1950-luku oli suurta jälleenrakentamisen aikaa. Sodasta toipumista ja kaupungistumista. Oli sodasta palanneita miehiä – monilla traumoja, oli maaseudulta kaupunkeihin muuttaneita – itsensä juurettomiksi tunteneita.
Muistat Kyllikin Nyyssösen Pakkasen varmaan ja Ellin Runarin Sosonkin harmaan, mutta muut viiskytluvun jutut nää, ne sulta useinkin unhoon jää
1950-luvun henkirikoksista meille tulee hakematta mieleen Kyllikki Saari, Tulilahti ja Soson nelosmurhat. Monet muut henkirikokset tuolta vuosikymmeneltä ovat jääneet niiden varjoon. Otetaan ”uutisluupin” alle vuosikymmenen mukaisesti, 50 kuolemaan johtanutta väkivaltaista tekoa; surmia, tappoja, murhia.
Henkirikoksia 50-luvulla tehtiin 1184, uhreista miehiä oli 811 ja naisia 373.
Vuosikymmenen loppua kohden henkirikokset vähenivät selvästi. Syitä on tietysti useita; elintason nousu, sivistyksen asteittainen kohoaminen jne.
Huomionarvoista tuon ajan henkirikoksista ovat perheväkivalta ja kännitapot. Onko mikään siis muuttunut 2000-luvulle tultaessa? Ehkä astaloissa on tapahtunut se suurin muutos; puntarit ja silitysraudat ovat jääneet pois. Puntareita ei kotona enää juurikaan ole ja nykyiset silitysraudat ovat jo sen verran keveämpiä, että niillä lyömisessä ei ole enää samaa iskuvoimaa kuin ennen muinoin.
Perhesurmista lukiessa tulee mieleen mielenterveysongelmat ja taloudelliset huolet. Moni lapsi jäi orvoksi isän surmatessa äidin, mutta moni perhe kuoli kokonaan pois. Sodan jälkeen oli perhe perustettu, mutta huolet kävivät ylitsepääsemättömiksi ja ratkaisu siihen oli peruuttamaton.
Rahan tarvetta on ihmisillä ollut aina, mutta jotenkin jäi sellainen tunne, että ryöstömurhia oli 50-luvulla enemmän kuin nyt. Vaikka kansa oli köyhempää ja rahaa niukasti, niin ehkä sitä kuviteltiin, tai jopa tiedettiin, että jos jollakin oli rahaa, niin se otettiin väkisin – seurauksista piittaamatta. Nyt riittää, kun udellaan pankkitunnus – ja noudetaan rahat ilman väkivaltaa. Toki nykyään jopa puhelin kelpaa ryöstön aiheeksi, mutta harvemmin sen takia ketään surmataan.
50-luvun erikoisuuksia olivat mm. lesbosurma – tuolloin seksuaalinen poikkeavuus oli harvinaista ja salaista, eikä sillä ylpeilty tai tuotu itseä esiin, kuten nyt.
Naisten saamat elinkautistuomiot olivat tuolloin harvinaisuuksia. Ainakin yksi naisen tekemä murha oli ja siitä uutisia kartassa olevasta tägistä. Yhdestä niistä. Tällä kertaa kaikki tägit ovat sinisiä.
Aineistolähteenä pääsääntöisesti Helsingin Sanomat ja tilastolähteenä indikaattori.fi
Keskustelua aiheesta täällä
