Kommentoin ainoastaan nimimerkin johan pomppas näkemystä siitä, että selkeän päätöksen tappamisesta olisi tullut täyttää murhan tunnusmerkit tässä tapauksessa.Skloddi kirjoitti: ↑Ke Loka 18, 2023 9:28 pmToisaalta murha ei vaadi aina edes tuota vakaata harkintaa, vaan erityisen raaka tai julma tekotapa riittää myös. Kyllä noin äkkiseltään voisi ajatella, että aseettoman, pirtelöä pitelevän miehen ampuminen kasvoihin, ja harrastehuoneeseen paenneen vaimon ampuminen kasvoihin voitaisiin katsoa erityisen raaksi tekotavaksi.Oppenheimer kirjoitti: ↑Ke Loka 18, 2023 9:17 pm
Tappoonkin liittyy päätös toisen tappamisesta, mutta siltikin se on "vain" tappo eikä murha. Murhaan pelkkä päätös tai äkillinen kuohahtaminen ei riitä, vaan teon on tullut tapahtua vakaasta harkinnasta. Toki tässä kuljetaan kaltevalla pinnalla, eikä ole yksiselitteistä määritelmää sille, milloin kyse on vakaasta harkinnasta.
Korkein oikeus on tuominnut taposta jutussa, jossa asiakas oli riitautunut ravintolan portsarin kanssa, hakenut tämän jälkeen kotoa aseensa ja palannut ampumaan portsarin. Syyte oli murhasta. KKO:n mielestä aseen hakeminen kotoa ei vielä osoittanut vakaata harkintaa.
On myös oikeuskäytäntöä siitä, kuinka etukäteen suunnitellun taksiryöstön yhteydessä surmaaminen ei ollut murha, vaan tappo, koska surmaamista ei oltu suunniteltu etukäteen.
Näyttäisi siltä, että päätös emännän surmaamisesta on syntynyt suhteellisen lyhyen ajan kuluessa, kun syytetty oli pläräillyt tämän kännykkää. Kyseessä ei siten olisi lain tarkoittama vakaa harkinta. Mitä tulee vierailijan surmaamiseen, niin ilmeisesti myös hänen osaltaan päätös tappamisesta syntyi vasta siinä vaiheessa, kun tämän ilmestyi tontille kuikuilemaan. Syyttäjän linja on oikeuskäytännön mukainen, ja jos syytteet olisivat olleet murhista, niin tuskin menisivät läpi.
Syyttäjä tosin taitaa olla nyt eri mieltä, kun on lähtenyt syyttämään vain tapoista. Voikohan näissä muuten vaikuttaa ajattelutapa, että mentäisiin sieltä, mistä aita on matalin? Kun syyttää tapoista, tuomio todennäköisesti tulee, eikä tarvitse rehkiä todistellakseen, että oli murha? Työaikaakin kuluu vähemmän. Tulipahan vain mieleen...
Toki teon erityinen raakuus ja julmuus saattaa täyttää murhan tunnusmerkit ilman surmaamiseen liittyvää vakaata harkintaa. Pelkkää ampumista kyllä harvoin, jos koskaan pidetään erityisen raakana tai julmana tekotapana. Usein peruste liittyy pitkäaikaiseen surmaamistekoon, jossa uhri kokee erityistä tuskaa tai kauhua. Näinhän oli esimerkiksi Oulun juuri päätöksen saaneessa murhajutussa, Koskelan murhajutussa ja vaikkapa Vilja-Erikan murhajutussa.
EP:n tekoja voi pitää ilman muuta julmina ja raakoina, mutta tekotapana ne eivät sitä lain tarkoittamalla tavalla ole. Syyttäjiäkin on monenlaisia, jotkut leipääntyneistä, eivätkä viitsi vääntää kuin pakolliset kuvioit ja joitakin kiilusilmiä, joilla on pakkomielle vääntää juttu haluamaansa suuntaan. Viimeksi mainituista voi mainita valtionsyyttäjä Anu Mantilan.