Tarkastellaan nyt hieman Tenovuon sanomisia: Käräjäoikeuden tuomiosta neurologi Olli Tenovuon mukaan: " ... käsillä olevan aineiston perusteella syntyy looginen näyttö aivovammasta, eikä mikään tieto puhu aivovamman olemassaoloa vastaan. Tärkeimpiä tietoja tässä suhteessa ovat objektiiviset seikat eli se, että Gustafsson on saanut pään alueelle ulkoisen energian seurauksena huomattavat ruhjeet ja murtumat. ..."
Tärkein seikka on, että Gustafssoni on saanut päänalueella huomattavat ruhjeet ja murtumat. Tässä Tenovuo sivuuttaa täysin käytetyn vammaenergian jolla on merkitystä arvioitaessa mahdollisia aivovammoja.. Kallon murtumia ei NGllä todettu ei vuonna -60 eikä 2004-tehdyissä uusissa kuvauksissa.. Faktaa on myöskin se, ettei kaikista päähän kohdistuneista iskuista aiheudu minkääntasoisoista aivovammaa. Muutoinhan Suomi olisi täynnä aivovammaisia joilla olisi merkittäväntasoinen aivovamma.Ylivoimainen enemmistö aivovammoista on kuitenkin lieviä. joita usein nimitetään aivotärähdyksiksi (commotio cerbri) NGn kasvojenalueen vammat on tutkittu tarkoin. Niiden vanhojen vammojen tutkimiseen, tehtiin NGlle tietokone tietokonetomografia/magneetti kuvaukset ja ne kuvauksissa saadut tulokset vastasivat vuonna -60 syntyneitä päänaluella olleita murtumia ja ruhjehaava-vammoja.
Eli Tenovuon sivuuttama vammaenergian merkitys. Se on ollut selvästi taktikointa. Koska Tenovuo tietää lääkärinä varmasti vammaan käytetyn energian merkityksen.
Tietyt onnettomuustyypit aiheutavat tietynlaisia vammoja, eli vammamekanismi on tiedossa. Eli suurienergisissä vammoissa on tyypillisesti useita vammoja, useissa kehon osissa ja peruselintoiminnot ovat heikentyneet. Tätä tuhovoiman periaatetta voidaan soveltaa kaikkin suurienergisiin vammoihin kuten esim. liikenneonnettomuudet.
Tässä lausunto vuonna 1960, suoritetusta rtg-kuvauksesta: Töölön sairaalan röntgentutkimuksessa ei ole todettu kallovammaa. Alaleuassa vasemmalla on poikkimurtuma ja myös murtuma samalla puolella leukanivelen lähellä. Poikkimurtuman kohdalla ja vasemmalla korvan yläpuolella on ruhjehaavat, jotka on hoidettu ompelein.
Ja tässä lausunto vuonna 2004 tehdyistä kuvantamistutkimuksista: LT ja radiologian dosentti, osastonylilääkäri, Seppo K. Koskinen toteaa lausunnossaan:
”Aivojen tietokonetomografiassa ja magneettikuvauksessa kallon sisäiset rakenteet ovat ikää vastaavat, jälkiä vammoista ei ole, lievää pikkuaivoatrofiaa on. Myöskään yläosassa ei ole murtumia.” Yhteenvetona Seppo Koskinen toteaa; ”vasemmalla alaleuassa, poskiluussa ja yläleuan luussa on merkit parantuneista, hyväasentoisista murtumista, jotka vastaavat hammaslääketieteen laitoksen Nils Gustafssonia koskevissa potilastiedoissa kuvattuja murtumia. Näitä lukuun ottamatta kallon luissa ei ole murtuman jälkiä. Kallon sisäisissä rakenteissa ei ole merkkejä vammoista. Oikean käden kämmenluussa on vanha murtuman jälkitila.” Osastonylilääkäri Seppo Koskisen lausunnon liitteenä on neuroradiologi Kristiina Poussan lausunto. (Liite 15).
