Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Pieni liekki]

Oikeudessa (en jaksa nyt etsiä missä ja milloin) esiintyi todistaja, joka kertoi JL:n saamasta puhelusta kesken kurssin. Soittajanainen huusi niin, että monet lähelläolijatkin kuulivat. JL oli hermostuneena sanonut, että hän pelkää vaimonsa tekevän jotain pahaa lapsille. Kyllä hän tiesi, ehkä liikaakin... . Kotiasiat eivät olleet kunnossa. Eikä vaimo rauhallinen, silloinkaan.

Juoruilu on mukavaa ja sitä on kiva harrastaa vaikka hevosmiesten tietotoimistossa. En tiedä, kuinka epätoivoinen syyttäjä on ollut, että oli tämänkin mainitsemasi henkilön todistajakseen pyytänyt. Äitinsä kanssa oli tämä kyseinen henkilö tykännyt juoruta, vaikka ei hän edes oikeudessa osannut sanoa, kenen kanssa Jukka oli oikeastaan puhelimessa jutellut. Ei todistaja sitäkään ollut osannut sanoa, mistä soittajan ja Jukan välillä oli ollut puhelimessa puhe.

Anneli on kyllä itse kertonut olleensa viimeisillään raskaana kotona kolmen lapsen kanssa, kun Jukka osallistui kurssilleen. Oli äiti ollut syystäkin huolissaan, mitä ihmettä hän tekee kolmelle pienelle lapselle, jos synnytys käynnistyy sinä aikana, kun mies on usean tunnin ajomatkan päässä poissa kotoa kursseillaan. Ehkä Jukka itsekin tajusi tuolloin tilanteen, että nyt olisi parempi olla vaimon tukena kotona tai ainakin työskennellä sellaisen välimatkan päässä kotoa, että pystyy viemään vaimonsa tarvittaessa synnyttämään.

[Pieni liekki]

Jahas, ollaanko sitä oltu neljä kertaa katsomassa, että sinne meni, tehty on?

Yleensä on esiintynyt tietoa, että vanhin lapsista on lähtöisin jonkun toisen pusseista.

Ymmärrätkö, että perättömien juttujen levittely on häirintää ja loukkaa syvästi asianosaisia. Vaikka tuskin sinä siitä mitään välität, kun täällä näköjään on arkipäivää toisten epäasiallinen ja loukkaava kohtelu.

[Corazzon]

Niinpä, joku akoistansa siellä huusi ja sen jälkeen JL sanoi, että hän pelkää....... mitäpä tuosta, hänet tapettiin ja lapsia hyväksikäytettiin sekä pahoinpideltiin. Jukka tiesi liikaa.

[Nicht schuldig]

Jälkimmäisessä tapauksessa taasen näyttöä ei tarvitse olla, jos on lapsen kertomus, koska se lapsen kertomus on itsessään näyttö, on se syntynyt missä olosuhteissa tahansa.

Ja tästä viimeisestä johtopäätöksestäsi seuraa se, että tarvitaan PÄTEVÄ ja AMMATTITAITOINEN todistaja-asiantuntija antamaan lausunto lasten kertomusten luotettavuudesta.

Olisiko se sitten neljäs virhe, vaikka kenties saattaa olla ollut yksi suurimmista virheistä, että oikeus jätti huomioimatta Pekka Santtilan ja Katariina Finnilän lausunnot lasten kertomusten luotettavuudesta? Oikeus siis käveli suomalaisten alansa huippuasiantuntijalausuntojen yli, vaikka aiheesta oli todistamassa kaksi oikeuspsykologiaan ja lasten kertomusten luotettavuuteen perehtynyttä alalta väitellyttä tohtoria. Heillä on aiheesta useampia tieteellisiä julkaisuja.

Tuomarit päättivät uskoa omaan näin jälkikäteen tarkasteltuna vajavaiseen elämänkokemukseensa ainoastaan sen takia, että puolustuksella sattui olemaan huomattavasti pätevämmät asiantuntijatodistajat käytössään kuin mitä oli mielikuvituskertomuksiin uskoneilla syyttäjillä.

Kirjoitin ensin tämän lasten kertomusten luotettavuusarvion sivuuttamisen neljänneksi näytöksi. Sitten poistin tekstin, koska jouduin ongelman eteen sen suhteen, että onko lapsen kertoma ylipäätään näyttö ja sen suhteen, että tässä ei ole kysymys yhdestä lapsesta vaan useammasta. Eli jossain on olemassa lasten kertomus, josta osa on omaan kehoon liittyvää aineistoa ja osa on sitten todistajan aineistoa liittyen toisiin henkilöihin esim. vanhimpaan tyttäreen, jolla ei ole sitä omaa näyttöä tai omaa kertomusta itseensä kohdistuvista teoista.
On täysin mahdollista, että oikeus on sivuuttanut myöskin sen seikan, että lapset ovat juridisesti eri persoonia.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen seikka kahdelta eri näkökannalta, eli voidaanko näyttöä tuottaa useamman henkilön kirjoittamasta kertomuksesta, jossa on yhteneväisiä osioita, toinen kysymys on se, että voidaanko tätä yhteväistä osiota käsitellä näyttönä, jos osa siitä on todistajanlausuntoa?

Itse asiassa, jos palataan alkuperäiseen ajatukseen siitä, että joku lyö toista tai joku raiskaa toisen, ja teknistä näyttöä asiassa ei ole. Eikö silloin tapahtuisi niin, kuten olen kuvaillut, että valitettavasti näyttö jäi saamatta ja rangaistus jäi saamatta.

Jos sitten ajattelisi niin, että kyseessä olisi ollut tapahtuma, johon liittyy useita eri henkilöitä. Eikö silloin jokaisen tilanteeseen liittyneen henkilön kuvaus itseensä kohdistuvasta teosta tai toiseen kohdistuvasta teosta käsitellä eri asioina? Esimerkiksi Pekka raiskasi Liisan ja sitten Masa raiskasi Liisan, Pekka näki kuinka Masa raiskasi Liisan ja Masa näki kuinka Pekka raiskasi Liisan. Nyt jos molemmat henkilöt sekä Masa että Pekka eivät todistaisi toinen toisiaan vastaan, eikä mitään teknistä näyttöä asiassa saataisiin ja muita silminnäkijöitä teolle ei olisi ollut, eikä välitöntä yhteydenottoa poliisiin tai lääkäriin, niin tuomitsisiko oikeus sillä periaatteella, että Liisa väittää Masan ja Pekan raiskanneen hänet? Tuskinpa. Niin valitettavaa kuin se onkin, mikäli tapahtuma on tosi.

