Ja taas mennään: Nyt Suomen
Bill Graham,
Patrick Tiainen on ehtinyt käväistä taivaassa ja vetää omaa kirkkoa teollisuushallissa. Helvetin pitkä juttu jeesusfanista, joka korottanut itsensä johtajaksi eli hän on mielestään hieman lähempänä jeesusta kuin muut, jotka hallissa hilluvat, onhan hän käynyt taivaassa ja tavannutkin sen jeesuksen.
Jos et jaksa lukea tätä puuduttavaa juttua kokonaan, tämä kohta avaa Patrickin maailmaa suht hyvin:
VUOSI SITTEN Patrick Tiainen kävi taivaassa. Niin hän ainakin itse uskoo, ja uskostahan tässä on kysymys.
”Matka” kesti ilmeisesti parisen minuuttia, mutta Tiaisesta se tuntui tunnilta. Vähän niin kuin Narniassa, C. S. Lewisin fantasiakirjoissa, joissa neljä sisarusta päätyy välillä seikkailemaan rinnakkaismaailmaan.
Taivasmatka alkoi kesken rukouskokouksen. Muista näytti siltä, että Tiainen syventyi rukoukseen siinä seurakunnan lattialla.
Tiainen kertoo tunteneensa ihollaan taivaan tuulenvireen, nähneensä niityt ja Jeesuksen. Tämän silmissä roihusi tuli, mutta tulen takana velloi ääretön meri.
”Se oli rakkauden viesti, rakkauden kokemus.”
Ja tällaiset ihmiset sitten parantavat ihmisten mt-ongelmia, onneksi ei mennyt opiskelemaan, ainakaan vielä:
"Lukion jälkeen hän pääsi yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, mutta lykkäsi opintojen aloitusta ja lähti taas Keniaan."
Kiusattu koulupoika näki näyn ja perusti oman kirkon Kokkolaan – Patrick Tiaisella, 23, on paljon seuraajia ja outoja kokemuksia
Patrick Tiaisen seurakunnassa puhutaan kielillä ja hillutaan. Hänen kirkollaan on hienot verkkosivut ja suuret suunnitelmat. Se on kuin startup, joka aikoo valloittaa Euroopan.
- Patrick Tiainen johtaa kirkkoa kokkolalaisessa teollisuushallissa.jpg (36.88 KiB) Katsottu 11357 kertaa
Satu Vasantola HS
Julkaistu: 19.2. 2:00 , Päivitetty: 19.2. 9:27
VAIKUTTAA sydänkohtaukselta. Kolmekymppinen mies on ensin hyppinyt tasajalkaa parin minuutin ajan, sitten hän vie kätensä sydämen kohdalle, taipuu kaksinkerroin ja vaipuu lopulta kyljelleen lattialle.
Salissa on kymmeniä ihmisiä, mutta kukaan ei kiinnitä mieheen erityistä huomiota. Ympärillä jatketaan laulamista, tanssimista ja kielillä puhumista. Pitsimekkoon pukeutunut nainen makaa lattialla mahallaan. Vielä ei paranneta sairaita. Sen vuoro on vasta illalla.
Etualalla on lava, lavalla on bändi ja värivalot, bändin nuorella laulajalla slimmit farkut ja paljaat nilkat.
On sunnuntaiaamu, kello on vähän yli kymmenen, ja ulkopuolisesta näyttää siltä, että kymmenet ihmiset ovat jo hyvässä hiprakassa. Johtava pastori, 23-vuotias Patrick Tiainen vakuuttaa, että eipä hätää, Herran henki se siinä vain valuu seurakunnan ylle.
KOKKOLALAISESSA teollisuushallissa, ABC:n, Teboilin kylmäaseman ja autokaupan kupeessa, eletään todeksi Patrick Tiaisen näkyä. Sen hän sai reilut kolme vuotta sitten Keniassa pastorikoulussa.
Seurakunta on hiljattain muuttanut uusiin, isompiin tiloihin.
Seurakunta on hiljattain muuttanut uusiin, isompiin tiloihin. (KUVA: JOHANNES TERVO)
Tai oikeastaan kaikki alkoi jo rippileirillä, jossa Patrick istui laiturilla ja katseli kuvajaistaan järven pinnassa. Hän kertoo, miten hänen kasvojensa tilalle ilmestyi kotkan hahmo.