Tutkimustietoa: Tämän kaltaisilla matalaenergisillä kasvojen aluiden murtuma vammoilla kuin mitkä NGllä on todettu, tehdyn Suomalaistutkimuksen mukaan mahdollisuudet saada edes jonkinasteinen aivovamma on 1 - 2% luokkaa. Eli tämä tutkimuskin jo osoittaa, ettei näissä tyypillissä pahoinpitelyvammoissa ole seurauksena merkittäväntasoisia aivovammoja.
Sitten asiantuntijan lausunto, joka on ehdottomasti paras arvioimaan näitä NGlläkin olleita päänalueen murtumavammoja. Ja lisäksi huom. nämä ovat siis ne ainot todetut ja todelliset NGllä todetut vammat. Aivoruhjetasoista aivovammaa, ei NGllä ole koskaan todettu.
Leukakirurgian erikoislääkäri Risto Kontio toteaa yhteenvetona Nils Gustafssonin kasvojen ja kaulan alueen vammoista:
”Potilas joutunut 5.6.1960 ulkoisen väkivallan kohteeksi. Väkivallan seurauksena potilaalle oli syntynyt alaleuan kaksoismurtuma, jossa toisessa murtumalinjassa on noin 5 mm:n siirtymä. Lisäksi väkivallasta oli syntynyt vasemman poskiluun hyväasentoinen murtuma. Kasvojen pehmytkudoksiin oli tullut ainakin kaksi erillistä ruhjetta, toinen vasemmalle huulikulman alueelle ja toinen vasemman posken iholle. Suun sisällä oli 5.6.1960 todettu yhden hampaan kruunumurtuma, pehmytkudosvammoja ei murtumalinjoja lukuun ottamatta todettu. 6.4.2004 tehty tutkimus tukee näitä diagnooseja. Muita vammoja ei myöskään 6.4.2004 tutkimuksessa voitu varmistaa. Kyseiset vammat eivät ole potilaalle hengenvaarallisia. Tämän tyyppiset vammat ovat matalaenergisen väkivallan seurausta, kohdistuneet iskut tai töytäisyt kasvojen alueelle ovat olleet tylpän esineen aiheuttamia. Kysymykseen tulee mahdollisesti potku tai nyrkinisku tai esimerkiksi putoaminen matalalta tasolta noin 1 – 2 metrin korkeudelta. Jos kysymyksessä on nyrkinisku tai potku, on tarvittu ainakin kaksi erillistä iskua. Verenhukka tämäntyyppisen vamman perusteella on vähäinen. Kasvojen vammat ovat vain vähäisessä määrin haitanneet potilaan liikkumista paikasta toiseen.”
Ko. leukaluuvammojen yleisyydestä erikoislääkäri Kontio toteaa, että vuositasolla Töölön sairaalassa hoidetaan 400 – 500 kasvoluumurtumaa. Noin 80 % potilaista on miehiä. Potilaiden keski-ikä on 20 – 30 vuotta. Viimeisimmän tieteellisen tutkimuksen perusteella vuodelta 1997, noin 46 % kaikista kasvoluumurtumista syntyy pahoinpitelyn perusteella. Noin puolet kaikista pahoinpitelyvammoista tapahtuu käyttäen nyrkkiä. Noin 20 % pahoinpitelyvammoista syntyy potkusta kasvojen alueelle. Suurin osa vammamekanismeista on matalaenergisiä. Matalaenergiset vammat eivät aiheuta potilaalle tajuttomuutta.
Yhteenvetona Risto Kontio toteaa: ”Nils Vilhelm Gustafssonin vammat kasvojen alueella ovat syntyneet matala-energisen vammamekanismin perusteella. Tähän vammamekanismiin liittyvä tajuttomuus on hyvin epätodennäköinen. Samoin liikuntakyvyn menetys on hyvin epätodennäköinen.” (Liite 17).