Ymmärrän, että luotettavuusarvio tehdään lapsen kertomuksesta sen takia, että lapsi voi kertoa jotain sellaista, joka ei oikeasti ole totta. Samoin kuin aikuinenkin ihminen voi kertoa epätosia asioita. Lapsella vain se johdattelun mahdollisuus tai sekaannuksen mahdollisuus on monenkertainen verrattuna aikuiseen.

Kalevi Suomela on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin

http://blogit.kansanuutiset.fi/kirjavia ... en-dilemma

jossa hän toteaa seuraavaa:

"Päätös perustui lasten kertomuksiin, joihin vanhin lapsista ei kuitenkaan ollut yhtynyt. Maamme parhaat lasten kertomusten luotettavuutta tieteellisesti tutkineet asiantuntijat olivat myös todistaneet, että nuorempien lasten kertomukset olivat epäluotettavia. Oliko siis syyllisyyden toteaminen tapahtunut beyond reasonable doubt? Eipä suinkaan."

Tuskailin ajatuksen kanssa, että mikä virhe on siinä, että oikeus jättää puolustuksen kaksi asiantuntevaa lausuntoa huomioimatta ja pitää lasten kertomusta näyttönä. Mikä on se ongelma?

Kysymys on kuitenkin siitä, että tämä tuomio ei voinut syntyä ilman epäilystä, koska paikalla oli kaksi henkilöä, joilla oli lausunto, jossa he epäilivät kertomusten olevan epäluotettavia. Oikeuden olisi tullut silloin etsiä tai saada vastanäyttöä sille, että joku epäilee vahvasti ja perustellusti tätä kertomusta. Oikeus jätti hankkimatta sellaisen näytön, jolla tämä vahva epäily olisi voitu kumota. Sen sijaan kuten julksisesta selosteesta käy ilmi, se ryhtyi itse erottelemaan kertomusten luotettavat ja epäluotettavat osat toisistaan.

Virhe numero neljä on mielestäni se, että oikeus jätti tieteellisen näytön lasten kertomusten epäluotettavuudesta huomioimatta ja pyrki itse ratkaisemaan ongelmaa kuitenkaan ilman omaa kykyä ratkaista tieteellistä ongelmaa ja täten synnyttäen tilanteen, jossa syyllisyyden toteaminen ei ole tapahtunut beyond reasonable doubt.

[Nicht schuldig]

Julkisesta selosteesta käy ilmi, että lasten kertomuksissa on ollut osioita, joita ei voi pitää todennäköisinä. Näin siis sanotaan Anneli Auerin ja Jens Kukan väittäneen. Seloste ei kiistä, etteikö tämä pidä paikkaansa, vaan se sanoo, että

”esitetyn todistelun perusteella hovioikeus on voinut arvioida kertomusten syntyhistoriaa ja kertojaan nähden ulkopuolisten seikkojen vaikutusta kertomuksiin. Ottamalla lisäksi huomioon muu todistelu ja yleinen elämänkokemus B:n, C:n ja D:n kertomusten epäluotettavat osat on voitu jättää huomiotta syyksi lukemista harkittaessa.”

”Hovioikeus on arvioinut lasten kertomusten luotettavuutta paitsi heistä tehtyjen psykologisten ja lääketieteellisten selvitysten myös sen perusteella, miten todennäköisinä lasten kertomia tapahtumia voidaan pitää huomioon ottaen asiassa esitetty muu selvitys ja yleinen elämänkokemus. ”

”Asian vakavuuden ja poikkeuksellisuuden vuoksi hovioikeus on sallinut esittää laajasti muutakin välillistä henkilö- ja kirjallista todistelua, muun ohella Anneli Auerin ja Jens Kukan taustasta.”

Eli se, että todetaan psykologien ja lääkärien tehneen tutkimuksia, on yksi osa. Kyseessä on ollut myös

1) ”muu todistelu Anneli Auerin ja Jens Kukan taustasta” ja yleinen elämänkokemus. Eli tässä tapauksessa esim. Jens Kukan entisten naisystävien kuulemiset.

2) tuomareiden arvioima todennäköisyys tapahtumille siten kuin lapset ovat ne kertoneet. Ei siis psykologien tai matemaatikkojen tai tilastotieteilijöiden tekemiin laskelmiin perustuva tieteellinen todennäköisyys.

3) yleinen elämänkokemus. Se millä tavalla yleinen elämänkokemus liittyy ilmiöihin kuten seksuaalinen poikkeava käytös esim. pedofiliassa, jossa kyseessä on lapsiin kohdistuva mielenkiinto, joiden ikä on alle 11-13 vuotta, ei ole tässä yhteydessä selvitetty. Vaan puhutaan yleisellä tasolla elämänkokemuksesta.

Mielestäni tämän perusteella on kohtuullisen selvää, että tuomarit ottivat asiat ”omiin käsiinsä” ja jättivät käytännössä ristiriitaiset tai toisilleen vastakkaiset asiantuntijalausunnot lopullisessa syyllisyysharkinnassa sivuun. Tässä yhteydessä on myös selvää, että Santtila/Finnilä lausunnot eivät lsh-hovioikeudessa olleet päätöksen perustana.

Miten tyypillistä tällainen kahden korkean tason asiantuntijalausuntojen sivuuttaminen on oikeudessa, sitä on tiedä.

[sisotalo]

Tässä yhteydessä on myös selvää, että Santtila/Finnilä lausunnot eivät lsh-hovioikeudessa olleet päätöksen perustana. Miten tyypillistä tällainen kahden korkean tason asiantuntijalausuntojen sivuuttaminen on oikeudessa, sitä on tiedä.

Aivan oikein asetettu kysymys. Annelin kirjan mukaan puolustus tarjosi heitä jo poliisin asiantuntijoiksi. Siihen ei heitä voitu käyttää koska h olivat esiintyneet puolustuksen todistajina Ulvilan surmassa. Lisäksi Santtila on esiintynyt julkisuudessa Anneli puolustajana, jota oikeusjutun todistaja ei saa tehdä ilman, että arvovalta menee.

