POLIISI SURMATTIIN SAVONLINNASSA 1977

päivitetty 29.12. klo 09:10

Murto rautakauppaan

Oli elokuun 4. päivä 1977, keskiviikon ja torstain välinen yö. Kello oli 00:30 kun Savonlinnan poliisilaitokselle tuli tieto murrosta Kauppatorin ja Satamakadun kulmassa sijaitsevaan Kaurosen rautakauppaan.

Kaurosen rautakauppa. Kuva vuodelta 1983.

Silminnäkijä kertoi nähneensä kun kaksi miestä tuli Seurahuoneen suunnasta ja rikkoivat rautakaupan oven lasin ja menivät sisälle liikkeeseen.

Poliisi lähti kohteeseen kolmen miehen voimin. Yksi heistä oli 30-vuotias vanhempi konstaapeli Matti Pesu. Kaksi poliiseista meni kaupan sisäpihalle, kolmannen jäädessä kadulle sataman puolelle.
– Poliiseilla ei tietenkään ollut tietoa keitä murtautujat olivat, mutta tiedossa oli, että Oulun lääninvankilasta on muutamaa päivää aiemmin karannut Toivo Juhani Aittokallio, ja jos murtokohteessa olisi sama mies, niin he osaisivat varautua hänen taholtaan mihin tahansa.

Havaittuaan poliisit, murtautujat yrittivät livistää kadun puoleisesta ikkunasta, mutta sielläkin oli vastassa poliisi. Miehet ryntäsivät takahuoneeseen, mutta sitäkään kautta ei ollut enää ulospääsyä. Tämän jälkeen miehet palasivat kadun puolelle rakennusta, mutta saivat vastaansa sisään tulleen Matti Pesun, joka saikin toisen miehistä otteeseensa. Alkoi ammuskelu, jossa Pesuun osui viisi luotia.

Poliisin kuolemaan johtanut ammuskelu tapahtui tässä. 

Hän kuoli saamiinsa vammoihin Savonlinnan keskussairaalassa kello 02:20. Hänestä löytyi kahta eri kaliiberia olevia luoteja.

Vanhempi konstaapeli Matti Pesu. 1947 – 1977.

Matti Pesu oli syntynyt 23.1.1947 ja hän oli perheellinen. Hän aloitti poliisin uransa Lappeenrannasta 1971 ja siirtyi vuoden kuluttua Savonlinnaan saaden vanhemman konstaapelin vakanssin vuonna 1975. Pesu oli palvellut myös YK-joukoissa Suezilla joukkueenjohtajana, palaten takaisin poliisin työhön vuoden 1977 tammikuussa.

Pakoon – ja kiinni

Ampumavälikohtauksen jälkeen murtautujat säntäsivät ulos rautakaupasta aseitaan käyttäen. Alkoi hurja takaa-ajo. Toinen murtomiehistä, Kerimäeltä kotoisin oleva, sittemmin helsinkiläistynyt 26-vuotias Rauno Tapio Silvennoinen, jäi kiinni pienen juoksun jälkeen Kauppatorilta. Hänen aseensa todettiin tyhjäksi. Toinen murtomiehistä livisti karkuun.

Alkoi laajamittainen etsintäoperaatio ja apuun hälytettiin Juvalta poliisikoirapartio. Pari tuntia myöhemmin karkulainen tavoitettiin. Hän löytyi poliisikoiran avulla kaupungin vesilaitoksen luota Vääräsaaresta, noin kilometri rautakaupasta. Pidätys sujui ilman vastarintaa. Mies tunnistettiin saman tien; karkuri Aittokallio.
– Karkumatkansa vankilasta oli päättynyt, ja häntä sekä kaveriaan epäiltiin muiden rötösten lisäksi nyt myös poliisin murhasta. Pidätettäessä Aittokallion aseessa oli edelleen panoksia

Silvennoisen tunnistamiseen meni enemmän aikaa, mutta lopulta miehelle nimi löytyi.

Aittokallio oli nuoresta 20 vuoden iästään huolimatta jo kokemusta ja mainetta hankkinut vanha tekijä. Hänellä oli mittava rikosrekisteri ja Savonlinnassa hän oli aiemminkin rötöstellyt, saaden jopa yhden tuomioistaan sikäläisessä raastuvanoikeudessa.
– Aittokallio oli ennen Oulun vankilasta karkaamistaan onnistunut livistämään myös Vaasan lääninvankilasta.

Murtomiesten – ja nyt siis myös murhasta epäiltyjen käyttämä Datsun – merkkinen auto löytyi Kasinosaaresta torstaina. Auto oli varastettu 31.7. Vaajakoskelta. Siinä oli Raumalta varastetut rekisterikilvet. Autossa oli runsaasti erilaista tavaraa, mm. vaatteita, nauhureita, aseita ja sadoittain niihin sopivia ammuksia.

