Truron sarjamurhat

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Avatar
Sajaki
Jack Bauer
Viestit: 986
Liittynyt: Pe Maalis 19, 2010 7:53 pm
Paikkakunta: Left-hand path

Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Sajaki »

Yleisön pyynnöstä jonkinlainen referaatti tapauksesta.

---

Truron sarjamurhat ovat yksi Australian kuuluisimmista murhatapauksista. 51 päivän aikana seitsemän nuorta naista katosi Adelaidessa aikavälillä joulukuun 23. 1976 ja helmikuun 12. 1977.

Kuva
Veronica Knight.

Veronica Knightin jäännökset löysi sienenpoimija William Thomas huhtikuussa 1978. Thomas sanoi nähneensä sääriluun jonka päässä oli kenkä. Hän oli luullut sitä lehmän jalaksi. Viisi päivää mietittyään hän palasi paikalle vaimonsa kanssa. He löysivät lisäksi kallon ja muita luita, sekä vaatteita. He ilmoittivat asiasta poliisille, joka tutki alueen (suomaata, jota halkoi Swamp Road). Viitteitä muista ruumiista ei ollut.

Kuva
Sylvia Pittman.

Vuotta myöhemmin, neljä patikoijaa löysi luurangon vain kilometrin päässä Knightin löytöpaikasta. Koruista ja vaatteista ruumiin pääteltiin olevan Sylvia Pittman, joka oli kadonnut joulun aikaan vuonna 1976, eli samoihin aikoihin kuin Knight.

Poliisien arkistoista selvisi että viisi muutakin tyttöä oli kadonnut noihin aikoihin, ja jokaisessa tapauksessa oli epäilty olevan jotain hämärää. Ylitarkastaja Harveyn mukaan etelä-Australiassa ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain noin 3000 ihmistä mutta yleensä vain noin 15 heistä jää kateisiin. Hän alkoi epäillä sarjamurhaa ja määräsi 70 poliisia haravoimaan suon.

Kuva
Vickie Howell.

Kuva
Connie Iordanides.

11 päivän päästä oli löytynyt kaksi uutta luurankoa tien toisella puolella sijaitsevasta suosta. Ne kuuluivat kadonneiksi ilmoitetuille Connie Iordanidesille ja Vicki Howellille. Poliisi oli ymmällään ja vailla johtolankoja, joten he pyysivät apua yleisöltä.

Toukokuussa nainen, joka ilmoitti nimekseen Angela, otti yhteyttä poliisiin ja sanoi tietävänsä miehen, joka voisi auttaa heitä tutkimuksissa. Helmikuussa 1977 Angela ja James Miller olivat olleet Christopher Worrellin hautajaisissa, jolloin Miller oli kertonut hänelle että hän ja Worrell olivat "tehneet jotain kauheaa".

Myöhemmin selvisi että "Angela" oli Amelia, joka oli ollut Worrellin tyttöystävä tämän kuoleman aikaan. Miller oli kertonut naiselle että tiesi minne ruumiit oli haudattu.

"Minä vain ajoin ja olin mukana varmistamassa, ettei mikään mene vikaan," Miller oli kuulemma sanonut Amelialle. "Heidät piti hoidella, jotta he eivät voisi syyttää meitä."

"Jos et usko minua, voin näyttää sinulle missä he ovat. Se oli alkanut pahentua viime aikoina. Sitä tapahtui yhä useammin. Ehkä oli hyvä että Chris kuoli."

Amelia ei ollut kertonut poliisille aikaisemmin koska hänellä ei ollut todisteita eikä hän halunnut vasikoida. Sitä paitsi, oikea murhaaja oli jo kuollut, Miller oli vain syntipukki.

Milleriä ei tarvinnut kauaa etsiä, hän asui Adelaiden kodittomien suojassa. Kahdeksan siviilipukuista etsivää laitettiin vahtimaan häntä ympäri vuorokauden. Kun Miller tajusi että häntä tarkkailtiin, hän yritti paeta, jolloin hänet pidätettiin. Häntä vastaan ei kuitenkaan ollut yhtään todisteita, vain Amelian lausunto. Ensimmäisten tuntien aikana Miller toistuvasti kielsi tietävänsä mitään tyttöjen surmista. Hän ei myöskään tunnustanut tuntevansa ketään Ameliaa.

