Ehkä hänen tiedossaan oli että edellisenä talvena, ja nyt alkaneena talvena laduille oli jonkun tai joidenkin henkilöiden toimesta heitetty hiekkaa. Nämä ilkiteot olivat kuitenkin loppuneet. Tai niin luultiin. Ehkä mies ei edes tiennyt koko hiekkaepisodista yhtään mitään.
54-vuotias pääsi hyvään vauhtiin; hiihto kulki, sukset suihkivat ja kohta olisi edessä alamäki, jossa saisi vauhtia ja samalla lihakset pääsisivät hetkeksi ponnistelemasta.
Samaan aikaan alhaalla - siinä missä mäki loppui, mutta vauhtia olisi jyrkän mäen jälkeen vielä reilusti - odotteli henkilö joko yksin tai kavereineen, kuka kohta kaatuisi ja hän tai he saisivat nähdä sen kaiken. Tietoisuus omasta osuudesta odotettavissa olevaan tapahtumaan sai aikaan kihelmöivän jännityksen. Hiekan, sepeliksikin sitä sanottiin, hän tai he olivat kantaneet 200 metrin päässä sijaitsevan ulkoilumajan luota.
54-vuotias ei tiennyt, että elämänsä olisi pian ohi. Se loppuisi parin silmänräpäyksen aikana. Vauhtia oli melkoisesti - jopa 40 km/h - kun sukset pysähtyivät ladulle heitettyyn hiekkaan. Pysähdys oli raju. Mies lensi ilmassa toistakymmentä metriä ja putosi päälleen hankeen. Hän kuoli heti. Kuolinsyynsä oli niskan katkeaminen.
Näköetäisyydellä ollut - tai olleet - henkilö koki toiveidensa täyttymyksen. Hiihtäjä kaatui. Siitäs sait. Mutta miksi hän ei nouse ylös? Meniköhän siltä taju? Ei helvetti, nyt pois täältä!
Hiekoittaja poistui illan pimeyteen joko Paloheinän, Maununnevan tai Hakuninmaan suuntaan.
Jäljelle jäi vain epäilyjä; nuoret hiphopparit, lumilautamies, rottweiler-koiran kanssa liikkunut mies. "Hurttiukkoa" etsittiin mahdollisena silminnäkijänä.
- Etusivu_Paloheinä_IL_11.12.1995.jpg (92.06 KiB) Katsottu 6580 kertaa
- Paloheinä_otsikkoa.jpg (42.61 KiB) Katsottu 6580 kertaa
- Paloheinä_HS121295.jpg (121.36 KiB) Katsottu 6580 kertaa
