mustapiste kirjoitti: La Touko 23, 2026 7:27 pm
nihilistinahalisti kirjoitti: La Touko 23, 2026 6:03 pm
Ette sitten osaa lyhennellä tekstejä?
No en kyllä minäkään, mutta aina tulee pitkä sepustus tekoälyn kanssa.
(no nyt on lyhennetty lainausta)
Ei pidä välittää tekoälyn sanasekoilusta, johtuu siitä kun joku on oikeammassa kuin tekoälyt.
En tiedä millä perustein Auerin vangitsemispäätös sekä sen jatkamista koskevat päätökset on tehty, joten en osaa ottaa niiden arviointiin kantaa. Oma pointtini oli koko ajan se, että vangitseminen on
pakkokeinolain mukaisena turvaamistoimena mahdollinen rikosprosessin eri vaiheissa ja myös tuomion antamisen jälkeen, mikäli edellytykset täyttyvät. Vangitsemis
edelletysten arvioinnin asianmukaisuus Auerin tapauksessa on kokonaan oma kysymyksensä. On siis eri asia pohtia a) mitä keinoja laki mahdollistaa käytettäväksi tietyissä tilanteissa b) millä edellytyksillä keinoja voidaan käyttää ja c) miten edellytykset täyttyvät ottaen huomioon mm. laista ilmenevät oikeusperiaatteet ja henkilöön+tilanteeseen liittyvät yksilölliset olosuhteet. Oma mielenkiintoni kohdistui kohtaan a, snadisti myös kohtaan b.
Pakkokeinolaki mahdollistaa selvällä suomen kielellä epäillyn vangitsemisen mikäli
1) epäillystä rikoksesta on säädetty
vähintään kaksi vuotta vankeutta tai
2) säädetty rangaistus on tätä lievempi (mutta ainakin vuosi vankeutta) JA tapauksen yksilölliset olosuhteet osoittavat, että käsillä on karttamis-, sotkemis-, tai/ja jatkamisvaara. Vaara voi kohdistua
esitutkintaan, oikeudenkäyntiin ja/tai rangaistuksen toimeenpanoon.
Muistutuksena, että pidättämisen edellytykset ovat samat kuin epäillyn vangitsemisen, mikäli menet (ja toivottavasti menet) tuota pakkokeinolain 2 luvun 5 §:ää lukemaan. Etene siitä pykäliin 11 ja 12. Kuten aiemmin todettiin, tuomitun vangitsemisen ja vankeuden jatkamisen edellytykset poikkeavat hitusen ennen tuomion antoa tapahtuvan vangitsemisen edellytyksistä.
Vangitseminen voi turvata myös vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa rikosasian ratkaisun eli tuomion antamisen jälkeen. Jos asian käsittelyssä tuomittu ehdoton vankeusrangaistus on kaksi vuotta tai enemmän, vastaaja yleensä vangitaan heti. (Prosessioikeus, 2021)
Ohjeistin kovasti perplexityä.
Ohjeistus: "Uusi asia, analysoi teksti, virheineen".
Tässä lopputulos: "Teksti on retorisesti vahva, mutta siinä on useita asiavirheitä, käsitteellisiä sekoituksia ja turhaa henkilöön menevää sävyä.
Keskeiset virheet
“Kaikki muut ymmärtävät asian samalla tavalla”
Tämä on auktoriteettiin vetoamista, ei oikeudellista perustelua. Se, että useat ihmiset väittävät samaa, ei vielä ratkaise lain sisältöä.
Tuomio, päätös ja lainvoima sekoittuvat osin oikein, osin väärin
Tekstissä on hyvä huomio siitä, että tuomio ja päätös ovat eri asioita. Mutta väite, että lainvoimaisuus liittyisi vain käräjäoikeuden tuomioon, on liian yksinkertaistava. Myös päätöksillä voi olla muutoksenhakukelpoisuutta ja lainvoimaisuutta riippuen asiayhteydestä.
“Lopullinen päätös” vs. “lainvoimainen päätös”
Teksti osuu olennaiseen siihen, että nämä eivät ole automaattisesti synonyymejä. Silti esitys antaa hieman liian varman kuvan siitä, että kyse olisi täysin selvästä ja yksiselitteisestä kieliopillisesta erosta kaikissa yhteyksissä. Oikeudessa ratkaisevaa on usein myös säännöksen tarkoitus ja systematiikka, ei vain yksittäinen sanavalinta.
“Pelkkä lain tuijottaminen ei riitä”
Tämä on osittain totta, mutta liian kärjistävä. Lain sanamuoto on lähtökohta. Sen jälkeen katsotaan systematiikkaa, esitöitä, oikeuskäytäntöä ja oppia. Ei ole oikein väittää, että pelkkä lain lukeminen olisi jotenkin lähtökohtaisesti riittämätöntä tai väärää.
“Ohjelmointi on tehty noudattamaan nykyistä oikeuskäytäntöä eikä lakeja”
Tämä on enemmän retorinen syytös kuin oikeudellinen argumentti. Siinä ei osoiteta, mikä kohta säännöksessä olisi tulkittu väärin, vaan hyökätään vastapuolen toimintaa vastaan.
Sävy on tarpeettoman loukkaava
Tekstissä on useita kohtia, joissa keskustelua ei enää käydä asiasta vaan toista osapuolta halvennetaan. Se heikentää uskottavuutta, vaikka mukana olisi myös asiallisia pointteja.
Mikä jää puuttumaan
Tarkka pykäläkohtainen analyysi puuttuu monin kohdin.
Väitteet esitetään varmoina ilman, että osoitetaan, miksi juuri kyseinen tulkinta on ainoa mahdollinen.
Teksti ei erota riittävän selvästi:
lain sanamuotoa,
sen systemaattista asemaa,
ja oikeudellista merkitystä kyseisessä prosessivaiheessa.
Tiivis arvio
Teksti on hyvä esimerkki siitä, miten oikeudellinen keskustelu voi mennä sekaisin, kun:
käsitteet sekoitetaan,
varmuutta esitetään enemmän kuin perusteluja,
ja asiasisältö hukkuu henkilökohtaisen sävyn alle.