Kun hänelle sitten näytettiin kuvia Ameliasta ja Worrellista, Miller yhtäkkiä muistikin tuntevansa heidät. Koska murhaajasta oli luvattu 30,000 dollarin palkkio, Miller sanoi "Ehkä hänellä on puutetta rahasta", kun hänelle kerrottiin Amelian lausunnosta. Kuuden tunnin kuulustelun jälkeen Miller sanoi "Jos selvitän tämän asian, jätetäänkö kaikki muut pois siitä? Ehkä minulla ei ole enää mitään mitä odottaa tulevaisuudelta. Kaipa minä sitten olen sekaantunut tähän. Mistä minun pitäisi aloittaa?"

Miller jatkoi: "Me ajelimme Chrisin kanssa ja otimme tyttöjä kyytiin. Chris jutteli tytöille ja sai heidät autoon ja me veimme heidät ajelulle ja Truroon ja Chris raiskasi ja tappoi heidät. Mutta teidän täytyy uskoa että minulla ei ollut osaa tappamiseen."

Etsivä Lawrie oli sympaattinen ja kertoi ymmärtävänsä miten Miller oli toivottoman rakastunut Worrelliin ja tekisi mitä tahansa tämän hyväksi. Tämä näytti antavan Millerille luottamusta.

Kuva
Miller pidätettynä.

"No niin, on kolme muutakin," hän sanoi hiljaa. "Minä näytän teille."

Poliisisaattueessa Miller vietiin paikalle josta hän osoitti kolmen muun tytön jäännökset. Ruumiinavauksessa selvisi että heistä viimeinen, Deborah Lamb, oli saatettu haudata elävältä.

---

...jatkuu.
"Karkea kysymys koko kriminaalipolitiikan historian ajan on ollut, onko rikoksiin syyllistynyt (tai muuten poikkeava) henkilö paha vai hullu."
Nooruska
Michael Knight
Viestit: 4092
Liittynyt: La Maalis 13, 2010 1:57 pm

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Nooruska »

ihanaa, uus juttu Sajakilta! :twisted: :D

tätä on jo odoteltukin! (vink vink!) :wink:
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!
Repsu
Nikke Knatterton
Viestit: 168
Liittynyt: To Touko 13, 2010 6:55 pm

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Repsu »

He is back! Itse ajattelin suomennella jokaisen jutun kokonaisuudessaan (aikaa menee noin 2h), kun alkuun pääsen, mutta tämä saippuasarjamainen jatkuu seuraavassa jaksossa on kyllä niin kutkuttava! :) Odotan innolla seuraavaa jaksoa!
Avatar
Sajaki
Jack Bauer
Viestit: 986
Liittynyt: Pe Maalis 19, 2010 7:53 pm
Paikkakunta: Left-hand path

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Sajaki »

Poliisit eivät suoralta kädeltä uskoneet että Miller oli täysin syytön murhiin. Oli vaikeaa ajatella että nuori tyttö nousisi kahden täysin tuntemattoman miehen autoon. Mutta suurimmassa osassa tapauksissa tytöillä näytti olleen muita suunnitelmia kuin miesten vikittely: Lamb oli kihloissa, Julie Mykyta oli kotimatkalla ja Connie Jordan odotti ystäväänsä elokuviin menon merkeissä.

Poliisit päättelivät että Miller oli ollut vain avustavassa roolissa, ja luultavasti myös pidellyt uhreja paikoillaan murhien aikana.

James Miller oli viettänyt puolet 34-vuotisesta elämästään vankilassa. Yksi perheen kuudesta lapsesta, Miller oli lähtenyt kotoaan hyvin nuorena ja joutunut 11-vuotiaana koulukotiin. Ilman kunnon koulutusta jääneenä hänen elantonsa koostui pätkätöistä ja varastelusta. Nuorena Miller tuomittiin yli 30 autovarkaudesta, varkaudesta ja murrosta. Mutta hänellä ei ollut yhtään merkintää väkivallan tai seksuaalirikosten puolelta.

