Janne Puhakan murha Espoossa 13.10.2024

[liukaslahna]

"Mies joka ei ole koskaan ollut väkivaltainen on ottanut aseen esille vain puhdistaakseen sen. Tämä mies kilahtaa, raivostuu toiselle henkilölle. Miksi hänen ensireaktio on ladata ase ja ampua tuo henkilö?"

Tuon kysymyksen kun laittaa muutamalle tekoälylle niin alkaa tulla vähän liiankin tuttua kamaa suoraan Nordmon puolustuksesta.

[Lauha]

Kyllä mä luin, mutta aina voidaan sanoa, että jos sulla on haulikko, voit liittää sen mukaan viesteihin. Vähän samaan tapaan siis kuin jos sanoisit, että ”minä annan sille turpaan”, koska sulla on nyrkit. Se ei välttämättä tarkoita mitään. Sekin on hetkellinen reaktio.

Siis välttämättä. Jos sä nyt sitten jonkun ajan päästä tirvaiset sitä kaveria nekkuun jonkin riidan päätteeksi, oletko suunnitellut sen?

Tässä nyt on just se oleellinen ero. Oliko Rolf suunnitelmallisesti aikonut tappaa juuri tuolla ja tuolla tavalla Puhakan vai eskaloituiko tilanne? Tai oliko hän ylipäätään vakuuttavasti ja todistettavasti aikonut murhan toteuttaa? Tähän vastausta ei tiedä kuin Rolf. Ja oikeus tekee myöhemmin omat päätelmänsä.

[philt34]

En minä ole puhunut mistään ”hallitsemattomasta stressistä” oikeutuksena mihinkään. Mutta meillä kuitenkin on oikeusjärjestelmässä erilliset nimikkeet tappo ja murha ja niille molemmille on tarkkaan rajatut määritelmät. Minä en ole tuomari, mutta tuomarin tehtävänä on punnita asia esitettyjen todisteiden mukaan, ei sen mukaan, miltä joku tuntuu silleen fiiliksen perusteella.

Eihän me muuten edes tarvittaisi näitä erillisiä nimikkeitä. Kaikki olisi murhia.

Ainakin nyt tälleen seurannan perusteella näyttää siltä, että Rolf tosiaan on harrastanut metsästystä, enkä usko, että Suomeen saisi Norjasta tuoda laillisesti asetta ilman asianmukaisia lupia. Eikä niitä Norjassakaan missään lähikaupassa myydä. Tältä pohjalta ainakin syyttäjän väite siitä, että eihän Rolf koskaan metsästänyt ei pidä paikkaansa.

Voi olla toki täysin totta, että se ase tuotiin juuri sitä tarkoitusta varten, mitä sillä sitten tehtiin, mutta sitä on melko mahdoton todistaa. Siinä on kuitenkin myös ihan aito kutsu tulla tänne metsälle ja hän on aseen kanssa maahan päässyt.

Mitkään vuosien takaiset viestit tai sanomiset nyt ei käy todisteena mihinkään. Ei voida ajatella, että joku vuosia sitten heitetty juttu näyttäytyisi suunnitelmallisuuteena juuri siihen tekoon, josta häntä nyt syytetään. Siis että hän olisi sellaista siitä asti suunnitellut.

Kaikki ei välttämättä aina mene oikein, mutta kaiken pitäisi mennä todisteiden mukaan. Muuten ketä vaan voitaisiin syyttää mistä vaan.

Ja jos nyt oman mielipiteeni sanon tähän, niin kyllähän Rolf murhaaja on. Mutta oikeusprosessi ei ole mielipide.

Luulen, ettet ole täysin tietoinen tämän tapauksen tosiasioista. Kun mainitsin toistuvasti viestejä, joissa hahmoteltiin rikoksen toteutusta, en viitannut uhrin sisarelle muutamaa vuotta aiemmin esitettyihin häiritseviin huomautuksiin.

Puhuin viesteistä, jotka Rolf kirjoitti ystävälleen, kansanedustajalle, vain päiviä ennen murhaa. Niissä hän sanoi haluavansa ampua uhrin haulikolla ja jopa sanoi yhdessä näistä viesteistä olevansa "pakkomielteinen tästä ajatuksesta". Nämä viestit kirjoitettiin tuskin kymmenen päivää ennen murhaa, ei vuosia aiemmin!

