Ensiksikin Hei kaikille, mahtavaa porukkaa olette

joskus jopa osa ihanan rehellisen suoria ja kiitos vielä niille, jotka jaksavat laittaa linkit kertomiinsa asioihin, perustelevat ja niillekkin joiden kommenteille olen saanut nauraa, kun osaavat olla menemättä ITSE itse ongelmaan vaan repivät siitä huumorin, menemättä kuitenkaan alle riman. En mainitse heitä..
Kirjauduin tänne aikoinaan Karoliina Kestin tapauksen aikoihin, kun omasta mielestäni edelleen päti se, että todennäköisin ja yksinkertaisin ratkaisu on se oikea. Niin kuin siinä tapauksessa olikin. Olen vain kova pohtimaan asioita monelta kantilta ja kommentointini jäi..siinä kun omassa päässäni vasta mietin, joku nopeampi oli jo oivaltanut saman ja sen ehtinyt sanoakkin..joten mitäpä samaa toistamaan..
Aloin kuitenkin jo aiemmin, aikanaan minua kiinnostavaa, Ulvilan tapausta seuraamaan ihan sen takia, kun sosiaalipuolen ( lapsi puolella) koin , että tämä oli äidin puolelta käytöksensä osalta todella erikoisesti toimittu. Koko ajan tuntui, että taustalla on jonkin sortin perhekriisi..en jaksa uskoa ( mutu), että tuossa perheessä tuettiin toisiaan ja pidettiin yhtä.
Olen käynyt monissa kodeissa, joissa siivous ja järjestyspuoli on hoitamaton..meitä on moneen lähtöön. Mutta tuo kaaos joka tuossa kodissa oli, kertoi jo siitä, ettei kerta kaikkiaan äiti jostain syystä huolehtinut talouden pidosta. Sama se sille, jos ei ole imuroitu tai luututtu pariin viikkoon ..olkoon vaikka kuukauteen, mutta tuolla ei ole huolehdittu edes puhtaista pyykeistä pidempiin aikoihin. Yleensä ( ja huom. yleensä) olen saanut todeta, että ongelma perheessä ns. äidin osaa ( elkää viitsikö nostaa tasa-arvokysymystä nyt tähän) ei ole kyetty/jaksettu/haluttu hoitaa. Joko taustalla on äidin oma jonkin asian ongelma tai jonkun perheessä olevan henkilöiden keskeinen ongelma, joka heijastuu myös kodin asioihin.
Annelia olen pitänyt aina miehensä murhaan syyllisenä.
Näyttö ei vain riittänyt. Olin pettynyt poliisien toimintaan tämän tapauksen osalta. Ja jos ei ole syyllinen, siitäkin pitäisi olla varmat perusteet.
Mutta tätä käännettä jäin itsekin kyllä suu auki lukemaan. Ei mennyt niinkuin "strömsöössä"
Toisaalta koen, että hyvä juttu, että lapset nyt kertovat ( uskaltautuvat) miten heitä on kohdeltu. Aiemmin ajattelin, että jossain elämän vaiheessa joku heistä kuitenkin ” avautuu” kun tapauksesta on mennyt aikaa ja oma ajattelu kasvaa, eikä enää olla ns. vanhempien mielivallan alla . Moni lapsi etsii jossain vaiheessa esim.ei kerrottua /kadonnutta isäänsä, kunhan saa omaa henkistä vahvuutta asiaan.
En ala surkuttelemaan kenenkään kohtalolla..en edes lasten, maailma on täynnä pahuutta..mutta toivon, että tässäkin Oikea syyllinen jää kiinni. Lasten takia.