Nuorehko nainen surmattiin Helsingin Torpparinmäessä
Helsingin Torpparinmäen pientaloalueella surmattiin tiistaina iltapäivällä nuorehko naishenkilö.
Nainen surmattiin omassa asunnossaan.
Poliisi epäilee surmasta mieshenkilöä, joka kuului surmatun naisen tuttavapiiriin.
Epäiltyä mieshenkilöä ei ollut kuitenkaan tiistai-iltana vielä tavoitettu ja poliisi on aloittanut etsinnät.
Surmatyön motiiveista ei ole tietoa, eikä tekotapaa kerrottu.
HS 12.7.2000
-----------------------------
Surmaajaksi epäillyn elämästä tutkintavankeudessa tehtiin oma artikkelinsa Helsingin Sanomiin 24.9.2000. Oikeustoimittaja
Susanna Reinboth vietti aikaa "Petrin" sellissä ja kas, siitä seuraavassa:
Näin selvitys tehtiin
Tutkintavangin selli on ahdas ja ankea. Tilapäisesti tyhjillään olevaan selliin on jäänyt edellisen asukkaan jäljiltä pino pornolehtiä.
Näin selvitys tehtiin Helsingin Sanomien selvityksen tavoitteena oli saada käsitys siitä, ovatko tutkintavankeusajat pidentyneet sen jälkeen, kun rikosjuttujen oikeudenkäyntimenettelyä koskeva uudistus tuli voimaan lokakuun 1997 alussa.
Aineistoon kuului 1742 tutkintavankia kuudella eri paikkakunnalla (Helsingissä 704, Espoossa 135, Vantaalla 226, Turussa 248, Tampereella 229 ja Lahdessa 200). Perusaineisto hankittiin käräjäoikeuksien pakkokeinodiaareista. Selvitykseen kuuluivat kaikki 1. tammikuuta 1997 ja 30. syyskuuta 1998 välisenä aikana vangitut henkilöt. Tutkimusaineisto jaettiin kahteen ryhmään vangitsemisajan perusteella. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat oli vangittu ennen prosessiuudistusta, toiseen ryhmään kuuluvat sen jälkeen.
Lain mukaan poliisilla on oikeus pitää epäilty pidätettynä neljä vuorokautta. Tämän ajan kuluessa tuomioistuin voi vangita epäillyn. Tutkintavankeuden kestolle ei ole ylärajaa, mutta oikeus päättää vangittuna pitämisestä kahden viikon välein. Vireillä olevan lainmuutosesityksen mukaan uusintakäsittelyt pidettäisiin jatkossa vain, jos tutkintavanki vaatii sitä.
Tuomioistuin voi laskea tutkintavangin vapaaksi joko ennen oikeudenkäyntiä, sen kuluessa tai antaessaan päätöksensä epäiltyä vastaan nostetuista syytteistä. Langettavan tuomion jälkeen tutkintavanki voidaan passittaa suoraan vankilaan suorittamaan hänelle tuomittua rangaistusta. Silloin hänen asemansa muuttuu: hän ei enää ole tutkintavanki, vaan vankeusvanki.
Tutkintavangit viettävät yhä pidempiä aikoja sellissä odotellen päätöstä kohtalostaan.
Henkirikoksen tunnustanut ei ehkä kärsi suurta vääryyttä, mutta entä jos sellissä onkin syytön?
Seinässä on vanhoja kahvivanoja. Nurkassa tuoksahtaa wc:n virkaa toimittava palju, ja toisella seinustalla on metallirunkoinen sänky. Katon rajassa sijaitsevasta ristikkoikkunasta näkyy lehmuksen oksia. Tässä vajaan kymmenen neliömetrin sellissä Petri, 23, viettää suurimman osan vuorokaudesta. Päivän kohokohdat ovat tunnin ulkoilu sekä aamu- ja iltapesut, kumpikin vartin pyrähdyksiä. Vain silloin voi tavata muita ihmisiä. Jopa ateriat hän syö yksin kopissaan.
