On tämä nyt taas yhtä jankutusta..peltirumpu kirjoitti:Tara,
kysehän oli siitä, onko poliisi painostanut tyttöä muuttamaan kertomustaan. Hovioikeuden ja entisen tutkinnanjohtajan mukaan näin on tehty. Jokainen voi mielessään miettiä, miksi poliisi on toiminut tällä tavalla.
Joittenkin mielestä lasta ei varmaan olisi saanut puhutella ollenkaan, missään vaiheessa. Aueriakin kohdeltiin silkkihansikkain: 'voisitko sää näyttää vielä sun toistakin jalkaa, jos sää vaan pystyt'.. Mitäs olet ajatellut tästä eteenpäin, elämästä?'
ei sanatarkka: 'Aattelin että käynpä täällä tikattavana, ja sitten muutetaan Turkuun mis meiä sukulaiset on, ja sit unohdetaan tää juttu. Rautahermo, ei kyyneleen kyyneltä, ei pelon eikä surun häivääkään. voivat siis muuttaa kun ei Jukallakaa ole enää töitä Ulvilassa!
On se hirveää että lapsiakin aletaan painostaa!
Ensimmäisiä virheitä minkä tutkinta teki: Päästivät lapsen äidin huomaan ennen kuin poliisi oli tätä puhuellut. Äidin vaikutus todellakin näkyy JO ensimmäisessä puhuttelussa. Jääneet kahden kesken Auerin huoneeseen vieraitten sekä nuorempien lasten lähdettyä..??
Luulenpa että on aika vaikea kääntää tässä vaiheessa kenenkään päätä sen avulla ainakaan, että jonkun entisen tutkinnan johtajan sekä hovin mielestä tyttöä painostettiin muuttamaan mieltään, hovin jonka päätös on tehty tyhjäksi.
Lastensuojelurikos??
ja sitä paitsi, tyttöhän muuttanut mieltään monessa asiassa, sinne tänne, eikä kukaan voi varmasti sanoa mitä hän on missäkin vaiheessa sanonut.
Auerin mukaan (2006 tai 2007 alussa) tyttö oli rauhallinen koko ajan! No niin olikin, oudon rauhallinen. Se kiljaisu alkaa vaikuttaa entistä kummallisemmalta. Mikä niissä tytölle tehdyissä kysymyksissä sitten oli niin painostavaa? Miksi hän meni sanomaan esim, että jos se oli se mies joka juoksi siitä (askeeleet jotka 'lähestyivät puhelinta ja menivät sitten ohitse', 2009) Kai tämmöinen vaatii lisäkysymyksen, kuten muutama muukin kohta. Hirveää painostusta? 'Näitkö vai etkö'? kerro mitä näit? -vastaukset olivat ristiriitaisia, vaikkakin tyttö intti, että kyllä hän sen näki.
nyt loppu, nostan kädet ylös, mutta mieltäeni en perusasiasta muuta: Auer se oli, hän itse omassa ylväydessään, omasta tahdostaan, lipesi murhaamaan miehensä.