Lyhimmän tuomionsa (3 kuukautta murrosta) aikana Adelaiden vankilassa Miller tapasi Worrellin joka odotti raiskaustuomiota.

Homoseksuaalina Miller ihastui heti komeaan nuoreen Worrelliin ja miehistä tuli ystävät. Jo viikon päästä he jakoivat saman sellin. Worrell kertoi että hän ei ollut koskaan tuntenut isäänsä ja väitti palvelleensa paikallisissa ilmavoimissa.

Worrell sai neljän vuoden tuomion raiskauksesta ja lisäksi kaksi vuotta ehdonalaisen rikkomisesta. Molemmat miehet siirrettiin Yatalan vankilaan ja vaikka eivät enää asuneet samassa sellissä, he pysyivät erottamattomina ystävinä.

Miller istui tuomionsa ja pääsi vapaaksi. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun hän palasi kiven sisään, tällä kertaa 4000 aurinkolasiparin varastamisesta ja uudelleenkaupittelusta. Istuttavaa tuli 18 kuukautta.

Yhdeksän kuukautta Millerin vapautumisen jälkeen Worrell pääsi ehdonalaiseen ja ystävykset tapasivat jälleen. Worrell vieraili usein talossa jossa Miller asui siskonsa ja tämän perheen kanssa, mutta kaksikko oli puhunut yhteisen kämpän hankkimisesta.

Miller tarjosi usein oraaliseksiä Worrellille joka samalla luki bondage-lehtiä. Worrell kuitenkin piti selkeästi enemmän naisista ja suhteen seksuaalinen puoli hiipui lopulta. Miehet olivat kuin veljekset ja olivat pian samalla tietyömaalla töissä.

Ei ollut mitään mitä Miller ei olisi tehnyt rakkaan ystävänsä vuoksi. Suhde oli kuitenkin vaikea koska Worrell oli outo ja ailahtelevainen persoona, joka saattoi saada raivokohtauksia mitättömistä syistä.

Chris Worrell oli nyt 23-vuotias ja erittäin hyvännäköinen. Hänellä ei ollut vaikeuksia iskeä tyttöjä ja viedä heitä autolleen. Miller ajoi heidät rauhalliseen paikkaan ja lähti kävelylle kun Worrell ja tyttö harrastivat seksiä takapenkillä. Millerillä ei sanomansa mukaan ollut koskaan syytä epäillä että Worrell aikoi tappaa jonkun.

Joulukuussa 1976, miehet olivat edelleen samassa työpaikassa ja asuivat nyt myös yhdessä. Joka ilta he lähtivät kaupungille etsimään tyttöjä. Miller oli niin omistautunut ystävälleen että hän joskus nukkui autossa kun Worrell oli asunnossa tytön kanssa.

Joulukuun 23. kadut olivat täynnä ihmisiä, jotka olivat viime hetken jouluostoksilla. Worrell lähti kävelemään yksinään ja pyysi Milleria poimimaan hänet sitten kyytiin, tavallinen toimintatapa. Worrell nousi autoon 18-vuotiaan Veronica Knightin kanssa, joka oli eksynyt ystävistään ja pyysi kyytiä kotiin. Worrell suostutteli tytön mukaan ajelulle ja Miller ajoi heidät kukkuloille.

Siellä Miller poistui autosta ja Worrell veti tytön takapenkille. Miller palasi puolen tunnin kuluttua ja löysi ystävänsä istumasta etupenkiltä ja tytön liikkumattomana takapenkiltä, täysissä pukeissa. Worrell sanoi että oli juuri raiskannut ja murhannut tytön. Miller raivostui ja tarttui häntä rinnuksista.

"Senkin idiootti, senkin vitun idiootti! Haluatko pilata kaiken?" hän huusi. Silloin Worrell otti esiin suuren veitsen ja piti sitä ystävänsä kurkulla ja sanoi tappavansa hänetkin jos hän ei päästäisi irti. Miller ei epäillyt uhkauksen todenperäisyyttä hetkeäkään.

