Ihmiset - miksi olemme kiinnostuneita hirmutöistä?

[Kokki]

Pieni dekkari asustanut sisimmissäni pienestä asti. Naapurilla oli aina Alibeja ja muuta luettavaa (Urkkeja ja Rattoja).
Sitten kun vielä tietää tekijän yhteen ratkaisemattomaan keissiin, josta saa istua muutaman vuoden, pitää mielenkiintoa yllä.

[diiba]

Luulempa että luontainen uteliaisuus.. Ja jotenkin enemmän vielä kiinnostaa sellaiset jutut ja niiden seuraaminen joissa on ns. "tuttu" tekijä, enkä nyt tarkoita että tunnen ko tyypin, vaan jossain elämän vaiheessa esim. samassa koulussa tai on muussa kuin rikollisyhteydessä ollut tekemisissä kyseisen henkilön kanssa jne..

[MEG]

Tilastollisesti keskiverto ,humalaisten riitelystä syntynyt henkirikos ei minua todellakaan kiinnosta-mikään ei kai voisi olla masentavampaa kuin sellaisen pöyhiminen-
Myöskään "ammattimainen rikollisuus" ei juuri kiinnosta.

Luulen että motiivin ja tekijän tuntemattomuus herättää kiinnostuksen, nimenomaan tässä järjestyksessä. Esim. ilmeisessä seksuaalimurhassa ei pelkkä tekijän tuntemattomuus riitä herättämään suurempaa kiinnostusta ja keskustelua.
Motiivin luokitus,tapahtumien kulku,tekijän tuntemattomuus yhtyneenä lehti y.m. aineiston saatavuuteen selittävät esim. Bodomin ja Ulvilan tapausten suosion täällä.

M.infon kohta kaksivuotiseessa historiassa on tultu tilanteeseen jossa klassiset ja vanhemmat tapaukset on kaluttu aika loppuun, jopa valtava Bodom-aineisto.

[mipa74]

Tilastollisesti keskiverto ,humalaisten riitelystä syntynyt henkirikos ei minua todellakaan kiinnosta-mikään ei kai voisi olla masentavampaa kuin sellaisen pöyhiminen-

Samaa mieltä olin itsekin vielä puolisen vuotta sitten. Sen jälkeen tuli koettua kantapään kautta, että nuo humalassakin tapetut ovat jonkin lähimmäisiä. Kaikille ei vain ole osuneet ne elämän valttikortit käsiin, vaan joskus on yritetttävä tulla toimeen huonommillakin.

[ninjalisko]

lievä offtopic mutta mua kiinnostaa seurata miten rikolliset ikääntyy.
Kun tulee 50 tai 60 mittariin niin jäädäänkö "eläkkeelle"?

Tai kun tulee syöpää tai halvaus eikä pysty enää käveleen hyvin,voiko sillon enää allalla toimia? Ei mielestäni.

[ketsku]

Mua kiinnostaa sarjamurhaajien päänsisältö! Kiinnostaa aina selvittää millainen lapsuus niillä on ollut sillä itse uskon hyvin vahvasti lapsuudenkokemusten tekevän ihmisistä sarjamurhaajia. Toki aina ei ole näin.

Sitten on nää oksettavuudet kuten pedofiilit jotka voimakkaasti kammoksuttaa. Pedofiilin päänsisältö on kyllä myös mielenkiintoinen. Insesti on täysin käsittämätön juttu myös.

Olen lukenut paaaaaaaaljon näiden (lähinnä jenkkien) omasta lapsuudestaan kirjoittamia kirjoja. Ovat siis lähestulkoon kaikki insestin uhreja. Muutamat myös muuten vaan hullujen vanhempien uhreja. Kaikissa toistuu tietyllä tavalla sama kaava. Luin noita enemmänkin ennen oman lapsen syntymään mutta sen jälkeen on ollut vaikeaa. Kiinnostaisi kyllä mutta jotenkin se vaan tuntuu mahdottomalta. Aikuisista on vaan paljon helpompi lukea. Mitään lastenmurhia en kovin paljon pysty tutkiskelemaan joten lueskelen noista sarjamurhaajista. Mielestäni yksi kaikkien aikojen mielenkiintoisimmista on "kauhujen talo" jonka parissa olen viettänyt aikaani jonkin verran.

Se MIKSI nuo kiinnostaa on mulle vähän arvoitus?

