^ Matlock täällä on tarpeeksi vatkattu näitä samoja asioita sinun ja sukulais-sielusi Xerxesin kanssa, ei valmista vaahtoa ole syntynyt. Teistä kumpikaan ei halua tunnustaa sitä, mitä Hirvensalo on sanonut lausunnoissaan. Hän eikä kukaan hänen ryhmästään ollut sitä mieltä, että NGllä olisi voinut todennäköisyyksillä katsottuna olla merkittävä aivoruhjetasoinen aivovamma.
Matlock, fakta on edelleenkin, ettei aivovammamäärityksiä tehdä esimerkeillä eikä mahdollisuuksilla.
Matlock, väitteesi, ettei Hirvensalo tuonut NGn vammojen matalaenergisyyttä ja aiheuttajaa esille on väärä.
Kallonmurtumia ei NGllä todettu. NGn TT ja magneettikuvat on tulkinneet kaksi radiologia joista toinen oli vielä erikoistunut neuroradiologiaan. Myöskin Hirvensalo ja Öhman ovat kys. kuvat katsoneet. Eikä heistä kukaan ole nähnyt hiushalkeamaa kallonluun pinnassa. Väkisinkin tulee mieleen, että Tenovuon näkemä hiushalkeama on saattanut ollut hänen oma hius joka on jäänyt silmäripseen roikkumaan.
Matlock, onko tälläinen saattanut olla hiushalkeama aivovamma? Ja mitä hoitoa siihen annetaan.
Jos kalloon kohdistuu riittävän voimakas suora isku lisävoimaa tuottavalla astalolla mahd. kivellä, niin on aivan varma, että siitä on seurauksena kallo/aivovamma.
Puhutko siitä varjostumasta, jonka Tenovuo ensin näki, mutta ei sitten ollut varma mitä olikaan nähnyt? Sellaisiin näkyihin on hyvin vaikea näiden muiden asiantuntijalääkäreiden ottaa kantaa. Kun kukaan heistä ei ole samaa ilmiötä havainnut.
Sen verran pitäisi olla itsekunnioitusta, ettei enää mainitse tuota epäspesifististä EEG- tutkimusta täällä. Jos joku tutkimus ei osoita sitä aivovammaa niin turha sillä on enää spekuloida. Aikalaisneurokirugi on siitä antanut lausuntonsa, ettei se tutkimus osoittanut sitä aivovammaa.
Matlock, oletko paljonkin katsellut magneettikuvia? Tiedätkö senkin minkä tarkkusluokan sekvettiä kuvauksissa käytettiin? Jos kerran on olemassa täällä netissä magneettikuvia, joissa näkyy aivohermosoluissa olevia mikroskooppisia aksoneita, niin mikä estää vanhan aivoruhjeen jättämän arven näkymistä?
Ja lopuksi vielä nämä Hirvensalon esittämät todennäköisyydet mihin hän perusti näkemyksensä siitä, ettei NGllä voinut olla merkittävää aivoruhjetasoista aivovammaa:
Ylilääkäri Eero Hirvensalon mukaan lääketieteelliset tutkimukset eivät tue Gustafssonin puolustuksen väitettä vakavasta tai keskivaikeasta aivovammasta eikä Gustafssonia sellaisesta edes aikoinaan hoidettu.
Kun Gustafsson tuotiin sunnuntaina 5.6. kello 14.00 Töölön sairaalaan ensiapuun, amanuenssi, nykyinen professori Ilmo Hassinen, 69, otti hänet vastaan. Gustafssonilla oli silmät muurautuneena umpeen ja haavoja ohimon seudussa. Vasemmassa poskessa oli paha haava, josta hampaat näkyivät.
- Ompelin isoimmat haavat, jotka olivat ruhjehaavoja ja sitä tehdessäni poliisit yrittivät kysellä potilaalta jotakin. Hän vain örisi sanoja, joista ei saanut selvää, muisteli Hassinen.
- Vaikutti siltä, että hänen tajunnantasonsa oli alentunut, mutta hän reagoi jollain tavalla eikä vaikuttanut tajuttomalta.
Töölön sairaalan ylilääkäri Hirvensalo tutki vuonna 2004 Krp:n pyynnöstä Gustafssonin vammoja koskevat materiaalit. Sitä täydennettiin uusilla tutkimuksilla. Vammoja oli vasemmassa poskipäässä, silmäkulmassa ja korvan yläpuolella sekä vasemmassa alaluussa oli kaksi murtumaa, toinen edempänä ja toinen leukanivelen lähellä.
- Lyönnit tai potkut olivat kohdistuneet kasvoihin ja leuan kärkeen, mihin osunut isku aiheutti myös taaemman nivelvamman, kertoi murtumahoidosta väitellyt kirurgian ja ortopedian erikoislääkäri Hirvensalo.
Vammat olivat matalaenergisiä vaurioita, jotka ovat tyypillisiä pahoinpitelyissä nyrkein tai potkuin aiheutettuna, millään kovalla tai raskaalla esineellä niitä ei ollut aiheutettu.
Hirvensalo arvioi, että Gustafssonin leukaan oli osunut kaksi-kolme todennäköisesti nyrkillä lyötyä iskua. Korkeaenergiseksi isku katsotaan silloin kun ihminen putoaa esimerkiksi katolta tai törmää kolarissa.
Tajuttomuuteen ei löydy vammoja
Gustafsson on vuosien mittaan kertonut useasti yhdestätoista puukoniskusta päähän ja niskaan. Hän toisti tämän vielä kuulusteluissa vuonna 2004. Syyttäjät ovat tulkinneet puheet hämäykseksi ja uhriksi naamioitumiseksi.
Gustafssonin puolustuksen mukaan häntä hoidettiin sairaalassa aivovammapotilaana.
- Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään. Isku leukaan löi korvakäytävän tukkoon, mutta sen seinämän ahtautuma ei ollut kallonmurtuma. Hänen työkykynsä palautui nopeasti eikä hän tarvinnut kuntoutusta, kuten aivopotilaat yleensä. Häntä pidettiin melko pitkään sairaalassa, kuten siihen aikaan oli tapana, Hirvensalo totesi.
- Jos hän oli umpitajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen, pitäisi löytää sitä vastaavat vammat, mutta niitä ei ollut. Siinä on selvä ristiriita, sillä nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa. Edes sen ajan röntgenkuvissa ei havaittu aivoruhjetta, joka aiheuttaisi tajuttomuuden.
Gustafssonin pulssi oli sairaalassa normaali eikä verenkierrossa tai -paineissa havaittu muutoksia. Hengityskonetta ei tarvittu, kuten tajuttomille yleensä.
- Joko oli kyse alentuneesta tajunnantasosta, joka on aivovamman tietty aste tai siitä, ettei hän jostakin syystä halunnut vastata kysymyksiin, Hirvensalo totesi.