” Juha Manner oli vaatinut jo syksyllä, että poliisi ottaisi mukaan tutkintaan psykologian tohtorit Katarina Finnilän ja Pekka Santtilan,”
Utdrag från: Anneli Auer. ”Murhalesken muistelmat”. iBooks. ”

[Kuolemannaakka]

Riikka Rask
Asiantuntijatodistelun arviointi (löytyy netistä)


Yhdysvaltojen korkein oikeus on antanut ratkaisussaan Daubert v. Merrell Dow
Pharmaceuticals (1993) yhdysvaltalaisille tuomioistuimille kriteerit, joiden perusteella
asiantuntijatodistelun (expert evidence) luotettavuutta tulisi arvioida (”Daubert
standards”).

Ennakkoratkaisun mukaan tuomioistuimen tulisi arvioida oikeudenkäynnissä tarjottua asiantuntijatodistelua neljän kysymyksen avulla:
1) Onko teoria tai hypoteesi falsifioitavissa tai testattavissa?
2) Ovatko tutkimus
ja sen johtopäätökset käyneet läpi vertaisarvioinnin (referee-menettelyn) ja onko ne
julkaistu?
3) Mikä on teorian ja käytettyjen metodien mahdollinen virhemarginaali?
4) Ovatko tutkimustekniikka tai -metodit yleisesti hyväksyttyjä?

Ennakkoratkaisussa painotettiin, että arvioinnin kohteena ovat nimenomaan tutkimusperiaatteet ja metodit eivätkä tutkimustulokset, ja että lähtökohdiltaan luotettavan tieteellisen tutkimuksen perusteella saavutetut tulokset ja johtopäätökset ovat luotettavia.


Täyttääkö Joki-Erkkilän metodit nämä kriteerit?
Tai Niemen taustanauhateoria ja sen pohjalta annetut lausunnot?

[zem]

KN:n viestistä:

Ennakkoratkaisun mukaan tuomioistuimen tulisi arvioida oikeudenkäynnissä tarjottua asiantuntijatodistelua neljän kysymyksen avulla:
1) Onko teoria tai hypoteesi falsifioitavissa tai testattavissa?
2) Ovatko tutkimus
ja sen johtopäätökset käyneet läpi vertaisarvioinnin (referee-menettelyn) ja onko ne
julkaistu?
3) Mikä on teorian ja käytettyjen metodien mahdollinen virhemarginaali?
4) Ovatko tutkimustekniikka tai -metodit yleisesti hyväksyttyjä?

Vuosina 2012 (käräjät) ja 2013 (hovi) Joki-Erkkilällä ei ollut ainakaan väitöskirjatutkimuksen
(2015) lähdeluettelon mukaan julkaissut lsh-aihepiiriin liittyvää aineistoa niin, että tämä olisi käynyt läpi referee-menettelyn.

Teoria siitä, että uv-valoa hyödyntämällä saataisiin normaalivaloa paremmin esiin
hyväksikäytön aiheuttamia arpia ei ole ollut tuolloin ollut falsifioitavissa tai testattavissa.

Lisäksi on huomattava, että väitöstutkimuksessa nimenomaan todetaan, että kudosten
"suunnattoman paranemiskyvyn" ansiosta hyväksikäytöstä ei jää jälkiä (puhumattakaan
arvista), jollei tutkimusta suoriteta melkein välittömästi tapahtuneen jälkeen.

Tutkimuksen johtopäätöksissä on seuraava lause:

The use of UV-light significantly enhanced the detection of minor acute injuries (submucosal hemorrhages) and delivery-associated scars invisible in white light. The enormous healing ability of the human body should be considered in the criminal legal process to avoid misunderstandings in cases involving sexual violence. When sexual assault is suspected, according to our results, it is important to consider an immediate clinical examination up to 6 days after the suspected assault because even a minor injury can still be present.

Ja "errata" (eli virheet) osastoon sisältyy seuraava merkittävä korjaus:

page 64, 1 st paragraph, lines 4-6: “every third participant of vaginal delivery with episiotomy healed with a regular mucosal surface, and these participants had no visible scarring under white or UV-light.”

revised as “every third participant of vaginal delivery with episiotomy or rupture of vaginal outlet wall healed with a regular mucosal surface, and two of these participants had no visible scarring under white or UV-light.”

Eli synnytyksessä saatu repeämäkin voi korjaantua niin, että arpeutumista ei erota edes uv-valolla.

Väitöskirjan huomiot sotivat siis sitä vastaan, että uv-valolla voitaisiin saada evidenssiä
vuosien takaisesta hyväksikäytöstä - tähän kuitenkin viitattiin hovin julkisessa selosteessa:

Kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat yhdessä tutkineet B:n, C:n ja D:n ja havainneet heistä samat arpi- ja vammalöydökset genitaali ja anogenitaalialueilla ja muualla kehossa.

Kun synnytyksen yhteydessä tehdyn leikkauksen arpi voi parantua näkymätömiin, on vaikea uskoa, että "genitaali- ja anogenitaalialueilla" mahdollisesti tehdyt löydökset
johtuisivat hyväksikäytöstä. Ja arpikartassakin löydökset nimetään "striioiksi" eli
kasvun aiheuttamiksi luonnollisiksi venymiksi. Pojan "vamma" kyseisell alueella puolestaan
oli todennäköisesti ummetuksen aiheuttama fisteli - tästä jäi vähintäänkin epäily.



Joten viimeistään Joki-Erkkilän väitöskirja kumoaa hänen asiantuntijana mahdollisesti esittämänsä väitteet, että löydetyt uv-arvet johtuisivat A:n miesystävän vuosia aikaisemmin tekemistä anaaliraiskauksista.

[sisotalo]

MJE vaikutusvalta on ilmeisesti rajaton. se ei suinkaan johdu hänen väitöskirjansa tieteellisestä painosta. Mitään tiedettä ei hän tee. Isoin homma väitöskirjassa oli kun hän työpaikkansa käytävillä ahdisteli naisia saadakseen näiden peput katsottavaksi tavallisella valolla ja UV:lla. Hän teki hävyttömiä kysymyksiä naisten sukupuolielämästä ja teki tilastoa havaintojensa ja vastausten välillä. Osallistujien lukumääräkin jäi pieneksi. Missään tiedekunnassa ei tällaista työtä voitaisi liittää väitöskirjaan.

MJE valtava vaikutusvalta on kuitenkin tosiasia. Se oli hienosti esillä väitöstilaisuudessa. Kahvitettiin erinomaisesti minunkin laiseni epäilijä ja päähenkilön kanssa pääsin aivan asiallisiin puheisiin. Ei hän mitenkään löytöjään puolustanut vaan totesi, että oikeus oli hänen todistustaan seurannut yksimielisesti. Kaksi muuta lääkäriä muka vahvistivat hänen havaintonsa, mutta ei kellään Suomessa ole kanttia sanoa vastaan. Tällainen leimaa itsensä pedofiiliksi.