---

...vielä jatkuu.
"Karkea kysymys koko kriminaalipolitiikan historian ajan on ollut, onko rikoksiin syyllistynyt (tai muuten poikkeava) henkilö paha vai hullu."
Valdovas
Axel Foley
Viestit: 2427
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Valdovas »

Sajaki kirjoitti:Poliisit eivät suoralta kädeltä uskoneet että Miller oli täysin syytön murhiin. Oli vaikeaa ajatella että nuori tyttö nousisi kahden täysin tuntemattoman miehen autoon. Mutta suurimmassa osassa tapauksissa tytöillä näytti olleen muita suunnitelmia kuin miesten vikittely: Lamb oli kihloissa, Julie Mykyta oli kotimatkalla ja Connie Jordan odotti ystäväänsä elokuviin menon merkeissä.
Hienoa, Sajaki! :D

Julie(t) Mykytasta puheen ollen tiedoksi, että hänen äitinsä Anne-Marie kirjoitti toimittajan avustamana tapauksesta aikoinaan ao. opuksen. Se on tietysti kirjoitettu heidän henkilökohtaisesta vinkkelistään ja keskittyy paljon oikeusprosessiin ja sen tuskallisuuteen uhrin omaisten näkökulmasta, eikä ole siten mitään erityisen hauskaa luettavaa, mutta jos tapaus kiinnostaa enemmän, niin kannattaa kyllä lukea.

Kuva
Homoseksuaalina Miller ihastui heti komeaan nuoreen Worrelliin ja miehistä tuli ystävät. Jo viikon päästä he jakoivat saman sellin. Worrell kertoi että hän ei ollut koskaan tuntenut isäänsä ja väitti palvelleensa paikallisissa ilmavoimissa.

Chris Worrell oli nyt 23-vuotias ja erittäin hyvännäköinen. Hänellä ei ollut vaikeuksia iskeä tyttöjä ja viedä heitä autolleen. Miller ajoi heidät rauhalliseen paikkaan ja lähti kävelylle kun Worrell ja tyttö harrastivat seksiä takapenkillä. Millerillä ei sanomansa mukaan ollut koskaan syytä epäillä että Worrell aikoi tappaa jonkun.
Tuota Worrellin komeaa ulkomuotoa on tosiaan eri lähteissä jaksettu hehkuttaa, vaikka itse suhtautuisin siihen ehkä hiukan varauksella, mutta toisaaltahan kauneuden sanotaan olevan katsojan silmässä... :wink:

Kuva
Nooruska
Michael Knight
Viestit: 4092
Liittynyt: La Maalis 13, 2010 1:57 pm

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Nooruska »

^ Onhan tuossa tietynlaista...eksotiikkaa, mutta olisin itse jättänyt tuon herran lehdelle soitteleen.
Mutta mulla on tunnetusti huono miesmaku :mrgreen:

(hmm...tosin, ei sarjamurhaajasta voi mennä alemmas... eli mulla on sittenkin hyvä miesmaku! :shock: )
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!
Valdovas
Axel Foley
Viestit: 2427
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Valdovas »

Nooruska kirjoitti:^ Onhan tuossa tietynlaista...eksotiikkaa, mutta olisin itse jättänyt tuon herran lehdelle soitteleen.
Mutta mulla on tunnetusti huono miesmaku :mrgreen:

(hmm...tosin, ei sarjamurhaajasta voi mennä alemmas... eli mulla on sittenkin hyvä miesmaku! :shock: )
Ainakin valitettavan monella nuorella neidolla tuo miesmaku osoittautui aika kohtalokkaaksi, joten ehkä noita herroja tosiaan kannattaa aina silloin tällöin jättää lehdelle soitteleen, just in case... 8)
Nooruska
Michael Knight
Viestit: 4092
Liittynyt: La Maalis 13, 2010 1:57 pm

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Nooruska »

Valdovas kirjoitti:
Nooruska kirjoitti:^ Onhan tuossa tietynlaista...eksotiikkaa, mutta olisin itse jättänyt tuon herran lehdelle soitteleen.
Mutta mulla on tunnetusti huono miesmaku :mrgreen:

(hmm...tosin, ei sarjamurhaajasta voi mennä alemmas... eli mulla on sittenkin hyvä miesmaku! :shock: )
Ainakin valitettavan monella nuorella neidolla tuo miesmaku osoittautui aika kohtalokkaaksi, joten ehkä noita herroja tosiaan kannattaa aina silloin tällöin jättää lehdelle soitteleen, just in case... 8)
Totta, mutta jos nyt sellasen tässä pokaisin niin Minfo pääsis lähemmäks ku koskaan (?) tälläistä tapausta :mrgreen: ...Tosin, minä en olisi se, joka sen uutisen tänne postais. :shock:
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!
Avatar
maija turjukka
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4939
Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja maija turjukka »

Kiitos, Sajaki, johan tätä ehdittiin odotellakin, mutta hyväähän kannattaakin odottaa 8)

Mä olen varmaan jotenkin pervo, mutta itseäni kiinnostaa tämän tapauksen yhteydessä paljon enempi tuon avustaja-Millerin persoona kuin itse murhamies-Worrell.

Tottahan liki nelikymppisen, kaljuuntuvan homoseksuaalin mielestä viisitoista vuotta nuorempi siloposkipoika voisi olla ihanteellinen kumppani, mutta miksi ihmeessä Miller vain katsoi sivummalle kaikkien näiden kauheuksien tapahtuessa?

Jos Millerin ja Worrellin välinen suhde oli jo "väljähtynyt" kaveruusasteelle, niin miksi ihmeessä Miller ei puuttunut tapahtumien kulkuun jo aiemmin? Vai järkyttyikö Miller niin suuresti surmien kiihtyvästä tahdista, että halvaantui täysin?

En tiedä, mitä kaikkia lähteitä avaaja on käyttänyt jutussaan, mutta melkoisen kattava kertomus on ainakin trutv/crime library -sivustolla, jonka alkusivulta tässä pätkä Milleristä:
The only person who could prove James Miller's innocence is the alleged murderer, 23-year-old Christopher Robin Worrell. But Chris Worrell is dead. James Miller has never had sex with a woman. He is a convicted thief, but he has no record of violence. At the time of the murders he was 38 years old.

"I was there at the time and for that I am guilty of an unforgivable felony," Miller has said from his Adelaide prison cell. "I fully deserve the life sentences I am currently serving. I am serving out a life sentence for Chris. But I never killed any of those girls. That's the truth."
http://www.trutv.com/library/crime/seri ... dex_1.html

EDIT: Eipä ehtinyt Miller vapautua ehdonalaiseensa, näyttäisi kuolleen 68-vuotiaana vajaat kaksi vuotta sitten...

http://www.abc.net.au/news/stories/2010 ... 905885.htm

Valdovas, etsipä seuraavana käsiisi tuo Millerin kirjoittama opus, "Dont´t call me murder"

http://www.abc.net.au/news/stories/2008 ... 398769.htm
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-
Nooruska
Michael Knight
Viestit: 4092
Liittynyt: La Maalis 13, 2010 1:57 pm

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Nooruska »

maija turjukka kirjoitti:
Tottahan liki nelikymppisen, kaljuuntuvan homoseksuaalin mielestä viisitoista vuotta nuorempi siloposkipoika voisi olla ihanteellinen kumppani, mutta miksi ihmeessä Miller vain katsoi sivummalle kaikkien näiden kauheuksien tapahtuessa?
Meillä naapurin rouva perusteli sitä, miksi asuu narsistisen, alkoholisoituneen miehensä luona, joka vielä hakkaa häntä ja kontrolloi kaikkea naisen elämässä lauseella: "se on se elämän suuri rakkaus"
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!
Valdovas
Axel Foley
Viestit: 2427
Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Valdovas »

maija turjukka kirjoitti: Tottahan liki nelikymppisen, kaljuuntuvan homoseksuaalin mielestä viisitoista vuotta nuorempi siloposkipoika voisi olla ihanteellinen kumppani, mutta miksi ihmeessä Miller vain katsoi sivummalle kaikkien näiden kauheuksien tapahtuessa?