”Kotka, se tarkoittaa profeettaa”, Tiainen selittää.
Keniassa Tiainen vakuuttui siitä, että Jumala haluaa hänen perustavan Suomeen uuden kirkon. Ja niin hän teki, 20-vuotiaana. Nyt, vajaat kolme vuotta myöhemmin, Uskon sana -kirkolla on seurakunnat Kokkolassa ja Porissa, lähetystyöntekijäpariskunta Espanjassa ja oma raamattukoulu. Kirkko on osa Uskon sana -liikkeen kenialaista haaraa.
Kaikki rahoitetaan lahjoituksilla. Tilinpäätöstään seurakunta ei suostu näyttämään, mutta Tiaisen mukaan lahjoituksia tulee noin 20 000 euroa kuussa. Sillä maksetaan tilavuokrat, palkat ja toimintakulut.
Suomalaisista kirkkokunnista Uskon sana muistuttaa eniten helluntailaisuutta. Siitä se eroaa korostamalla Jumalan antamaa menestystä ja voimaa, jonka avulla uskovat voivat tehdä samanlaisia ihmetekoja kuin Raamattu kertoo Jeesuksen tehneen.
Uskon sanan raamattukoulussa on kolme linjaa. Yhdellä opiskellaan johtamista, toisella profeetan hommia, kolmannella käytännön palvelutyötä. Koulussa on lähes 200 opiskelijaa. Heidän ja seurakuntalaisten avulla on tarkoitus valloittaa ensin suomalaisten, sitten muidenkin eurooppalaisten sielut.
On pojalla pokkaa.
”Joo, on mulla. Mä ajattelen, että pitää tavoitella suuria.”
Hän kuulostaa startup-firman toimitusjohtajalta. Suuntakin on sama, matka kohti maailmanvalloitusta.
Siinä häntä auttaa kenialainen piispa
Thomas Muthee. Hänelle Tiainen soittaa, kun tarvitsee neuvoja.
23-vuotias Patrick Tiainen puhuu kielillä ja aikoo saarnata koko Suomen Jeesukselle
KAHDEKSAN vuotta sitten Patrick Tiainen pohti, mikä olisi helpoin ja tehokkain tapa tehdä itsemurha. Hän valitsi junan. Päätös oli kypsynyt pitkään, sillä kiusaaminen oli kestänyt pitkään, lähes koko kouluajan.
Patrick oli pieni poika, lyhyt luikero. Hänellä ei ollut lihaksia, ketteryyttä eikä koordinaatiokykyä. Vähän huonot lähtökohdat koulupojalle, jopa ruotsinkieliselle koulupojalle. Niin paljon kuin tutkimukset ovatkin löytäneet yhteisöllisyyttä ja kuorolaulua ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, kyllä sielläkin lyödään turpaan poikia, jotka kaatuvat luistimilla eivätkä jaksa laukaista kiekkoa kentän päähän.
Rippileirillä Patrick oli tullut uskoon. Syksyllä koulun alkaessa hän teki julisteita, joissa hän ilmoitti aloittavansa välitunneilla toimivan rukousryhmän. Siellä rukoiltaisiin koulun ja opettajien puolesta. Tämä ei varsinaisesti hillinnyt kiusaajia.
Puoli vuotta myöhemmin hän valmistautui astumaan junan alle. Hän kirjoitti kirjeet vanhemmilleen ja sisaruksilleen ja vielä kolmannen luettavaksi koulussa sinä aamuna, kun hänen pulpettinsa olisi tyhjä.
”Mun sisälläni vallitsi pimeys, ja ajattelin, että ei tämä jumalajuttukaan toimi. Menin junaradalle, ja seisoin siellä odottamassa junaa, kun jotain tapahtui. Yhtäkkiä mun jalat vaan liikkuivat, vaikka en kävellyt. Otin muutaman askeleen, romahdin lumeen raiteiden viereen, itkin ja soitin ystävälleni.”
