatus oli, että sijaisvanhemmat katkoivat lasten välit muihin läheisiin. Sosiaalinen paine ja johdattelu saivat lapset kertomaan hurjia tarinoita.

Käräjäoikeus arvioi lasten kertomukset epäluotettaviksi. Edeltäjistään poiketen se tiesi aikuisten lasten peruneen puheensa. Kertomusten epäluotettavuudesta oli kuitenkin tuotettu merkittävästi näyttöä myös aiempiin oikeudenkäynteihin.

Esimerkiksi psykologian tohtorit Pekka Santtila ja Katarina Finnilä olivat kirjoittaneet jo ensimmäiseen vuoden 2012 käsittelyyn 110-sivuisen lausunnon Auerin puolustukselle. Siinä he arvostelivat lasten haastatteluja johdatteleviksi ja niistä laadittuja lausuntoja heikkolaatuisiksi. Santtila ja Finnilä ovat lasten haastattelemisen suomalaisia pioneereja.

Kokeneiden asiantuntijoiden murskakritiikin olisi voinut tuoda esille julkisissa selosteissa loukkaamatta lasten yksityisyyttä. Kaksi oikeusastetta päätti kuitenkin salata kiusalliset soraäänet.

Yksi Varsinais-Suomen käräjäoikeuden uuden tuomion avainkohdista kuuluu: ”Kertomukset eivät saa mainittavaa tukea somaattisesta näytöstä eivätkä muusta esitetystä näytöstä.”

Saman oikeuden vuonna 2012 antama tuomio on yhä salainen, mutta Suomen Kuvalehti on perehtynyt siihen.

Tuolloin oikeus katsoi, että ”somaattiset löydökset tukevat lasten kertomuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Muuta järkevää selitystä kaikkien kolmen lapsen ano-genitaalialueen vammoihin ei ole tullut esiin.”

On syytä kysyä, miten samoja lääkärintutkimuksia voidaan tulkita näin poikkea­villa tavoilla. Vastaus löytyy oikeusjärjestelmän puutteellisesta kyvystä ymmärtää tieteen kriteerejä.

Auerin lasten arpihavaintoja ei tehty aikanaan paljaalla silmällä, vaan ultraviolettivalon avulla. Uv-tutkimukset teki gynekologi Minna Joki-Erkkilä, joka oli menetelmän pioneeri Suomessa.

Mikään muu lasten terveystiedoissa ei tukenut väitteitä huomattavasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Aiemmat oikeusasteet ohittivat ristiriidan ja kallistuivat uskomaan Joki-Erkkilän löydösten todenmukaisuuteen.

Oikeus ei aiemmin pysähtynyt arvioimaan menetelmän luotettavuutta. Se on mahdollista, koska suomalainen oikeus ei edellytä asiantuntijatiedolta näyttökriteereitä.

Sellaisia ovat esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1993 laatimat Daubert-kriteerit.

Niiden mukaan oikeuteen kelpuutetusta menetelmästä tulee olla tutkimustietoa, joka osoittaa sen pystyvän mittamaan asiaa, jonka mittaamiseen se on tarkoitettu. Käytännössä kriteerien tarkoitus on turvata, että oikeudessa sovelletaan vain tieteellisesti uskottavia menetelmiä.

Suomessa huomio kohdistuu menetel­mien­ sijaan henkilöön. Oikeuden käytänteitä määrittävässä laissa asiantuntemuksen kriteereistä sanotaan ainoastaan, että ”asiantuntijan on oltava rehelliseksi ja alallaan taitavaksi tunnettu”.

Auer-oikeudenkäynneissä saatiin karu muistutus siitä, mihin asiantuntijatiedon leväperäinen tulkitseminen voi johtaa. Auerin puolustus toi uuteen oikeudenkäyntiin lausunnon Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Siinä kyseenalaistettiin jyrkästi uv-valon soveltuvuus vanhojen arpien havaitsemiseen.

