Ensimmäinen luotettavuusarviointi.
Olen jo kertaalleen tämän (ja osittain alla olevankin) kirjoittanut, mutta tuon sen tähän enoa koskevaan ketjuun omana näkemyksenäni:
Vanhempaa rikoskonstaapeli Jouni Kostensaloa kuultiin rikospaikkatutkinnasta Ulvilassa.annaanna kirjoitti:
Ilman muuta asioihin perehtyneitten, kuten syyttäjä Valkama ja tutkinnanjohtaja Salonsaari, olisi pitänyt ymmärtää, lasten enosta puhumattakaan, että lapsilla oli hirvittävä pelko olosuhteitten muuttumisesta, äitinsä vaarallisuudesta, kaiken romuttumisesta, omiin asioihinsa vaikuttamismahdollisuuksien vähyydestä, tulevaisuudestaan kaikkinensa. Hätävalheiksi olen kertomuksia nimittänyt. Itse en ainakaan millään tavalla lapsia ole tuomitsemassa, heillä on oikeus hätänsä ilmoille huutaa tai esittää ihan millä tavalla tahansa, niinkuin meillä kaikilla. Mutta valheellisina kertomuksiaan pidän. Vastuunkannossa on lasten ja aikuisten välillä erovaisuuksia, koska käsityskyky pitäisi olla erilainen. Tai ainakin rikosvastuullisuuden. Mutta siis me aikuiset olemme vastaanottaneet kertomukset. Kuka niistä on ensimmäisen luotettavuusarvioinnin tehnyt?
Anneli Auer kysyi Kostensalolta, että kerrotteko kuka antoi vuonna 2011 sen alustavan arvion lasten kertomusten luotettavuudesta, kun meillä ei ole sitä tietoa. Ikävä kyllä Kostensalon muisti petti tältä osin. "En muista", lausui hän. Miksi puolustus haluaa moista henkilöllisyyttä tietää ja miksi puolustus ei sitä tiedä ja miksi Kostensalo heti tiesi, ettei muista. Ei sekuntiakaan asiaa muistellut.
Kun mielestäni näitten lasten terapeutti, siis tämä josta sisotalo on kertonut, on ollut antamassa luotettavuusarviotakin jossakin vaiheessa. Ei mahdu järkeeni. Voiko luotettavuusarvoita antaa terapeutti, jopa mahdollisesti tään ensimmäisen arvion. Aika mielipuolinen tilanne, jos omalle kohdalle sattuisi. Sitä en ihmettele, et keneltä tahansa moisia on pyydelty, mutta eikö tuomarit/oikeuslaitos harjoita minkäälaista kriittistä tarkastelua sen paskan suhteen mitä eteensä näyttönä kannetaan. Tämän jutun perusteella oikeuslaitoksella joko ei ole moista oikeutta ollenkaan tai eivät omaa kykyä arviointiin tai vähät välittävät.