Seuraavana päivänä Tiainen hakeutui hoitoon. Hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus, ja hän pääsi psykoterapiaan. Lukiossa elämä helpotti ja sattumalta – tai, kuten Tiainen tulkitsee, Jumalan johdatuksesta – yhdellä kurssilla perehdyttiin Keniaan. Oppilaat pääsivät sinne myös matkalle ja vierailivat kirkon ylläpitämässä lastenkodissa.
Lukion jälkeen hän pääsi yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, mutta lykkäsi opintojen aloitusta ja lähti taas Keniaan. Hän otti yhteyttä aiemmalla matkalla tapaamaansa pappiin ja kysyi, saisiko viipyä muutaman yön heidän luonaan. Sen kummempia suunnitelmia hänellä ei ollut, mutta niin kävi, että hän päätyi paikallisen Uskon sana -kirkon pastorikouluun, opiskeli siellä kymmenen kuukautta, palasi Suomeen ja perusti oman kirkon.
UUSIA KIRKKOJA perustetaan Suomessa harvoin. Vielä harvemmin perustaja on 20-vuotias, joka asuu vanhempiensa luona.
Vappuna 2014 Patrick Tiainen palasi Keniasta ja remontoi itselleen huoneen vanhempiensa omakotitalon yläkertaan. Ruskeat seinät, vanhat lautalattiat ja käytetty designsohva.
Toukokuun puolivälissä hän järjesti ensimmäisen uskonnollisen kokouksen Kokkolassa. Laittoi ilmoituksen paikallislehteen, vuokrasi vanhan metodistikirkon salin, leipoi pullat, seisoi ovella kättelemässä tulijat, saarnasi ja keitti kahvit.
Äiti tuli kaatamaan kahvia, ja kavereista kasattiin bändi. Tilavuokra oli pieni, sillä Tiainen lupasi korvaukseksi siivota metodistikirkon tiloja.
Nyt kirkko vetää puoleensa erityisesti nuoria, eikä ihme, sillä Uskon sana on someseurakunta. Tilaisuudet näytetään livenä Facebookissa. On blogeja, vlogeja, podcasteja ja johtavalla pastorilla oma virallinen Facebook-sivu. Siellä kehutaan seurakunnan vapaaehtoisia, kerrotaan pastorin häistä ja julkaistaan selfiet, kun lähdetään kadulle kertomaan Jeesuksesta.
Nettisivujen ilme on kevyt ja moderni. Osa seurakunnasta onkin netin päässä, katsoo saarnat videolta ja antaa kirkolle lahjoituksia, vaikkei käy tilaisuuksissa.
Ne, jotka tulevat kokouksiin, saavat lämpimän vastaanoton. Sitä varten on olemassa oma tiiminsä. Se varmistaa, että jokainen tiloihin tuleva kätellään ja otetaan hymyillen vastaan. Hänelle tarjotaan kahvia ja kakkua, ja jos hänen päätään särkee, hänen puolestaan rukoillaan.
Kohta hänkin on ehkä osa kiihkeää seurakuntaa, Herran uutta sotajoukkoa. Sitä ennen hänet kastetaan joko jonkun seurakunnan jäsenen poreammeessa tai teollisuushallin pihalle vuokratussa paljussa.
”Se on armollista”, sanoo Tiainen. ”Lämmitetty paljuvesi on mukava ratkaisu. Huhtikuisessa järvessä on hyisempää.”
- Tiainen saarnaa kuutena päivänä viikossa.jpg (17.74 KiB) Katsottu 11357 kertaa
VUOSI SITTEN Patrick Tiainen kävi taivaassa. Niin hän ainakin itse uskoo, ja uskostahan tässä on kysymys.
”Matka” kesti ilmeisesti parisen minuuttia, mutta Tiaisesta se tuntui tunnilta. Vähän niin kuin Narniassa,
C. S. Lewisin fantasiakirjoissa, joissa neljä sisarusta päätyy välillä seikkailemaan rinnakkaismaailmaan.
Taivasmatka alkoi kesken rukouskokouksen. Muista näytti siltä, että Tiainen syventyi rukoukseen siinä seurakunnan lattialla.
Tiainen kertoo tunteneensa ihollaan taivaan tuulenvireen, nähneensä niityt ja Jeesuksen. Tämän silmissä roihusi tuli, mutta tulen takana velloi ääretön meri.
”Se oli rakkauden viesti, rakkauden kokemus.”