Jos Millerin ja Worrellin välinen suhde oli jo "väljähtynyt" kaveruusasteelle, niin miksi ihmeessä Miller ei puuttunut tapahtumien kulkuun jo aiemmin? Vai järkyttyikö Miller niin suuresti surmien kiihtyvästä tahdista, että halvaantui täysin?
Vaikea mennä toisen pään sisälle, mutta jonkinlaisesta voimakkaasta henkisestä riippuvuudesta lienee ollut kyse, ja ilmeisesti Worrell osasi manipuloida häntä myös tehokkaasti.

Valdovas, etsipä seuraavana käsiisi tuo Millerin kirjoittama opus, "Dont´t call me murder"

http://www.abc.net.au/news/stories/2008 ... 398769.htm
Tai itse asiassa "Don't Call Me Killer". Hm, epäilen kyllä hiukan, että siinä vain yritetään selittää asiat parhain päin, mutta tietysti ainoana hengissä olleena tapahtumien silminnäkijänä hänen kuvauksillaan on yleisempääkin mielenkiintoa, joten kiitos vinkistä! :D Täytyy pitää silmät auki, jos siihen vaikka törmäisi jossain...
Avatar
Sajaki
Jack Bauer
Viestit: 986
Liittynyt: Pe Maalis 19, 2010 7:53 pm
Paikkakunta: Left-hand path

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Sajaki »

maija turjukka kirjoitti:Jos Millerin ja Worrellin välinen suhde oli jo "väljähtynyt" kaveruusasteelle, niin miksi ihmeessä Miller ei puuttunut tapahtumien kulkuun jo aiemmin? Vai järkyttyikö Miller niin suuresti surmien kiihtyvästä tahdista, että halvaantui täysin?
Oli kai niin rakastunut että halusi säilyttää edes ystävyyden.
maija turjukka kirjoitti:En tiedä, mitä kaikkia lähteitä avaaja on käyttänyt jutussaan, mutta melkoisen kattava kertomus on ainakin trutv/crime library -sivustolla, jonka alkusivulta tässä pätkä Milleristä:
CrimeLibrarystapa hyvinkin suomentelen. En käännä kirjaimellisesti ja joka lausetta, siksi kai näyttää erilaiselta :D
"Karkea kysymys koko kriminaalipolitiikan historian ajan on ollut, onko rikoksiin syyllistynyt (tai muuten poikkeava) henkilö paha vai hullu."
Avatar
Sajaki
Jack Bauer
Viestit: 986
Liittynyt: Pe Maalis 19, 2010 7:53 pm
Paikkakunta: Left-hand path

Re: Truron sarjamurhat

Viesti Kirjoittaja Sajaki »

Viimeinen osa.

---

He eivät koskaan puhuneet murhasta. Miller ei halunnut ottaa aihetta esiin koska pelkäsi Worrellin tappavan hänet. Hän ei myöskään koskaan suunnitellut kertovansa asiasta poliiseille, hänen ainoa huolenaiheensa oli ystävyys Worrellin kanssa.

Tammikuun toisen päivän aamuna 1977 Miller jätti Worrellin ostoskeskuksen pihaan ja sopi tapaavansa hänet pihan toisella puolella. Worrell saapui autolle 15-vuotiaan Tania Kennyn kanssa, joka oli saapunut paikalle liftaamalla. Oli jotain puhetta vaatteiden lainaamisesta ja niinpä kolmikko ajoi Millerin siskon talolle. Worrell ja Tania menivät sisälle taloon ja Miller odotti ulkona. Lopulta Worrell palasi autolle ja pyysi Milleriä mukaansa sisälle. Ystävänsä ilmeestä Miller päätteli jonkin olevan vialla.

Lastenhuoneesta hän löysi Tanian sidottuna ja suu tukittuna. Nainen oli täysissä pukeissa ja kuristettu kuoliaaksi. Miehet tappelivat kiivaasti ja Worrell uhkasi jälleen tappaa Millerin jos tämä ei auttaisi ruumiin piilottamisessa. He laittoivat ruumiin kaappiin palatakseen hakemaan sen illemmalla. Tällä välin he olivat käyneet kaivamassa haudan läheisen ampumaradan taakse. Miller kertoi auttaneensa ruumiin hautaamisessa koska ei halunnut siskonsa joutuvan vaikeuksiin.

