Nelivuotiaat lyötiin käsirautoihin New Yorkissa
Nelivuotiaat lyötiin käsirautoihin New Yorkissa
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/18330- ... irautoihin
Nelivuotiaat lyötiin käsirautoihin
Julkaistu: 16:12
Nelivuotiaat Jaden Diaz ja Christopher Brito Bronxista New Yorkista kieltäytyivät päiväunilta muiden lasten kanssa. Se sai henkilökunnan näkemään punaista, kertoo Aftonbladet.
Pojat kertovat, että heidät vietiin tyhjään luokkahuoneeseen ja jätettiin hetkeksi yksin. Sen jälkeen tuli turvamies, pani pojat käsirautoihin ja sanoi heidän kauhukseen, että he eivät ikinä enää näe vanhempiaan.
– Minua ei ammuttu, mutta he sitoivat minun käteni, kertoi nykyisin viisivuotias Christopher äitinsä Vasso Briton mukaan.
Tapaus sattui vuoden 2006 marraskuussa.
Jaden Diaz on nyt kuusivuotias. Hän kertoo, että poliisin vaatteisiin pukeutunut mies tuli sisään, istui suuren kirjoituspöydän ääreen ja uhkasi heitä.
– Hän oli poliisi. Hän sanoi: ”Tiedätkö mitä tapahtuu, jos täällä ei nukuta? Kun joutuu vankilaan, ei koskaan ole enää kivaa. Ei telkkaria. Ei leluja”, kertoo Jaden.
Christopherin äiti kertoo, että tämä pelkää tapauksen jälkeen poliisia.
– Minusta tuntuu, että koulussa on hirviötä. Olen edelleen shokissa, sanoo Vasso Brito.
Hän on haastanut kunnan oikeuteen yhdessä Jadenin vanhempien kanssa.
uusisuomi.fi
Nelivuotiaat lyötiin käsirautoihin
Julkaistu: 16:12
Nelivuotiaat Jaden Diaz ja Christopher Brito Bronxista New Yorkista kieltäytyivät päiväunilta muiden lasten kanssa. Se sai henkilökunnan näkemään punaista, kertoo Aftonbladet.
Pojat kertovat, että heidät vietiin tyhjään luokkahuoneeseen ja jätettiin hetkeksi yksin. Sen jälkeen tuli turvamies, pani pojat käsirautoihin ja sanoi heidän kauhukseen, että he eivät ikinä enää näe vanhempiaan.
– Minua ei ammuttu, mutta he sitoivat minun käteni, kertoi nykyisin viisivuotias Christopher äitinsä Vasso Briton mukaan.
Tapaus sattui vuoden 2006 marraskuussa.
Jaden Diaz on nyt kuusivuotias. Hän kertoo, että poliisin vaatteisiin pukeutunut mies tuli sisään, istui suuren kirjoituspöydän ääreen ja uhkasi heitä.
– Hän oli poliisi. Hän sanoi: ”Tiedätkö mitä tapahtuu, jos täällä ei nukuta? Kun joutuu vankilaan, ei koskaan ole enää kivaa. Ei telkkaria. Ei leluja”, kertoo Jaden.
Christopherin äiti kertoo, että tämä pelkää tapauksen jälkeen poliisia.
– Minusta tuntuu, että koulussa on hirviötä. Olen edelleen shokissa, sanoo Vasso Brito.
Hän on haastanut kunnan oikeuteen yhdessä Jadenin vanhempien kanssa.
uusisuomi.fi
-
Aizerbaidzan
- Angus MacGyver
- Viestit: 6833
- Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Se on makuasia. riippuen tietysti myös osavaltiosta.Aizerbaidzan kirjoitti:Melkoinen tarina.
Eri juttu on vaan se, kuinka moni tuosta on naisen ja lasten itse keksimää satua. Vai onko heillä konkreettisia todisteita esitettävänä?