Vähän myöhemmin samalle keväälle osui vastakkainen erikoinen kokemus. Maaliskuun alussa 2016 paikallislehdet ja Svenska Yle uutisoivat, että nuori pastori on pahoinpidelty Kokkolassa. Poliisi tutki asiaa, mutta esitutkinta keskeytettiin, kun tekijöistä ei ollut tietoa eikä yön tapahtumia voitu täysin selvittää.
Tiaisen mukaan hän ajoi seurakunnan kokouksen jälkeen kotitalonsa pihaan ja sitten filmi katkesi. Seuraavissa muistikuvissa hän herää kerrostalon takapihalta, kädet, jalat ja suu ilmastointiteipillä – siis jeesusteipillä – sidottuina.
Hän kertoo raahautuneensa pihalta talon etupuolelle, josta ohi kulkeneet nuoret olivat hänet löytäneet.
”Silloin romahdin täysin. En muista tarkalleen, mutta varmaan huusin ja itkin siinä kadulla. Mietin sitä vihan määrää, joka tähän oli johtanut. Ja mietin tulevaa vaimoani. Olin menossa kesällä naimisiin. Miten voisin suojella vaimoani, kun en pystynyt suojelemaan itseänikään?”
Outo tapaus on herättänyt paljon arvailuja netissä. Toisten mielestä kyse on hyökkäyksestä paitsi Tiaista myös itse Jumalaa kohtaan. Tiaisen kriitikot ovat kyseenalaistaneet koko pahoinpitelyn.
Kokkolassa rukoillaan intensiivisesti.
Kokkolassa rukoillaan intensiivisesti. (KUVA: JOHANNES TERVO)
TIAISELLA on suuret suunnitelmat, ja hän myös ärsyttää monia. Netissä on jo vuoden verran käyty uskovaisten miesten kukkotappelua.
Patrick Tiaisen opetus on todella vaarallista. Hänen opetuksensa tukee ja pönkittää lihan ylpeyttä.
Jumala häntä tinttasi, kuten Herodestakin.
Netistä löytyy myös pilkkavideoita Tiaisen kielilläpuhumisesta. Sitten on pitkiä videoita, joissa sana sanalta analysoidaan ja kritisoidaan Tiaisen saarnoja.
On helluntailaisia, joiden mielestä Uskon sanan kokouksissa on liian villiä menoa, liikaa hihhulointia. Ja sitten on niitä, joiden mielestä hän antaa liikaa valtaa naisille, kun naisia on puhujina ja seurakunnan johtajistossa. Paavalin mukaan ei saisi olla.
Toiset taas uskovat Tiaisen olevan juuri sitä, mitä Suomi nyt tarvitsee. Facebookissa häntä kannustetaan näin:
Ihan mahoton jumalanmies!
Asiaa! Huhhu kiitos Jeesus!
Oman seurakunnan vakiokävijät kertovat auliisti, mitä hyvää ovat seurakunnasta saaneet. Yksinäinen nuori on saanut uusia ystäviä, toinen on päässyt eroon huumeista.
Seurakunnasta lähteneillä on erilaisia kokemuksia. Heitäkin jo on.
”Rakastin Patrickia kuin omaa poikaani”, Aslak Kaljunen sanoo. ”Jätin kuitenkin seurakunnan, koska minusta hän opettaa harhaoppia. Hänellä oli paljon erilaisia näkyjä, outoja kokemuksia, kuten taivaskäyntejä, joihin minun oli vaikea luottaa.”
Marika Suihkonen lähti, kun meno äityi liian oudoksi.
”Siellä on paljon hyvää. On iloinen meininki ja ihmiset ovat ystävällisiä, mutta jossain vaiheessa meno alkoi olla aika villiä. Välillä ihmiset käyttäytyvät kuin umpihumalaiset. Lapset ovat hämmästelleet, ja osa heistä on pelännyt tällaisia kohtauksia.”
USKONNOLLISTEN piirien ulkopuolella karismaattista uskonnollisuutta pidetään usein hihhulointina, sekopäiden touhuna. Psykiatri Matti O. Huttusen mielestä se on köykäistä kritiikkiä. Huttunen on kirjoittanut uskonnon vaikutuksesta mielenterveyteen.