Petri on tutkintavanki. Häntä ei ole vielä tuomittu rikoksesta, mutta Helsingin käräjäoikeus on vanginnut hänet epäiltynä murhasta. Petri on myöntänyt surmanneensa entisen tyttöystävänsä heinäkuun alkupuolella kotonaan Helsingissä. Kiinni hän jäi vuorokauden pakomatkan jälkeen.
"Oikeastaan halusinkin jäädä kiinni. Ajelin tarkoituksella Helsinkiin päin, että pääsen vastaamaan teostani", Petri kertoo rauhallisesti.
Petri joutuu vielä odottelemaan, sillä oikeudenkäynnille ei ole määrätty päivää. Vangitsemiskäsittelyssä oikeus kuitenkin määräsi, että syyte on nostettava viimeistään 23. lokakuuta. Silloin Petri on ollut vangittuna 103 vuorokautta.
Rikoksesta epäillyt joutuvat viettämään tutkintavankeudessa yhä pidempiä aikoja. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan tutkintavankeus kestää isoissa kaupungeissa nykyisin yli 44 vuorokautta, kun se vielä muutama vuosi sitten oli neljä vuorokautta lyhyempi.
Tätä kehitystä moni asianajaja, poliisi ja syyttäjä osasi pelätä, kun rikosoikeudenkäynnissä tuli voimaan uusi menettely lokakuussa 1997.
Uudella menettelyllä pyrittiin aiempaa nopeampaan oikeudenkäyntiin kieltämällä juttujen lykkääminen. Vanhan lain aikana oikeudenkäynti voitiin aloittaa, vaikka esitutkinta ei ollut valmis. Tutkintavangin juttua puitiin kahden viikon välein, kunnes koko aineisto oli kasassa ja tuomioistuin saattoi tehdä päätöksensä.
Nykyisin esitutkinnan on oltava valmis, ennen kuin asia voidaan viedä oikeuteen. Siellä asia käydään läpi keskitetyssä pääkäsittelyssä, tarvittaessa monena päivänä viikossa.
Helsingin rikospoliisinpäällikkö Erkki Hämäläinen ennustaa, että jatkossa tutkintavankeusajat vain pitenevät. Yhä useampi epäilty halutaan nimittäin pitää sellissä esitutkinnan valmistumisen jälkeenkin, jotta hänet varmasti saadaan oikeuteen määrättynä päivänä.
Nykyisessä rikosoikeudenkäynnissä kaikkien osapuolien on oltava läsnä. Jos joku puuttuu, pääkäsittely peruuntuu. Esimerkiksi Helsingissä peruutetaan kaksi rikosjuttua viidestä.
Hämäläinen painottaakin, että epäillyn vangitseminen voi olla kaikkien etu.
"Näin voidaan turvata, että päätös saadaan nopeasti. Tässä on kyse sekä uhrin että syytetyn oikeusturvasta", hän painottaa.
Petri ei ole koskaan ollut putkassa. Ensimmäinen sellinoven paukahdus kiinni selän takana olikin järkytys. Selli Pasilan poliisitalolla oli kolkko ja pimeä. Ovi oli paksu ja lukko vahva. Ilmastointia ei ollut, eikä ikkunaa. Ympärillä oli vain edellisten asukkaiden täyteen tuhertamaa betoniseinää. Käytäviltä kuului kaiken aikaa huutoa ja metallin kolinaa.
Kuulustelut toivat vaihtelua pitkiin päiviin. Poliisit tuntuivat reiluilta, ja heihin syntyi luottamuksellinen suhde. Heille pystyi kertomaan koko elämäntarinansa jo ennen avustajan saamista.
"Poliisille oli tärkeää saada mahdollisimman paljon tietoa, kun tapahtuma oli vielä tuoreessa muistissa. Nyt en pystyisi puhumaan niin paljon kuin silloin. Kai minä olen halunnutkin unohtaa tapahtumat." Kuulustelujen ja puolen tunnin ulkoilun lisäksi muuta ohjelmaa ei ollut. Petri yritti kuluttaa aikaansa lukemalla poliisitalon pienestä kirjastosta lainattuja Valittuja Paloja, Aku Ankan taskukirjoja ja paria romaania. Jules Vernen Matka maailman keskipisteeseen oli kiinnostava.