Murtomiesten käyttämä Datsun 180 B SSS löytyi Kasinosaaresta. Auto oli täynnä varastettua omaisuutta.

Aittokallio ja Silvennoinen tuomittiin kumpikin murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Elinkautinen – ja armo

Aittokallio suoritti poliisimurhasta elinkautistaan 12 vuotta. Presidentti Mauno Koivisto armahti hänet ja vapaus koitti vuonna 1989. Vapauden myötä myös nimi vaihtui; Hän oli nyt Jari Juhani Jarra. (Useissa uutisissa etunimensä on vaihtunut muotoon Jani).

Jari Juhani Jarra.

Kauaa ei Jarra kaidalla polulla pysynyt, vaan hänet tuomittiin erilaisista ja eriasteisista rötöksistä, mm. pankkiryöstöistä jälleen vankilaan marraskuussa 1991. Puolentoistavuoden kuluttua, helmikuussa 1993 Jarran suorittaessa tuomioitaan Helsingin lääninvankilassa; Sörkassa, hän päätti paeta. Mukaansa karkumatkalle hän sai kolme omaisuus- ja väkivaltarikoksista tuomittua miestä.
– Miehet pääsivät omatekoisilla avaimillaan asuin- ja ruokailutilojen väliseen käytävään, jossa ei ollut tuolloin kameravalvontaa. Käytävän katosta he irrottivat kaapelihyllyt, tehden niistä kätevät tikkaat. Muurin ylitys tehtiin ns itämuurilta kilpiverstaan takaa. Valvomo sai hälytyksen saman tien.
– Päivä oli helmikuun viimeinen ja talvisen sunnuntain rauha rikkoontui kello 11:35, kun muurin luona odottavasta Talbot Horizon – merkkisestä autosta ammuttiin kohden perään ryntääviä vartijoita.

Kohtalona Keimolan Kesoil

Vaaralliseksi tiedettyä Jarraa ryhdyttiin kuumeisesti jäljittämään. Mihin ihmeeseen mies mahtoi mennä? Tiedettiin, että hänellä on naisystävä. Hänet laitettiin seurantaan.

Seuranta alkoi tuottaa tulosta. Naisystävällä oli selvästikin ”jotain meneillään”. Jotain, joka kiinnosti poliisia aivan erityisesti.

Maanantaina 22. maaliskuuta alkoi sitten tapahtua. Jarra jäljitettiin Vantaalle. Keimolan itäiselle Kesoil huoltoasemalle. Hän oli aseistautunut, mutta kello 22:50 tehty pidätys sujui ilman dramatiikkaa.

Hänet toimitettiin kuulustelujen jälkeen takaisin Sörkkaan. Vapaudenkaiho oli tietysti voimakas ja lokakuussa 1994 hän yritti paeta vankilan alapuolella olevia kaukolämpökäytäviä pitkin. Tunnelit oli kuitenkin muurattu umpeen.

Kylmäkoskelle

Seurasi siirto Kylmäkosken vankilaan. Siellä Jarra kertoi tulleensa uskoon ja tunnusti poliisille yli 60 pimeänä olevaa rikosta, pääosin murtoja. Helsingin käräjäoikeus mätkäisi näistä 30. marraskuuta 1995 antamassaan tuomiossa sen verran lisää, että lusittavaa tuli yhteensä 22 vuotta. Mutta saalistakin oli tullut; yhteensä n 1,5 miljoonaa markkaa

Runsas viikko viimeisimmän tuomionluvun jälkeen Jarra päätti paeta. Yöllä, 10. joulukuuta hän oli yrittänyt irrottaa sellinsä ikkunakehystä. Sen pidemmälle yritys ei kantanut.

Jarraa pidettiin huippuälykkäänä, joskin mieleltään ailahtelevana rikollisena. Hänen poikkeuksellinen rikollisuransa ja epätoivoiset pakoyritykset vankilasta vahvistivat Oulun vankilalääkärin aikoinaan antaman lausunnon; sen mukaan Jarra ei pysty elämään järjestäytyneen yhteiskunnan sääntöjen mukaan, mutta ei toisaalta myöskään sopeudu vankilayhteisön sääntöihin.

Viimeisinä vuosinaan Jarra alkoi opiskella ja nimensä yhteydessä mainitaan kirja ”Johdatus rikolliseen toimintaan”.

Jarra kuoli 23. tammikuuta 2000. Hän oli tuolloin 42-vuotias. Hautakivessään on nimi Toivo Juhani Aittokallio.

Poliisisurmat Suomessa

 

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

``