Ja heti näiden viestien kirjoittamisen jälkeen Rolf meni Norjaan hakemaan haulikkoaan, jota hän ei ollut koskaan aiemmin ottanut Norjaan mukaansa! Tapahtumien aikajärjestys on silmiinpistävä, ja pitäisi toimia vilpillisesti nähdäkseen sen pelkkänä sattumana, kun Rolf toteutti uhkauksensa vain muutamaa päivää myöhemmin! Lisäksi se, että hän odotti uhriaan kivääri keittiön pöydällä ja patruunat sen vieressä, on myös paljastava. Kokenut metsästäjä tietää oikein hyvin, ettei tällaisia ​​esineitä esillä olevaa henkilöä vastaanoteta. Koska uhrin käynnistä oli ilmoitettu etukäteen, jos hän oli todella ottanut aseensa esiin puhdistaakseen sen tai kouluttaakseen koiraa, hänellä oli runsaasti aikaa laittaa ase ja patruunat kaappiin. Sillä, että hän jätti kaiken näkyviin, voi olla vain yksi merkitys.

Lisäksi rikoksen tekotapa on myös silmiinpistävä: haulikon laukaus selkään (takaapäin), toinen rintaan, ja sitten kallo murskaantui uskomattomalla rajulla tavalla uhrin kuollessa. Tämä viittaa äärimmäisen raakaan teloitukseen, jossa tekijä pyrki tahallaan ja sinnikkäästi varmistamaan uhrin kuoleman.

En ymmärrä, miten voit kirjoittaa kaikkien näiden todisteiden perusteella, että Rolfin tuomitseminen olisi sama asia kuin "kenenkään tuomitseminen" kaikkien näiden aineellisten ja objektiivisten todisteiden perusteella! Tässä ei ole kyse tunteista, vaan objektiivisista tosiasioista.
Jos kaikki nämä tekijät ja näin raa'an rikoksen jälkeen oikeusjärjestelmä tuomitsee Rolfin vain viideksi vuodeksi vankeuteen, se tarkoittaa, että oikeusjärjestelmää on uudistettava, eikä se pysty rankaisemaan äärimmäisimmistä raaoista rikoksista ja perheväkivallasta.
Siksi ehdotin, että tarkastelisitte, kuinka moni Euroopan maa voisi rangaista näin raa'asta puolisoa vastaan ​​tehdystä rikoksesta näin lievällä tuomiolla? 2000-luvulla valtaosa länsimaista on tiukentanut perheväkivaltaa koskevaa lainsäädäntöään. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että perheväkivalta ei ole pelkästään stressiä, vaan narsistista halua ottaa kumppanin henki haltuunsa, ja tällainen raa'a rikos puolustuskyvytöntä uhria vastaan ​​johtaisi vähintään 20 vuoden vankeusrangaistukseen. Naapurimaiden lainsäädännön tarkastelu on merkki avoimuudesta.

Sanon nyt heti alkuun vielä, että mielestäni Rolf teki murhan. Se on kuitenkin mielipide, ei oikeuden tuomio.

Esimerkiksi tuolle, miksi ase oli pyödällä, ihan hyvin voisi keksiä vaihtoehtoisia selityksiä. Vaikkapa nyt, että huoneistoon ei ole tulossa tuntemattomia, ei edes puolituttuja, ei lapsia, vaan hänen hyvin tuntemansa henkilö. Tällöin ei välttämättä tarvisi tällaista piilottaa, jos nyt olisi oikeasti ajatellut aseen joskus puhdistaa.

Painotan nyt edelleen, että tuo on toisen tarina, se voi olla valetta, mutta miten todistat, että mitään muuta mahdollisuutta aseen siinä olemiseen ei voinut olla?

Ja kun se siinä nyt oli, voidaan aivan hyvin väittää, että äkkipikaistuksissaan käytti sitä, mikä käsillä oli.

Puhakka ei itsekään henkensä puolesta pelännyt, koska meni ulkoiluttamaan heidän koiraansa, joten ainakaan mitään häneen korviinsa tulleita uhkauksia, joita olisi pitänyt vakavina, ei ollut.