LSH tuomion purkaminen vaati MJE tukea. Missään tapuksessa ei pidä yrittää horjuttaa hänen valta-asemaansa. Sitä ei hipaissutkaan hänen ryhtymisensä uskovaiseksi.

[Nicht schuldig]

MJE vaikutusvalta on ilmeisesti rajaton. se ei suinkaan johdu hänen väitöskirjansa tieteellisestä painosta. Mitään tiedettä ei hän tee. Isoin homma väitöskirjassa oli kun hän työpaikkansa käytävillä ahdisteli naisia saadakseen näiden peput katsottavaksi tavallisella valolla ja UV:lla. Hän teki hävyttömiä kysymyksiä naisten sukupuolielämästä ja teki tilastoa havaintojensa ja vastausten välillä. Osallistujien lukumääräkin jäi pieneksi. Missään tiedekunnassa ei tällaista työtä voitaisi liittää väitöskirjaan.

MJE valtava vaikutusvalta on kuitenkin tosiasia. Se oli hienosti esillä väitöstilaisuudessa. Kahvitettiin erinomaisesti minunkin laiseni epäilijä ja päähenkilön kanssa pääsin aivan asiallisiin puheisiin. Ei hän mitenkään löytöjään puolustanut vaan totesi, että oikeus oli hänen todistustaan seurannut yksimielisesti. Kaksi muuta lääkäriä muka vahvistivat hänen havaintonsa, mutta ei kellään Suomessa ole kanttia sanoa vastaan. Tällainen leimaa itsensä pedofiiliksi.

LSH tuomion purkaminen vaati MJE tukea. Missään tapuksessa ei pidä yrittää horjuttaa hänen valta-asemaansa. Sitä ei hipaissutkaan hänen ryhtymisensä uskovaiseksi.

Heinäkuussä 2016 on tarkistettu aivan tuore lääketieteellinen väitöskirja, joka käsittelee asiantuntija todistuksia oikeudessa Saksassa. Väitöskirjaa olen vasta alkanut lukea, mutta siinä on kysymys siitä, että Saksassa oli yli 7 vuotta mielisairaalassa täysin terve henkilö, joka alunperin sai tuomion vaimonsa murhayrityksestä, jossa oli tehty väärä lääkärintodistus. Olen kertonut tapauksesta aiemmissa viesteissäni.
Nyt tapaus on saanut väitöskirjan aikaan, jossa on haastateltu 252 vastauksen antanutta lääkäriä, hammaslääkäriä, psykiatria ja psykologia.

http://d-nb.info/1110748809/34

Täältä löytyy yhteenvedosta hyvin mielenkiintoista asiaa.

Esimerkiksi siellä tuodaan tällainen käsite esille kuin

"Diese Vorgehensweise gemäß dem Motto „Never change a running system“ konnte schon Dittmann et al in einer im Jahre 1988 publizierten Studie s.52"

Eli jo vuonna 1988 oli Dittmann havainnut olemassa olevan tavan toimia sellaisen ajatuksen mukaan kuin "Never change a running system", jolla asiantuntijat valitaan.

Sitten täällä kerrotaan, että tietyt henkilöt valitaan asiantuntijoiksi jotta " „Verständigungsproblemen auszuweichen“ - vältytään ymmärtämisongelmilta. Eli jokainen käsittää mitä pitää tehdä tai sanoa.

Sitten täällä kerrotaan, että:

„Ist der Gutachter durch Gericht oder Staatsanwaltschaft
ausgewählt und vernommen, sind die Weichen meist gestellt“ (Detter 1998: 59). sivu 52

Jos asiantuntijan on valinnut oikeus tai syyttäjä, ovat palikat jo asenneltu.

Tämä viittaa siihen, että jokainen tietää mitä tehdä, jotta "yllätyksiä ei tule".

„Die Norm sieht vor, dass in medizinrechtlichen Prozesse kein Einzelrichter, sondern eine Spezialkammer entscheidet. Dadurch ist sichergestellt, dass die
Richter über medizinische Grundkenntnisse verfügen. Das sollte sie in die Lage versetzen, medizinische Gutachten zu verstehen und kritisch zu rezipieren. Das könnte [...] ein Modell für die Bewältigung sachlich- fachlich komplizierter Fälle sein“ (Boehme-Neßler 2014) (sivu 50)

Tässä kerrotaan, että yksittäisiä tuomareita ei pitäisi oikeuslääketieteessä päästä päättämään ollenkaan, vaan erityinen "kamari" päättäisi asiasta, jolloin olisi varmistettu se, että tuomareilla on perustiedot lääketieteestä, jotta he voisivat ymmärtää lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja ja voisivat tarkastella niitä kriittisesti. Tämä voisi olla se malli, jolla voitaisiin ratkaista vaikeita asiatapauksia. Näin Boehm-Nessler 2014.
:::::::::::::

Näyttää harvinaisen paljon siltä, että ongelmia riittää muuallakin.

[Nicht schuldig]

Tässä lisää huomioita väitöskirjasta. Tilan säästämisen vuoksi otan tähän sivun ja kappaleen, joita en kopioi tänne vaan, jotka löytyvät kirjasta. Käännän vapaasti niitä asioita, joiden uskon jotain kiinnostavan.

Sivu 10 esipuhe kappale.
Huolimatta valtavasta merkityksestä, joka psykologisilla ja lääketieteellisillä asiantuntijalausunnoilla on meidän oikeus- ja sosiaalitoimessa, tiedetään hyvin vähän asiantuntijoista itsestään. On olemassa hyvin vähän julkaisuja, joilla on ollut kyselyotantoja tähän teemaan (vrt. Böttger vuosi 1991). Uudemmat luvut puuttuvat.

Sivu 21:
Kyselykaavake lähetettiin 548 henkilölle, joista 46 % palautti kaavakkeen. Lääketieteen edustajat 102 kpl, hammaslääketieteen 48 kpl, psykiatrit 52 kpl ja psykologit 41 kpl.

Sivu 22:
Kaavake palautettiin nimettömänä 52,3 %.
Psykologeista 48,8 % ilmoitti olevansa taloudellisesti riippuvaisia asiantuntijalausuntojen tekemisestä.
Hammaslääkäreistä vain 2,1 %., lääkäreistä 18,2 % ja psykiatreista 29,2 %.

sivu 31:
Niiden asiantuntijoiden , jotka olivat saaneet oikeudelta tietää miten päätös oli oikeudessa tehty, kävi ilmi, että 95,4 prosenttia tapauksista, päätös oli ollut asiantuntijan suositteleman mukainen. Psykiatreilla prosenttiluku oli 100.