Kuulustelut olivat ohi parissa viikossa, ja Petri siirrettiin lääninvankilaan. Olot siellä ovat jonkin verran helpommat kuin poliisivankilassa. Lääninvankilassa ulkoilun aikana pystyy kiertämään 50 metrin rinkiä, kun Pasilassa ulkoilua varten oli vain kanankoppi poliisitalon katolla. Lääninvankilan pihalla on myös vanhat punttitarvikkeet, koripallokori ja pieni lentopallokenttä - pelaajia tosin ei aina ole kovin monta.
"Ihmiset ovat pääasiassa aika masentuneita ja vähäpuheisia. Ei täällä hirveästi iloisia ihmisiä tule vastaan." Viikonloppuisin sukulaiset ja ystävät voivat tulla lääninvankilaan katsomaan Petriä. Muu yhteydenpito on vaikeaa. Tutkintavanki saa soittaa kaksi korkeintaan viiden minuutin yksityispuhelua viikossa. Kaikki kirjeet luetaan.
...
...
Petrin mielestä tutkintavankeja pidetään lukittuina selliin pitempään kuin mitä laki sallisi. "Monet ihmiset muuttuvat aggressiivisiksi, kun heillä ei ole mitään muuta elämää kuin kopissa. Jos vielä hölmöilee eikä noudata kuria, tulee lisää kopitusta, ja pahimmassa tapauksessa tavarat otetaan pois sellistä. Mitään ammattiauttajien apua täällä ei todellakaan saa."
Petri odottaamalttamattomana oikeudenkäynnin alkua. Tulevaisuus kuitenkin pelottaa ja ahdistaa. Tiedot vankien huumeiden käytöstä askarruttavat, sillä Petri haluaisi keskittyä opiskeluun ja kehittää itsestään taas yhteiskuntakelpoisen.
"Ymmärrän kyllä hyvin, että 80 prosenttia vangeista palaa vankilaan. Kun täällä on ollut vuosia, mitä muuta sitä osaa tehdä kuin rikoksia?" Entisestä elämästään Petri kaipaa eniten työtä, kavereita, ystäviä, sukulaisia ja perhettä.
"Ja tietysti vapautta, että voi tulla ja mennä niin kuin haluaa." Tutkintavanki saa soittaa kaksi viiden minuutin puhelua viikossa.
HS 24.9.2000
Tekstistä on poistettu pari kappaletta, koska niissä käsiteltiin tutkintavankeutta yleisellä tasolla.
Artikkelissa mainittu poliisipomo Erkki Hämäläinen kärähti ratista 31.3.2002. Seurasi virasta pidätys, sakot ja erottaminen. Se oli kallis känni.
-----------------------
Syytetty kiistää murhan:
Entisen tyttöystävänsä surmannut kiisti murhan
Helsingin käräjäoikeus ryhtyi maanantaina puimaan heinäkuussa Torpparinmäessä sattunutta henkirikosta, jossa 1977 syntynyt myyjä surmasi entisen tyttöystävänsä. Nainen oli syntynyt 1981.
Kihlakunnansyyttäjä Markku Pohjanoksa vaatii myyjälle rangaistusta murhasta. Lain mukaan surmaaja on tuomittava murhasta muun muassa silloin, kun tappo on tehty vakaasta harkinnasta tai erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja rikos on kokonaisuutena törkeä.
Mies myönsi tappaneensa naisen, mutta kiisti murhasyytteen. Hän sanoi toimineensa mielenhäiriössä ja sairaalloisen mustasukkaisuuden vallassa. Tilanne oli syytetyn mukaan nopeasti ohi, eikä uhri joutunut kärsimään.
Syyttäjä ja uhrin omaiset olivat täysin toista mieltä. Heidän mielestään mies teki henkirikoksen vakaasti harkiten, koska uhri ei ollut vastannut miehen rakkaudenosoituksiin eikä halunnut enää jatkaa seurustelua.
Oikeus määräsi miehen mielentilatutkimukseen. Asian käsittely jatkuu todennäköisesti muutaman kuukauden kuluttua.