Ymmärrän hyvin sen, miksi tämä juttu on ongelmallinen, koska periaatteessa jokainen silleen aistii, mitä on tapahtunut. Mutta minä veikkaan tässä, että hovista tulee tuomio taposta. Heitetään nyt vielä arvioksi 11 vuotta. Ja siitä puolet tietty istumista.

Jos olen väärässä, se ei haittaa minua ollenkaan, koska silloin oikeus on löytänyt perusteet ja todisteet tuomita kuten vähän kaikki arvelee homman menneen. En vaan ole vakuuttunut, että niitä lopulta löytyy.

Mutta olen erittäin iloisesti väärässä, jos elinkautinen tuoltakin rapsahtaa.

Uskon, ettet ole lukenut koko kommenttiani. Rolf oli kuvaillut useaan otteeseen kirjallisesti pakkomielteensä "ampua uhri haulikolla" vain päiviä ennen rikosta ja juuri ennen kuin hän meni Norjaan hakemaan asetta viesteissä ystävälleen. Valitettavasti uhri ei ollut koskaan tietoinen näistä uhkaavista viesteistä; muuten hän olisi luultavasti ollut epäluuloisempi. Rikoksen tekotapa kuvattiin useaan otteeseen kirjallisesti vain päiviä ennen kuin hän meni hakemaan asetta (jota ei ollut koskaan aiemmin tuotu Suomeen) ja todella teki rikoksen.

Jos kaikki tämä yhdistettynä siihen tosiasiaan, että hän odotti uhria juuri viesteissä mainitsemansa aseen ja sen vieressä olevien patruunoiden kanssa, ei riitä todistamaan, että hän aikoi tappaa uhrin, niin mikä sitten olisi? Olisiko hänen pitänyt kirjoittaa kaikkialle sosiaaliseen mediaan: "Aion tappaa kumppanini sinä päivänä"? Jos ajattelemme näin, ketään ei voida tuomita murhasta. Tämän järjestelmän vilpillinen tahto, joka katsoo, ettei todisteita ole koskaan tarpeeksi, vaikka nykyajan kertomukset murhasta kuvaavat rikosta tarkasti, on hämmästyttävä. Sanoa ääneen: "Aion lyödä häntä" ja kirjoittaa: "Olen pakkomielteisesti halunnut ampua tämän henkilön haulikollani" ovat kaksi hyvin eri asiaa. Voimme poistaa harkitsemisen murhan kriteereistä, ja kaikki puolisonsa tappavat henkilöt olisivat silloin vaarassa saada vain viiden vuoden vankeustuomion.

Käräjäoikeuden langettama tuomio ei kuitenkaan perustunut harkitsemiseen, vaan teon äärimmäiseen raakuuteen: haulikon laukaus selkään, toinen rintaan, sitten kallo murskaantui käsittämättömällä raakuudella uhrin makaaessa kuolemaisillaan ja täysin puolustuskyvyttömänä maassa. Kaikki kallon ja kasvojen luut murskattiin, itse kivääri tuhoutui teon raa'assa muodossa... Jos tätä tekoa, jossa yhdistyvät laukaukset ja iskut päähän, jotka kohdistetaan uskomattomalla voimalla puolustuskyvyttömään uhriin, ei pidetä "erityisen raakana", niin mitä sitten pidetään? Tällaisen teon pitäminen "tahattomuutena" ja tekijän tuomitseminen vain viiden vuoden vankeusrangaistukseen merkitsisi, kuten sanoin, äärimmäisen perheväkivallan vähättelyä. Perheväkivallan tekijöille sanottaisiin: voit ampua uhrisi, hakata hänet kuoliaaksi, kerskua siitä vain päiviä ennen murhaa kirjoitetuissa viesteissä, mikään ei koskaan riitä tuomitsemaan sinua, vaarana on vain naurettava tuomio.

En ymmärrä, miten voit olla tyytyväinen tähän järjestelmään aikana, jolloin valtaosa Euroopan maista on merkittävästi tiukentanut perheväkivaltaa koskevaa lainsäädäntöään.