Jenkkilän oikeussysteemihän on tunnettu oikeudenmukaisuudestaan
Tuon "yleisesti tunnetun" linjan valitsisin mielluummin, kuin esim. meidän Suomemme käytännnön. Kuolemanrangaistus kunniaan ja rikolliset pois kaduilta! Meillä on Nakareita ja tapaus Karalahteja, joissa joutuu tuomituksi, kun sanoo: "En kommentoi".
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5206
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Mä en usko että tonne on mitään poliiseita soitettu, kuhan peloteltu penikoita ja ilmeisen tehokkaaasti. Tiinan kanssa samaa mieltä, joskun uhkailu on lahjonnan ja kiristyksen jälkeen paras vaihtoehto ja teen sitä itsekin.
Helpoin keino ehkäistä tulevaisuuden huligaaneja, kyllä päiväkodissa pitää joku roti olla ja viimeistään 4 -vuotiaan jo totella vanhempaansa.
Jos et nuku ja pidä naamaa kiinni, tulee mörkö.

Jos et nuku ja pidä naamaa kiinni, tulee mörkö.
No joo, jenkkien suurin ongelma on että maalaisjärki on unohdettu jo ajat sitten ja suurimpien juttujen sekä tekijöiden osalta epäolennaisuudet kaatavat pitäviäkin juttuja ja toisaalta olematon näyttö riittää nobodien tuomitsemiseen vuosikymmeniksi. Ei ihmekään kun lain ammattilaiset esittävät jutut kootulle porukalle amatöörejä, joiden toiminnasta riippuu pääseekö ylin ammattilainen edes määräämään tuomion pituutta.
Vähän sama kuin jos kahden jääkiekkojoukkueen ottelun tuomitsisi koottu ryhmä muiden joukkueiden faneja, joiden sääntötietoudesta ei ole mitään takeita.
Tästäkin jotenkin paistaa läpi vartija/poliisi, jolle on kädestä pitäen näytetty, että jokainen kiinniotto pitää suorittaa tarkalleen näin; raudat, mirandan oikeudet... riippumatta kiinniotetun rodusta, iästä tms. Oikeus päättää, virkapukuiset vain valvovat ja toteuttavat. Uhritkin ovat oppineet ottamaan kaiken irti, koska se voi poikia kunnon korvaukset tai ainakin 15 min julkisuutta.
Typerä tapaushan tämä on, mutta tuskin ihan uutisoinnin arvoinen. Land of the free ja sillee
Vähän sama kuin jos kahden jääkiekkojoukkueen ottelun tuomitsisi koottu ryhmä muiden joukkueiden faneja, joiden sääntötietoudesta ei ole mitään takeita.
Tästäkin jotenkin paistaa läpi vartija/poliisi, jolle on kädestä pitäen näytetty, että jokainen kiinniotto pitää suorittaa tarkalleen näin; raudat, mirandan oikeudet... riippumatta kiinniotetun rodusta, iästä tms. Oikeus päättää, virkapukuiset vain valvovat ja toteuttavat. Uhritkin ovat oppineet ottamaan kaiken irti, koska se voi poikia kunnon korvaukset tai ainakin 15 min julkisuutta.
Typerä tapaushan tämä on, mutta tuskin ihan uutisoinnin arvoinen. Land of the free ja sillee
Viimeksi muokannut Kataja, To Maalis 20, 2008 11:47 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
Ihan puolivallattomalla huumorilla säestetty tehoinfo semmoisille tenaville joihin ei muuten saa tolkkua.
En sano että tuommoista itse tekisin, ei ole käsirautojakaan.
Mutta niin se on mukuloiden kuin omienkin kanssa, että hallintaan ne on saatava kun asia on.
Olen tekemisissä päivittäin reilun parinsadan ipanan kanssa, ja kaikki kuunteleee mitä on asiaa ja myöskin tottelee. Aluksi oli muutama joita täytyi opastaa henkilökohtaisemmin - ei mitään fyysistä - nyt riittää jo pelkkä pieni ele muistuttamaan asian historiasta.
Turha huutaminen ja paapominen on turhaa. Selvät reilut rajat, siinä kaikki, mutta myös niiden rajojen sisällä muksujen on saatava olla kuin ne Ellun kanat.