[Dexter]

Mulla on ihan syy, miksi mua sanotaan Dexteriksi , vaikka nainen olenkin. Niin kuin tällä sivulla muillakin, mua kiinnostaa hirveesti ihmisen mieli. Kummatkin puolet, hyvä ja paha. Mikä saa aikaan viimesen napsauksen? Seuraan hyvin paljon erilaisia dokumentteja ja luen alan kirjallisuutta eli erilaisista psykologisista jutuista. Kerään kaikki mahdolliset aihetta käsittelevät dokumentti-DVD:t. Ja eniten ylivoimaisesti löytyy sarjamurhaajista. Siitä tuo nimi mulla. Täällä puhuttiin Tsikolenkosta. kannattaa ettiä leffa nimeltä: Peto on irti. Se kertoo hyvin hänen tarinansa. Minusta edelleen "paras" leffa ikinä. Siinä rupee ahistamaan jo tutkijan puolesta, kun kommunismin takia Venäjällä ei ole sarjamurhaajia. Kannattaa ettiä. Samoin, joita kiinnostaa lukea psykopaateista, joissa on myös paljon aitojen murhaajien ja rikollisten ajatusmaailmapätkiä, kannattaa lukea Robert D. Haren kirja: Ilman omaatuntoa. Siitä voi oppia jotain, mä ainakin.

[esmes-]

^robert d. haren kirjoja oon kans lukenu.
kiinnostaa psykopaatit, sarjamurhaajat, pedofiilit, nekrofiilit, kannibaalit jne.

[Maybrick]

Pienestä asti ollut kiinnostunut hirmutöistä. Salaperäisistä tai muuten arvoituksellisista varsinkin. Kännitapot ei niin innosta.

Ihmeellistä on, että kiinnostus tuntuisi "periytyvän" jälkikasvulle. Omista viidestä lapsesta 2-3 on kiinnostuneita (osa niin nuoria, että kiinnostusta tai taipumusta vaikea vielä varmasti havaita), mutta selvä kiinnostus kaikkeen bizarreen ja outoon. Osa taas ei isänsä tavoin yhtään kiinnostuneita mistään hirmutöistä.

Oma isäni todella kiinnostunut murhista ym., äitiä ei vois vähempi kiinnostaa. Asenne:"Kauhea kun te luette tuollaisia juttuja, tulette vielä itsekin samanlaisiksi..."

Taustalla ehkä halu ja tarve ymmärtää, mihin kaikkeen ihmismieli saattaa taipua olosuhteiden salliessa. Ja kun uskon, että auringon alla ei ole eikä tule mitään uutta ihmismielen suhteen, voin vain ihmetellä ja ihailla ihmisen keksimiä raakuuksia kautta aikojen.

[R.aven]

Meikäläistä kyllä kiinnostaa eniten kadonneet ihmiset, heidän elämänsä silloin, mitä he tekivät, missä tilanteessa, oliko katoaminen omasta halusta johtuva vai jonkun muun ihmisen toimesta.
Näistä koostuvia nettisaitteja olen lukenut monia ja muutama kirjanenkin aiheeseen pitäisi laittaa tilaukseen.

Kännitapot ei niinkään kiinnosta, mutta sarjamurhaajat ja muuten arvoituksiksi jääneet henkirikokset kiinnostavat kyllä..

[debbie]

En oikein tiedä itsekään, miksi olen täällä. Tulin tänne Madeleine-jutun perässä ja osa toivookin minun poistuvan. Ehkä sitten kun Madeleine-juttu selviää..
Tuntuu vain siltä, että jos lapset tässä maailmassa joutuvat kärsimään noin paljon, mun velvollisuus on ainakin tietää siitä.
Tuo Amoran tapauskin.. en olisi voinut kuvitella, että tuollaistakin tehdään. Israelilaisen Rosen tapauksesta en olisi kuullut mistään muualta, en usko.

[merci]

Ihan kivaa huomata, etten ole niin erilainen, kuin luulin (paitsi omassa lähipiirissäni). Jo ennenkuin osasin lukea eli 4-5-vuotiaana pyysin isääni lukemaan lehdestä "kauheita". Varmaan hänkään ei kaikkea lukenut, mutta onnettomuudet muistan ainakin. Myöhemmin luin itse Alibia yksin kotona ollessani.
Kiinnostus on jatkunut tänne asti. Joku siinä mielen pimeässä puolessa jaksaa kiinnostaa.
Mutta mikähän lie saa noin pienen lapsen kiinnostumaan..?
Joitain muitakin outoja taipumuksia tosin. Lapsena en suostunut lähtemään sairaalasta ennen, kuin oli otettu verikoe.

