Kinsey Malone kirjoitti:"Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, että uhri pyytää viime hetkilläänkin armoa pyöveliltään, jos mahdollista osoittaa armon pyyntönsä myös eleillään - kyyristyy, anelee, vaikertaa, painaa lopulta päänsä , 'tunnustaa toisen vallan' ja vielä pyytää apua, armoa. Jukka tosin oli jo liikuntakyvyttömässä tilassa, makasi selällään, päätä oli jo lyöty, leukaluu murtunut.. mitä vammoja ny olikaan siinä vaiheessa, vähän ennen Auerin -uole-sanaa, käskevällä äänellä lausuttua."
Olis sitten anonut sitä armoa, ei tuo no vähän voit auttaaki kuulosta armon anelulta tappajalta.
Älä tapa, älä lyö, auta tms muttei no vähän voit auttaakki.
Mutta kun emme voi tietää kuinka kriittiseksi Lahti on tilanteensa arvioinut. Esitin vain sen ajattelumallin, sen mikä pätee ihmisiin fyysisen uhan edessä, uhattu esittää jonkin pyynnön uhkaajalle mieluumin kuin että ei esittäisi mitään. Myös lapset voivat kesken selkäsaunan huutaa ihan mitä vain, anoa jollain tavalla että lyöjä lopettaisi, mutta ei kai kukaan oleta että ihmiset noudattaisivat jotain kaavaa? Niin mä ainakin tein, siis lapsena, kun sain joskus sotilasremmistä solkipäällä, huusin isä älä, älä, älä, lopeta, apua, äiti!! tuu apuun...
Huusin kirkumalla myös isälle joka raahasi äitiä jaloista pitkin lattiaa ja hakkasi, että isi älä lyö ja roikuin hänen puvuntakkinsa taskusta (7-v). Ja vielä äidillekin huuisn kun tämä paiskasi oven kiinni niin että isän pää jäi väliin että, lopeta, ei saa, joudutte vielä helvettiin'..
Auerin lapsi oli hätäpuhelimen luurissa eikä voinut tietää, että juuri silloin isä hakataan kuoliaaksi..
Edelleenkään en pidä kummallisena että Jukka ilmaisi tarvitsevansa Auerilta jotain apua.
PS 'armon' anominen on jotain mikä sanotaan vasta äärimmäisen hädän hetkellä, viimeisessä umpikujassa, tuhon hetken edessä, - se on jotain, siis jos joku toisen armahtaa, mille ei ole mitään järjellisiä selityksiä tai perusteluja olemassakaan. Jos olisi niin koko käsite armo olisi tarpeeton.