Toista se oli ennen kultaisella 60 luvulla, silloin saadut opetukset ovat vieläkin mielessä, pari Hessutyylin esimerkkiä, kevennykseksi:
Setämiehellä oli harmaa Ferguson traktori, oltiin rankametsässä. Sain istua 4-5 vanhana sen pukilla. kunhan en koske virta-avaimeen.
No tottakai kaupunkilaisjullina koskin siihen, starttasin, vaihde päällä. Mitään vahinkoa ei sattunut, mutta vieläkin tunnen sen setämiehen luunapin takaraivossa, mikä kajahti kuulakkaassa lokakuun iltapäivässä ilman enempiä selittelyitä.
Asia tuli selväksi sillä kertaa, eikä se ukko ollut mikään äkäilijä, silloin asia ilmaistin noin. Nyt siitä saisi pahoinpitelysyytteen ja koottaisiin minulle kriisiryhmää. Pöh.
Toinen muistikuva on vuodelta 1964, kun olimme ekaluokalla suuressa punaisessa tiilikoulussa Stadissa. Opettajatätimme koetti saata nappuloita ruotuun, siinä vielä onnistumatta.
Opettajakollega koputteli ovelle, mies ja ilmeisen mieleinen tälle opettajattarelle...ilmeisesti opettajammme informoi ystäväänsä siitä kuka oli se suurin pulputtaja..joka tapauksessa se vierailija sanaili seuraavasti, on mielessä vielä 44 vuoden jälkeenkin, nimi muutettu:
" Jollei hiljaisuutta tule niin "papillon " ammutaan aamunkoitteessa! "
Hiljaisuutta tuli, enkä ole suurempia traumoja huomannut, hullu sitä voi olla kyllä muutenkin.
Mutta jos olisi sattunut nykypäivänä, opettaja olisi erotettu, lööpit olisi pursunneet, ja taas kirkon kriisiapu olisi kurvannut pihalle. Sitten olisi paapottu muutama viikko ja iskostettu päähän että " uhka ampumisesta oli varsin suuri, nyt tosin hellittämään päin."
Lapset tarttee kuria ja turvaa, ei sitä hetkauta pikku sutkautukset. Pullossa pidetyt ja kaikelta pahalta vaalitut ovat sitten melko eksyksissä elämässä.
Tosin se elämä on tätänykyä moninverroin konstikkaampaa kuin vaikkapa silloin - 60 luvulla, loppujen lopuksi oravanpyörä pyörii nykyään kammottavalla vauhdilla, veikkaan muuten että noiden nuorten " äkilliset kuolintapaukset " lisääntyvät edelleen...kova hinta oravanpyörästä, vähempikin riittäisi ainakin minulle.
En sano että tuommoista itse tekisin, ei ole käsirautojakaan.
Mutta niin se on mukuloiden kuin omienkin kanssa, että hallintaan ne on saatava kun asia on.
Olen tekemisissä päivittäin reilun parinsadan ipanan kanssa, ja kaikki kuunteleee mitä on asiaa ja myöskin tottelee. Aluksi oli muutama joita täytyi opastaa henkilökohtaisemmin - ei mitään fyysistä - nyt riittää jo pelkkä pieni ele muistuttamaan asian historiasta.
Turha huutaminen ja paapominen on turhaa. Selvät reilut rajat, siinä kaikki, mutta myös niiden rajojen sisällä muksujen on saatava olla kuin ne Ellun kanat.
Toista se oli ennen kultaisella 60 luvulla, silloin saadut opetukset ovat vieläkin mielessä, pari Hessutyylin esimerkkiä, kevennykseksi:
Setämiehellä oli harmaa Ferguson traktori, oltiin rankametsässä. Sain istua 4-5 vanhana sen pukilla. kunhan en koske virta-avaimeen.