”Tiedossamme ei ole, että ultraviolettivalolla olisi saatavissa iholta esille arpia, jotka eivät olisi jo näkyvässä valossa erotettavissa”, oikeuslääketieteen erikoislääkäri Sirkka Goebeler kirjoitti.

Osa Auerin lasten kertomuksiin aikoinaan uskoneista psykologeista oli aluksi epäillyt tarinoita. Vasta Joki-Erkkilän arpilöydökset saivat heidät uskomaan kertomuksia, jotka vilisivät epärealistisia elementtejä.

Uudessa oikeudenkäynnissä Joki-Erkkilällä oli vaikeuksia osoittaa arpia oikeudelle esitetyistä kuvista.

Lopulta Anneli Auerin keskimmäinen tytär astui tuomareiden aition eteen esittelemään paljasta olkapäätään. Joki-Erkkilältä kysyttiin, näkikö hän yhä siinä aiemmin havaitsemansa arven.

Gynekologi ojensi sormensa.

Tuomion sivulla 192 lukee: ”Joki-Erkkilä on käräjäoikeuden pääkäsittelyssä osoittanut tytön olkapäässä arven, jota käräjäoikeus­ ei kyennyt havaitsemaan.”

[piitu73]

Otetaan tää nyt ylös ettei katoa

Kun Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi kesäkuussa 2012 Anneli Auerin ja Jens Kukan vankeuteen seksuaali- ja väkivaltarikoksista, se perusteli tuomiota julkisesti yhdellä virkkeellä.

”Ratkaisun perusteluissa on keskeisellä sijalla asiantuntijoiden lausumiin ja lääkärintarkastuksissa tehtyihin havaintoihin pohjautuva asianomistajien kertomusten luotettavuuden arviointi”, virke kuului.

Vuotta myöhemmin Turun hovioikeus antoi Kukalle kymmenen ja Auerille 7,5 vuoden rangaistukset. Myös hovioikeus kertoi todisteista niukasti julkisuuteen ja korosti asiantuntijatiedon merkitystä.

Hovioikeus totesi ”kolmen kokeneen erikoislääkärin” löytäneen kolmelta lapselta ”arpi- ja vammalöydöksiä”. Yhdellä lapsella niitä oli selosteen mukaan ollut jopa 105 kappaletta.

”Lääkärit ovat olleet kaikista löydöksistä keskenään yhtä mieltä.”

Molemmat oikeuskäsittelyt käytiin suljetuin ovin. Järjestely on seksuaalirikosjutuissa tavanomainen ja sitä perustellaan uhrien suojelemisella. Salaamalla oman toimintansa perusteet oikeus pyytää myös kansalaisia luottamaan harkintakykyynsä.

Keskiviikkona 29. huhtikuuta 2026 Varsinais-Suomen käräjäoikeus kumosi kaikki Aueria ja Kukkaa vastaan nostetut syytteet seksuaalirikoksista ja pahoinpitelyistä. Keskeinen peruste uudelle oikeudenkäynnille oli se, että lapset olivat aikuisina peruneet aiemmat kertomuksensa.

Tällä kertaa valtaosa oikeudenkäynnistä ja 251-sivuisesta tuomiosta olivat julkisia. Siitä kiitos kuuluu Auerin lapsille, jotka mahdollistivat avoimuuden luopumalla osasta yksityisyyden suojaansa. Ilman heidän tahtoaan oikeutta olisi tälläkin kertaa käyty suljetuin ovin.

Silloin suurelta yleisöltä olisi jälleen pimitetty tieto siitä, kuinka hataraa näyttö todellisuudessa oli.

Syyttäjä toi oikeuteen käytännössä samat todisteet, joiden nojalla Auer ja Kukka aikanaan tuomittiin. Uutta oli vain hypoteesilausunto, jonka olivat kirjoittaneet kaksi Auerin lapsia aiemmin haastatellutta psykologia. Siinä he lähinnä esittivät teorioi­ta, miksi aikuiset lapset olisivat valehdelleet peruessaan aiemmat kertomuksensa.