Sivu 33:
57,9 % :ssa tapauksista asiantuntijat halusivat tietää oikeuden tekemän päätöksen perusteluineen.

Sivu 36:
83,7 % vastasi psykiatrien keskuudessa tehdyssä kyselyssä keskustelleensa "tapaus Mollathista" muiden kollegoiden kesken. Mollath istui siis syyttömänä suljetussa mielisairaalassa yli 7 vuotta eri psykiatrien lausuntojen perusteella. Mies oli sekä syytön että terve.

Sivu 39:
Kyselyyn vastanneista psykologeista 61,1 % vastasi, että yli 50 % heidän tuloistaan koostuu oikeudessa annetuista asiantuntijalausunnoista saaduista palkkioista.

Sivu 40:
Psykologeista 57,5 % oli joutunut tilanteeseen, jossa oikeus antoi ymmärtää mikä lopputuloksen pitäisi olla. Kaikista vastanneista 33,6 % ilmoitti olleensa tilanteessa, joissa he olivat joutuneet tekemisiin tällaisen suuntaa antavan ohjauksen kanssa.

Sivulla 42 tulokset tiivistetään:
Psykiatrit kirjoittavat kauemmin asiantuntijalausuntojaan. He ovat kokeneimmat asiantuntijalausuntojen tekijät. He tekevät useimmin yli 12 yksityiskohtaista asiantuntijalausuntoa jopa vuodessa. He ovat selvästi eniten asiantuntijoita tekevä ryhmä oikeudessa. ”Tapaus Mollath” oli heistä kaikkein kiinnostavin. He saavat toiseksi eniten ”suuntaa antavaa ohjausta viranomaisilta” heti psykologien jälkeen. Heidän taloudellinen riippuvuutensa lausuntojen tekemisestä on korkea.

Psykologit vastasivat vähiten esitettyyn pyyntöön osallistua tutkimukseen. He vastasivat eniten nimettöminä.He saivat useimmiten ”suuntaa antavaa ohjausta” viranomaisilta. He olivat taloudellisesti eniten riippuvaisia näistä toimeksiannoista. Iältään psykologit ovat kaikkein nuorimpia, naisten osuus psykologien keskuudessa on suurin. Tapaus Mollath oli herättänyt suurta mielenkiintoa psykologien keskuudessa.

Keskustelun aiheeksi esitetään sivulla 44:
Asiantuntijalausunnot ovat herättäneet keskustelua erityisesti sen vuoksi, että hyvin monet myöntävät saavansa ”ohjausta” viranomaisilta. Kirjoittaja esittää parannusehdotuksia.

Sivulla 49 kerrotaan, että monet asiantuntijalausuntoja tekevät saapuvat paikalle kuin ”neitsyt lapsen luo”. ”Lääketieteellinen edistys ja sen tuoma tieteellinen erikoistuminen eri osa-alueisiin luo vaaratilanteen, että asiantuntija yliarvioi itseään ja ylittää oman erityisalueensa.”

”Omaan erityisalueeseen keskittyminen ja erityistilanteisiin, joka käsittää muita asia-alueita, spesialistin mukaantulo, on edellytys sille, että lausunnon tekijällä on teoreettis-tieteellisistä osaamista ja kokemusta asiasta. ”

Sivulla 50 sanotaan, että asiaosaamisen lisäksi täytyy lausunnon antajan olla sitoutumaton, ilman ennakkoluuloja ja etukäteisarviota. Hänen täytyy olla avoin eri vaihtoehdoille.

Sivulla 51 todetaan:
”Juridisesta näkökulmasta on täysin selvää, että asiantuntijalausunto on oikeudessa käyttökelvoton, jos lausunnon antajaan on yritetty vaikuttaa.”

Sivulla 57:
Kohta 3: Kirjoittaja ehdottaa, että lausunnon antajat arvottaisiin rekisteristä, jonne on kerätty mahdollisten asiantuntijoiden nimet.

kohta 4: Kirjoittaja ehdottaa, että lausunnon antaja ei saa olla suullisessa yhteydessä tuomioistuimeen, ja kirjallinen yhteydenotto täytyisi dokumentoida.

Kohta 8: Asiantuntijana ei voisi olla henkilö, joka on hoitanut potilasta.

Sivulla 62 kirjoittaja ehdottaa:
Asiantuntijoiden käyttö täytyisi organisoida valtiovallan puolelta siten, että lausuntoja antavat ovat valtion palveluksessa, jolloin heidän tulonsa eivät olisi riippuvaisia toimeksiantojen määrästä ja samalla heillä ei olisi rahallisia pyrkimyksiä asiassa.

Tähän väitöskirjaan oli tullut suuri palauteryöppy ja se sai osakseen mediainnostusta tässä muutama:

Saksan lääkärilehti oli nimittänyt tutkimusta yhdeksi pistokokeeksi. He esittivät, että vain pari neurologia olisi jossain pistokokeessa kertoneet, että heihin on yritetty vaikuttaa. Että kysymys olisi vain yksittäisistä poikkeustapauksista. Psykologiliitto oli arvostellut sitä, että muutama ”julkkistapaus” on sitten aiheuttanut sen, että kuvitellaan näin tapahtuvan muutenkin.
Süddeutsche Zeitung julkaisi artikkelin nimeltä:
”Asiantuntijat tuomioistuimessa päättävät usein tuomarin mielen mukaan.”
Radio-ohjelma Baijerin Yleisradio oli tehnyt ohjelman: ”Asiantuntijalausuntoja sovitusti?”
Spiegel kirjoitti asiasta. Panorama kysyi: ”Asiantuntija oikeudessa, eikö lopputulos olekaan avoin?”

[sisotalo]

Saksankielen taitoinen NS tekee täällä hyvin tärkeää työtä. Nämä psykologit ovat todella vaarallista porukkaa, he elävät tuomitsemalla ihmisiä pedofiileiksi.

Ulvilan surmassa ovat he joutuneet keskenään tukkanuottasille ja sillä tavalla eliminoineet toisensa. Vastakkain oli Piha ja Nuotio contra Santtila ja Finnilä. Molempien toiminta oli epätieteellistä. Sokeasti puolustuksen kaikki liikkeet hyväksyvä ryhmä, Anu Suomela, Susanna Laune ja täällä Pieni Liekki, älähtää heti kun S&F työtä Ulvilan surmassa arvostelee. Sillä ei nyt enää ole merkitystä.