Kotimatkalla Miller ehdotti että Worrellin kannattaisi mennä käymään lääkärillä (ilm. psykiatrilla, toim. huom.) jotta murhahimon syy selviäisi. Worrell käski hänen pitää turpansa kiinni.

Miller ei vieläkään mennyt poliisin puheille vaan antoi murhasarjan jatkua. Hän kertoi myöhemmin että Worrell oli hänen ainoa ystävänsä eikä hän halunnut menettää tätä.

Miehet jatkoivat tyttöjen metsästystä joka ilta. Heidän vakiopaikkojaan olivat rautatieasema, ostoskeskus ja hotellit.

Juuri hotellilta löytyi 16-vuotias Juliet Mykyta, tammikuun 21. päivänä. Juliet oli juuri soittanut vanhemmilleen ilmoittaakseen että hänellä menee myöhään. Hän odotteli bussia kun miehet ilmaantuivat paikalle ja Worrell tarjosi kyytiä. Miller ajoi yhdelle heidän vakiopaikoistaan ja odotti että häntä pyydettäisiin poistumaan autosta. Worrell alkoi jo sitoa vastahakoista tyttöä takapenkillä. Millerin mielestä tässä ei ollut mitään erikoista, se oli Worrellin fetissi.

Kuva
Juliet Mykyta.

Miller nousi autosta ja käveli noin 50 metrin päähän. Sitten hän kuuli ääniä takaansa ja kääntyi katsomaan, nähden tytön kaatuvan maahan auton viereen. Worrell käänsi tytön ympäri, kumartui tämän päälle ja alkoi kuristaa tätä köydellä.

Millerin kertoman mukaan hän tarttui Worrellin käsivarteen ja yritti vetää hänet pois tytön kimpusta, mutta Worrell tönäisi hänet pois ja uhkaili taas hengenmenolla. Miller poistui paikalta ja kun hän palasi, ruumis oli jo autossa. Worrell oli huonolla tuulella ja Miller teki käskyjen mukaan, ajaen auton Truroon ja autiolle maatilalle. He kantoivat ruumiin metsikköön ja peittelivät sen oksilla.

Helmikuun 6. miehet poimivat kyytiinsä Sylvia Pittmanin rautatieasemalta. He ajoivat syrjäiseen paikkaan ja Miller lähti kävelylle, kuten yleensäkin. Tunnin päästä palattuaan hän löysi kuristetun tytön takapenkiltä. He veivät ruumiin Truroon ja peittivät sen oksilla.

Seuraavana päivänä Miller haki Worrellin ja 26-vuotiaan Vicki Howellin postitoimistolta. Vicki oli muita uhreja vanhempi ja Miller piti hänestä. Vickillä vaikutti olevan huolia ja hän mainitsi että oli asumuserossa miehestään. Miller toivoi mielessään ettei Worrell tappaisi tyttöä.

Ajettuaan syrjäseudulle Miller pysäytti auton ja jätti pariskunnan juttelemaan autoon. Muutaman minuutin kuluttua hän palasi koska oli unohtanut tupakkansa. Oikea syy kuitenkin oli että hän halusi tarkistaa ettei Worrell ollut tappanut Vickiä. Worrell vaikutti olevan paremmalla tuulella kuin yleensä ja Miller uskoi ettei tämä tappaisi tyttöä. Mutta kun hän palasi autolle, hän löysi Worrellin peittelemästä Vickin ruumista huovalla.

Miller raivostui ja alkoi huutaa Worrellille. Aikansa riehuttuaan hän meni hiljaiseksi ja pelkäsi Worrellin reaktiota. Hän kysyi hiljaa miksi tyttö oli täytynyt tappaa. Worrell ei sanonut syytä vaan käski ajaa Truroon. Ruumis piilotettiin aluskasvillisuuteen.