Auerin ja Kukan puolustuksen asiantuntijat esittelivät tutkimuksia vieraannuttamisena tunnetusta ilmiöstä. Ydinajatus oli, että sijaisvanhemmat katkoivat lasten välit muihin läheisiin. Sosiaalinen paine ja johdattelu saivat lapset kertomaan hurjia tarinoita.

Käräjäoikeus arvioi lasten kertomukset epäluotettaviksi. Edeltäjistään poiketen se tiesi aikuisten lasten peruneen puheensa. Kertomusten epäluotettavuudesta oli kuitenkin tuotettu merkittävästi näyttöä myös aiempiin oikeudenkäynteihin.

Esimerkiksi psykologian tohtorit Pekka Santtila ja Katarina Finnilä olivat kirjoittaneet jo ensimmäiseen vuoden 2012 käsittelyyn 110-sivuisen lausunnon Auerin puolustukselle. Siinä he arvostelivat lasten haastatteluja johdatteleviksi ja niistä laadittuja lausuntoja heikkolaatuisiksi. Santtila ja Finnilä ovat lasten haastattelemisen suomalaisia pioneereja.

Kokeneiden asiantuntijoiden murskakritiikin olisi voinut tuoda esille julkisissa selosteissa loukkaamatta lasten yksityisyyttä. Kaksi oikeusastetta päätti kuitenkin salata kiusalliset soraäänet.

Yksi Varsinais-Suomen käräjäoikeuden uuden tuomion avainkohdista kuuluu: ”Kertomukset eivät saa mainittavaa tukea somaattisesta näytöstä eivätkä muusta esitetystä näytöstä.”

Saman oikeuden vuonna 2012 antama tuomio on yhä salainen, mutta Suomen Kuvalehti on perehtynyt siihen.

Tuolloin oikeus katsoi, että ”somaattiset löydökset tukevat lasten kertomuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Muuta järkevää selitystä kaikkien kolmen lapsen ano-genitaalialueen vammoihin ei ole tullut esiin.”

On syytä kysyä, miten samoja lääkärintutkimuksia voidaan tulkita näin poikkea­villa tavoilla. Vastaus löytyy oikeusjärjestelmän puutteellisesta kyvystä ymmärtää tieteen kriteerejä.

Auerin lasten arpihavaintoja ei tehty aikanaan paljaalla silmällä, vaan ultraviolettivalon avulla. Uv-tutkimukset teki gynekologi Minna Joki-Erkkilä, joka oli menetelmän pioneeri Suomessa.

Mikään muu lasten terveystiedoissa ei tukenut väitteitä huomattavasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Aiemmat oikeusasteet ohittivat ristiriidan ja kallistuivat uskomaan Joki-Erkkilän löydösten todenmukaisuuteen.

Oikeus ei aiemmin pysähtynyt arvioimaan menetelmän luotettavuutta. Se on mahdollista, koska suomalainen oikeus ei edellytä asiantuntijatiedolta näyttökriteereitä.

Sellaisia ovat esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1993 laatimat Daubert-kriteerit.

Niiden mukaan oikeuteen kelpuutetusta menetelmästä tulee olla tutkimustietoa, joka osoittaa sen pystyvän mittamaan asiaa, jonka mittaamiseen se on tarkoitettu. Käytännössä kriteerien tarkoitus on turvata, että oikeudessa sovelletaan vain tieteellisesti uskottavia menetelmiä.

Suomessa huomio kohdistuu menetel­mien­ sijaan henkilöön. Oikeuden käytänteitä määrittävässä laissa asiantuntemuksen kriteereistä sanotaan ainoastaan, että ”asiantuntijan on oltava rehelliseksi ja alallaan taitavaksi tunnettu”.