Sen sijaan raiskauksien tuomio rakentuu sille, että puolustus tyrkytti S&F asiantuntijoiksi, vaikka heidän puolueettomuutensa oli hukkunut murhakäsittelyyn osallistumisen myötä. Heidän puolustuksekseen on kuitenkin luettava että he ajoivat vapauttamista molemmissa jutuissa. Se on paljon tämän alan psyklogeilta. Lääkärien siis, käytännössä MJE osuutta on tullut liikaa korostettua. Hän pääsi ratkaisemaan kun psykologit eliminoivt toisensa.

[Old.Timer]

Valitettavasti psykologia ei tarjoa kovia faktoja. MJE taas tarjoaa. Ne taas ovat kovin ongelmallisia luonteeltaan ja esittäjä on ollut psykoosiin verrattavassa tilassa niitä tuottaessaan. Tätä hän on julistanut uskovien yhteyksissä. Kyllä KKO jo tälläkin hetkellä tajuaa, että kahden haaran todisteet ovat keskenään ristiriidassa. Tämä juridinen anomalia on
ratkaistava. Toivottavasti KKO:lla on tahtotilassaan oikeus vs vaikeneminen.

[Nicht schuldig]

Saksankielen taitoinen NS tekee täällä hyvin tärkeää työtä. Nämä psykologit ovat todella vaarallista porukkaa, he elävät tuomitsemalla ihmisiä pedofiileiksi.

Ulvilan surmassa ovat he joutuneet keskenään tukkanuottasille ja sillä tavalla eliminoineet toisensa. Vastakkain oli Piha ja Nuotio contra Santtila ja Finnilä. Molempien toiminta oli epätieteellistä. Sokeasti puolustuksen kaikki liikkeet hyväksyvä ryhmä, Anu Suomela, Susanna Laune ja täällä Pieni Liekki, älähtää heti kun S&F työtä Ulvilan surmassa arvostelee. Sillä ei nyt enää ole merkitystä.

Sen sijaan raiskauksien tuomio rakentuu sille, että puolustus tyrkytti S&F asiantuntijoiksi, vaikka heidän puolueettomuutensa oli hukkunut murhakäsittelyyn osallistumisen myötä. Heidän puolustuksekseen on kuitenkin luettava että he ajoivat vapauttamista molemmissa jutuissa. Se on paljon tämän alan psyklogeilta. Lääkärien siis, käytännössä MJE osuutta on tullut liikaa korostettua. Hän pääsi ratkaisemaan kun psykologit eliminoivt toisensa.

Saksassa näyttää syntyneen sota tämän väitöskirjan jälkeen. Luin Deutsches Ärzteblatt (Saksan lääkärilehti) tekemän pistokokeen, jossa he olivat lähettäneet johonkin psykiatriaa ja neurologiaa käsittelevään seminaariin osallistuneille lääkäreille kyselykaavakkeen, jossa he kysyivät, että onko heihin pyritty vaikuttamaan jonkun oikeuteen menevän asiantuntijalausunnon tekemisen aikana. Nyt vastausprosentti olikin yllättäen 94 % (vain yksi olisi jättänyt vastaamatta) ja nyt vain kaksi näistä lääkäreistä olisi kertonut, että heihin on yritetty vaikuttaa. Yksi oli jopa niin rehellinen, että hän oli saanut jälkikäteen "ohjausta" tuomarilta, kun olikin ollut eri mieltä.
Nyt sitten arvoisa toimitus oli laskenut, että todennäköisyys sille, että saisi tällaista ohjausta olisikin vähemmän kuin yksi tapaus tuhannesta, jos kirjoittaa asiantuntijalausuntoja yli 20 vuotta.
Täytyy sanoa, että hieman nauratti, kun luin tätä. Olisiko pilkka osunut omaan nilkkaan ja nyt tuli kiire keksiä jotain millä tämän väitöskirjan tulos saataisiin kumottua.

Anneli Auer kertoo kirjassaan sivulla 251 seuraavaa:

"Tuomion perusteluissa Päivi Ranki ja Elise Salpaoja eivät huomioineet puolustuksen toimittamia asiantuntijalausuntoja, jotka koskivat lasten kertomusten luotettavuuden arviointia. Sen sijaan he käyttivät omia perustelujaan erotellessaan luotettavina pidettäviä osia epäluotettavista, vaikka asiantuntijoiden mukaan epäluotettavista kertomuksista ei voi lähteä poimimaan luotettavia kohtia ilman kertomuksista riippumatonta näyttöä."

Ranki ja Salpaoja olivat käräjäoikeuden naistuomarit LSH-jutussa. Julkisesta selosteesta hovioikeudesta tiedetään, että myös hovioikeuden tuomarit päätyivät samaan tulokseen, eli erottelemaan itse uskottavat osat näytöksi lasten kertomuksista.

Vaikutelmaksi siis jää, että Santtila/Finnilä asiantuntijatodistukset jäivät molemmissa oikeuskäsittelyissä huomioon ottamatta tuomion perusteluissa.

Lisäksi syntyy vaikutelma, että sitten se muu todistelu nousi arvoasteikossa korkeammalle. Ensin tietenkin Minna Joki-Erkkilän lausunto, jota sitten jollain tasolla myötäilivät kaksi muuta henkilöä, jolla ainakaan toisella ei käsittääkseni ollut mitään kokemusta UV-valosta. Sitten Auer kertoo sivulla 259 Turun yksikössä hallinnollisissa tehtävissä olleesta esimiehestä, jota oli siteerattu useaan otteeseen, vaikka hän ei oman kertomansa mukaan ollut perehtynyt tapaukseen.

Tästä voidaan mielestäni päätellä, että tämä asiantuntijalausuntojen keskinäinen ristiriitaisuus tai jopa vastakkaisuus on mitä ilmeisemmin johtanut siihen, että tuomarit päätyivät suorittamaan tehtävää, johon heillä itsellään ei vastaavaa pätevyyttä ollut.

Sen sijaan, että tuomarit olisivat asettaneet nämä asiantuntijat vastakkain kaksinkamppailuun ja pyrkineet saamaan tätä kautta oikeat argumentit päätöksenteolle (Vrt. hätäkeskuspuhelu Vaasan hovioikeus), he päätyivätkin siihen ratkaisuun, että heillä oli joko muuta näyttöä tapauksesta riittävästi ja/tai lapsen kertomus on siltä osin näyttö kuin tuomari itse on sen oman arvionsa mukaan todeksi todennut.