No tottakai kaupunkilaisjullina koskin siihen, starttasin, vaihde päällä. Mitään vahinkoa ei sattunut, mutta vieläkin tunnen sen setämiehen luunapin takaraivossa, mikä kajahti kuulakkaassa lokakuun iltapäivässä ilman enempiä selittelyitä.
Asia tuli selväksi sillä kertaa, eikä se ukko ollut mikään äkäilijä, silloin asia ilmaistin noin. Nyt siitä saisi pahoinpitelysyytteen ja koottaisiin minulle kriisiryhmää. Pöh.
Toinen muistikuva on vuodelta 1964, kun olimme ekaluokalla suuressa punaisessa tiilikoulussa Stadissa. Opettajatätimme koetti saata nappuloita ruotuun, siinä vielä onnistumatta.
Opettajakollega koputteli ovelle, mies ja ilmeisen mieleinen tälle opettajattarelle...ilmeisesti opettajammme informoi ystäväänsä siitä kuka oli se suurin pulputtaja..joka tapauksessa se vierailija sanaili seuraavasti, on mielessä vielä 44 vuoden jälkeenkin, nimi muutettu:
" Jollei hiljaisuutta tule niin "papillon " ammutaan aamunkoitteessa! "
Hiljaisuutta tuli, enkä ole suurempia traumoja huomannut, hullu sitä voi olla kyllä muutenkin.
Mutta jos olisi sattunut nykypäivänä, opettaja olisi erotettu, lööpit olisi pursunneet, ja taas kirkon kriisiapu olisi kurvannut pihalle. Sitten olisi paapottu muutama viikko ja iskostettu päähän että " uhka ampumisesta oli varsin suuri, nyt tosin hellittämään päin."
Lapset tarttee kuria ja turvaa, ei sitä hetkauta pikku sutkautukset. Pullossa pidetyt ja kaikelta pahalta vaalitut ovat sitten melko eksyksissä elämässä.
Tosin se elämä on tätänykyä moninverroin konstikkaampaa kuin vaikkapa silloin - 60 luvulla, loppujen lopuksi oravanpyörä pyörii nykyään kammottavalla vauhdilla, veikkaan muuten että noiden nuorten " äkilliset kuolintapaukset " lisääntyvät edelleen...kova hinta oravanpyörästä, vähempikin riittäisi ainakin minulle.
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5206
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
^Amen. Näitä lööppejä pitää osata lukea tietyn suodattimen kautta, ehkä on ollut huono uutispäivä kun tuokin on tuutattu ulos. Jos 4 -vuotias pistetään hämärään huoneeseen se muuttuu kyllä pimeäksi hänen silmissään hyvin pian. Samoten "täällä on poliisi setä, olkaahan kunnolla" -tyyliset lausahdukset käsiraudoiksi koska mielleyhtymä on tuon ikäisellä poliisista ehkä justiin raudat ja pamppu.
Vanhempia en ymmärrä, ehkä ne omant Kalle-Iivari ja Marja-Terttu eivät koskaan kotona tee häiriötä ja tottelevat vanhempiaan. Tai sitten ei voida antaa muille sitä mielikuvaa että "Kyllä, lapseni on täys raggari enkä saa häntä kuriin, apuja, enivan?"
Re: Nelivuotiaat lyötiin käsirautoihin New Yorkissa
Heh, ei ammuttu sentään. Pojat on poikia, mutta poliisin ei tarvitsisi toki olla pelottava. Kurinpidollinen toimenpide on ihan ok, selvä syyyhteys rangaistukseen pitäisi olla. Veikkaan, että tässä mentiin jännittävän seikkailun puolelle, eikä homma toiminut, koska perusluottamus ihmiseen ja poliisiin ei järkknyt. Mutta jos olisi järkkynyt, niin ei se kyllä olisi kovinkaan hyvä asia?Eppu74 kirjoitti: – Minua ei ammuttu, mutta he sitoivat minun käteni, kertoi nykyisin viisivuotias Christopher äitinsä Vasso Briton mukaan.
-
MissHolmes
- Ben Matlock
- Viestit: 8826
- Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
- Paikkakunta: Etelä-Suomi