[PinkCatz]

Enpä oikeastaan minäkään osaa sanoa miksi olen niin kiinnostunut kaikesta tästä *pahasta*...

Eläinrääkkäys tapaukset ovat sellaisia mitä en pysty lukemaan koska ne jäävät kummittelemaan mieleen ja ahdistun niistä suuresti...Tunnen suurta vihaa tekijöitä kohtaan
Edes lapsiin kohdistuvat rikokset eivät aiheuta minussa näin suurta ahdistusta Yksi suuri poikkeus tosin oli tämä tapaus missä adoptiovanhemmat nälkiinnyttivät lapsia... Siitä kertova uutinen taisi ollakin ensimmäinen mitä tälle foorumille aikoinaan postasin.

Toinen joista en oikein pysty lukemaan on rituaalimurhat, lähinnä saatananpalvontaan liittyvät rikokset... Ilmeisesti se että kyse on yliluonnollisesta, aiheuttaa ahdistusta.

Sarjamurhaajat ja kadonneet ihmiset ovat suuri mielenkiintoni kohde.
Erityisesti USA:n kadonneet ihmiset... ja kuolleina löydetyt...

Tässä on linkki yhdelle suosikki-sivustoistani:
http://www.theyaremissed.org/ncma/index.php

Toki suomessakin on myös monta mielenkiintoista katoamistapausta...varsinkin Raisan tapaus.

Lyle Stevikin tapaus on myös todella mielenkiintoinen...

[kaia]

Normaalisti en ole aktiivisesti seurannut nätä rikosasioita, mutta kiinnostuin tuosta Piia Ristikankareen katoamisesta, koska se on niin surullinen tapaus. Raisankin katoaminen kiinnostaa kovasti.

Haluaisin todella, että nämä tapaukset selviäisivät.

[Norsula]

Oletteko miettineet miten näiden asioiden tutkiminen ja miettiminen vaikuttaa teihin itseenne tai ihmisten suhtautumiseen teihin? Itse kotiuduin tälle foorumille pysyvästi varmaan koulusrmien jälkeen ja sen sittemmin on alkanut nämä jutut kiinnostamaan enemmänkin.

Olen kiinnostunut etenkin sarjamurhaajista ja koulusurmaajista. Niinkuin varmaan useimmilla niin lähinnä psykologiselta kantilta noita tulee pohdittua samoin kuin sitä, miten itsensä kyllästäminen näillä jutuilla voi vaikuttaa itseen Meikäläisellä ainakin joskus nämä jutut valtaavat omasta mielestäni liikaakin ajatuksia ja tulevat joskus uniinkin ja se ei ole mukavaa. Sillon on hyvä pitää vähän taukoa. Esimerkiksi luettuani kirjan Petrin matka Myyrmanniin, satuin olemaan räjäytystyömään vieressä sijaitsevassa rakennuksessa silloin kun työmaalla räjähti. Ensimmäinen ajatukseni oli, että se oli pommi ja vastapäätäni seissyt henkilö varmaan huomasi ilmeeni ja naurahtikin, että se oli vain tuo työmaa.

Toinen samankaltainen tapaus sattui ollessani kauppakeskusessa syömässä perheeni kanssa. Yht'äkkiä kuulu pientä paukahtelua ja ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt joku otti ja toteutti kauppakeskus ammuskelun. Kysyin heti levottomana porukoiltani, että mikä tuo oli. Veljeni vitsaili kauppakeskus ammuskelusta, mutta totesi että eivätköhän ne äänet tulleet alakerrassa poksahtelevista ilmapalloista...

Toinen kiusallinen asia on se, että ketään lähipiirissäni ei tunnu erityisesti kiinnostavan murha.info - aihepiiri, eli irl ei ainakaan meikäläisellä ole juuri ketään kenen kanssa spekuloida näitä juttuja. Välillä pitää varoa puheitaan, ettei kukaan erehdy luulemaan, että kyseessä olisi jokin sairaalloinen viehtymys aiheeseen. Joskus on tullut kavereilta kuittailua, että "ehkä sun pitäis ite ryhtyy murhaajaks" tai "tuut kohta ite tollaeks ku kyllästät ittes noilla jutuilla", jotka ovat mielestäni aika loukkaavia, vaikka ovatkin olevinan huumoria... Kaikenlaisia kauhu- ja murha elokuvia, tv-sarjoja, pelejä ja kirjoja saa kyllä kuluttaa loputtomiin, mutta auta armias jos sivuat jotain tosielämän tapausta.