[Nicht schuldig]

Nimimerkki Jemma kirjoittaa Hejacissa:

Nimimerkki ”Nicht schuldig” pyrkii kirjoituksellaan heikentämään kymmenen Anneli Auerin ja Jens Kukan lsh-oikeudenkäynnin psykologin (tarkemmin kymmenen nuorempien lasten kertomusten luotettavuutta arvioineen psykologin) uskottavuutta (ks. sivu 2 lsh-tuomion julkisessa selosteessa).

En pyri tietoisesti heikentämään psykologien uskottavuutta. Mutta onhan se kieltämättä mielenkiintoista, että tekstistä käy ilmi, että 61,1% psykologeista ovat riippuvaisia näistä asiantuntijalausunnoista saaduista tuloista ja 57,5 % heistä kertoo itse joutuneensa jonkinlaisen vaikutuksen alaisiksi.

Nimimerkki lainaa tekstissään saksalaista väitöskirjaa, josta välittyy varsin epämääräinen kuva psykologien ja psykiatrien taloudellisesta riippuvuussuhteesta syyttäjänvirastoon (= asiantuntijapalkkioiden maksajaan) ja psykologien ja psykiatrien ”syyttäjän näkökantaa myötäilevästä” roolista oikeudenkäynneissä.


Saksassa järjestelmä on sellainen kuten tässäkin kyselyssä kävi ilmi, että noin 80 % vastaajista ovat ”näennäisitsenäisiä” eli elinkeinonharjoittajia.

Näin voisi ajatella, että Suomessa sitten oltaisiin valtionjohtoisempia ja näin ollen neutraalimpia. Mutta sitten täytyy tietää, että nämä elinkeinonharjoittajat eivät esim. sovi asiakkaan kanssa jostakin summasta, jonka asiakas sitten pois lähtiessään antaisi terapiaistunnon tai lääkärintutkimuksen jälkeen lääkärille käteen. Ei vaan päinvastoin. Lääkäreillä sekä psykologeilla on omat edunvalvontaorganisaationsa, joiden vaikutusvalta on valtava. He neuvottelevat esim. toimenpidepalkkiot lääkäreiden puolesta. Samoin he seuraavat lääkäreiden toimintaa ja siellä ”ei passaa joutua epäsuosioon.”

Eli onko joku riippuvainen järjestelemästä ja sen antamasta tuesta tai mahdollisuudesta tehdä työtä ei ole välttämättä riippuvaista niistä raameista tai puitteista, vaan siitä tosiasiallisesta riippuvuudesta, joka voi syntyä esim. suullisella informaatiolla tai kuten väitöskirjassa kerrottiin ”yksinkertaisinkin lukija voi lukea rivien välistä” miten pitäisi toimia.


Sen enempää lehdistössä humpuukiksi leimatun väitöskirjan tekijä kuin ”Nicht schuldigkaan” ei tarkastele kirjoituksessaan psykologien ja psykiatrien suhdetta puolustukseen, (joka on taloudelliselta merkitykseltään vähäisempi asiantuntijapalkkioiden maksaja).

Humpuukiksi asian leimasi tämä edellä kerrottu lääkäreiden edunvalvontajärjestö, joka pyrki käyttämään tiedon levittämiseen omaa sanansaattajaansa eli erittäin hyvin tunnettua Saksan lääkärilehteä. Resonanssi oli ollut Saksassa valtavaa aivan sama kuin, jos meillä esiteltäisiin jotakin väitöskirjaa Helsingin Sanomissa ja A-studiossa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut keksintö esim. millä parannan syövän tai jotain muuta maata mullistavaa.

Eri instanssien (syyttäjä/puolustus) tilaamien lausuntojen lukumäärän ei saisi antaa vaikuttaa niiden luotettavuuden tasapuoliseen arviointiin. Vasta sen jälkeen, kun psykologien ja psykiatrien lausuntoja olisi tarkasteltu suhteessa kaikkien heiltä lausunnon pyytäneiden ja palkkion maksaneiden tilaajien näkökantoihin, voitaisiin tarkastella, onko lausuntojen puolueettomuudessa toivomisen varaa ja olisiko oikeudenkäyntien asiantuntijalausuntokäytäntöjä kenties muutettava esim. koulutuksellisin tai asiantuntijavalintaan liittyvin keinoin.

Tässä on mielestäni oivallusta, koska periaatteessa se, että joku tekee paljon asiantuntijalausuntoja, ei tee hänestä sen alttiimpaa vaikutukselle vaan se voi kertoa myös ammattitaidosta. Toisaalta yllä kirjoitus sisältää myöskin lähes mahdottoman ajatuksen, asiantuntijoiden täytyisi pitää siis päiväkirjaa pidemmältä ajalta ja sitten suhteuttaa kaikki tämä yllä pitämänsä infomaatio suhteessa kaikkiin toimeksiantoihin. Miksei ”pistokoe” kelpaa? Mitä vikaa on siinä, että joltakin henkilöltä kysytään oletko joutunut joskus tällaisen ilmiön eteen?

Se, että puolustus on psykologeille ja psykiatreille syyttäjänlaitosta vähäisempi ansiolähde, ei vähennä psykologien tai psykiatrien ammatillista kompetenssia eikä osoita, että asiantuntijalausunnot olisivat ”tarkoituksella” epäluotettavia tai syyttäjän näkemyksen mukaisia. Kun syytekynnys on ylittynyt, henkilöä on perusteltua syytä epäillä rikoksesta.

Tilastokeskuksen mukaan noin 98% syytetyistä tuomittiin rangaistukseen Suomessa vuonna 2012 (syytetyt: 257 729, rangaistukseen tuomitut: 252 513). Lähes kaikkien syytettyjen katsottiin siis syyllistyneen rikokseen. Näin ollen on luonnollista, että asiantuntijalausunnot myötäilevät suurimmaksi osaksi syyttäjän ja tuomareiden näkemyksiä. Valitettavia väärinkäytöksiä ja -tulkintojakin saattaa sekaan eksyä.

Tässä 98 % on mukana siis esim. näpistykset kaupasta? Mutta ehkä luku on kuitenkin hieman huolestuttavaa; ehkä yhtä huolestuttava, jos saksalaiset psykiatrit kertovat ”pistokokeessa”, että heidän tahtoaan on oikeudessa noudatettu sata prosenttisesti?