Siksi kysyn itseltäni: miten näin äärimmäisen raa'asta rikoksesta voidaan rangaista niin lievästi Skandinavian maassa, joka pitää itseään erityisen edistyksellisenä sosiaalisissa kysymyksissä? Missä tahansa muussa Euroopan maassa näin raa'asta teloituksesta seuraisi vähintään 20 vuoden vankeusrangaistus. Uhri oli 29-vuotias; hän menetti 60 vuotta elämästään, hänen perheensä on tuomittu elinkautiseen vankeuteen. Tuomita tekijä kaikkine aineellisine tekijöineen ja raakuudellaan, joita tämä tapaus sisältää, vain viideksi vuodeksi vankeuteen on kuin sylkeäisi kaikkien niiden uhrien kasvoille, jotka joutuvat päivittäin väkivaltaisen ja narsistisen kumppanin uhreiksi, joka pitää elämäänsä omana.

Tämä osoittaa, että nykyinen oikeusjärjestelmä ei kykene rankaisemaan asianmukaisesti tällaisesta rikoksesta.

Mutta toivotaan, että hänet tuomitaan elinkautiseen vankeuteen, kuten ensimmäisessä tapauksessa, ainakin teon äärimmäisen raakuuden vuoksi, jota tuskin voidaan kiistää!

[Titityy]

Mielestäni tässä on myös oleellista että Rolf ei ole "vain" sanonut "ai että tekisi mieli tappaa Janne" sen enempää spesifoimatta että miten. Vaan hän on kertonut viesteissään tekotavan eli haulikolla ampumisen sekä sen että toisi haulikon mukanaan Suomeen juuri Jannen surmaamistarkoituksessa. Ja vain alle 2 vuorokautta tästä viestistä hän on alkanut selvittää googlen avulla että miten aseen saa tuotua Suomeen.

Mielestäni näissä kahdessa on vissi ero, mutta olen vain ylikiinnostunut maallikko joten en varmaksi voi sanoa

[Titityy]

Huvitti myös tänään oikeudessa, kun Rolf kertoi että maksoi erityisesti suhteen alkuaikoina Jannen menoja koska Jannella ei ollut rahaa ja hänellä oli. Janne oli 19-vuotias lukiolainen joka asui äidillään, sinä eläinlääkäri ja toimitusjohtaja

[Lauha]

Täälläkin on ollut monia tapauksia, missä tapon yrityksestä tuomittu on tuomittu tuosta nimikkeestä juuri siksi, että ”elämänkokemukseen perustuen henkilön olisi pitänyt ymmärtää toisen osapuolen mahdollinen kuolema”.

Kyllä mä sanoisin, että samaan kokemukseen perustuen jos mä menisin ampumaan jotain ihmistä kaksi kertaa lähietäisyydeltä haulikolla, olettaisin sen kuolleen.

Jotain hautarauhan rikkomista tai jotain tohon sitten voisi kaivella sen hakkaamisen takia, mutta niistä nyt ei mitään tule.

Nämä on kuitenkin niitä pointteja, jotka varmasti nousee esiin.

[philt34]

Kyllä mä luin, mutta aina voidaan sanoa, että jos sulla on haulikko, voit liittää sen mukaan viesteihin. Vähän samaan tapaan siis kuin jos sanoisit, että ”minä annan sille turpaan”, koska sulla on nyrkit. Se ei välttämättä tarkoita mitään. Sekin on hetkellinen reaktio.

Siis välttämättä. Jos sä nyt sitten jonkun ajan päästä tirvaiset sitä kaveria nekkuun jonkin riidan päätteeksi, oletko suunnitellut sen?

Tässä nyt on just se oleellinen ero. Oliko Rolf suunnitelmallisesti aikonut tappaa juuri tuolla ja tuolla tavalla Puhakan vai eskaloituiko tilanne? Tai oliko hän ylipäätään vakuuttavasti ja todistettavasti aikonut murhan toteuttaa? Tähän vastausta ei tiedä kuin Rolf. Ja oikeus tekee myöhemmin omat päätelmänsä.

