Seppo Boisman
Vuoden 1960 ruumiinavauksessa on todettu Seppo Boismaniin kohdistuneen pään ja alaleuan alueelle tylppää ja kaulan alueelle terävää ulkoista väkivaltaa. Boismanin kuolema on johtunut ulkoisen väkivallan aiheuttaman oikeasta yläsolisluukuopasta rintaonteloon ja oikeaan keuhkoon tunkeutuvan pistohaavan seurauksena syntyneestä verenvuodosta. Myötävaikuttavina tekijöinä ovat olleet ulkoisen väkivallan aiheuttama kallonmurtuma, aivojen ruhjevamma, henkitorveen tunkeutuva pistohaava ja siitä aiheutunut veren hengittäminen. *Vuonna 2004 tehtyjen tutkimusten mukaan niskan ja kaulan vammat on aiheutettu teräaseella (esim. tavallisella puukolla) ja pään vammat on voitu aiheuttaa laakeapintaisella ja painavalla esineellä, esimerkiksi kivellä. Boismanilla todettiin kaulan ja niskan alueella yhteensä kaksi syvää (noin 2 cm:n pituista) ja kaksi pinnallista pistohaavaa ja pään alueelle arveltiin osuneen vähintään kolme tai neljä iskua em. astalolla. Boismanilla todettiin käsissä vammoja, jotka voivat syntyä esimerkiksi nyrkillä lyömisen seurauksena.*
Leukaluun ja rystysten vammat
29.3.2004 suoritetussa kuulustelussa Gustafsson kertoo pistovammojen lisäksi ala- ja yläleukaluun menneen poikki kahdesta kohtaa, mikä korjattiin ikenen läpi vedetyllä raudalla (s. 4). Kysyttäessä leukaluun vammojen syntymistä mahdollisen tappelun seurauksena Gustafsson vastaa, ettei hän muista, että olisi retkellä tapellut kenenkään kanssa (12.5.2004, s. 9). Kysyttäessä hammasklinikalla vuonna 1960 tehdyistä tutkimuksista ja niihin liittyvien asiakirjojen merkinnästä, jonka mukaan leukaluuvammat olisivat Gustafssonin itsensä kertoman mukaan tulleet aamulla hänen herättyään, hän sanoo, ettei muista sellaista (26.4.2004, s. 5). *Rystysvammojen osalta Gustafsson arvelee niiden aiheutuneen hänen suojatessaan itseään hyökkäykseltä* (29.3.2004, s. 4).
Kun katsoo NGtä otettua kuvaa sairaalassa, niin huomaa, että oikean käden etusormi on kovin turvoksissa ja kys. sormen kynsi on mustana. Liekö kärpäsiä sillä kädellään huitonut.
Gustafssonin VAMMAT OLIVAT KUIN NYRKKITAPPELUN JÄLJILTÄ.
- Lyönnit tai potkut olivat kohdistuneet kasvoihin ja leuan kärkeen, mihin osunut isku aiheutti myös taaemman nivelvamman, kertoi murtumahoidosta väitellyt kirurgian ja ortopedian erikoislääkäri Hirvensalo.
Vammat olivat matalaenergisiä vaurioita, jotka ovat tyypillisiä pahoinpitelyissä nyrkein tai potkuin aiheutettuna, millään kovalla tai raskaalla esineellä niitä ei ollut aiheutettu.
Hirvensalo arvioi, että Gustafssonin leukaan oli osunut kaksi-kolme todennäköisesti nyrkillä lyötyä iskua. Korkeaenergiseksi isku katsotaan silloin kun ihminen putoaa esimerkiksi katolta tai törmää kolarissa.
Tajuttomuuteen ei löydy vammoja
Gustafsson on vuosien mittaan kertonut useasti yhdestätoista puukoniskusta päähän ja niskaan. Hän toisti tämän vielä kuulusteluissa vuonna 2004.
Gustafssonin puolustuksen mukaan häntä hoidettiin sairaalassa aivovammapotilaana.
- Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään. Isku leukaan löi korvakäytävän tukkoon, mutta sen seinämän ahtautuma ei ollut kallonmurtuma. Hänen työkykynsä palautui nopeasti eikä hän tarvinnut kuntoutusta, kuten aivopotilaat yleensä. Häntä pidettiin melko pitkään sairaalassa, kuten siihen aikaan oli tapana, Hirvensalo totesi.
- Jos hän oli umpitajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen, pitäisi löytää sitä vastaavat vammat, mutta niitä ei ollut. Siinä on selvä ristiriita, sillä nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa. Edes sen ajan röntgenkuvissa (PEG-tutkimus) ei havaittu aivoruhjetta, joka aiheuttaisi tajuttomuuden.
Gustafssonin pulssi oli sairaalassa normaali eikä verenkierrossa tai -paineissa havaittu muutoksia. Hengityskonetta ei tarvittu, kuten tajuttomille yleensä.
- Joko oli kyse alentuneesta tajunnantasosta, joka on aivovamman tietty aste tai siitä, ettei hän jostakin syystä halunnut vastata kysymyksiin, Hirvensalo totesi.
Muisti palaa yleensä osittain
Neurologian professori Juha Öhman oudoksui Gustafssonin totaalisesti pimeitä vuorokausia. Nukkumaanmenosta sunnuntaiyöllä heräämiseen sairaalassa torstaina 9. kesäkuuta.
- Tajuton ei liiku, mutta hän äänteli ja liikkui sinä aikana. Pitkän kokemuksen perusteella on kyseenalaista, että hänellä todetut vammat aiheuttaisivat näin pitkän totaalisen muistiaukon, Öhman sanoi.
Gustafssonin puolustusasianajaja Riitta Leppiniemi hiillosti Öhmania ja tivasi oliko se kuitenkin mahdollista, että Gustafssonilla oli aivovamma, että hän oli vammojen perusteella tajuton ja liikuntakyvytön.
- Se oli mahdollista, muttei todennäköistä, Öhman totesi.
Öhmanin mukaan Gustafssonilla saattoi olla jonkinasteinen aivovamma, muttei niin vaikeata kuin on aikoinaan kuvattu.
- Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout, yleensä tajuttomina olleilla ihmisillä on tapahtumista muistisaarekkeita ja he alkavat hissun kissun muistaa jotakin. Osa muistista palautuu, vaikka ei muistaisi itse tapahtumaa, Öhman kertoi.
Keskivaikean aivovamman saaneet potilaat ovat Öhmanin mukaan yleensä keskimäärin puoli vuotta työkyvyttöminä ja tarvitsevat kuntoutusta yleensä sen jälkeenkin.
Öhman totesi lausunnossaan, että on hyvin epätodennäköistä, etteikö näin jo vaikean aivovamman muistamattomuus näkyisi verenä aivoselkäydin nesteessä. Lisäksi hän on todennut, että jos Gustafssonilla olisi ollut aivoruhjetasoinen aivovamma, sen jättämän vanhan jäljen olisi pitänyt näkyä hänelle tehdyissä uusissa kuvauksissa.