Tämä kyseinein asiantuntija on aiheuttanut juuri sinulla Xerxes, sen luokan uskomattoman "pulinataudin", Jossa taudissasi, et. olet solvaus-sanojasi säästellyt. Joten muutama lisäsana on enemmän kuin paikallaan leukakirurgian erikoislääkäri Risto Kontiosta osaamisesta ja ammattitaidosta.
Tässä vielä mielenkiintoinen linkki Kontion osaamisesta. http://yle.fi/uutiset/suomalainen_luuki ... en/5640245
Töölön sairaalaan on keskitetty koko uudenmaan alueen vakavien vammojen hoito kuten monivammat, kallovammat ja kasvojen alueen vammat (leukakirurgia). Lääkärit jotka työskentelevät Töölössä näkevät päivittäin erilaisia pahoinpitelyvammoja joihin liittyy tajunnanmenetyksiä, kallovammoja, leukamurtumia ja erilaisia ruhjeita. Vuosien työskentely tekee heistä ainutlaatuisia asiantuntijoita omilta erikoisaloiltaan koska heidän hoitamat potilasmäärät ovat todella suuria.
Leukakirurgian erikoislääkäri Kontio kertoo että Töölön sairaalassa hoidetaan vuosittain 400-500 kasvoluun murtumaa joita 46% syntyy pahoinpitelyn seurauksena. Näistä pahoinpitelyistä on noin 50% käytetty nyrkkiä ja 20 syntyy potkuista. Suurin osa vammoista on matalaenergisiä eikä matalaenergiset vammat aiheuta tajuttomuutta. Kontion yhteeveto NGn vammoista: " Tähän vammamekanismiin liittyvä tajuttomuus on hyvin epätodennäköinen. Samoin liikuntakyvyn menetys on hyvin epätodennäköinen."
Xerxes, on turha väittää, etteikö R. Kontio ei tietäisi näistä tyypillisistä matalaenergisiä pahoinpitelyvammoja saaneista potilaista hieman enemmän kuin sinä. Ja nämä Kontion potilaat ovat kyenneet kävelemään ja toimimaan rationaalisesti, eivät siis ole tulleet teho-hoidon kautta Kontion potilaiksi. Joten turhat pulinat pois!
Diffuusi aksonivaurio (DAI) on nopeiden kiihtyvyys ja hidastuvuusvoimien aiheuttama diffuusi, laaja-alainen mikroskooppinen aivokudoksen vaurio. Jossa hermosolujen aksoneissa venymistä ja osittaista repeilyä. DAI on merkki korkeaenergisestä vammoista ja syntyy useimmiten liikenneonnettomuuksiin liittyvissä aivo-traumoissa. Dai luokitellaan kolmeen vaikeusasteeseen.
-lievä
-kakkostyyppi
-vaikea kolmostyyppi.
Elikkä Diffuusi = epätarkkarajainen, hajanainen, jäsentymätön, epäselvä, epätarkka. DAI eli diffuusi aksonivaurio on aivokudoksen aksonitason vamma, jossa ei ole sillä tavoin selkeää vauriokohtaa kuin esim. aivoruhjeessa, joka on diagnostisesti eri vamma
Elikkä kun katsotaan näiden asiantuntijalääkäreiden sanomiasia. Niin Tenovuo totesi, ettei veretön aivoselkäydinneste osoita merkittävää aivovammaa. Ja hän perusteli nimenomaan näkemystään näillä diffuusitason aivovammoilla. Joka on siis diagnostisesti eri vamma kuin aivoruje. Joka aivoruhje siis on selkeästi määriteltävissä. Ylipäätään näitä solutason vaurioita on vaikea todeta. Ne voivat ollaa yksittäisen solun aksonin vaurioita tai laajalaisempia dai-tyyppisiä vaurioita. Ja nämä solutason vauriot ei näy aivoselkäydin näytteeissä, ellei ole konkreettista aivorujetta. Niinpä niillä oli turvallista kikkailla. Tosiasia kuitenkin on, ettei NGllä ole kyseistä minkääntasoista diffuusi soluvaurioita koskaan todettu. Sen sijaan Öhman perusti nimen omaan oman näkemyksensä tähän verettömään aivoselkäydinnäytteeseen ja totesi, "että on hyvin epätodennäköistä, että näin vakavassa aivovammassa näyte olisi puhdas, vertön." Eli tämä veretön näyte antoi niin vahvan lääketieteellisen varmuuden siitä, ettei NGllä ole ollut sitä aivoruhjetasoista aivovamma. Eikä siitä aivoruhjeesta löytynyt myöskään mitään vanhaa jälkeä edes näissä uusissa mangeettikuvauksissa. Joten näkisin, että lääketieteellinen varmuus siitä saatiin 99,99% varmuudella.
