Kirjoitukseni saattoi olla hieman epätäsmällinen. Tällä hetkellä lienee selvää, että perustuslaki antaa yksittäiselle kansalaiselle oikeuden kantaa ainakin jonkinlaista pyssyä, vaikka sellaisiakin näkemyksiä aikojen saatossaon ollut, että aseenkanto-oikeus tarkoittaisi ainoastaan oikeutta perustaa sotajoukkoja.Fire kirjoitti:Se tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo: kansalaisten oikeus omistaa ja pitää hallussaan aseita. Kyse ei nimenomaan ole poliitiikasta. Tästä on kaksi USA:n korkeimman oikeuden päätöstä 11 vuoden sisällä:takka kirjoitti:Eihän tuossa ole ollenkaan kyse laillisuudesta vaan politiikasta. Perustuslaki sanoo, että ihmisillä on oikeus "keep and bear arms". Mitä se sitten tarkoittaa?https://www.washingtontimes.com/news/20 ... l-liberty/The U.S. Supreme Court has twice ruled in the past 11 years that the right to keep and bear arms is an individual pre-political liberty. That is the highest category of liberty recognized in the law. It is akin to the freedoms of thought, speech and personality. That means that the court has recognized that the framers did not bestow this right upon us. Rather, they recognized its pre-existence as an extension of our natural human right to self-defense and they forbade government — state and federal — from infringing upon it.
USA:n perustuslain 2. lisäys nimenomaan kieltää hallitusta esim. riisumasta kansalaisiaan aseista (jota yleisesti tapahtuu kommunistimaissa) ja lisäksi sillä taataan kansalaisten mahdollisuus puolustaa itseään juuri tällaisissa tapauksissa - "a well regulated militia". Tämä on tarkoitettu estämään tilanteita kuten esim. kommunistisessa Venezuelassa juuri nyt, jossa hallituksen joukot murhaavat ja tappavat kansalaisiaan mielivaltaisesti.
Sen sijaa kysymys siitä, minkälaista torrakkaa itse kukin saa kantaa ja mitä sen hankkimiseksi edellytetään, on mielestäni puhtaasti poliittinen, vaikkakin päätös tehdään viimekädessä tuomioistuimessa eli korkeimmassa oikeudessa. Antaako perustuslaki oikeuden kantaa yhtä pientä pyssyä, raskasta konekiväärä tai jotakin siltä väliltä, ja voisiko joku hankkia itselleen jopa ydinaseen ja väittää, että hänellä on siihen perustuslaillinen oikeus?
Tuo kysymys ei ratkea noita kaksi sataa vuotta sitten kirjoitettuja sanoja lukemalla. Korkeimman oikeuden nimitykset ovat vahvasti poliittisia, ja tuomioistuimen mielipiteet jakautuvat tämän tyyppisissä kysymyksissä yleensä sen mukaan, onko nimittävä presidentti ollut demokraatti vai republikaani.
Tuomarit kantavat kyllä - ainakin kuvien perusteella - mustaa tuomarin viittaa ja varmaankin perustelevat päätöstään perustuslailla, mutta ratkaisevaa on tosiasiallisesti se, mikä heidän yhteiskunnallinen näkemyksensä asiaan on. Ja sehän on tsekattu huolellisesti ennen nimitystä.
Sama koskee esimerkiksi aborttioikeutta, josta näytetään väännettävän kättä taas kovasti. Tuomarit osaavat varmaan perustella kantaansa hieman toisin kuin maallikot, mutta viimekädessähän tuo on mielipidekysymys. Demokraatin nimittämä tuomari voi olla sitä mieltä, että aborttioikeiden pitää olla mahdollisimman laaja, ja republikaani voi olla vastakkaista mieltä.