Hän ei maininnut vain haulikkoa; hän kuvaili kirjallisesti useaan otteeseen, vain päiviä ennen tekoa, haluavansa ampua uhri haulikolla ja jopa kirjoitti yhdessä viestissään olevansa "pakkomielteinen" ajatuksesta. Näissä viesteissä ei ollut mitään impulsiivista. Tämä ei päde lainkaan henkilöön, joka sanoisi suullisesti: "Minun tekee mieli lyödä jotakuta." Jos pidämme tällaisia ​​lausuntoja – joissa kuvataan kirjallisesti useaan otteeseen pakkomiellettä uhrin ampumisesta haulikolla juuri ennen Norjaan matkustamista hakemaan kivääriä, jota ei ollut koskaan aiemmin tuotu Suomeen, ja rikoksen tekemistä vain muutamaa päivää myöhemmin – riittämättöminä, mikään ei koskaan riitä, ja harkitseminen voidaan poistaa murhan kriteereistä.

Mitä muuta olisi voitu tarvita?

Periaatteessa henkilö, joka suunnittelee murhaa etukäteen, ei aio julkaista jokaisella sosiaalisen median alustalla: "Aion tappaa kumppanini sinä ja sinä päivänä sinä ja sinä aikana."

Käräjäoikeuden langettama tuomio ei kuitenkaan keskittynyt harkittuun suunnitteluun, vaan teon äärimmäiseen raakuuteen: laukaus selkään, toinen rintaan ja sitten kallo murskattiin uskomattomalla raa'alla tavalla uhrin makaaessa kuolemaisillaan ja täysin puolustuskyvyttömänä maassa. Kaikki kallon ja kasvojen luut murskattiin, ja itse ase tuhoutui hyökkäyksen raakuudessa. Jos tätä tekoa, jossa yhdistyvät laukaukset ja iskut päähän, jotka kohdistetaan uskomattomalla voimalla puolustuskyvyttömään uhriin, ei pidetä "erityisen raa'ana", niin mikä sitten on? Kuinka kukaan voisi kieltää tämän teloituksen poikkeuksellisen raa'an luonteen? On huomattava, että tekijän käytös murhan jälkeen – ruumiin valokuvaaminen 11 minuutin välein – on myös ristiriidassa impulsiivisen rikoksen kanssa. Jos edes tätä elementtiä ei enää tunnusteta, se osoittaa selvästi Suomen oikeusjärjestelmän kyvyttömyyden nykymuodossaan rangaista tehokkaasti raaoista rikoksista ja perheväkivallasta. Missä tahansa muussa Euroopan maassa tällainen raa'a teloitus johtaisi vähintään 20 vuoden vankeusrangaistukseen. Perheväkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä on tiukennettu useimmissa länsimaissa, eikä raakaa murhaa voida perustella "erosta johtuvalla stressillä". Tätä puolustusta ei edes hyväksyttäisi useimmissa maissa. Miksi Skandinavian maat, joiden oletetaan olevan maailman kehittyneimpiä, tuomitsevat niin harvoin äärimmäisimmät perheväkivallan muodot?

[Lauha]

Kuten sanoikin tossa äsken, kaksi laukausta normaalisti kyllä riittää tappamaan ihmisen. On ihan perusteltua väittää, että hän luuli toisen kuolleen, oli se sitten totta tai ei.

Suomi muuten ei kuulu Skandinaviaan.

[philt34]

Mielestäni tässä on myös oleellista että Rolf ei ole "vain" sanonut "ai että tekisi mieli tappaa Janne" sen enempää spesifoimatta että miten. Vaan hän on kertonut viesteissään tekotavan eli haulikolla ampumisen sekä sen että toisi haulikon mukanaan Suomeen juuri Jannen surmaamistarkoituksessa. Ja vain alle 2 vuorokautta tästä viestistä hän on alkanut selvittää googlen avulla että miten aseen saa tuotua Suomeen.

Mielestäni näissä kahdessa on vissi ero, mutta olen vain ylikiinnostunut maallikko joten en varmaksi voi sanoa

Suomen oikeusjärjestelmässä on merkittävää vilpillistä tahtoa. Missä tahansa muussa Euroopan maassa näin raaka rikos – useiden laukausten, täysin murskatun kallon yhdistäminen uhrin maatessa kuolemaisillaan ja puolustuskyvyttömänä sekä runsas fyysinen todistusaineisto, joka viittaa ennalta suunniteltuun toimintaan – oikeuttaisi vähintään 20 vuoden vankeusrangaistuksen, ellei jopa elinkautisen vankeusrangaistuksen.