Xerxes, uskotko tosiaan, että näillä tämän tasoisilla vammoilla mitä oli NGllä ja jotka olivat matalenergisen vammamekanismin tuottamia, voisi olla pelkästään suurienergisen voiman tuottama diffuusi aksonia tasoinen aivovaurio, etteikö siis olisi edes aivoruhjetta? Yleensä nämä dai-vauriot syntyvät merkittäväntasoisen aivovamman jatkumona.
Käräjäoikeuden kantaan, en ota isosti kantaa. Heillä kun ei ole tätä lääketieteellistä näkemystä. Ja se näkemys tähän vammateemaan oli "mahdollisesti" on ollut "aivovamma" jne.. Ainoa mikä minua on häirinnyt tässä näkemyksessä on se, että käräjäoikeus päätyi arviossaan tukeutumaan maallikkosilminnäkijöiden arviointikykyyn, kun kyse oli NGn tajunnantasosta. Se oli kyllä melkoinen rimanalitus käräjäoikeudelta.
Omaiset ovat todenneet, että NGtä käsiteltiin oikeudessa "silkkihansikkain". Tajuat varmaan sen, että syytäjän olisi ollut turha lähteä hoviin samoilla eväillä.
Se mitä sanoit, ettei vuonna -60 pystytty toteamaan aivovammaa vaan se diagnoosi jouduttiin kirjoittamaan oireiden mukaisesti. Se pitänee paikkansa ainakin näiden DAI-tyyppisten aivojensolutasonvaurioiden suhteen.
NGlle tehtyjä tutkimuksia vuonna-60:
Todistaja Henry Troupp (kuulusteltu 27.5.2004), kertoo olleensa Töölön sairaalan palveluksessa vuosina 1953-1994, ja toimineensa vuonna 1960 ko. sairaalassa neurokirurgian apulaislääkärinä. Troupp kertoo, ettei hän ole koskaan tavannut Nils Gustafssonia. Tutustuttuaan Gustafssonia koskeviin sairaalan tulotietoihin todistaja toteaa, että Gustafssonille tehtiin *PEG-tutkimus, jonka tulos oli negatiivinen. Todistajan mukaan jos Gustafssonilla olisi ollut merkittävä aivoverenvuoto, olisi sen tai sen jättämän arven pitänyt näkyä tutkimuksessa. Edelleen todistaja kuvaa osastoa kaksi osastoksi, jossa hoidettiin myös potilaita joilla epäiltiin ei vakavaa aivovammaa. Viitaten Gustafssonin 7.6.1960 tapahtuneeseen siirtoon neurokirurgiselle klinikalle todistaja kertoo kyseisellä klinikalla vastaavana lääkärinä toimineen tapana olleen makuuttaa potilasta pidempään sairaalassa. Todistajan mukaan nykyään potilasta pidettäisiin sairaalassa vain lyhyen ajan ja se, että Gustafsson on ollut sairaalassa kolmisen viikkoa, ei anna oikeata kuvaa vamman laadusta. OT. Tästä kyseisestä Henry Trouppista tuli kys. neurokirurgisen klinikan ylilääkäri vuonna 1976. Hän oli muuten ollut aikoinaan Karikosken oppilaana, kun näitä surullisen kuuluisia lobotomia-leikkauksia alettiin Suomessa tehdä.
