Jostain luin - olisiko ollut Poika Tuomiselta - että Neuvostomaahan paenneiden punaisten ja etenkin punaupseerien kohtalo olisi tullut tietoon Suomessa, ja tehnyt selväksi mitä on odotettavissa. Viimeistään Terijoen hallituksen julistus kertoi, että ainoa keino pitää päätöksenteko suomalaisten omissa käsissä, olivat he sitten oikealla tai vasemmalla, oli pistää vastaan. Siperia ei houkutellut ketään.konsta kirjoitti: ....Ei kait nyt sentään innosta täristen, mutta enin osa omasta tahdostaan. ...
Voidaan kait puhua melkoisesta yhtenäisyydestä, vaikka punakaartikin miehiä keräsi. Eikä sinne sotaan todellakaan Mannerheimin vuoksi lähdetty, vaan Mannerheimista huolimatta.
Mannerheimin ansioita toisessa maailmansodassa oli mm. että hän entisenä tsaarin Venäjän armeijakunnan komentajana tiesi kokemuksesta mitä kaikkea sodankäynnissä tarvitaan, ja miten sitä johdetaan, sekä myös mikä voi mennä vikaan. Siksi hän puolustusneuvoston puheenjohtajana sai aikaan varautumisen mahdolliseen yhteenottoon, vaikka resurssit jäivät pahasti alimitoitetuiksi joidenkin aselajien osalta.
Tiukassa paikassa on hyvä, että on johtaja, jonka osaaminen tunnetaan. Jos hän rupeaa onnistumaan siinä mitä miehet tahtovat, niin luottamus lisääntyy. Niin kai siinä kävi, vaikka Siilasvuon ja Talvelan johdolla hankittiinkin ne ensimmäiset isot voitot, jotka osoittivat, että pienikin maa voi vakavasti panna hanttiin isolle vastustajalle. Loppujen lopuksi miehet, punaisten ja valkoisten pojat, olivat puolustuslinja, eivät bunkkerit. Vastapuolen sodanjohto oli myös kokematonta naapurissa tehtyjen puhdistusten jäljiltä eikä Puna-armeijan taktiikkaa ollut tarkoitettu tiettömään metsämaastoon. Pakkasta oli yli odotusten. Monien syiden summa se talvisodan torjuntavoitto oli.
Voidaan arvioida, että jos Neuvostoliitto olisi miehittänyt maan meitä suomalaisia olisi tähän mennessä syntynyt pari miljoonaa vähemmän. Virossa vastaavaksi miehityksen seurauksena toteutuneeksi luvuksi on arvioitu n. 1 miljoona.
