Ainakin murhajutussa on käynyt ilmi, että todistajien objektiivisuutta on syytä epäillä. Syyttäjäpuolella näyttää olevan niin, että asiantuntijoille on ensin kerrottu lopputulos ja he ovat sitten etsineet lopputulosta puoltavia todisteita. Ikään kuin henkilö menisi lääkäriin ja kertoisi sairastavansa syöpää, ja käskee lääkärin tutkia ja todeta syöpä. Eikö ensin pidä tutkia ja sitten tehdä diagnoosi?Harpo kirjoitti:Lähteekö poliisiin luottava asiantuntija tässä tapauksessa puolueettomasti tutkimaan epäillyn lapsia, vai uskooko hän valmiiksi syyllisyyteen ja lähtee etsimään siitä todisteita? Tilanne ei ole ollut objektiivinen.
Annan muutama esimerkin. Äänitutkija Tuija Niemi totesi ensin, että hätäkeskustallenteelta kuuluu ulkopuolisen ääniä, mutta kun Aueria alettiin epäillä vuonna 2009, hän totesi ettei ääniä kuulukaan. Kun nuoret lapset vuonna 2011 kertoivat että taustaäänet olisi äänitetty etukäteen, Niemi muutti jälleen lausuntoaan tätä uusinta käännettä vastaavaksi.
Toinen esimerkki on eläkkeellä oleva erityisopettaja Keijo Ahorinta. Jukka Lahden ruumiista havaittiin yli viisi vuotta surman jälkeen jälkiä, joita analysoimaan syyttäjät kutsuivat Ahorinnan. Sen jälkeen kun lapset olivat kertoneet saatananpalvonnasta. Ja kyllä, Ahorinta vahvisti: mahdollisesti saatananpalvontaahan tässä on. Poliisi olisi löytänyt asiantuntijatodistajaksi myös henkilöitä, jotka ovat tehneet aiheen tiimoilta akateemista tutkimusta eikä olisi täytynyt tyytyä elävään Saatanaan uskovaan houruun. Esimerkiksi puolustus kutsui oikean asiantuntijan todistusaitioon viime syksynä käräjillä.