Ei varmaankaan olisi alkanut kertomaan, siinä olet oikeassa, mutta ei myöskään olisi ihmetellyt lasin olevankin useampikerroksinen kuin vaan yksilasinen eli eipä ole ikkunaa kiireissään tutkinutkaan vaan sitä lasia lensi.ulkosuomalainen kirjoitti:En usko että Anneli on niin uusavuton kuin ihmiset kuvittelevat. Harvempi rikkoisi ikkunaa joulukuusssa ulkona pelkässä T-paidassa. Useimmat aikuiset ihmiset tajuaisivat suojautua lasinsirpaleilta vaikka jollain paksulla hupullisella ulkovaatteella. Myös pitkätukkaiset useimmiten saavat myssyn päähänsä ja tajuavat laittaa vaikka aurinkolasit silmille. Kaikki poliisit käyttivät rekoissa kunnon kasvosuojuksia tai suojalaseja. Lasista puhdistettavaa ihopintaa on silloin vahan.Kuolemannaakka kirjoitti
Tätä ”lasipölyä” olisi varmasti tarttunut kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta suojaamisesta huolimatta esimerkiksi hänen ihoonsa ja hiuksiinsa, ja sitä kautta hänen syyttäjän mukaan myöhemmin päälleen vaihtamaan t-paitaansa. Hänhän ei mitenkään lasin rikkomisen jälkeen enää ehtinyt suihkussa käydä.a sitä kautta hänen syyttäjän mukaan myöhemmin päälleen vaihtamaan t-paitaansa.
Ikkunan peittäminen esim murhaajanruskealla polyesteritorkkupeitolla tai vaikka sielta yhteisvarastosta haetulla rätillä tai kankaanpalalla ei ole myöskään paljon älyä tai aikaa vaativa toimenpide.
Ikkunan peittäminen ratkaisisi monta ongelmaa tässä mysteerissä, mm. sen miksi naapurit eivät heränneet meteliin.
Poika kertoi mun muistaakseni että lasiääntä kuuui vielä kun isä valitti --en muista että olisi yhdistanyt Annelin puhelimessaoloon. Vähän eri asia. Voin muistaa väärin. En myoskään muista että tyttö olisi ainakaan vuonna 2006 kertonut äidin juosseen puhelimeen pian rikkomisen jälkeen. Eiköhän hän mennyt ensin huoneeseensa sen jälkeen kun näki iskän sängyn päädyssä ja ikkunan rikki ja oli siellä jonkun aikaa. Sen jälkeen lähti uudelleen takkahuoneelle katsomaan ja näki iskän ja puukon lattialla. Kauanko tässä välissä meni on tuntematon suure. Missä äiti oli, oli vähän epäselvää mutta saattoi olla menossa puhelimeen. Useamman Annelin kuulusteun perusteella Anneli yhytti lapsensa eteisaulassa jo ennen Häke puhelua.Molemmat lapsetkin todistivat kuulleensa, että pian rikkomisen loputtua Auer juoksi puhelimeen. Poika jopa kertoi, että ”lasiääntä” kuului vielä Auerin ollessa puhelimessa, tosin sanoi, että voi muistaa väärin. Häntähän kuultiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009.
Se että Anneli ihmettelee poliisille montako lasia ikkunassa oli, ei kyllä ole todistus mihinkään suuntaan. Tuskin hän olisi fiksuna ihmisenä ruvennut kertomaan poliisille omakohtaisia havaintojaan kolminkertaisen ikkunan rikkomisen hankaluudesta.
Poika sanoi että voi muistaa väärinkin, mutta ulkosuomalainenkin sanomansa mukaan voi muistaa väärinkin.
No eikö se Amanda pieni ollut jossain oman huoneensa vaiheilla jos oli kerta vähän aikaisemmin käynytkin siinä?
Missä hänen olisi pitänyt olla, sikeässä unessa omassa sängyssäänkö vai?
Poikahan ensimäisessä kuulemisessaan kertoi piiloutuneensa peiton alle kun niin pelotti, myöhemmin on ollut kertomisissaan niinkin rohkea, että oli kuunnellutkin oven takana supatusta ja kuinka Amanda oli tapansa mukaan ottanut kaappausliuttamalla filleerausveitten krahahtamalla tiskipöydältä, vietsen iskujankin kuullut ja esitti sen olleen lätsäys farkkujenpeittämää reittään vasten, mankan nappuloiden painalluksia jotka taralle jäänyt niin hyvin päähän, että unohtaa sen, että pitäisi kuulu niiden metallimaisena mekaniikasta johtuen.
Tallenteeltahan kyllä kuuluu häkenpuolipäästä hyvin näppäimistön naputtelua ja Auerin hengityksen mukana plopsahtelua kun ilmavirtaa reiästä läpi, mtta mankan näpeltelyääniä en parhaalla tahdollanikaan kyllä tallenteella kuule, joten pahoittelen etten ole niin hyvin kuuleva.