Hänen mukaansa on selvää, mitä ihmiset ylistys- ja parantumiskokouksista hakevat: toivoa ja yhteyttä toisiin ihmisiin.
”Ihmisen syvin pelko on kuoleman ja ypöyksinäisyyden kauhu”, Huttunen sanoo. ”Kyse on nimenomaan kauhusta. Pelko ja ahdistus ovat aivan liian kevyitä sanoja kuvaamaan sitä. Uskonto tarjoaa ratkaisun näihin molempiin.”
Huttunen ei pidä pahana myöskään kielilläpuhumista tai sairaiden puolesta rukoilemista. Hänen mukaansa ne toimivat psykologisesti samalla periaatteella kuin trauma- tai hahmoterapiat. Ne antavat ihmiselle mahdollisuuden huutaa ulos ahdistavat kokemuksensa yhdessä muiden kanssa.
”Moni saa siitä helpotusta, joka on aivan todellista, ainakin siinä hetkessä.”
Vaaralliseksi voimakas karismaattisuus muuttuu, kun se asettuu vastustamaan jotakin tai alkaa asettaa ehtoja siitä, miten pitää uskoa ja elää. Silloin se ei enää luo yhteisöä vaan sulkee ihmisiä ulkopuolelle, aiheuttaa ahdistusta ja huonommuuden tunnetta.
Karismaattisuus on väkevä voima, jonka avulla on saatu ihmiset tekemään jopa väkivaltaa. Jos se yhdistyy ankaraan oppiin ja jäykkiin uskonnollisiin määräyksiin, syntyy helposti uusia uskonnon uhreja. Ja juuri niihin se usein yhdistyy.
Uskontojen uhrien tuki -yhdistykseen ei ole ainakaan vielä tullut yhteydenottoja Uskon sanasta. Karismaattinen kristillisyys on kuitenkin yksi niistä uskonsuunnista, joista yhteydenottoja eniten tulee. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Joni Valkila kertoo, että karismaattisten kirkkojen sisällä velloo usein helvetinpelko.
”Vaarassa ovat etenkin lapset, jotka kasvavat näissä yhteisöissä”, Valkila sanoo.
Helvettiä pelätään, kun hyvän uskovaisen rima on niin korkealla, etenkin seksissä ja parisuhteessa. Homosuhteet ja seksi ennen avioliittoa ovat kiellettyjä. Lisäksi pitäisi uskoa, rukoilla, lukea Raamattua, lahjoittaa seurakunnalle aikaa ja rahaa. Harva pystyy kaikkeen tähän.
Aina siihen eivät ole pystyneet edes liikkeiden johtajat itse. Nokia-missio kaatui, kun sen entinen johtaja Markku Koivisto jäi kiinni seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Parhaillaan oikeudessa on maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara, jota syytetään rahankeräysrikoksesta.
1970–80-luvuilla toiminut helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainio kaatoi kansaa, ja hänen kerrottiin parantaneen sairauksia. Yli-Vainio ei jäänyt kiinni rikkeistä, mutta hänen toiminnastaan tehty tutkimus vei pohjan väitteiltä ihmeparantumisista. Tutkimukseen osallistui satoja ihmisiä, joiden puolesta oli rukoiltu Yli-Vainion kokouksissa. Yhtäkään ihmeparantumista ei löytynyt.
Patrick Tiaisen kirkossa tunteet saavat näkyä.
Patrick Tiaisen kirkossa tunteet saavat näkyä. (KUVA: JOHANNES TERVO)
TIAISEN MUKAAN olennaista on vahva usko, jossa Jumalalle annetaan kaikki tai ei mitään. Hän on päättänyt antaa kaiken.
Hän on vakuuttunut siitä, että syvästi uskomalla pystyy ihmeisiin. Jos uskovaiset vain uskoisivat tarpeeksi, heidän rukouksensa voisi parantaa minkä tahansa sairauden.
”Periaatteessa näin. Käytännössä en kyllä tunne ketään, jonka kohdalla tämä toimisi.”
Ihmeitä odotellessa Tiainen keskittyy kiertämään Suomea ja rukoilemaan, vaikka kukaan ei paranisikaan.
Koska Jeesus käskee.
HS[/i]