Kahden päivän kuluttua miehet kruisailivat Adelaiden keskustassa kun he huomasivat 16-vuotiaan Connie Iordanidesin. He tarjosivat kyytiä ja tyttö nousi autoon. Hän alkoi kuitenkin huolestua kun auto ajoi väärään suuntaan. Miller pysäytti auton ja Worrell repi kirkuvan tytön takapenkille. Miller ei tarjonnut apuaan vaan käveli pois. Hänen palatessaan ruumis odotti auton takapenkillä huovan alla, ja se piilotettiin jälleen Truroon.

Kuva
Deborah Lamb.

Helmikuun 12. Worrell tappoi neljännen tytön viikon sisään. Varhain sunnuntaiaamulla ystävykset ajelivat pelihallien lähellä ja ottivat kyytiin 20-vuotiaan Deborah Lambin. Miller ajoi auton rannalle ja poistui. Kun hän palasi autolle, Worrell seisoi sen edessä ja potki hiekkaa kuoppaan. Tyttöä ei näkynyt missään.

Worrell ja Miller olivat tutustuneet Deborah Skuseen, jonka poikaystävän he olivat tavanneet vankilassa. Pariskunta oli juuri eronnut ja miehet veivät Debbien lohduttautumaan Mount Gambieriin viikonlopuksi. Worrell oli kuitenkin tullut huonolle tuulelle ja he päättivät palata Adelaideen lauantai-iltapäivällä.

Kuva
Deborah Skuse.

Worrell oli juonut jo jonkin verran olutta, mutta oli silti kuskina ja kaahaili silmittömästi. Debbie rukoili häntä hidastamaan, jolloin Worrell alkoi raivota hänelle. Sitten mies huusi "Rengas meni!" ja auto lähti hallinnasta.

Välttääkseen törmäyksen vastaantulevaan autoon Worrell ohjasi kulkuneuvon tien sivuun. Auto pyörähti ympäri useaan kertaan ja pysähtyi ruohikolle, kaikki kolme matkustajaa kyydistä pudonneena. Silminnäkijät ryntäsivät apuun, mutta paljoakaan ei ollut tehtävissä.

Debbie Skuse ja Chris Worrell olivat jo kuolleita. James Miller oli saanut vamman olkapäähänsä ja hänet vietiin shokissa sairaalaan. Painajaisista pahin oli juuri toteutunut: hänen ainoa oikea ystävänsä oli kuollut.

Worrellin hautajaisissa Miller kertoi vainajan tyttöystävälle Amelialle että Worrellilla oli ehkä ollut veritulppa aivoissa. Tämä oli Millerin mielestä mahdollinen selitys miehen tekemiin murhiin.

Worrellin kuoleman jälkeen Miller muutti paikasta toiseen, nukkuen joskus hylätyissä autoissa.

Oikeudenkäynnissään helmikuussa 1980 Miller kielsi syyllisyytensä seitsemään murhaan joista häntä syytettiin. Hän istui hiljaisena kun syyttäjä väitti miesten toimineen yhteistyössä ja sanoi "[Miller] käytti tytöistä sanaa 'rätti'. Juuri tuo asenne johti tähän toimintaan".

Syyttäjä jatkoi: "Nämä nuoret naiset kuolivat koska he olisivat voineet syyttää nuorta miestä joka sitoi ja raiskasi heidät. He voisivat myös syyttää vanhempaa miestä joka ei kiinnittänyt mitään huomiota heidän ahdinkoonsa. Jos mies avustaa toista ajamalla hänet paikkaan missä tyttö raiskataan ja tapetaan, silloin tämä mies on syyllinen murhaan."

Valamiehistön mielestä Miller oli syyllinen kuuteen murhaan. Häntä ei tuomittu ensimmäisen uhrin Veronica Knightin murhasta, koska valamiehistö uskoi että Miller ei tiennyt murha-aikeesta tuolloin mitään. Miller tuomittiin kuuteen elinkautiseen.

Miller protestoi usein vankituomiotaan vastaan ja meni mm. nälkälakkoon. Hän kuoli lokakuun 21. 2008 syöpään.
"Karkea kysymys koko kriminaalipolitiikan historian ajan on ollut, onko rikoksiin syyllistynyt (tai muuten poikkeava) henkilö paha vai hullu."
Vastaa Viestiin