Eikö jossain pitäisi olla jonkinlainen virhemarginaali, joku mahdollisuus erehtyä?

Omalla rahallaan asiaansa ajavien vastaajien kohdalla riski taloudellisten tai henkilökohtaisten seikkojen vaikutuksesta asiantuntijalausuntoon on (todennäköisesti) suurempi, sillä puolustuksella on omat rahansa pelissä ja siten (todennäköisesti) syyttäjänlaitosta suurempi motiivi valikoida juuri omia näkemyksiään tukeva asiantuntija eli saada rahalleen vastinetta.

Viranomaisten, suuren yleisön ja nettikirjoittelijoiden pitäisi tasapuolisesti pohtia myös Anneli Auerin (ja tämän puolustuksen) murha-asiassa käyttämien asiantuntijoiden ja lsh-tuomion purkuhakemukseensa tilaamien koti- ja ulkomaisten asiantuntijalausuntojen luotettavuutta.

Ongelma tässä on se, että puolustuksella ei normaalisti ole valtion varoja tällaiseen toimintaan palkata joku ulkopuolinen asiantuntija. Silloin jonkun täytyy maksaa asiantuntijalle siitä, että hän tulee oikeuteen ja tekee esim. kuukauden töitä. Jos vastaaja on varaton, kuten tapaus Anneli Auer ja Jens Kukka, silloin ajatuksen taustalla voi olla amerikkalainen ajattelu, jos voitan maksan sitten palkkiosi. Tai sitten asiantuntija tekee töitä jonkinlaista minimikorvausta vastaan. Hieman sama kuin, jos juristille maksetaan valtion varoista palkkio, joka saattaa loppupeleissä olla uskomattoman pieni.

Missä siis silloin on sidonnaisuus puolustuksen ja asiantuntijan välillä?

Sitten on tietenkin mielenkiintoinen ajatus, että puolustuksen täytyisi varmistua omasta puolueettomuudestaan syyttäjän todistajien ollessa puolueettomia? Rehellisesti sanottuna en tiedä mitään syytä, miksi puolustuksen asiantuntijoiden täytyisi kyetä todistamaan puolueettomuutensa. Minun mielestäni yhteiskunnassa ja sen ajattelussa on erittäin paha ongelma, jos sen ainoan puolustuksen itse hankkiman asiantuntijan täytyisi todistaa olevansa puolueeton, jos kuitenkaan syyttäjän valtion varoilla hankkimillaan asiantuntijoille ei vastaavaa velvoitetta ole.


Anneli Auer ja tämän puolustus ovat vaatineet viranomaisilta avoimuutta. Onko Anneli Auer itse ollut avoin ja rehellinen? Hänellä on rankka, lainvoimainen seksuaali- ja väkivaltarikostuomio.

Kuinka monelta asiantuntijalta Anneli Auer ja tämän puolustus ovat pyytäneet lasten kertomusten luotettavuutta koskevia arviointeja? Onko asiantuntijoiden valitsemiseen liittynyt pohjatyö ollut avointa? Millaisia pyydetyt lausunnot ovat olleet sisällöltään? Kuinka moni lausunnoista on sisällytetty purkuhakemukseen? Millaisin perustein? Onko kaikilla lausuntojen antajilla vankka koulutus ja maine objektiivisina ja ammattikuntansa piirissä arvostettuina asiantuntijoina?


Tässä on samaa hieman kieroa ajatusta mukana. Nyt siis kaiken tämän kymmenen psykologin, lääkärin ym. asiantuntijan jälkeen, Anneli on löytänyt jostain ulkomailta jonkun todistamaan, joten nyt sitten Anneli Auerin tarvitsisi selvitellä oman asiantuntijansa pätevyyttä, valitsemismenettelyä, omaa avoimuttaan, selvitellä sitä miksi juuri tämä asiantuntija tuli valituksi, kuinka monta tarjokasta oli?

Onko vastaava tutkinta suoritettu näiden kymmenen muun kohdalla?

Missä vaiheessa syyttäjä on vastannut näihin yllä oleviin kysymyksiin? Vai onko se niin, että syyttäjän todistaja on automaattisesti neutraali, oman etunsa unohtava, kaikille ulkopuolisille vaikutteille immuuni?

Toinen ongelma tässä argumentaatiossa on se, että vaikka Auerilla on lainvoimainen seksuaalirikostuomio, sillä ei voi perustella sitä, että Auerin täytyisi käyttäytyä siten kuin hän olisi oikea seksuaalirikollinen. En myöskään ymmärrä sitä mille Auerin tulisi kirjoittajan mielestä olla avoin?


Nimimerkki ”Nicht schuldig” Anneli Auerin lsh-oikeudenkäynnistä naapurissa:
Anneli Auerin murhaoikeudenkäynnissä Vaasan hovioikeus erotteli uskottavat osat vanhimman lapsen kertomuksista ja kehitteli epäuskottavien tilalle puolustuksen tapahtumakuvausta mukailevia kertomuksia: oikeus vei siis syyttömyysolettaman niin pitkälle, että muunsi silminnäkijäkertomuksia syyttömyyttä tukeviksi.

Tietyssä mielessä on totta se, että jotkut lasten kertomat voivat olla toisen käden tietoa, jos ne olisivatkin totta. Esimerkiksi se, että tiedetään, ettei nuorimmilla lapsilla voi olla omia silminnäkijähavaintoja tapahtumapaikalta ja he kuitenkin kertovat sellaisista, voi olla merkki siitä, että he kuulivat asian jostain muualta. Mutta silloin olisi toki syytä siihen, että syyttäjä ei olisi ottanut tätä argumentaatiota millään tavalla esille.

Toisaalta tässä oli kysymys enemmän siitä, että tuomarit jättivät kokonaan huomioimatta ja mitä ilmeisemmin myöskin kommentoimatta puolustuksen asiantuntija lausuntoja ja ehkä jopa osan muitakin asiantuntijalausuntoja, jos ne eivät ole soveltuneet siihen ajatukseen, mitä tuomari on mielessään ehkä etsinyt.

Miten todennäköistä tällainen on itse asiassa tuomioistuimessa? Sinällään tuomari voi tehdä päätöksensä nojautuen vaikka siihen omaan elämänkokemukseen, ei häntä kukaan voi estää. Toisaalta ei tuomari voi olettaa myöskään sitä, ettei kukaan sitten reagoi asiaan millään tavalla.

Se on kaksiteräinen miekka. Toisaalta kukaan ei estä, toisaalta se ei tarkoita myöskään sitä, ettei kukaan reagoi.