Mutta täällä näyttää siltä, ​​ettei todisteita ole koskaan riittävästi, joten millään hataralla ja epäuskottavalla selityksellä, jonka murhaaja on keksinyt vaikuttavalla vilpillisyydellä, on enemmän painoarvoa kuin objektiivisella fyysisellä todistusaineistolla.

Itse asiassa kaikki on järjestelmällisesti suunniteltu tekijän hyödyksi.

Onneksi rikoksen äärimmäistä raakuutta, sellaisena kuin se on kuvattu oikeuslääketieteellisessä raportissa – laukaukset, täysin murskatun kallon yhdistäminen uhrin maatessa puolustuskyvyttömänä ja kuolemaisillaan maassa – ei periaatteessa pitäisi voida kiistää.

[philt34]

Kuten sanoikin tossa äsken, kaksi laukausta normaalisti kyllä riittää tappamaan ihmisen. On ihan perusteltua väittää, että hän luuli toisen kuolleen, oli se sitten totta tai ei.

Suomi muuten ei kuulu Skandinaviaan.

Jos hän todella uskoi uhrin kuolleen, miksi hän jatkoi kallonsa murskaamista niin rajusti?

Kaksi laukausta rintaan eivät välttämättä ole kohtalokkaita. Jos laukaus ei osu elintärkeisiin elimiin, ei ole syytä välittömään kuolemaan tai tajunnan menetykseen.

Haavat olivat katkaisseet hänen kylkiluunsa ja keuhkonsa; hänen on täytynyt kärsiä valtavasti, mutta ei ollut mitään syytä hänen kuolla tai edes menettää tajuntansa välittömästi. Kipu luultavasti sai hänet voihkimaan tai jopa huutamaan. Kalloon niin raivokkaasti kohdistetuilla iskuilla saattoi olla vain yksi tarkoitus: lopettaa kuoleva, puolustuskyvytön uhri, aivan kuten metsästyksessä: kun eläin ei kuole välittömästi, on yleistä käytäntöä lopettaa se murskaamalla sen kallo kivellä tai kuristamalla se.

Lisäksi lääkärintarkastusraportti osoitti selvästi, että välitön kuolinsyy oli erittäin raju isku uhrin kalloon, joka oli hyvinkin elossa, mutta kuoli laukauksiin. Joka tapauksessa en ymmärrä, miten se muuttaa teloituksen raakuutta: haulikon ampuminen selkään, toisen rintaan ja sitten tuskallisen ja puolustuskyvyttömän uhrin viimeistely murskaamalla jokainen luu kallosta ja kasvoista, kunnes ase on tuhottu... Mikä voisi olla raa'ampaa? Pitäisikö sen olla niin raa'aa, että kurkku viilletään auki kahden laukauksen ja täysin murskatun kallon jälkeen käsittämättömällä väkivallalla?

[negraham]

^^Tuo juurikin. Jos ei kestä normaalia parisuhteen loppumista ilman tappamatta toista ja vielä jo kuolleen ihmisen kallon hakkaaminen tuusan nuuskaksi vielä päälle kertoo että ei ole sopiva elämään muiden ihmisten keskuudessa. Pettäminen ei riitä syyksi.

Ei välttämättä ollut kuollut vielä kun päätä hakattiin piipulla. Rolf ampui Jannea kaksi kertaa lintuhauleilla. Voi olla että Janne on jäänyt kitumaan ja Rolfin on ollut pakko lopettaa rakkaansa kituminen hakkaamalla päätä 9-10 kertaa haulikon piipulla. Kamalaa joutua sellaiseen tilanteeseen. Mutta käytännössä Janne olisi kyllä kuollut ihan ilman piipulla hakkaamistakin, Rolf ei vaan voinut katsella rakastamansa miehen kuolonkamppailua. Mies - poika menetti toivonsa, rakasti.