Syyttäjän mukaan tekoa voi kuvata hirviömäiseksi. Käsitystään syyttäjä perusteli esittämällä oikeudelle videon kuulustelusta, jossa mies kertoo teostaan poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti. Oikeussalissa oli uhrin omaisia ja ystäviä, ja miehen kertomus järkytti kuulijat kyyneliin.
Videolla syytetty kertoi seurustelleensa uhrin kanssa useita vuosia. Suhde oli päättynyt viime vuonna. He olivat kuitenkin viettäneet päivää syytetyn äidin rivitalokaksiossa Torpparinmäessä.
Syytetty oli toivonut seurustelun jatkamista, mutta miehen mukaan uhri oli suhtautunut häneen välinpitämättömästi, jolloin hän oli ottanut sorkkaraudan ja lyönyt uhriaan päähän.
Uhri ei kuitenkaan kuollut iskuun, joten mies jatkoi lyömistä reilun kilon painoisella astalolla.
Välillä mies kävi siivoamassa verijälkiä ja palasi taas lyömään yhä elossa olevaa uhriaan. Lopuksi mies yritti tukehduttaa uhrinsa muun muassa pyyhkeellä.
Pakomatkalleen syytetty kertoi lähteneensä paniikissa. Mies ajoi karkuun pois Helsingistä ja antautui myöhemmin poliisille.
HS 14.11.2000
-------------------------------
Päätökseen:
Entisen tyttöystävänsä raa'asti murhanneelle yli 10 vuoden tuomio
Helsingin käräjäoikeus antoi keskiviikkona tuomion viime kesänä Torpparinmäessä sattuneesta henkirikoksesta. Helsinkiläinen myyjä Tomi Petri Hyttinen, 23, sai kymmenen vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta.
Hyttinen surmasi 1981 syntyneen naisen äitinsä rivitalokaksiossa viime heinäkuussa. Uhri oli Hyttisen entinen tyttöystävä, joka oli asunnossa käymässä. Hyttinen tappoi naisen, koska tämä ei halunnut seurustella hänen kanssaan.
Lain mukaan surmaaja on tuomittava murhasta muun muassa silloin, kun tappo on tehty vakaasta harkinnasta tai erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Oikeuden mielestä Hyttinen ei surmannut naista vakaasta harkinnasta, vaan oli päättänyt tappaa uhrinsa käydessään ulkona tupakalla. Murhatuomio tulikin erityisen raa'asta tekotavasta. Oikeus katsoi uhrin joutuneen kamppailemaan hengestään pitkään ja kokeneen tuskallisen kuoleman, kun Hyttinen hakkasi häntä sorkkaraudalla päähän.
Murhasta tuomitaan elinkautiseen vankeuteen. Hyttisen rangaistusta alennettiin, koska hän oli teon tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.
Mielentilalausunnon mukaan mies sairastaa paranoidista skitsofreniaa. Lääkärin mukaan tekojen poikkeuksellinen perusteellisuus ja julmuus viittaavat siihen, että Hyttinen oli toiminut mielisairauden aiheuttamien, käskevien ääniharhojen ohjaamana.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus päätyi esittämään, että Hyttinen oli kokonaan ymmärrystä vailla. Siinä tapauksessa häntä ei olisi voitu tuomita rangaistukseen vaan hänet olisi määrätty pakkohoitoon. Käräjäoikeus kuitenkin oli sitä mieltä, että Hyttinen oli toiminut surmaamistilanteessa loogisesti ja rauhallisesti, siivonnut verijälkiä ja varustautunut pakomatkaan.
Uhrin vanhemmille ja sisarelle Hyttinen määrättiin korvaamaan henkisestä kärsimyksestä 250000 markkaa.
HS 3.5.2001
Hovioikeudessa tuli sitten aivan toisenlainen tuomio.
- Enni Koskinen. Kuva kirjan "Jokin astalo" esittelyn uutisesta Iltasanomissa.
- Enni.jpg (4 KiB) Katsottu 1810 kertaa
EDIT: lisätty uutisia ja kuva. Kappalejakoa muutettu.
