transylvanian kirjoitti:Siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä että omaisia ei ole päästy kuulemaan. Oma lapsi murhattu raa'asti oman perheenjäsenen toimesta, kyllä siinä vahvempikin ihminen on valmista kamaa psykiatriselle osastolle.
Kyllähän siinä nyt
jotain ihmeellistä on, ettei vieläkään - 10 päivän jälkeen tapahtumasta - poliisi ole päässyt kuulemaan omaisia
Ensinnäkään kaikki omaiset eivät olleet paikalla, vaan esimerkiksi uhrin pari muuta enoa taisi olla samoissa maisemissa pk-seudulla henkirikoksen aikaan, mutta he eivät olleet ilmeisesti rikospaikalla. Poliisin tiedotuksia voisi ymmärtää niin, että poliisi ei ole päässyt heitäkään kuulemaan, vaikka varmaan heiltäkin voisi saada kiinnostavaa tietoa tekijästä kuten myös uhrin perheestä. Samoin uhrin täti, joka tosin saattoi olla rikospaikalla tai sitten ei, voisi kuulua poliisia kiinnostaviin kuulusteltaviin. Kymmenen päivän viive on erittäin pitkä viive, kun kukaan omaisista ei tiettävästi ole loukkaantunut tapahtumissa fyysisesti ja ole sen vuoksi tajuttomana tai taistele hengestään. Omaisten psyykkinen vakava oireilu on tässä tilanteessa ihan normaalia, mutta tämänkään tyyppisissä tilanteissa harvoin koko porukka on niin kertakaikkien sekaisin, ettei poliisi pääsisi sen takia ketään kuulustelemaan. Uskoakseni tässä on jotain muuta syytä viiveelle kuin vain omaisten psyykkinen tila. Esimerkiksi perheen sisäisen kulttuurin mukaan saattaa hyvinkin olla niin, että perheen miehen täytyy olla se, joka ensimmäisenä sanaisen arkkunsa poliisille aukaisee, vaikkei olisi ollut paikalla, koska on perheenpää, mutta tämä on vain spekulaatiota. Muslimiyhteisöissä kuten myös tietyissä aasialaiskulttuureissa esiintyy kuitenkin jonkin verran sellaista, että naiset eivät edes saa asioida viranomaisten kanssa ilman miespuolista esiliinaa.
Jos tätä ajateltaisiin kantasuomalaisen kulttuurin kautta, niin yleensä uhrit ja uhrin omaiset pikemminkin haluavat päästä mahdollisimman nopeasti puhumaan poliisille, koska he haluavat saada uhrille (ja itselleen) oikeutta sekä tekijän vastuuseen. Nämä shariaväen jutut kuulostavat usein siltä, että (länsimaisen) poliisin väliintuloja ei niin toivotakaan, kun on kyse perheensisäisistä asioista. Jos taas ajatellaan pakistanilaisen kulttuurin kautta, niin tälle perhekunnalle lasten tapot, murhat ja raiskaukset täytyy olla tuttuja jo ihan sen lähtömään kulttuurin kautta - kuten muukin pakistanilainen väkivaltakulttuuri. En väitä, että he olisivat varautuneet kyseisen tapahtuman osumiseen omalle kohdalle, mutta väitän tällaisen väkivallan olevan heille kulttuurisesti tutumpaa kuin meille kantasuomalaisille.
Täytyy myös huomioida se, että vaikkakaan poliisi ei ole mikään terapeutti, on väkivalta- ja henkirikostapausten selvittäminen poliisin tavanomaista työt ja tätä tapausta tutkii nimenomaan väkivaltaan erikoistunut yksikkö. Omaisten ei tarvitse kyetä antamaan pokerinaamalla järkevän asiallista lausuntoa tunteensa tilanteessa halliten. Kyllä siinäkin tilanteessa saa itkeä, raivota ja olla rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Lisäksi poliisi on valmis kuulemaan omaisia monta kertaa, koska tilanne on varmasti hankala.
Sekin on hyvä huomioida, että meikäläisen katsannon mukaan kriisin jälkeen olisi hyvä ylläpitää mahdollisimman normaalia arkea nukkumisineen, syömisineen, juomisineen, kotiaskareineen ja muiden arkisine toimintoineen niin paljon kuin se on mahdollista. Varsinkin lasten selviämiselle on tärkeää palata mahdollisimman pian tavallisiin arjen asioihin kuten päiväkotiin/kouluun, leikkiin, kotiaskareisiin jne. Tämä ei tarkoita, että pystyisi toimimaan normaalisti, vaan tietenkin on luonnollista olla lamaantunut, kokea voimakkaita tunteita tai tunteettomuutta, kärsiä univaikeuksista, olla väsynyt, kärsiä keskittymisvaikeuksista jne. Olo ei kuitenkaan yleensä helpotu pelkästään sängyssä peiton alla makaamalla tms. Eri kulttuureissa toki on erilaisia omia tapoja ja riittejä, miten esimerkiksi perheenjäsenen kuollessa toimitaan. Joissain kulttuureissahan surevien pitää esimerkiksi surra tietty aika niin, etteivät he saa tehdä mitään ns. normaaliarkeen liittyviä asioita silloin, vaan esimerkiksi ruoanlaitot ja muut saatetaan silloin hoitaa muiden toimesta.
Muslimeilla on omat rituaalinsa vainajan pesemiseen ja hautaamiseen liittyen. Niissä sukupuolella on merkitystä. Nyrkkisääntö on, että muslimivainaja tulisi haudata pian kuoleman jälkeen. Lisätietoja voi googlettaa, mutta tässä on jotain:
http://www.hautaustoimistojenliitto.fi/ ... Hallal.pdf
Shokkivaihe alkaa heti kriisin laukaisseen tilanteen jälkeen ja kestää lyhyestä hetkestä joihinkin vuorokausiin. Shokkivaiheen aikana ihminen ei kykene vielä käsittämään kriisin aiheuttanutta tapahtumaa ja saattaa jopa kieltää sen. Osa shokkivaihetta elävistä lamaantuu täydellisesti. Muiden ihmisten näkökulmasta tämä saattaa näyttää hämmentävältä tyyneydeltä. Jotkut toiset taas saattavat reagoida shokkivaiheessa voimakkaalla kiihtymystilalla, he saattavat esimerkiksi huutaa suoraa huutoa tai itkeä raivokkaasti. Lamaantuminen ja levottomuus saattavat myös vaihdella vuoronperään.
Shokkivaiheessa esiintyvä kriisin aiheuttaneen tapahtuman torjunta ja kieltäminen ovat aivan asiaankuuluvia selviytymiskeinoja, kunhan ne eivät jatku liian kauan.
Reaktiovaihe kestää yleensä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Reaktiovaiheessa ihminen vähän kerrassaan alkaa kohdata muuttuneen todellisuuden ja yrittää muodostaa käsitystä siitä, mitä on tapahtunut. Reaktiovaiheen alussa ihmisen mieli vielä haluaa yrittää kieltää tapahtuneen. Reaktiovaiheessa voi esiintyä outoja ja yllättäviä tuntemuksia, kuten että menetetty ihminen olisi jossain lähellä tai että hänen äänensä kuuluisi jostakin. Nämä tuntemukset ovat samanlaisia mielen käyttämiä puolustuskeinoja kuin tapahtuneen kieltäminen. Reaktiovaiheen aikana tapahtuneen merkitys lopulta tiedostetaan.
Lähde:
https://www.tukinet.net/aineisto/aineis ... mpl?id=621