[Kirjoittaja10]

^^Tuo juurikin. Jos ei kestä normaalia parisuhteen loppumista ilman tappamatta toista ja vielä jo kuolleen ihmisen kallon hakkaaminen tuusan nuuskaksi vielä päälle kertoo että ei ole sopiva elämään muiden ihmisten keskuudessa. Pettäminen ei riitä syyksi.

Ei välttämättä ollut kuollut vielä kun päätä hakattiin piipulla. Rolf ampui Jannea kaksi kertaa lintuhauleilla. Voi olla että Janne on jäänyt kitumaan ja Rolfin on ollut pakko lopettaa rakkaansa kituminen hakkaamalla päätä 9-10 kertaa haulikon piipulla. Kamalaa joutua sellaiseen tilanteeseen. Mutta käytännössä Janne olisi kyllä kuollut ihan ilman piipulla hakkaamistakin, Rolf ei vaan voinut katsella rakastamansa miehen kuolonkamppailua. Mies - poika menetti toivonsa, rakasti.

Sen totesi oikeuslääkäri, että kaikki vammat olivat vuotaneet verta, eli Janne oli elossa kun häntä hakattiin. Sanottiin jopa, että jos olisi heti ampumisen jälkeen saanut apua, olisi voinut jopa selvitä. Ja kuten täälläkin on jo aikaisemmin keskusteltu, Janne ei Rolfin väittämän mukaan vain kaatunut ampumisen jälkeen ja sitten R luullut kuolleeksi (), vaan todistetusti hän on haavoittuneena, verta vuotavana, liikkunut paikasta toiseen. Ainakin toinen osuma on tullut arkieteisen nurkassa, kun taas Janne kuollut käytävän vessan oven eteen. Tähän liittyen vituttaa suunnattomasti toi Rolfin "muistamattomuus", vaikka ymmärrän että totta kai hän siihen vetoaa kun kerran voi. Mutta on hän itse lukenut sen etpk:n läpi ja nähnyt, että hänen versionsa tapahtumien kulusta on todistetusti paskaa, mutta niin no, eipä sitä kai kukaan "järkevä" murhaaja ala yhtäkkiä myöntämään että joo itseasiassa näinhän se meni.

No mutta en tänään vielä ehtinyt ihan kovin tarkasti lukemaan, mitä kaikkea siellä oikeudenkäynnissä tänään on jaaritella, niin menen lukemaan ja palaan asiaan, jos jotain kommentoitavaa tulee.

[Jak80]

Kyllä mä luin, mutta aina voidaan sanoa, että jos sulla on haulikko, voit liittää sen mukaan viesteihin. Vähän samaan tapaan siis kuin jos sanoisit, että ”minä annan sille turpaan”, koska sulla on nyrkit. Se ei välttämättä tarkoita mitään. Sekin on hetkellinen reaktio.

Siis välttämättä. Jos sä nyt sitten jonkun ajan päästä tirvaiset sitä kaveria nekkuun jonkin riidan päätteeksi, oletko suunnitellut sen?

Tässä nyt on just se oleellinen ero. Oliko Rolf suunnitelmallisesti aikonut tappaa juuri tuolla ja tuolla tavalla Puhakan vai eskaloituiko tilanne? Tai oliko hän ylipäätään vakuuttavasti ja todistettavasti aikonut murhan toteuttaa? Tähän vastausta ei tiedä kuin Rolf. Ja oikeus tekee myöhemmin omat päätelmänsä.

Luulisin ymmärtäväni mitä tarkoitat ja todettakoon ettei tarkoitus ole olla kenenkään puolella tai vastaan tai loukata ketään omilla mielipiteillä. Kunhan näin maallikkopohjalta pyörittelee asioita.

Hyvä kun on erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia.

Omasta mielestä tässä pitää muistaa konteksti minkä yhteydessä ampuminen tapahtunut. On eri asia uhata vetää turpaan jotakuta spontaanisti baari-illan yhteydessä kuin uhata tappaa ex-puoliso avioeroriidan yhteydessä. Jälkimmäinen varmasti vakavammin otettava uhkaus ja sisältää korkeamman väkivallan riskin koska sellaista tuskin sanotaan hetken mielijohteesta tai toteutetaan.