Töölön sairaalan ylilääkäri, LKT, ortopedian ja traumatologian dosentti, Eero Hirvensalon 30.6.2003 antamassa asiantuntijalausunnossa todetaan
”Potilaan merkittävimmät vammat ovat sairauskertomusmerkintöjen perusteella aivotärähdys tai lievä aivoruhje, vasemman alaleukaluun ja yläleukaluun sekä poskiluun murtumat vasemmalla sekä ruhjehaavat vasemmassa poskessa, leuassa ja päänalueella ohimon seudussa. Merkittävää aivovammaa vastaan puhuu normaali *selkäydinnestetutkimus, jossa ei todettu verta sekä *negatiiviseksi jäänyt pneumoenkefalogrammilöydös. Kyseisen röntgentutkimuksen tarkkuus ei vastaa nykyisiä kuvantamistuloksia, mutta sillä on mahdollista havaita turvotuksen aiheuttama siirtymä aivokammioissa. Nils Gustafssonin PEG-tutkimuksessa siirtymiä ei todettu, mikä viittaa vähäiseen kallonsisäiseen vammaan. Potilaan nopea toipuminen tajuttomuudesta ja toipuminen käveleväksi eivät myöskään viittaa kovin merkittävään aivoruhjeeseen.
Todistaja Antti Servo (kuulusteltu 7.9.2004), kertoo toimineensa röntgenlääkärinä Töölön sairaalassa vuosina 1973-2004. Tutustuttuaan Gustafssonia koskeviin sairaalan hoitotietoihin todistaja kertoo PEG-tutkimuksen eli nk. ilmakallokuvauksen tarkoituksena olleen sulkea pois aivojen alueen kasvaimet, verenpurkaumat, surkastuminen tai esim. synnynnäiset kehityshäiriöt. *Muutokset aivoissa (esim. epäsymmetriat ja siirtymät) nähtiin aivoihin ruiskutettavan ilman ja röntgenkuvauksen avulla. Tutkimuksen sivuvaikutuksena oli päänsärkyä ja pahoinvointia ja tutkimus lisäsi potilaan sairaalassaolopäiviä yleensä noin viikon verran. * Viitaten Gustafssonille tutkimuksen tehneen röntgenlääkärin lausuntoon todistaja toteaa lausunnon olevan huolellinen ja hoitokirjoista ilmenevän, että mahdollista aivovauriota on monella tapaa etsitty, mutta mitään viitteitä sellaisesta ei ole havaittu.
Neurokirurgian dosentti, osastoylilääkäri, Juha Öhman toteaa 7.7.2003 ja 21.4.2004 antamissaan lausunnoissa:
”Kalloröntgenkuvausten ja muiden röntgenkuvausten perusteella on ilmeistä, että potilas on saanut tylpän ulkoisen väkivallan seurauksena useampia murtumia mm. poskiluuhun, poskionteloon, sekä ohimoluuhun. Potilaan mahdollisesta aivovauriosta on ollut osoituksena potilaan täydellinen *muistamattomuus tapahtumien jälkeen. Kuinka todellinen tällainen täydellinen muistikatkos on, sitä on mahdotonta sanoa. Tuntuisi todennäköisemmältä, että potilaalla oli jotakin muistisaarekkeita kyseiseltä ajalta. Ottaen huomioon, että *aivoselkäydinnesteessä ei kaksi päivää tapahtuman jälkeen ollut *verta, asettaa tämä kyseenalaiseksi sen, että potilaalla olisi aivoruhjetasoinen vamma. Kokemuksen mukaan on epätodennäköistä, että tämän asteinen vamma aiheuttaisi näin pitkän täysin totaalin muistiaukon.” (Liite 15).