Auer-oikeudenkäynneissä saatiin karu muistutus siitä, mihin asiantuntijatiedon leväperäinen tulkitseminen voi johtaa. Auerin puolustus toi uuteen oikeudenkäyntiin lausunnon Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Siinä kyseenalaistettiin jyrkästi uv-valon soveltuvuus vanhojen arpien havaitsemiseen.

”Tiedossamme ei ole, että ultraviolettivalolla olisi saatavissa iholta esille arpia, jotka eivät olisi jo näkyvässä valossa erotettavissa”, oikeuslääketieteen erikoislääkäri Sirkka Goebeler kirjoitti.

Osa Auerin lasten kertomuksiin aikoinaan uskoneista psykologeista oli aluksi epäillyt tarinoita. Vasta Joki-Erkkilän arpilöydökset saivat heidät uskomaan kertomuksia, jotka vilisivät epärealistisia elementtejä.

Uudessa oikeudenkäynnissä Joki-Erkkilällä oli vaikeuksia osoittaa arpia oikeudelle esitetyistä kuvista.

Lopulta Anneli Auerin keskimmäinen tytär astui tuomareiden aition eteen esittelemään paljasta olkapäätään. Joki-Erkkilältä kysyttiin, näkikö hän yhä siinä aiemmin havaitsemansa arven.

Gynekologi ojensi sormensa.

Tuomion sivulla 192 lukee: ”Joki-Erkkilä on käräjäoikeuden pääkäsittelyssä osoittanut tytön olkapäässä arven, jota käräjäoikeus­ ei kyennyt havaitsemaan.”

Joki-Erkkilä toimi kaikessa vastoin omia vakuuttelujaan tutkimusten kulusta.
Esimerkiksi mikäli lapsi haluaa, että tutkimus keskeytetään niin se keskeytetään. Näinhän ei tapahtunut, kun esikoinen itki ja pyysi lopettamaan. Minna jatkoi tonkimistaan ja kuvaamista. Omat traumat ajoivat häntä hänen päättämään päämäärään tuloksissa.

[Pesukarhu]

--
Esimerkiksi psykologian tohtorit Pekka Santtila ja Katarina Finnilä olivat kirjoittaneet jo ensimmäiseen vuoden 2012 käsittelyyn 110-sivuisen lausunnon Auerin puolustukselle. Siinä he arvostelivat lasten haastatteluja johdatteleviksi ja niistä laadittuja lausuntoja heikkolaatuisiksi. Santtila ja Finnilä ovat lasten haastattelemisen suomalaisia pioneereja.

Kokeneiden asiantuntijoiden murskakritiikin olisi voinut tuoda esille julkisissa selosteissa loukkaamatta lasten yksityisyyttä. Kaksi oikeusastetta päätti kuitenkin salata kiusalliset soraäänet.

Vahvistaa käsitystäni siitä, että Anneli oli pakko saada tuomittua edes jostain. Syyllinen tai ei, mielestäni hän on tässä lähes 20 vuoden aikana kärsinyt rangaistuksensa.

[piitu73]

--
Esimerkiksi psykologian tohtorit Pekka Santtila ja Katarina Finnilä olivat kirjoittaneet jo ensimmäiseen vuoden 2012 käsittelyyn 110-sivuisen lausunnon Auerin puolustukselle. Siinä he arvostelivat lasten haastatteluja johdatteleviksi ja niistä laadittuja lausuntoja heikkolaatuisiksi. Santtila ja Finnilä ovat lasten haastattelemisen suomalaisia pioneereja.

Kokeneiden asiantuntijoiden murskakritiikin olisi voinut tuoda esille julkisissa selosteissa loukkaamatta lasten yksityisyyttä. Kaksi oikeusastetta päätti kuitenkin salata kiusalliset soraäänet.

Vahvistaa käsitystäni siitä, että Anneli oli pakko saada tuomittua edes jostain. Syyllinen tai ei, mielestäni hän on tässä lähes 20 vuoden aikana kärsinyt rangaistuksensa.

Kyllä! Tämä on jo pidempi, kuin elinkautinen.