[philt34]

Kyllä mä luin, mutta aina voidaan sanoa, että jos sulla on haulikko, voit liittää sen mukaan viesteihin. Vähän samaan tapaan siis kuin jos sanoisit, että ”minä annan sille turpaan”, koska sulla on nyrkit. Se ei välttämättä tarkoita mitään. Sekin on hetkellinen reaktio.

Siis välttämättä. Jos sä nyt sitten jonkun ajan päästä tirvaiset sitä kaveria nekkuun jonkin riidan päätteeksi, oletko suunnitellut sen?

Tässä nyt on just se oleellinen ero. Oliko Rolf suunnitelmallisesti aikonut tappaa juuri tuolla ja tuolla tavalla Puhakan vai eskaloituiko tilanne? Tai oliko hän ylipäätään vakuuttavasti ja todistettavasti aikonut murhan toteuttaa? Tähän vastausta ei tiedä kuin Rolf. Ja oikeus tekee myöhemmin omat päätelmänsä.

Luulisin ymmärtäväni mitä tarkoitat ja todettakoon ettei tarkoitus ole olla kenenkään puolella tai vastaan tai loukata ketään omilla mielipiteillä. Kunhan näin maallikkopohjalta pyörittelee asioita.

Hyvä kun on erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia.

Omasta mielestä tässä pitää muistaa konteksti minkä yhteydessä ampuminen tapahtunut. On eri asia uhata vetää turpaan jotakuta spontaanisti baari-illan yhteydessä kuin uhata tappaa ex-puoliso avioeroriidan yhteydessä. Jälkimmäinen varmasti vakavammin otettava uhkaus ja sisältää korkeamman väkivallan riskin koska sellaista tuskin sanotaan hetken mielijohteesta tai toteutetaan.

Tärkein ero on siinä, että uhkaukset esitettiin kirjallisesti, toistuvasti ja ne kuvaavat tarkasti "pakkomielteistä" tunnetta ajatuksesta ampua uhri haulikolla. Joten ajatus uhrin ampumisesta haulikolla oli jo vahvasti läsnä tuolloin. Ja heti näiden viestien kirjoittamisen jälkeen hän meni Norjaan hakemaan haulikkoa, jota ei ollut koskaan aiemmin tuotu Suomeen! Kuinka kukaan voi tosissaan uskoa, että tämä on sattumaa? Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku mainitsee keskustelun aikana ohimennen: "Haluan tappaa sen ja sen." Mutta Suomen oikeusjärjestelmä on suunniteltu suosimaan järjestelmällisesti rikollista hämmästyttävän vilpillisellä mielellä. Vaikka hän olisi kirjoittanut mustavalkoisesti aikovansa tappaa kumppaninsa tiettynä päivänä, se ei silti näytä riittävän.

Korkein oikeus jopa totesi, että sarjamurhaajan ilmestyminen uhrinsa kotiin köysi laukussaan ei riittänyt osoittamaan ennalta suunniteltua toimintaa, koska ei voitu todistaa varmasti, että hän olisi laittanut köyden laukkuunsa kuristaakseen uhrin. Mikä räikeä tekopyhyys! Missään muussa maassa se ei olisi ollut ongelma. Voisimme lopulta poistaa harkitsemisen murhan kriteereistä, koska todistustaso ei ole koskaan riittävä.

Toivon, että äärimmäistä raakuutta ei ainakaan voida kieltää: laukaus selkään, toinen rintaan, sitten kallo murskattuna käsittämättömällä väkivallalla uhrin makaaessa kuolemaisillaan ja puolustuskyvyttömänä maassa, kunnes ase tuhoutui, kuin kuolevan eläimen lopettaminen metsästyksen aikana...
On huomattava, että murhaajan käytös rikoksen jälkeen, valokuvien ottaminen 11 minuutin välein, ei myöskään viittaa impulsiiviseen tekoon. Hän sanoi, ettei voinut soittaa apua, mutta pystyi ottamaan nämä makaaberit valokuvat vaikeuksitta 11 minuutin välein... JA lähettämään halventavia viestejä juuri raa'asti murhaamansa uhrin äidille. Mutta tietenkin kaikki tämä oli vain "akuuttia stressiä" eron vuoksi, luonnollisesti! Äärimmäisin perheväkivallan muoto, mutta lopulta murhaaja on melkein uhri.